Lueskelin tuossa illalla jo edesmenneen piispa Osmo Alajan kirjaa Siionin juhlaa. Osmo käytti useasti termiä "kilvoitella". Sheriffin on pakko myöntää, että termin täsmällinen merkitys on jäänyt vähän niin kuin auki. Olen törmännyt termiin myös Nag Hammadin kirjoituksissa, sieltä löytyi mm. Tuomas Kilvoittelijan kirja. Valistakaapa tietämätöntä, kiitos.
Kysymys
EpäileväTuomas
10342
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kalevi ja Leena Lehtisen lähettäjäkirjeessä oli kerran maininta keskustelusta erään arvostetun ulkomaalaisen krsitityn (jonka nimeä en muista) kanssa. Mieleeni jäi tämän keskustelijan lausuma: "Kilvoittelu on armossa pysyttelemistä".
Tämä oivallus on kantanut minua monen vuoden ajan.
Toden totta: armossa pysyminen on todella kilvoittelun syvintä ydintä. Eikä ollenkaan niin itsestään selvää kuin voisi kuvitella. Haluamme mieluummin pelastua kaikella omalla tekemisellä - tai kuvitella, että edes hiukan omaa hyvyyttämme toisi "paremman pelastuksen"... emmekä muista, että
"... armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
Ef.2:8,9
Joka kuvittelee oman hyvyytensä kautta pelastuvansa, ei ole ymmärtänyt Jeesuksen täydellistä työtä. Vain Jeesukseen voimme turvata, emme omiin tekoihimme.
Jotkut kuvittelevat, että Jeesuksen lunastustyö ei ole tarpeeksi. He haluavat itsekin olla osallisina (hyvien tekojemsa kautta), mutta totta on vanha sanonta:
"Puoliksi pelastettu on kokonaan kadotettu" eli jos lisäämme Jeesuksen työhön vähänkään omaa työtämme, omaa "hyvän ihmisen hyvyyttämme", emme tule pääsemään perille.
"Hyvät teot" tosin ilmaantuvat Jumalan vaikuttamina uskoon tulemisen jälkeen. Ne ilmaisevat kyllä hengellisen tilamme, mutta asemaamme pelastettuina Jumalan omina ne eivät vaikuta.
Kilvoitus on armossa elämistä, rukouksen ja uskon kautta Jeesuksessa riippumista, saadaksemme voimaa elämäämme. Se ei ole omien töiden korostamista laisinkaan, mutta silti on kehotus tehdä hyvää, eikä missään tapauksessa pahaa. Ei pidä tahallaan edes loukata ketään, sillä kuitenkin ”Tekomme seuraavat meitä.” (Rttu) Tulisi aina pyrkiä hyvään ja hyvän omantunnon säilyttämiseen
Vapaasti Johanneksen kuvausta Jeesuksesta UT:ssä/ Raamtussa :
1: 9. Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen ON Jeesus, >>
Ja Sana tuli lihaksi . Hän sovitti koko maailman synnit ristillä, ja avasi TIEN TAIVAASEEN uskon kautta Hänen Nimeensä, jo ryövärille ensimmäisenä, ja kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi ja antaa edelleen voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
Hänen kirkkautensa oli senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. Ja HÄN ON sitä edelleen.
>>Laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta
Lähestyisin asiaa siltä kannalta mitä se ei ainakaan ole. Kilpailu ja kilvoittelu ovat tietysti eri aioita, mutta yhteistäkin löytyy. Kilpailussahan halutaan voittaa toiset, olla paras ja niinpoispäin. Uskoon tätä on vaikeaa sovittaa, niinpä joku viisas päättikin keksiä kilvoittelun, joka mielestäni on täysin uskonnollinen käsite.
Meidän ei siis tule todellakaan kilpailla toistemme kanssa siitä kuka tekee eniten hyviä tekoja mutta ei se suinkaan tarkoita sitäkään, että hyviä teoja ei kannata tehdä, ettei vain korota itseään muiden yläpuolelle ja kerskaa hyvillä teoillaan. Tähän on onneksi keksitty kilvoittelu, jonka kautta voimme tietysti hyviä tekojamme tehdä. Mystinen juttu kaikenkaikkiaan tämä kilvoittelu.
Että Jumalan armossa pysyttelemiseski kilvoittelemme? Pitäisikö kysyä vielä mitä minä oikeastaan teen siloin kun kilvoittelen? Sillointällöin kristityt vetävät tälläisen hienolta kuulostavan määritelmän, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä koko määritelmä tarkoittaa? Ottavat siihen vielä pari raamatunlausetta mukaan ja soppa onkin valmis. Siis tyhmempi kysyy nyt, että mitä minun oikeasti tulee tehdä jotta kilvoittelisin? Käytännössä siis? Vastaisin, että samaa rataa kuin ennemmin, pyrkimällä elämään kokonaisvaltaista kristityn elämää, pyrkimään hyvään, vastaanottamaan armon, hyväksymään Jumalan tahto. Jumalaa ei tarvitse mielyttää, koska hän näkee miellyttämisen taakse, todellisiin motiiveihimme. Mielestäni kilvoittelu tapahtuu siis ihmisen ja Jumalan välillä. Jumala antaa meille haasteita elämäämme ja me kilvoittelemme näiden haasteiden kanssa. Kilvoittelu voisi siis olla tavallaan salaistakin, emme kerro muille kristityille kilvoittelemisestamme vaan pidämme sen Jumalan ja itsemme välisenä asiana. Tällaista tässä nyt tuli pikaisesti mieleeni. Pohtikaamme yhdessä lisää tätä asiaa...
Unohtu tuossa mainita, että kilvoittelussa on mielestäni kyse eräänlaisesta itsensä Jumalalle voittamisesta...
Mielestäni vastasit hyvin. Todella hyvin, vaikka nikkisi on hiukan leimattu, jotenkin :)
Eivät ne "hyvät palvelijat" kehuja Jeesukselta vertauksessa LEIVISKÄT, tienneet itse, että olivat tehneet hyviä tekoja.
Olisiko ollut niin, että he elivät tavallista elämää, ja kun tuli tilanteita eteen, joissa kokivat voivansa hiukka helppiä, he tyytyväisin mielin sitten auttoivat.
Mielestäni tärkeintä on pitää sydän ja omatunto "puhtaana" sillai, ettei loukkaisi tahallaan ketään, ja eläisi itse anteeksiantamuksessa Jeesuksen silmäin alla..
Kiitos paljon arvoisa Nyttis, jos kirjoitukseni miellytti. ;-)
Tottakai mut on "leimattu", kuten ihmisillä on tapana tehdä. Olen vain maallikko, mietin itse asioita, myös teologisia sellaisia, vaikka eihän minun pitäisi maallikkona niistä mitään tietää. Tosin jos vähänkin kulkee silmät ja korvat auki ympäriinsä täällä luterilaisessa Suomessa, niin kaikenlaista menee tuonne hoksottimiin, varsinkin kun kiinnostaa tällaisetkin asiat kuin usko ja uskonto.
"Kirjanoppineita" saattaa joitakin varmaan ärsyttää kaltaiseni ihmiset, jotka sotkeutuvat heidän "juttuihinsa". Jeesuksellahan oli tiettyjä, sanoisinko mielipiteitä kirjanoppineista, no niistä ajoista on jo 2000 vuotta ja maailma on muuttunut, toivottavasti. Lisäksi minulla on oikein mukavia tuttuja, joita voisi sanoa kirjanoppineiksi ja kun minä olen vähän tällainen laiska itse lukemaan, niin helpompaa on kun kysyn teologi-kaverilta, että miten se asia nyt raamatussa oikein menikään?
Mulla ainakin jos näen kärsivän ihmisen, jota voisin auttaa, niin tulee sellainen tunne että oon mä pirun raukka jos en auta. Toisaalta joskus tuntuu, että ihmiset ovat jotenkin kieroutuneet tässä auttamisasiassa: Kun huomataan jonkun kärsivän ja seurataan sitä isossa laumassa ja nähdään, että kukaan ei auta, niin ei mennä itsekkään auttamaan ettei vain saatais jotain ihme "laupiassamarialainen"-leimaa otsaan. Tässähän taas tulee tää leimaaminen,se pelottaa monia mutta mua ei sitten pätkääkään, ehkä mua on leimattu niin kauan kaikintavoin, että alan tulla immuuniksi koko pelleilylle.
Annoin tuossa nyt sen käsityksen, että leimaajiani olisivat teologit. Voihan täällä heitäkin olla joukossa, mutta kyllä leimaajani taitavat olla muita maallikkoja. En rupea tässä nyt sen kummemin heitä analysoimaan, kyllä heidän kaltaisensa tiedetään. Tällästä se on kun kirjottelee silloin kun pitäs olla nukkumassa. ;-)
Jo minuakin jossain vähän yritettiin leimata:)
Ei se merkitse mitään, jos omatunto ei syytä.
Sallitko siteerata Johannesta, Jeesuksen
apostolia:
"Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.
Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme,kun pyrimme tekemään sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.
Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.
Joka pitää edellisen hänen käskynsä, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Túon tiedämme Hengestä, jonka hän on meille antanut. Näin kirjoitti siis Johannes lähes 2000 v sitten. Joh 3 muk.
Maailma ilman Jeesusta oli niinkuin velaksi ostettu maalaistalo (yksityisyritys).
Jeesuksen jälkeen maailma(talo/yritys) on lopullisesti maksettu pahalle velkojalle eikä sitä voi enää hänelle menettää.silti toimeentulo on koko ajan saatava tekemällä työtä niin ettemme velkaannu hyväntekijämme kanssa.(kaiken minkä teette lähimmäisillenne te teette minulle).Kilvoittelu on tässä tehdä joka päivä kunkin päivän työt.
Mehän juuri ostamme kaikki tarvitsemamme hänen liikkeestään sovun ylläpitämiseksi.Toinen mahdollisuus olisi entinen velkojamme.
Oma tekeminen tässä kuvaa turhaa ajatusta velan maksusta koska velkaa ulospäin(pahalle) ei enää voi tulla.
toivottavasti en sekoittanut asioita entisestään ;-?)
Kiitos kaikille, jotka ainakin yrittivät avittaa minua.