Jeesus Kristus ei seurustellut tämän maailman johtajien kanssa eikä etsiytynyt heidän seuraansa. Herodesta hän sanoi ketuksi. Varhaiskristillisyys oli epäsuosiossa oleva pieni liike, joka ei osallistunut politiikkaan eikä siunanannut poliitikkoja eikä ollut valtionuskontona missään eikä verottanut ketään.
Nykyinen valtakristillisyys yrittää olla hyvää pataa poliitikkojen kanssa ja on ollut tätä Rooman keisarin, Konstantinuksen, ajoista asti. Sen on siunattava valtiopäivien avajaiset ja rukoiltava siunausta poliittisille hallitsijoille ja yleensä tälle pahalle ihmisjärjestykselle, jonka Jumala on luvannut hävittää. Kansallismielisenä se siunaa sotaan lähtevät sotilaat, vaikka tietääkin näiden joutuvan tappamaan samauskoisia. Rahansa valtakristillisyys ottaa joko valtioitten budjeteista tai verottamalla jäseniään tai myyjäisistä ja arpajaisista, vaikka jäsenten kenties enemmistö ei lainkaan kaipaa sen palveluksia.
Mutta kaiken tämän ruotsalainen kirkkoherra Ärnström sanoi paremmin lehdessä "Westerbottens Kuriren" papeille aiheesta "Mitä papeilla on Jeesuksesta oppimista?"viime vuosisadan alussa. (Suomennos löytyi eräästä jäämistöstä. Lukijan on otettaa huomioon, että Ärnströmin ajastaan on jo 100 vuotta.) Hän vastasi mm:
(Lyhennelmä)
"Pidän kysymystä arkaluontoisena, ja tahdon myös näyttää mielipiteeni toteen... Meillä papeilla ei voi tulla kysymykseen Kristuksen seuraaminen, koska kirkkolaki sitoo meitä."
"Kristus kulki kaupungeissa ja kylissä ja saarnasi. Hän saarnasi myös vuorilla, lehdoissa ja kalastajaveneissä, paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä. Mutta eihän voi sanoa, että tekisimme samoin. Ei ole tässä suhteessa yhtään pappia, joka seuraisi tätä Jeesuksen esimerkkiä, koska hän joutuisi muuten mainituksi sanomalehdessä ..."
"Vapahtajamme lähti niiden luota, jotka eivät tahtoneet kuulla häntä, mutta me emme voi jättää paikkojamme ja virkojamme, jos seurakunnat eivät kysy opetustamme. Kun kansa sanoi: ´Mene pois täältä!´, niin hän lähti. Mutta meidän on istuttava siinä, missä istumme, ja saarnattava, vaikka ei kukaan tahtoisi kuunnella. Emme siinäkään suhteessa voi seurata Jeesusta."
"Jeesus ei tahtonut mielistellä ihmisiä. Hän sanoi Israelin kirjanoppineita ja lakiviisaita kyykäärmeen sikiöiksi ja valkeaksi kalkitun haudan kaltaisiksi, ja kuningas Herodesta ketuksi. Hän ei olisi sopinut hovisaarnaajaksi, eikä häntä olisi voitu kutsua pitämään käräjäsaarnaa eikä valtiopäivien avajaispuhetta. Minä tahton kysyä: Kuka meidän joukostamme uskaltaa puhua niin kuin Kristus, joka langetti tuomion rikkaista ja huusi tuomiota maan hallintomiehille ja herroille? Me emme voi sitä tehdä. Meidän täytyy kunnioittaa kuningasta ja totella ihmisiä enemmän kuin Jumalaa .... Vaikka hallisijahuone, virkamiehet, hallitus ja valtiopäivät olisivat kuinka vihattuja, meidän täytyy kumminkin rukoilla niiden edestä ja anoa Jumalan siunausta niiden työlle, miten jumalatonta se olisikin. Ja lisäksi meidän on rukoiltava siunausta sotilasammatille, joka on jumalattomin laitos maailmassa."
"... Jeesuksella ei ollut, mihin hän olisi päänsä kallistanu; meillä sitä vastoin on mukavat asunnot, ja yhteiskunnallisessa suhteessa me olemme enemmän Kaifaksen ja Pilatuksen kuin köyhän Nasaretilaisen kaltaisia. Hän kielsi kokoamasta maallista tavaraa ja lähetti opetuslapsensa tyhjin käsin maailmalle; me sitä vastoin tahdomme isoja virkataloja ja suuria tuloja. Kristuksen ja hänen opetuslastensa toimintaa ylläpidettiin vapaaehtoisin lahjoituksin, mutta kukaan meistä ei tahtoisi ottaa minkäänlaista virkaa sellaisilla ehdoilla."
"Me opetamme muita olemaan jumalisia ja tyytymään onneensa (1Tim 6:6), mutta me itse ikävöimme jotakin tuntuvampaa emmekä tyydy ainoastaan jumalisuuteen. Me sanomme kuulijoillemme: ´Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän voittaisi koko maailman ja saisi sielulleen vahingon?´ (Matt 16:26), mutta jos me voisimme anastaa kaikkien omaisuuden, niin me emme huomaisi vahinkoa sielullemme tapahtuneen."
"Jeesus tuli lohduttamaan murheellisia, mutta me jätämme sellaiset poliisien käsiin ja annamme heidät vankiloitten ja mestauskirveitten tuhottaviksi. Sn sijaan, että pelastaisimme heidät kuolemasta, katsomme tehneemme tarpeeksi, kun olemme valmistaneet heidät kuolemaan ja lukeneet heile uskontunnustuksen mestauslavalla."
"Me sallimme nimitettävän itseämme Kristuksen palvelijoiksi, mutta se ei ole totta, sillä hän ei ollut teeskentelijä eikä valehtelija, ja minusta näyttää vaaralliselta asettaa Vapahtajaa esimerkiksemme, sillä ennemminkin Juudas, kavaltaja, on se."
"... Jeesus ei näin ollen saata milloinkaan olla meidän esimerkkimme elämässä eikä opissa, ja me joutuisimme vaikeaan asemaan sekä sanomalehdistön että seurakunnan taholta, jos uskaltaisimme seurata hänen esimerkkiään."
Nykyinen valtakristillisyys yrittää olla hyvää pataa poliitikkojen kanssa ja on ollut tätä Rooman keisarin, Konstantinuksen, ajoista asti. Sen on siunattava valtiopäivien avajaiset ja rukoiltava siunausta poliittisille hallitsijoille ja yleensä tälle pahalle ihmisjärjestykselle, jonka Jumala on luvannut hävittää. Kansallismielisenä se siunaa sotaan lähtevät sotilaat, vaikka tietääkin näiden joutuvan tappamaan samauskoisia. Rahansa valtakristillisyys ottaa joko valtioitten budjeteista tai verottamalla jäseniään tai myyjäisistä ja arpajaisista, vaikka jäsenten kenties enemmistö ei lainkaan kaipaa sen palveluksia.
Mutta kaiken tämän ruotsalainen kirkkoherra Ärnström sanoi paremmin lehdessä "Westerbottens Kuriren" papeille aiheesta "Mitä papeilla on Jeesuksesta oppimista?"viime vuosisadan alussa. (Suomennos löytyi eräästä jäämistöstä. Lukijan on otettaa huomioon, että Ärnströmin ajastaan on jo 100 vuotta.) Hän vastasi mm:
(Lyhennelmä)
"Pidän kysymystä arkaluontoisena, ja tahdon myös näyttää mielipiteeni toteen... Meillä papeilla ei voi tulla kysymykseen Kristuksen seuraaminen, koska kirkkolaki sitoo meitä."
"Kristus kulki kaupungeissa ja kylissä ja saarnasi. Hän saarnasi myös vuorilla, lehdoissa ja kalastajaveneissä, paransi sairaita ja ruokki nälkäisiä. Mutta eihän voi sanoa, että tekisimme samoin. Ei ole tässä suhteessa yhtään pappia, joka seuraisi tätä Jeesuksen esimerkkiä, koska hän joutuisi muuten mainituksi sanomalehdessä ..."
"Vapahtajamme lähti niiden luota, jotka eivät tahtoneet kuulla häntä, mutta me emme voi jättää paikkojamme ja virkojamme, jos seurakunnat eivät kysy opetustamme. Kun kansa sanoi: ´Mene pois täältä!´, niin hän lähti. Mutta meidän on istuttava siinä, missä istumme, ja saarnattava, vaikka ei kukaan tahtoisi kuunnella. Emme siinäkään suhteessa voi seurata Jeesusta."
"Jeesus ei tahtonut mielistellä ihmisiä. Hän sanoi Israelin kirjanoppineita ja lakiviisaita kyykäärmeen sikiöiksi ja valkeaksi kalkitun haudan kaltaisiksi, ja kuningas Herodesta ketuksi. Hän ei olisi sopinut hovisaarnaajaksi, eikä häntä olisi voitu kutsua pitämään käräjäsaarnaa eikä valtiopäivien avajaispuhetta. Minä tahton kysyä: Kuka meidän joukostamme uskaltaa puhua niin kuin Kristus, joka langetti tuomion rikkaista ja huusi tuomiota maan hallintomiehille ja herroille? Me emme voi sitä tehdä. Meidän täytyy kunnioittaa kuningasta ja totella ihmisiä enemmän kuin Jumalaa .... Vaikka hallisijahuone, virkamiehet, hallitus ja valtiopäivät olisivat kuinka vihattuja, meidän täytyy kumminkin rukoilla niiden edestä ja anoa Jumalan siunausta niiden työlle, miten jumalatonta se olisikin. Ja lisäksi meidän on rukoiltava siunausta sotilasammatille, joka on jumalattomin laitos maailmassa."
"... Jeesuksella ei ollut, mihin hän olisi päänsä kallistanu; meillä sitä vastoin on mukavat asunnot, ja yhteiskunnallisessa suhteessa me olemme enemmän Kaifaksen ja Pilatuksen kuin köyhän Nasaretilaisen kaltaisia. Hän kielsi kokoamasta maallista tavaraa ja lähetti opetuslapsensa tyhjin käsin maailmalle; me sitä vastoin tahdomme isoja virkataloja ja suuria tuloja. Kristuksen ja hänen opetuslastensa toimintaa ylläpidettiin vapaaehtoisin lahjoituksin, mutta kukaan meistä ei tahtoisi ottaa minkäänlaista virkaa sellaisilla ehdoilla."
"Me opetamme muita olemaan jumalisia ja tyytymään onneensa (1Tim 6:6), mutta me itse ikävöimme jotakin tuntuvampaa emmekä tyydy ainoastaan jumalisuuteen. Me sanomme kuulijoillemme: ´Mitä se auttaa ihmistä, vaikka hän voittaisi koko maailman ja saisi sielulleen vahingon?´ (Matt 16:26), mutta jos me voisimme anastaa kaikkien omaisuuden, niin me emme huomaisi vahinkoa sielullemme tapahtuneen."
"Jeesus tuli lohduttamaan murheellisia, mutta me jätämme sellaiset poliisien käsiin ja annamme heidät vankiloitten ja mestauskirveitten tuhottaviksi. Sn sijaan, että pelastaisimme heidät kuolemasta, katsomme tehneemme tarpeeksi, kun olemme valmistaneet heidät kuolemaan ja lukeneet heile uskontunnustuksen mestauslavalla."
"Me sallimme nimitettävän itseämme Kristuksen palvelijoiksi, mutta se ei ole totta, sillä hän ei ollut teeskentelijä eikä valehtelija, ja minusta näyttää vaaralliselta asettaa Vapahtajaa esimerkiksemme, sillä ennemminkin Juudas, kavaltaja, on se."
"... Jeesus ei näin ollen saata milloinkaan olla meidän esimerkkimme elämässä eikä opissa, ja me joutuisimme vaikeaan asemaan sekä sanomalehdistön että seurakunnan taholta, jos uskaltaisimme seurata hänen esimerkkiään."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nimimerkki "Mielisteletko? Ei ole muuta kuin YKSI JEESUS KRISTUS. Ja HÄN on antanut rakkauden käskynohjeeksemme.
Hän tosin puhui senajan ihmisille asian ydintä.
Mutta meidät Hän sovitti yhteyteensä, ja EVANKELIUMIINSA. SE on ILOSANOMA köyhille ja rikkaille. Kuka ottaa HÄNET vastaan, se pelastuu, eikä ole mitään erotusta, sillä eivät ne meidän paremmat tai epäonnistuneet teot meitä pelasta vaan KRISTUKSERSSA OLEVA ARMO!
Nimimerkki "Mielisteletko? kirjoitti mm:
>>Nykyinen valtakristillisyys yrittää olla hyvää pataa poliitikkojen kanssa
Olin muutama vuosi sitten kirkossa, jossa oli lapsille tarkoitettu ilta. Pappi ei kertonut sanaakaan Jeesuksesta, vaan ystävyydestä ja hyvästä käyttäytymisestä, ja lopuksi han sanoi: Halatkaa toisianne!
Olin jotenkin siihen pettynyt, koska hän puhui saarnatuolista.
Olisin ymmärtänyt illan jos se olisi ollut jossakin kerhohuoneessa, mutta se, missä olimme, on Jumalan huone, ja kunnioitusta varten tarkoitettu.
On olemassa pappeja jotka ovat virkaansa päässeet opettelemalla asioita ulkoa, ja hyvällä käyttäytymisellä. Mutta monien usko Jumalaan voisi olla parempaa kuin mitä se on. En kerro paikkaa enkä papin nimeä, mutta aloin ottaa selvää muistakin seurakunnista, ja vaihdoin koko paikan toiseen.
Vaihtamiseen oli syynä eräskin toinen tapaus, mutta se ei liity tähän, mutta oli minulle juuri se ratkaiseva tekijä tähän vaihtamiseeni.
Minäkin olin erään evankelis-luterilaisen kirkon vahtimestarina ja näin yhtä ja toista. Kerran olin sanonut kirkkoherralle, että voisin laittaa ilmoitukset ilmoitustaululle. Kirkkoherra sabnoi, että seurakuntasihteeri voisi laittaa ne taululle. Lähdin sitten tekemään kierrosta ja sanoin lähteväni kotiin. En kuitenkaan lähtenyt, vaan kierroksen kierrettyäni palasin katsomaan kuinka ilmoitukset ovat ilmoitustaululla. Olin pahasti yllättynyt, kun naimisissa oleva kirkkoherra olikin parhaillaan täydessä touhussa (lue: NAI) naimisissa olevan seurakuntasihteerin kanssa. En jäänyt kirkkoherralta kysymään, miksi ilmoitukset piti laittaa seuarkuntasihteerin kanssa yhdessä ja tuollaisella menolla. En halunnut häiritä kirkkojherraa enkä seurakuntasihteeriä kesken "työnsä". Jäin vain ihmettelemään asiaa.