Olen ollut jo vuosikausia toimistoalalta työtön, ja lähes koko ajan olen "seurustellut" mieheni kanssa. En mielelläni käytä seurustelu-sanaa, sillä se viittaa johonkin teinisuhteeseen, ja minä olen jo keski-ikää lähestyvä ihminen. Seurustelu myöskin tarkoittaa sitä että vasta kokeillaan sovitaanko yhteen. Eiköhän se, samperi soikoon, ole jo 5 vuodessa selvinnyt!
Saimme asua jopa 1 v yhdessä, sitten ansiosidonnaiseni loppui ja tarjolla oli 0 mk. Miehelläni on minua edeltävästä elämästään lukuisia velkoja, joiden vuoksi hänellä ei ole varaa kohtalaisesta palkastakaan (n. 10.000 mk/kk) maksaa minun elämisiäni. Muutimme siis erilleen. Nyt olemme asuneet vuoden erillään, jopa eri kunnissa (koska mieheni kotikunnasta ei ainakaan töitä olisi tullut löytymään), ja tämä alkaa lievästi sanottuna vituttaa! Viikot kuluvat ylhäisessä yksinäisyydessä, ja miestä kenkuttaa ajaa viikonlopuiksi luokseni. Minulla ei tietenkään ole varaa mennä vaihteeksi hänen luokseen.
Mitään toivoakaan ei ole mistään työstä. Siivoamiseen en kelpaa selkävian vuoksi, ja muita töitä en ilmeisesti pääse tekemään kun ei ole koulutusta eikä kokemusta - kuin sille toimistoalalle. Siellä taas on työtä niin saatanan vähän, ja sekin jossain hevon kuusessa jonne en voi lähteä, ettei välimatka mieheeni kasva vielä entuudestaan (nykyisin n. 50 km).
Asuessani mieheni luona halusin työvoiman atk-koulutukseen, mutta minua ei otettu sillä perusteella ettei minulla ole kokemusta atk-tehtävistä. Voi yhyren kerran! Nyt aion hakea tässä uudessa kunnassa uudelleen ja 3 eri kurssille, ja kyllä on jukolauta kumma jos en kelpaa.
Että älkää tulko sanomaan että eräät ne huijaavat sossuja ja Kelaa asumalla erikseen!!! Se on pakkorako.
Saimme asua jopa 1 v yhdessä, sitten ansiosidonnaiseni loppui ja tarjolla oli 0 mk. Miehelläni on minua edeltävästä elämästään lukuisia velkoja, joiden vuoksi hänellä ei ole varaa kohtalaisesta palkastakaan (n. 10.000 mk/kk) maksaa minun elämisiäni. Muutimme siis erilleen. Nyt olemme asuneet vuoden erillään, jopa eri kunnissa (koska mieheni kotikunnasta ei ainakaan töitä olisi tullut löytymään), ja tämä alkaa lievästi sanottuna vituttaa! Viikot kuluvat ylhäisessä yksinäisyydessä, ja miestä kenkuttaa ajaa viikonlopuiksi luokseni. Minulla ei tietenkään ole varaa mennä vaihteeksi hänen luokseen.
Mitään toivoakaan ei ole mistään työstä. Siivoamiseen en kelpaa selkävian vuoksi, ja muita töitä en ilmeisesti pääse tekemään kun ei ole koulutusta eikä kokemusta - kuin sille toimistoalalle. Siellä taas on työtä niin saatanan vähän, ja sekin jossain hevon kuusessa jonne en voi lähteä, ettei välimatka mieheeni kasva vielä entuudestaan (nykyisin n. 50 km).
Asuessani mieheni luona halusin työvoiman atk-koulutukseen, mutta minua ei otettu sillä perusteella ettei minulla ole kokemusta atk-tehtävistä. Voi yhyren kerran! Nyt aion hakea tässä uudessa kunnassa uudelleen ja 3 eri kurssille, ja kyllä on jukolauta kumma jos en kelpaa.
Että älkää tulko sanomaan että eräät ne huijaavat sossuja ja Kelaa asumalla erikseen!!! Se on pakkorako.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sinulle. Ja varmasti monille muille.
Se ei silti poista sitä että eräät ne huijaavat sossuja ja Kelaa asumalla erikseen.
Millä tavalla se muka on huijausta ? Eri ihmisiähän he ovat silti ?
Tosiasia on myös että työtön ei voi seurustellakaan kun ei löydy edes sitä kumppania, kun ei ole rahaa, ei ole rakkauttakaan.
pitänyt itse asiassa laittaa "asumalla erikseen". En viitsi ruveta eri hyväksikäyttötapoja luokittelemaan, jos itselläsi ei riitä mielikuvitus et myöskään syyllisty tällaiseen...
tekemistä tuolla sinun otsikollasi oli tekstisi kanssa? ja toinen kysymys: eli ette voi mennä naimisiin koska miehesi ei tienaa tarpeeksi elättääkseen sinua?
Just.
Miksi yleensä aikuisen ihmisen pitäisi elättää toinen aikuinen ihminen? Miksei työtön saa pitää vähäistä työttömyyskorvaustaan jos asuu yhdessä toisen ihmisen kanssa?
täytymisestä ollutkaan kyse, mutta ihmettelen vain, että on niinkin paljon ihmisiä jotka ajattelevat niinkuin sinä. minun mieheni käy töissä, mutta minä en. eli toisinsanoen hän elättää minua, eikä se häntä haittaa alkuunkaan koska hän rakastaa minua. hän sanoi että voin itse päättää menenkö töihin vai en. minä puolestani hoidan taloutta.
En minä kyllä tuollaisen ihmisen kanssa jatkaisi joka ajattelisi että sen ei kuulu elättää ketään. Et kai sinä niin suuriruokainen ihminen ole? Ja mitä ne velat mukamas on? Onko se naimisissa niitten kanssa? En usko että suhteenne tulee jatkumaan pitkään tällaisena. Viiskyt kilsaa sitäpaitsi taittuu vaikka joka päivä,jos vaan haluaa... Monet tekee sairaan pitkiä päivittäisiä työmatkojakin, ainakin tilapäisesti. Ootko käyny ammatinvalintapsykologilla missä voitais kartottaa joku suunnitelma? Aiotko vaan siirtää ratkaisujasi ja elää kitkutella siinä toivossa että saamaton äijäsi saa tehtyä ekan siirron? Hei, hanki elämä. Ei millään pahalla. Grow up and make money.
annat neuvoja käydä ammatinvalintapsykologilla ? tiedätköhän mistä on kyse ? se on siis oikeastikin psykologi eikä mikään neuvoja, eli sekaisin oleva ihminen joka mitä oudommistä asioista löytää merkityksiä, jotka ei ole todellisia. jos mieli tekee sellaista ammatinvalintaa harkita, kannattaa itse miettiä mitä haluaa tehdä, eikä käydä jonkin sekopään luona. englanninkielisillä rekrytointisivuilla on psykologienkin tekemiä testejä joilla voi itseään testata, jos tahtoo. jääpähän ainakin se psykologi näkemättä, niin voi olla vähän parempi kuva niistä ammateistakin kun siihen ei sotkeudu sitä sekopäätä, joka ei osaa niitä testejäkään tulkita vaikka olisi lappu nokan edessä missä lukee, kuinka se tehdään.
En oikein ymmärrä tilannettasi. Olen itse naimisissa ja mieheni tienaa nettona noin 1000 euroa kuussa. Kyllä vaan sillä molemmat eletään nyt kun minulla ei ole töitä. Velat jätetään suosiolla maksamatta. Kelalta enkä sossusta ole mitään hakenut enkä hae. Töitä kyllä hakisin mutta kun mies tykkää että hällä on kotirouva. Köyhiä mutta tyytyväisiä tässä siis ollaan molemmat. Käsittääkseni vielä saattaisit saada sossusta jotain elatusapua vaikka naimisiin menisittekin. Ehkä miehesi ei halua?
Kyllä siellä sossussa on kumminkin laskettu niin että jos parilla yhteensä on kaiketi 4000 mk rahaa käytettävissään vuokran maksun jälkeen, niin mitään ei tipu. Se on sitten eri asia onko sitä rahaa käytettävissä kun toisella on ne velkansa. Sossu ei "hyväksy" menoiksi kuin vuokran, sähkön ja lääkäri- sekä lääkekuluja.
Miten velat VOI jättää maksamatta, minä en tajua. Pakkohan miehen on niitä maksella, että hän voi ottaa autoluottoa yms. Hänellä oli jonkin aikaa luottotiedot menneet, ja se oli kauhean vaikeaa kun hän joutui äitinsä kortilla ostamaan jos jotain tarvitsi.
Se on kyllä totta että mieheni tuskin tottuisi mihinkään jatkuvaan köyhäilyyn, hänellä tuntuu olevan kallis maku ja himo kaikenlaiseen viihde-elektroniikkaan. Ja minua ottaisi päähän kinuta häneltä rahaa kaikkeen mahdolliseen mitä satun tarvitsemaana. Tulisin varmaan sitäpaitsi kaistapäiseksi jos en voisi ostaa mitään muuta kuin ruokaa ainoastaan. Nykyisellä n. 2000 markallani kuussa saan sentään jotain pientä aina silloin tällöin.
Kaatuisikohan yhteiskunta jos saisin pitää työmarkkinatukeni vaikka asuisinkin mieheni kanssa yhdessä? Varmaan!
sen miehen pitäisi hyväksyä, ettei sitä aina voi osataa kalliita tavaroita kun huvittaa. kenelläpä sellainen tillanne on? harvalla.
raahaa pitää osata säästää.
kyllä on helpompi tuhlata kaikki mitä saa, jokainen sen tietää. eli hän siis on valinnut tavaratäyteisen elämän mieluummin kuin sinut?! juu, on ihan hyvä kun ette asu yhdessä.