Ajattelinpa kirjoitella tänne, jos vaikka joku helluntalainen saisi vähän mietittävää. Itse olen uskovaisesta perheestä ja uskonto on edelleen vahvana elämässäni, mutta mikä sitten helluntalaisissa minua eniten ärsyttää... Minkä ihmeen takia te lupaatte vakavasti sairastuneelle ihmiselle parantumista, jos vain hän tulee uskoon. Ettekö te ymmärrä, että ihminen tarttuu mihin tahansa oljenkorteen hädän hetkellä, miksi te silloin iskette kuin raatokärpäset kimppuun, kun ihminen on heikoimmillaan. Ettekö ymmärrä, että te ette voi luvata kenellekään, että hän paranee uskon voimalla. Olen seurannut oman isäni touhuja, kun hän toimii juuri edellä mainitulla tavalla ja se on todella törkeää! Ei kauan aikaa sitten eräs yhteinen ei uskovainen tuttumme sairastui syöpään ja tottakai isäni iski heti häneen kiinni luvaten pelastusta ja tämä ei todellakaan ole ainut kerta kun näin on käynyt. Tämä mies kuoli vähän aikaa sitten ja nyt sitten isäni on siirtynyt painostamaan leskeä. Juttelin tämän lesken kanssa joka on aivan ihmeissään, että miksi isäni lupasi miehelle parantumista ja minkä takia hän nyt painostaa häntä uskoon. Otin vain isäni tähän esimerkiksi, mutta näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon uskovaisten keskuudessa. Olen keskustellut isäni kanssa, että mitä hän tekee on todella väärin, mutta on kuin seinälle puhuisi, eli hän ei todellakaan koe tekevänsä mitään väärää. Pointti tässä koko asiassa on tämä, että antakaa ihmisten tulla teidän luo, jos uskonasiat kiinnostaa. Älkää käykö kaikkien heikoimpien kimppuun hädän hetkellä luvaten sellaista mikä on mahdotonta. Ja älkääkä kommentoiko tyyliin herralla on voima parantaa ja pelastaa, vaan kirjoittakaa omia ajatuksianne.
ajatuksia
kepinen
4148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin kirjoittelen tänne joskus ajatuksiani.
Sinun ajatuksissasi on paljon varteenotettavaa.
Vaikea minun on uskoa, että tuollainen katteettomien lupausten, painostuksen ja manipuloinnin käyttäminen olisi yleistä helluntailaisten keskuudessa.
En toki väitä, etteikö sitä ilmenisi. Kerroit uskottavan esimerkin asiasta.
Oma käsitykseni on, että tulee kulkea kärsivien rinnalla enemmän kuunnellen kuin syöttäen mielipiteitä. Ihmiset tarvitsevat enemmän olkapäätä kuin lupauksia paranemisesta.
Usko taas on Jumalan lahja, jota on mahdoton toiselle antaa. Uskonasioista keskustelemisen pitäisi tapahtua hädässä olevan ehdoilla, ei pakkomanipuloinnin keinoin.
Yritetään muistaa neuvojasi.
Hei Kepinen.
Joillekin uskoville on saattanut jäädä tietty kaava päälle kuinka he toimivat tai ajattelevat Jumalan toimivan, koska joskus Jumala toimi sillä tavalla. Tiedän tapauksia, jossa Jumala on parantanut täysin uskosta osattoman ihmisen, Raamatussakin Jeesus paransi sairaita ja sanoi heille jälkeenpäin: mene äläkä syntiä enää tee ja sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut.
Tietysti se on ihmisen oma valinta haluaako hän lähteä seuraamaan Jeesusta vai ei ja se olisi myös meidän uskovien hyvä muistaa.
Se on niin Jumalan työ siinä ihmisessä, joka pelastuu ja joka parantuu. Ei meille jää muuta kuin kiittää Jumalaa ja iloita siitä.
Minua jäi vaivaamaan kun luin viestiäsi, että kummalle olet katkera, isällesi vai Jumalalle?
Katkeruuskaan ei ole hyvä asia pitää sisällään, lopulta se kuluttaa sinua sisältäpäin.
Anna anteeksi isällesi, niin sinä sentään toimit oikein.
Jos me halutaan etsiä Jumalaa ja löytää Hänet ja me katsomme kuinka uskovat/ihmiset toimivat, me petymme. Ei uskovat ole täydellisiä, me teemme virheitä siinä missä muutkin, mutta kun katsot/luotat Jumalaan et pety.
Meidän tulisi olla riippuvaisia Jumalasta, ei ihmisistä, silloin meidän elämämme on varmalla perustalla.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän viestin:)
että ei pidä luvata yli sen uskonmäärän mikä on itsekullekkin annettu.
Siinä taas en ole samaa mieltä,että pitäis lopettaa parannuksesta,pelastuksesta,sairasten parantumisesta,ja Jumalan ihmeistä puhuminen,ja jaaritella omiaan,hyvistä kokemuksista tietenkin tulee ainatodistaa evankeliumin sanoman yhteydessä,pääpaino on kuitenkin evankeliumin saarnalla ja todistaminen Jeesusken voitosta,sekä synnin, että sairauden voittajana,ja Pyhällä Hengellä kastajana.
Järjestys tulisikin olla se,että kun evankeliumia saarnataan,niin ihmeet ja merkit seuraa julistusta,näinhän Jeesuskin käski tehdä. Olisiko se mark.evank.16:16-18.
Eikä lupailla mitään,jos ei ole ehdottoman varma,että se mitä lupaa,myös tapahtuisi!
Itse en moista tyyliä ole kuullut.
Joillakin on ollut sellanen tulkinta,että paraneminen johtuisi uskon puutteesta,jo uskovilla ,siis pitäisi uskoa enemmän,vaikka uskokin on lahjaa.
Totta kyllä ,että uskosta osallinen voi uskoaan kasvattaa,vaikkapa sanan tutkunnalla ja kuulemalla sanaa,rukoilemalla ja muillakin tavoin.
Mutta en ole todella ennen kuullut tuota menetelmää,enkä löydä edes raamatusta.
Jumala parantaa uskosta osattoman ja Jeesuskin kysyi mitä tahdot,että sinulle tekisin,eikä uskotko ,että kykenen sinut parantamaan.
Kyllä Jeesus uskostakin puhui parantaessaan,vaan ei aina.