Tälle prostituutiopalstalle tuonee eksotiikkaa jokin muukin naisasia. Pitäydyn silti klassikoissa, mitäs tässä muuta keksimään. Nämä kolme: luonnollinen maailmanjärjestys (lyhyesti lmj), koulutus & ura, tasa-arvo sp.näkökulmasta.
Kohtaan yksi nojataan raamatullisin ja biologisin perustein: näin on aina ollut, tai on ainakin viimeiset 50 v. ollut, ja on oleva. Se on oikein, koska se on luonnollista. Ja luonnollista, koska se on oikein. Muu on luonnotonta, ja viimeisimmän sadan vuoden aikana ovat feministit aiheuttaneet vain kasvavaa luonnottomuutta yrittäessään muuttaa lmj:stä.
Kohta kaksi. Koulutus, ura, keksinnöt, konstruktiot, rakentaminen, olosuhteiden parantaminen yms, nämä liittyvät yhteen, jopa kausaalisin siteinen, emmän tai vähemmän.
Palstalla toistetaan tuon tuosta, miten naiset eivät ole keksineet mitään, tehneet mitään suurta tai hyödyllistä. Miesenemmistön selitys perustuu lmj:een. Naisten aivot ovat pienemmät, naiset ovat heikompia, naisten luonnollinen kiinnostus kohdistuu aivan muuanne (kuten esim. puolison pyydystämiseen, synnyttämiseen ja kaikkien mahdollisten ajateltavissa olevien objektien hoitamiseen).
Lmj on määritelmällisesti verrattain stabiili. Miten lmj:n kannalta selitetään, että "kakkoskori" on luonteeltaan mitä muuttuvaisin? Sp-näkökulmasta tiedetään, että tytöt ja naiset kouluttautuvat nykyään enemmän kuin toinen sukupuoli (!). Mitä lmj:n biologinen selitysmalli siitä sanoo? Pojat tyhmistyneet, tytöt tulleet älykkäämmiksi? Ei ole kelvannut. Entä raamatullinen, eevat (feministit) ovat rikkoneet luonnonjärjestyksen ja syövät itse tiedon puun omenia, kyllä siitä vielä Harmagedon seuraa? Monet jopa ohittavat aatamit kokonaan haukkaamasta palaakaan tai eivät ojenna niille ainakaan ensin omppujaan.
Koska koulutusfaktorin suhteen lmj:n traditionaaliset kausaalimallit enimmäkseen torjuttaneen miestenkin puolella, on tilalle tyrkytetty osittaisbiologista selitystä. Pojat ovat perus- ja lukiovaiheessa aina jotenkin väärässä kehitysvaiheessa. Sama koskee korkeakouluvaihetta.
Kyseinen biologinen ominaisuus on altistunut tiettävästi vasta noin 30-40 v. kuluessa hitaasti, koska vielä 50 v. sitten poikia oli tietääkseni lukioissa ja ylioppilaina enemmän kuin tyttöjä, ja tätä ennen tämä oli vallitseva malli. Naisopettajia oli kuitenkin jo 50 v. sitten myös paljon (onko nykyään suhteellisesti enemmän?). Ylioppilaiksi tultiin samassa iässä kuin nykyään. Lähes kaikki formaalinen prosessi on entisellään, tässä välillä on vain saatu peruskoulu, kuri höltynyt ja opetusmetodeita on kaiketi koetettu kehittää vastaavasti kuin muualla länsimaissa. Onko lmj:n biologinen stabiilius ruvennut muuttumaan?
Kehitysvaiheselityksen ohella toinen suosittu perustelu liittyy feminismiin: feminismi on syövyttänyt naisopettajien massat tietoisesti tai tiedostamatta syrjäyttämään poikia systemaattisesti. Asiaa on tutkittu ja näytöt ovat osoittaneet opettajakunnan pikemminkin suosivan poikia, kiinnittävän eniten huomiota poikiin ja kannustavan heitä eniten. Tällaisia tutkimuksia ei pidetä luotettavina, koska tulokset ovat ristiriidassa lmj:n kanssa. Kyseessä on feministinen indoktrinaatio.
Entä tasa-arvo. Useimmat palstan miespuolisistakin kannattavat tasa-arvoa, mutta toteavat sen jo saavutetun ainakin sp-näkökulmasta. Monen mielestä nyt jo miehiä sorretaan, koska feminismi on valtaisalla voimalla syrjäyttänyt miehiä juopotteleviksi, väkivaltaisiksi luusereiksi, tai päivastoin, naishakkaajien vaietuiksi uhreiksi, aivopessyt miehet välttelemään hoitoihin menemistä - edes fyysisiä sairauksiaan hoidattamaan - ahdistanut nuoret uroomme pakkoarmeijaan jne.
Kun kuitenkin niin monen kansainvälisesti todetun tasa-arvoindikaattorin mukaan naiset eivät ole saavuttaneet reaalisesti tasa-arvoa, niin selitysperusteet näyttävät löytyvän lmj:stä. Ei naisia syrjitä, naiset vain eivät ole päteviä eivätkä rohkeita. Jos jotkut naiset ovat päteviä ja rohkeita, niin synnytysten, lasten ja aviomiehen perhehoitovastuiden vuoksi ei naisille kannata kuitenkaan maksaa samaa palkkaa, varsinkaan vastuullisiin tehtäviin ei noin epävarmaa työvoimaa missään nimessä voi uralla siirtää.
Jos naiset eivät synnytä, hoida jne, vaan omistautuvat työlleen, niin lmj:n perusteella he ovat huonoja naisia, lapset häiriintyvät, isät alkoholisoituvat ja turvautuvat muihin naisiin.
Tulos tänä päivänä: Suomen naiset ovat EU:n koulutetuimpiin kuuluvia, mutta samalla naisjohtajien osuus on alle EU:n keskiarvon. Kun ottaa huomioon, että EU:ssa ovat enemmistönä konservatiivisina pidetyt roomalais- ja kreikkalaiskatoliset maat, niin mitä pitää ajatella siitä, että Suomi alittaa keskiarvon?
Hesarissa oli kesällä kiintoisa kirjoitus (Sinikka Vanhala, Nea Kontoniemi 13.6.05) hypoteettisesta tavoitteesta saavuttaa vuoteen 2020 mennessä tilanne, jossa mies- ja naisjohtajuuksia on yhtä paljon. Kuntasektorilla tilanne on jo saavutettu, valtionhallinnossa hieman yli kolmannes johtajista on naisia. Yksityisellä puolella naisten osuus oli 26% v. 2000. Ajatusleikki: yksityisillä työskenteli n. 55 000 johtajaa, noin puolet saavuttaa eläkeiän 2020 mennessä, jotta naisten osuus nousisi puoleen, tulisi pelkästään ns. luonnollisesti poistuvien johtajien tilalle palkattavista kolmen neljästä olla naisia.
Mitä mieltä lmj:stä, se lienee palstan suosituin selitysmalli? Entä jos yllä mainittu tasa-arvoisuusosio (johtajuus) täyttyisi (tai edes tuntuvasti lähestyisi tasa-arvotavoitetta) "luonnollisin" kilpailuperustein vapailla markkinoilla ilman kiintiöitä, naisten suosintaa tms, palkattaisiin siis vain osaamisen ja koulutuksen mukaan (oppineita naisiahan on markkinoilla, kuten todettiin), niin mitkä olisivat todennäköisimmät reaktiot vaikkapa tällä palstalla?
a) tasa-arvo lisääntyi, oikeutettua
b) naisia on suosittu, miehiä syrjitty
c) miesten kehitysvaihe, kypsyminen aikuiseksi ei ole rytmissä feminismin vääristämien uravaateiden kanssa
d) naiset käyttäytyvät luonnottomasti, tuho seuraa
e) jokin muu, mikä
Kohtaan yksi nojataan raamatullisin ja biologisin perustein: näin on aina ollut, tai on ainakin viimeiset 50 v. ollut, ja on oleva. Se on oikein, koska se on luonnollista. Ja luonnollista, koska se on oikein. Muu on luonnotonta, ja viimeisimmän sadan vuoden aikana ovat feministit aiheuttaneet vain kasvavaa luonnottomuutta yrittäessään muuttaa lmj:stä.
Kohta kaksi. Koulutus, ura, keksinnöt, konstruktiot, rakentaminen, olosuhteiden parantaminen yms, nämä liittyvät yhteen, jopa kausaalisin siteinen, emmän tai vähemmän.
Palstalla toistetaan tuon tuosta, miten naiset eivät ole keksineet mitään, tehneet mitään suurta tai hyödyllistä. Miesenemmistön selitys perustuu lmj:een. Naisten aivot ovat pienemmät, naiset ovat heikompia, naisten luonnollinen kiinnostus kohdistuu aivan muuanne (kuten esim. puolison pyydystämiseen, synnyttämiseen ja kaikkien mahdollisten ajateltavissa olevien objektien hoitamiseen).
Lmj on määritelmällisesti verrattain stabiili. Miten lmj:n kannalta selitetään, että "kakkoskori" on luonteeltaan mitä muuttuvaisin? Sp-näkökulmasta tiedetään, että tytöt ja naiset kouluttautuvat nykyään enemmän kuin toinen sukupuoli (!). Mitä lmj:n biologinen selitysmalli siitä sanoo? Pojat tyhmistyneet, tytöt tulleet älykkäämmiksi? Ei ole kelvannut. Entä raamatullinen, eevat (feministit) ovat rikkoneet luonnonjärjestyksen ja syövät itse tiedon puun omenia, kyllä siitä vielä Harmagedon seuraa? Monet jopa ohittavat aatamit kokonaan haukkaamasta palaakaan tai eivät ojenna niille ainakaan ensin omppujaan.
Koska koulutusfaktorin suhteen lmj:n traditionaaliset kausaalimallit enimmäkseen torjuttaneen miestenkin puolella, on tilalle tyrkytetty osittaisbiologista selitystä. Pojat ovat perus- ja lukiovaiheessa aina jotenkin väärässä kehitysvaiheessa. Sama koskee korkeakouluvaihetta.
Kyseinen biologinen ominaisuus on altistunut tiettävästi vasta noin 30-40 v. kuluessa hitaasti, koska vielä 50 v. sitten poikia oli tietääkseni lukioissa ja ylioppilaina enemmän kuin tyttöjä, ja tätä ennen tämä oli vallitseva malli. Naisopettajia oli kuitenkin jo 50 v. sitten myös paljon (onko nykyään suhteellisesti enemmän?). Ylioppilaiksi tultiin samassa iässä kuin nykyään. Lähes kaikki formaalinen prosessi on entisellään, tässä välillä on vain saatu peruskoulu, kuri höltynyt ja opetusmetodeita on kaiketi koetettu kehittää vastaavasti kuin muualla länsimaissa. Onko lmj:n biologinen stabiilius ruvennut muuttumaan?
Kehitysvaiheselityksen ohella toinen suosittu perustelu liittyy feminismiin: feminismi on syövyttänyt naisopettajien massat tietoisesti tai tiedostamatta syrjäyttämään poikia systemaattisesti. Asiaa on tutkittu ja näytöt ovat osoittaneet opettajakunnan pikemminkin suosivan poikia, kiinnittävän eniten huomiota poikiin ja kannustavan heitä eniten. Tällaisia tutkimuksia ei pidetä luotettavina, koska tulokset ovat ristiriidassa lmj:n kanssa. Kyseessä on feministinen indoktrinaatio.
Entä tasa-arvo. Useimmat palstan miespuolisistakin kannattavat tasa-arvoa, mutta toteavat sen jo saavutetun ainakin sp-näkökulmasta. Monen mielestä nyt jo miehiä sorretaan, koska feminismi on valtaisalla voimalla syrjäyttänyt miehiä juopotteleviksi, väkivaltaisiksi luusereiksi, tai päivastoin, naishakkaajien vaietuiksi uhreiksi, aivopessyt miehet välttelemään hoitoihin menemistä - edes fyysisiä sairauksiaan hoidattamaan - ahdistanut nuoret uroomme pakkoarmeijaan jne.
Kun kuitenkin niin monen kansainvälisesti todetun tasa-arvoindikaattorin mukaan naiset eivät ole saavuttaneet reaalisesti tasa-arvoa, niin selitysperusteet näyttävät löytyvän lmj:stä. Ei naisia syrjitä, naiset vain eivät ole päteviä eivätkä rohkeita. Jos jotkut naiset ovat päteviä ja rohkeita, niin synnytysten, lasten ja aviomiehen perhehoitovastuiden vuoksi ei naisille kannata kuitenkaan maksaa samaa palkkaa, varsinkaan vastuullisiin tehtäviin ei noin epävarmaa työvoimaa missään nimessä voi uralla siirtää.
Jos naiset eivät synnytä, hoida jne, vaan omistautuvat työlleen, niin lmj:n perusteella he ovat huonoja naisia, lapset häiriintyvät, isät alkoholisoituvat ja turvautuvat muihin naisiin.
Tulos tänä päivänä: Suomen naiset ovat EU:n koulutetuimpiin kuuluvia, mutta samalla naisjohtajien osuus on alle EU:n keskiarvon. Kun ottaa huomioon, että EU:ssa ovat enemmistönä konservatiivisina pidetyt roomalais- ja kreikkalaiskatoliset maat, niin mitä pitää ajatella siitä, että Suomi alittaa keskiarvon?
Hesarissa oli kesällä kiintoisa kirjoitus (Sinikka Vanhala, Nea Kontoniemi 13.6.05) hypoteettisesta tavoitteesta saavuttaa vuoteen 2020 mennessä tilanne, jossa mies- ja naisjohtajuuksia on yhtä paljon. Kuntasektorilla tilanne on jo saavutettu, valtionhallinnossa hieman yli kolmannes johtajista on naisia. Yksityisellä puolella naisten osuus oli 26% v. 2000. Ajatusleikki: yksityisillä työskenteli n. 55 000 johtajaa, noin puolet saavuttaa eläkeiän 2020 mennessä, jotta naisten osuus nousisi puoleen, tulisi pelkästään ns. luonnollisesti poistuvien johtajien tilalle palkattavista kolmen neljästä olla naisia.
Mitä mieltä lmj:stä, se lienee palstan suosituin selitysmalli? Entä jos yllä mainittu tasa-arvoisuusosio (johtajuus) täyttyisi (tai edes tuntuvasti lähestyisi tasa-arvotavoitetta) "luonnollisin" kilpailuperustein vapailla markkinoilla ilman kiintiöitä, naisten suosintaa tms, palkattaisiin siis vain osaamisen ja koulutuksen mukaan (oppineita naisiahan on markkinoilla, kuten todettiin), niin mitkä olisivat todennäköisimmät reaktiot vaikkapa tällä palstalla?
a) tasa-arvo lisääntyi, oikeutettua
b) naisia on suosittu, miehiä syrjitty
c) miesten kehitysvaihe, kypsyminen aikuiseksi ei ole rytmissä feminismin vääristämien uravaateiden kanssa
d) naiset käyttäytyvät luonnottomasti, tuho seuraa
e) jokin muu, mikä
Vastaukset 16
Vanhimmat
e) Kaikkiin tehtäviin palkataan taas pätevyyden perusteella. Hienoa.
Analysoidaan nyt hieman tarkemminkin ( koska kukaan muu ei ole vaivautunut ;)
Koulutuksen rinnastaminen älykkyyteen on vähintäänkin arveluttava hyppy logiikassa. Monet korkeakoulututkinnot vaativat 10% älyä ja 90% sitkeää keskittymistä ja pänttäämistä.
Nopea otos tuttavapiirissäni on paljastanut, että miehet käyttävät keskimäärin vähemmän aikaa opiskeluunsa kuin naiset. Ilmeisesti tämä korostuu peruskouluiässä. Syitä voi etsiä kasvatuksesta tai biologiasta. Miksi nuoret pojat ovat usein keskittymiskyvyttömiä ja hyperaktiivisia (joku kognitiivista psykologiaa opiskellut voisi auttaa)? En tosin usko tuohon "kehitysvaiheteoriaan". Miehet ovat mielestäni läpi elämänsä keskittymiskyvyttömämpiä. Ainakin minä olen ;)
Enkä lähde väittelemään siitä, pitäisikö koulutuksessa arvottaa enemmän lahjakuutta pänttäämisen sijaan. Totean vain tilanteen.
Mitä tulee älykkyyteen ja aivojen kokoon... Naisilla on tutkimusten mukaan pienemmät aivot, mutta niissä on enemmän kytköksiä. Tästä johtuen miehet ovat hieman parempia matemaattis-loogisessa älykkyydessä. Naiset taas mm. verbaalisessa älykkyydessä. Mensahan määrittelee älykkydyn juuri tuon matemaattis-loogisen faktorin mukaan. Oli se sitten oikein tai väärin.
Hiljattainhan oli julkisuudessa tutkimus, jonka mukaan miesten ja naisten keskimääräinen älykkyys on samaa tasoa. Erot kuitenkin näkyivät ääripäissä. Miehissä on selkeästi enemmän neron rajaa hipovia ja toisaalta myös "älyllisesti haasteellisia". Tämä saattaa osaltaan taas selittää mieskeksijöiden runsautta. Toisaalta patriarkaalisessa yhteiskunnassa naisille ei annettu varmasti paljonkaan mahdollisuuksia tieteen saralla.
Sitten tasa-arvoon. Tällä hetkellä eletään yhteiskunnassa, joka arvostaa feminiinisiä arvoja. Rationaalisuus ja agressiivisuus (en tarkoita väkivaltaa) tuntuvat edustavan pahuutta ja humanistis-holistinen ajattelutapa on voitolla. Sinälläänhän tässä ei ole mitään outoa. Kyseessä lienee normaali kahden kulttuurin taistelu hegemoniasta. Se mikä tekee taistelusta likaisen, on feminismin tapa käyttää vanhaa sortoa lyömäaseena. Kaikkiin naisten vaatimuksiin on taivuttava tai leimaannut vaimonhakkaajaksi ja sovinistisiaksi. Näin sitten syntyvät mm. kiintiölait. Asia voidaan mielestäni rinnastaa suoraan Israelin valtion tapaan ratsastaa holokaustin kauhuilla. Jos vastustat palestiinalisten siviilien tappamista olet antisemitisti. Jos vastustat kiintiöitä olet sovinisti.
Johtajien sukupuolijakaumaan vaikuttanee jälleen monta asiaa. Naisten koulutustaso on kuitenkin noussut asteittain viimeisten vuosikymmenten aikana. Johtajaksi kuitenkin harvoin hypätään suoraan koulun penkiltä. Kestää siis aikansa ennenkuin sukupuolijakauma tasautuu myös yritysten huipulla. Naisten etenemistä saattaa tosin hidastaa myös mahdollinen lasten hankkiminen. Niin ei saisi olla, mutta pari vuoden pituista äitiyslomaa hidastavat urakehitystä ja synnytysikäisiä naisia syrjitään vastuullisille paikoille pyrittäessä. Ymmärrettävää, muttei hyväksyttävää.
Sinällään koko kirjoituksesi lähti mielestäni vääristä lähtökohdista. Se yrittää todistaa toisen näkökulman erinomaisuutta toiseen nähden. Kirjoituksessasi miehet ovat luusereita, jotka epätoivoisesti yrittävät suojella asemaansa pätevämmiltä naisilta. Taistelun hävitessään heistä ilmeisesti sitten tulee väkivaltaisia juoppoja? Palstan henkeen sopivaa, mutta tuskin rakentavaa?
Feminismi profiloituu tasa-arvoon. Tasa-arvoon kuuluu mielestäni sen asian myöntäminen, että, miehet ja naiset ovat erilaisia. Näitä erilaisia vahvuuksia pitäisi pyrkiä hyödyntämään. Tällä hetkellä keskustelu on erilaisilla heikkouksilla mässäilyä.
Jokseenkin samaa mieltä kanssasi. Itse asiassa e-valinta = a, koska annettu hypoteesi sisälsi rekrytoinnit pätevyyden mukaan ilman muuta pönkitystä.
En rinnasta koulutusta älykkyyteen. Jos tekstistäni sai sen käsityksen, korjaan. Mutu-arviona kuvittelisin kuitenkin korkeakoulututkintoon vaadittavan ehkä kolmanneksen verran keskitasoista älykkyyttä ja loput puurtamista.
Aivojen fysiologian tulkinta elää koko ajan, tunnen nuo uusimmat popularisoidut tutkimustulokset. Maallikkona suhtaudun hieman skeptisesti nykyisiin fysiologisiin selityksiin, ne ovat kovasti vaihdelleet, ovat paraillaan monipuolisen tutkimuksen alaisina, uutta mielenkiintoista tullaan löytämään.
Toisaalta sitten, miten paljon sp-perusteiset fysiologiset erot vaikuttavat älykkyyteen/lahjakkuuksiin ja näihin perustuviin kykyihin? Kallistuisin sen arvauksen puolelle, etteivät oikeastaa kovinkaan paljon, lopun perin. Aivofysiologiset eroavuudet tai niiden merkitykset noteerataan ehkä tulevaisuudessa vähäisemmiksi, kuin nykyisin ounastellaan, ainakin, mitä abstraktiin ajatteluun tulee. Jotenkin en usko, että aivoilla on tekemistä fyysisen voiman kanssa, tämähän on ollut eräs perustavaa laatua oleva tekijä työnjaon eriytymisessä aikojen saatossa.
Aivojen hermoradat ja kapasiteetti muotoutuvat käytön mukaan. Kun 50 v. kuluttua sukupuolittunut roolikäyttäytyminen, tehtävät, ongelmat, intressit jne. eivät enää ole niin eriytyneitä kuin nykyään, olettaisin vahvistuneen muutoksen näkyvän myös aivojen fysiologiassa ja prosessoinnissa. Se näkyisi mm. siten, että miesten ja naisten äärilahjakkuus- ja ääri-idioottijakaumat lähenisivät toisiaan. Aika näyttää. Kiistattomat ja pysyvät eroavuudet luovat vaikutuksia ehkä muualle, atavistinen lienee väärä termi, mutta erojen merkitykset saattavat juontua ihmissuvun muinaisuuteen ja tuolloin merkityksellisiin tarpeisiin.
Vanhaa sortoa ei todella pitäisi käyttää lyömäaseena, mutta eikö sillä ole kuitenkin selitysarvoa nykytilanteeseen? Olisi kai hyvä ymmärtää, miten tähän on tultu ja mikä on mahdollista tulevaisuudessa? Olet oikeassa sikäli, että yleistävä hutkiminen on raivostuttavaa, ja sp-debatti usein kasaa historian taakkaa nykymiehille. Kaikenlainen debatti muuten kasaa taakkaa nykyihmisille, kaikki saksalaiset ovat ikäänkuin syyllisiä natsismin kauhuihin, kaikki valkoiset orjakauppaan ja kolonioiden riistämiseen ja kolmannen maailman tilaan, jesuiitat saivat vain pahaa aikaan, muslimit .. jne.
Kirjoitukseni lähti vääristä lähtökohdista? Miten sen nyt ottaa. Se oli kirjoitettu hieman kieli poskella (kuten Zombbari huomasi) ja lähtökohdat olivat tältä palstalta, tarkemmin sanottuna feminismikriitikoiden ja antifeministien vakioväitteistä. Siksi puolivillaisia.
Täytyy myöntää, että joskus innostun hieman liikaa väittelemään näistä asioista. Teinimeininkiprovojen välistä kun harvoin löytää edes puoliksi tosissaan kirjoitettua tekstiä ;)
a ei muuten ole e. Tasa-arvo lisääntyi, aivan sama. Pääasia on oikeudenmukaisuus. Pieni, mutta merkittävä ero?
Ja kun en minäkään ole lääketieteen tai biologian ammattilainen, niin joudun luottamaan viimeisimpiin julkituotuihin tutkimuksiin. On todellakin mahdollista, että parin vuoden päästä saadaankin erilaisia tuloksia. Olisin kuitenkin hämmästynyt, jos sukupuolella ei olisi vaikutusta aivoihin. Niin moneen muuhun fysiologiseen asiaan sukupuoli kuitenkin vaikuttaa. Odottakaamme. Ehkä joku joskus kertoo totuuden.
"You gotta know history in order to understand the future" Sinällään ymmärrettävää. Itseäni ei kuitenkaan kiinnostaisi kantaa jokaisen orjakauppiaan, vaimonhakkaajan ja natsin syntejä. On noita omiakin ;)
Mutta joo. Pidä kieli poskessa. Tarvitset sitä asennetta tällä(kin) palstalla...
"a ei muuten ole e. Tasa-arvo lisääntyi, aivan sama. Pääasia on oikeudenmukaisuus. Pieni, mutta merkittävä ero? "
Riippuu, miten määritellään. Määrittelin hypoteettiseen tilanteeseen tasa-arvon toteutuvan pakottomasti, kykyjen perusteella, siis oikeudenmukaisesti. Tällöin e = a. Vai pidätkö oikeudenmukaisena joitain muita kriteereitä? Vaikka siis prosessi NÄYTTÄÄ epätasa-arvoiselta, jos 3/4 johtajavalinnoista kohdistuu naisiin. Todellisuus on silti aivan muuta kuin teoreettiset hypoteesit.
Varmasti sukupuolella on vaikutusta aivoihin, mutta tarkoitin rajattua vaikutusta: vaikuttaako sp. abstraktiin ajatteluun tai aivojen ohjaamaan kykyyn käyttää kädentaitoja? Luulisin, että geneettisen perimän ja ympäristön yhteisvaikutus on paljon oleellisempaa tässä yhteydessä. Ts. ajan myötä näkisimme miesten ja naisten selviävän testeissä ja elämässään jokseenkin vastaavasti sekä "älykkyyden" keskialueilla että ääripäissä, eli lähes sp-riippumattomasti, mikäli tasa-arvoistuminen etenee yhteiskunnissamme. Jää nähtäväksi.
Kukapa toisten syntejä haluaisi kantaa. Fakta kuitenkin on, että "patriarkaatin synnit" vaikuttavat tänäkin päivänä arkeemme asennetasolla. Sinä et kelpuuta kyseisiä asenteita (niin tulkitsin), en minä eikä moni muu, mutta eivät ne asenteet ole hävinneet vaikuttamasta. Tällä palstalla ne suorastaan kukoistavat, muualla "normaaliympäristössä" ei yhtä paljon, mutta silti ne ovat osa kulkuumme vaikuttavaa akanvirtaa (hmm). Ja nyt puhun vain Suomesta, ajattelehan, miten ko. asenteeet jylläävät voimallisina valtaosassa maapallon kansoja. Elävää todellisuutta, valitettavasti.
Tämä menee taas jo semantiikan puolele, mutta tasa-arvossa molemmat sukupuolet saavat yhtä paljon. Jos toinen sukupuoli saa enemmän -vaikka kuinka oikeutetustikin- niin se ei ole TASA-arvoa. Molempien sukupuolten pitäisi siis olla saman arvoisia, vaikka heillä olisi erilaiset ominaisuudet (noin keskimääräisesti). Tästä syystä puhun aina mieluummin oikeudenmukaisuudesta, enkä tasa-arvosta. Joutavaa kikkailua ehkä.
Mitä tulee sp-eroihin, niin en usko niiden ikinä tasoittuvan samankaltaisuuteen. Itse koen, että sosiaalinen viitekehys ei kuitenkaan ole niin tärkeä ihmisen kehitykselle, kuin perintötekijät sp ja niiden määräämät fysiologiset seikat. Erot saattavat tasaantua aikojen kuluessa, mutta tämä menee niin spekulaatioksi, että olkoon.
Ja kaikilla meillä on historian taakkaa. Kenelläkään ei ehkä niin paljon kuin länsimaisella valkoisella miehellä, mutta kuitenkin. Joudun tuon asian ehkä huomioimaan jokapäiväisessä elämässäni, mutta suorasa konfrontaatiossa sanoudun siitä irti nopeammin kuin Bush Kioton sopimuksesta.
Keskimäärin vastustan myös kaikkeja ismejä... Paitsi individualismia. Yleistäminen on välillä tarpeellista, mutta pitkässä juoksussa jokainen ansaitkoon arvonsa puhtaasti omilla ansioillaan.
Kun tasa-arvo saavutetaan oikeutetusti, niin se ON sekä tasa-arvoa että oikeudenmukaisuutta. Tästä en tingi, selvää kuin pläkki. Mutta utopiaa, ainakin minun elinaikanani.
Tietenkään sp-erot eivät ikinä tasoitu samankaltaisuuteen, siitä ei ollut alkuunkaan kyse. Puhuttiin AIVOISTA.
Geenit versus ympäristö: uskon ympäristön vaikuttavan keskimäärin enemmän. Huippuperimää ei estä ympäristökään (hyvää tai pahaa). Tiede kiistelee asiasta edelleen.
Minäkin suhtaudun ismeihin varovaisesti, myös feminismiin. Tuen kuitenkin feminismiä siksi, että sen puitteissa on saatu jo paljon hyvää aikaan ja lisää tarvitaan. Ihmiset eivät ole erehtymättömiä, jotkut yksittäiset ratkaisut saattavat olla virheellisiä tai huonoja, mutta viisaat ottavat opikseen, virheitä korjataan, valtavirta on oikeansuuntainen ja oikeudenmukaisuutta haluava.
...eräs yksityisen puolen johtajuuden edellytyksiä lienee eräänlainen yritteliäisyys ja riskinotto, joka ainakin yrittäjien sukupuolijakauman mukaan näyttäisi (toivottavasti vain toistaiseksi) olevan enemmän "miesmäinen" ominaisuus.
Toisaalta - yksityissektorilla keinotekoiset sukupuolijakaumamittarit ovat jotenkin turhia. Firmalle lienee pääasia, että se johtaja on pätevä ja sopiva tehtäväänsä.
Nythän naisjohtajuustutkimukset näyttävät, että firmoissa naisjohtajat tekevät hyvää jälkeä (tai hyvät naisjohtajat valitsevat valmiiksi hyvät firmat). Eli ei se naisjohtajien lisääntyminen mitenkään epätasa-arvoista olisi - varsinkin jos talous saadaan siitä nousuun.
Aiemminhan (muistaakseni esim. kunnan- ja kaupunkien johtotehtäviin pyrkivien keskuudessa) muistaakseni tutkittaessa asiaa, on havaittu, että naisia valitaan johtajiksi enemmän, mitä on esim. heidän prosentuaalinen osuutensa hakijoista. Toisaalta esim. julkisella kun korostetaan muodollista pätevyyttä usein yksityistä enemmän, on tämä ihan loogistakin, sikäli kuin naisten parempi opintomenestys otetaan huomioon.
...tänään rouva haki puolipäiväistä työtä opintojen oheen... oli kuulemma muodollisesti liian pätevä ko. naisliikkeenomistajan mielestä... rouvalla tosin on kokemusta myös käytännön pyörittämisestä tuommoisen liikkeen suhteen... Eli eivät ne naistyönantajatkaan aina sitä koulutusta oikein arvosta...
Näköjään toistan itseäni: samaa mieltä myös sinun kommenttisi kanssa.
Rouvasi kokemus on tuttua muillekin. Muistan itsekin, miten nuorempana olin näköjään turhan pätevä ("muodollisesti pätevä", eräs mainio tv-sarja) useimpiin hakemiini töihin. Silloin päätin, etten tee väitöskirjaa, olen mieluummin salapätevä töissä ja aina markkinakelpoinen. Miesmerkonomi tai -ekonomi ei palkkaa tohtoria, se on melko varmaa.
Liike-elämässä perinteinen ennustettavuus sp-roolituksessa ei toimi, se ei voi toimia, empaattisetkin joutuvat kätkemään vaistomaiset reaktionsa. Eivätkä naiset muutenkaan ole mielestäni mitään ihannekummajaisia, aivan tavallisia enimmäkseen, kykyineen ja virheineen. Töissään. Kuten miehetkin. Silti kovin mukavaa, että on naisia ja miehiä ;). Kyllä rouvasi töitä saa, hyvä, ettei joutunut vanhakantaisen henkilön palkkalaiseksi, ei hän olisi viihtynyt.
Kas joku muukin herännyt palstan alapäävoittoisuuteen. Ehdein jo huolestua, että sielläkö se naisen jalkovälissä sykkii tämän maailman pahimmat kriisit?
Äkkiseltään tuli mieleen tekstiä lukiessani, että tänään kaivauduin kiiruusta ja paperipinojen alta pois hetkeksi tehtaan pihaan ihmettelemään meneillään olevaa laajennusprojektia. Kaivinkoneet kaivaa ja rekat ajelee. Isoja koneita, paljon melua ja määrättömät määrät maata ja mursketta liikkuu aivan hetkessä. Suurta stressiä ei näyttänyt miehillä kuitenkaan olevan. Juttua ehtivät heittää mutta hommat hoituivat siitä huolimatta hyvinkin tehokkaasti. Kävi vain mielessä ohimenne, että olisiko tuollainen sitä miesten hommaa. Ruumiillista työtä, hikeä, koneita, voimaa...
Koska koulu ja pänttäys eivät tunnu miehille maistuvan sekä tuntuisi miehen miehisyyskin olevan nykypäivänä hieman hakusessa niin saattaisivatko jotkut miehistä lähteä hakemaan sitä näistä erittäin perinteisistä miesten töistä? Paha sanoa. Tavallaan voisin nähdä itseni istumassa kaivinkoneen hytissä maata kaapimassa.
Oivalsit, miksi kirjoitin. Juuri sen tähden, ettei kukaan tavallinen meikäläinen jaksa tuota alapäävoittoisuustarpeiden tärkeyden runsautta pähkäillä aamusta iltaan viikkotolkulla. Kai niille on paljon aivan omiakin mielipidefoorumeita?
Sinulla on siellä hyvät porukat. Kiire ja kireys eivät ole = tehokkuus. Minulla on se käsitys, että myös naiset pitävät jokseenkin samalla (normaali)jakaumalla "ruumiillisesta" työstä, osaamista/kätevyyttä vaativista suorituksista, kuin miehet. Melkoinen osa nykytöistä edellyttää kohtuullisesti etukäteissuunnittelua, työajan allokointia, jälkiraportointia yms. Mitä pienemmällä byrokratialla ja jouhevammin kaikki hoidetaan, sitä parempi. Jutunheitto on aika hyvä indikaattori työpaikkahengestä.
Fyysinen työ ja ajattelu (ja filosofointi) eivät ole toisensa poissulkevia, me ihmiset tehdään näitä vuorotellen tai samanaikaisesti koko ajan. Painopisteet saattavat kallistua jompaan kumpaan suuntaan varsinaisessa ansiotyössä, se on vain yksi osa-alue meistä.
Minun oletukseni selittämään naisten opiskeluaktiivisuutta on se, että yhä useampi tyttö tajuaa edes kohtalaisen pärjäämisensä (työ)elämässä olevan kiinni muodollisen pätevyyden näytöistä. Pojat ja miehet pärjäävät vähemmälläkin, tähän asti ainakin, tyttöjen on ylisuoritettava. Kyse ei ole älykkyyseroista, vaan siitä, millä panostuksella saavutetaan todennäköisesti se, mikä riittää.
Hienosti olet saanut kerättyä nämä selitysmallit kokoon. Olen pohdiskellut näitä samoja teemoja, vällillä huvittuneena ja toisinaan hyvinkin turhautuneena. Eniten ällistyttää historiallisen muistin lyhyys selitettäessä naisten asemaa, muisti on erittäin lyhyt. Normaali luonnonjärjestys on ollut hyvin lyhytaikainen. Koulutuksesta keskusteltaessa unohdetaan, että valtaenemistö vielä 1960-luvulla sai pelkästään kansakoulusivistyksen. Koulutuksesta syrjäytyminen tapauhtui varhaisessa vaiheessa ja valikoituneiden oppilaiden määrä oli suhteelisen pieni. Tyttöjen koulutusta ei vielä silloin arvostettu siten, että olisi maaseudulta lapsia lähetetty kaupunkiin opiskelemaan. Vertailujen tekeminen koulutuksessa on aika vaikeaa, koska tilanne on niin oleellisesti yhden sukupolven aikana muuttunut. Sama pätee naisten työelämään siirtymisessä, elinkeinorakenteen muuttuminen vaikuttaa koko systemiin, siirtyminen maanviljelypainotteisesta palveluyhteiskuntaan on aiheittanut muutoksia koko yhteiskunnassa, luonollisesti se on vaikuttanut myös naisen asemamaan.
Suomalaisessa yhteiskunnassa ovat arvot koventuneet, yhteiskunta on muuttunut "maskuliinisemmaksi". Mielenkiintoista olisi tietää, mitkä tekijät ovat tähän kehityksen suuntaan vaikuttamassa, kun kuitenkin kansanvararanto on kokoajan kohentunut. Suomella olisi "varaa" pehmeämpiinkin arvoihin?
Naisten aseman kehittymisen kannalta arvojen muutos olisi tärkeää. Toinen vaihtoehto on, että maahamme on kehittymässä selkeä luokkajako, lapsiperheiden syrjäytymisen jatkuessa. Naisten mieltäminen lapsista yksinomaan vastaavana sukupuolena aiheuttaa ongelmia, sekä lasten kasvatuksessa, että naisille työelämässä.
Normaaleja luonnonjärjestyksiä on sekä lyhytaikaisia että pitkän tradition omaavia, sopivin näemmä valitaan kulloiseenkin tilanteeseen. Huvittaa varsinkin sellainen, missä pitkä traditio ensin selitetään luonnolliseksi (esim. naisten alisteisuus ja sen seuraukset), ja kun traditio osoittaa murtumisen merkkejä, sitä kauhistellaan; kun tilanne on sitten selvästi muuttunut ja vallitsee tavallaan uusi "luonnollisuus", muutos selitetään entisen suosituimmuuaseman menettäneiden aktiiviseksi syrjinnäksi.
Pitäisi olla rehellinen. Varmasti on mm. koulutuksessa, sukupuolten ja yksilöiden motivoinnissa oppimista ja kehitettävää, mutta sellaisena feminismimörkönä kuin tämä koulutusalue täällä nähdään, niin se on lähinnä koomista.
Meillä ehdottomasti olisi varaa pehmeämpiin arvoihin. Tuo nyt ei vielä sano sinänsä yhtään mitään. Mitä pehmeällä tarkoitetaan, ei kumpikaan ehdi tähän hätään kuvailla, jääköön vain mielikuva. Viittaan vain siihen, että vielä 70-luvulla, kun olimme kansakuntana köyhempiä, lähikauppoja, apteekkeja, posteja (ja postien kotiinkantoja), terveydenhoitopalveluita ym. tarpeellisia palveluita oli keskimäärin nopeammin ja helpommin saatavilla kuin nykyisin. Meidän tavallisten ihmisten rahat riittivät ostostarpeisiin, oli tunne (ainakin minulla), että meistä paitsi kannettiin huolta, myös huolehdittiin (nyt enemmänkin vain "kannetaan huolta" ja langetetaan sakon uhalla velvoituksia - oma synkkä tuntemus, toivottavasti väärä).
Lapsiperheiden tulevaisuudesta jaan saman huolen, tarvitaan niitä kuuluisia "rakennemuutoksia" eli sopimuksenvaraisia asioita täytyy muuttaa. Ne ovat mekanismeja, ohjaavat todella syvällekäyvästi ihmisten yksilöinä tekemiä ratkaisuja, jopa vastoin heidän omia vakaumuksiaan. Tai toiveitaan. Tai sitä, mikä olisi oikeudenmukaista.
Kiitos vaan kannustuksesta, sinäkin velvollisuudentuntoisesti jaksoit ;).
En vastannut velvollisuudentunnosta, kyseessä on lähinnä mielenkiinto. Minulla on taas tämä joka syksyinen vääntö. Kevätalvella vaikuttaa koko kesän kestävä loma hyvältä idealta ja keväällä jaksaa jopa painaa duuniakin urakalla. Syksyllä on sitten aina tympeä savotta vastassa, rästit ja toisten jälkien parsimiset. No jaa, tuskin kuitenkaan koskaan opin. En paljoa ole ehtinyt tähän harrastukseen paneutua.
Pehmeistä arvoista: esim. lapsiperheille annettava tuki on vähentynyt sekä suhteellisesti ja myös siten, että ennen niin ihanat kodinhoitajat eivät enää lapsiperheiden avuksi riitä. Sukusiteiden katketessa perheet ovat todella yksin, naapuriavun toimivuus on hyvin paikkakunta kohtaista. Tälläinen tilanne on kulttuurillisesti aivan uusi. Naisten kannalta tälläinen kehitys on ongelmallinen, etenkin yksinhuoltajat jäävät niin tyysti yksin. Harmillinen kehityssuunta, mitä toisaalta voitaisiin tehdä, minulla ei ainakaan ole kikkoja takataskussani.
Ihmiset jäävät nykyään vaille luontevaa sosiaalista verkostoa ja sen turvaa, useimmiten henkistä, mutta ainahan kaveriapu voi olla myös käytännöllistä tarpeen tullen. Lapsiperheet (äiti useimmiten) ja vanhukset eri toten kohtaavat yksinjätetyn orvon olon. Lapsuudestani maalla muistan, että tuttavia tuli ja meni etukäteen ilmoittamatta, kaikki aina tervetulleita. Tulijat tiesivät sen etukäteen. Tapa. Vanhoista elokuvista ja kirjallisuudesta olen saanut käsityksen, että kaupungeissakin olivat naapurit läheisempiä kuin nykyään. Juorusivatkin yhtenään, mutta myös auttoivat?
Haluaisin, että Suomeen syntyisi uutta polvea, toivottuna, rakastettuna (keinohedelmöityksellä tai luonnonmenetelmällä), ja että siitä huolehditaan hyvin. Lapset eivät voi hyvin, jos vanhemmat eivät jaksa.
Jotain tärkeää meiltä puuttuu. On vapaus, en halua naapuritarkkailua. Mutta jokin sellainen sympaattinen aspekti, johon meillä liki kaikilla on alttius, mutta ei nykyään kykyä, sitä kaivattaisiin. Jotain yhteishenkistä, talkootyyppistä, naapuriapua. Sukusiteiden tilalle. Naisten tukiringeistä on puhuttu, niillekin tarvittaisiin aktiivisia organisoijia, ja siihen se sitten varmaan töpähtääkin, ei ole aloitteentekijöitä.
Koetahan sinä jaksella, syksy on kaikesta muusta tympeästä huolimatta kaunis. Sateesta ja harmaasta ja työpaineista ja tulevasta luonnon "kuolemasta" huolimatta riipaisevan kaunis. Vielä voi paeta mökille tai jonnekin metsään. Tai uppoutua lämpimästi sohvalle ja huilia.
Sosiaalisten yhteisöjen syntymistä ja kehitystä on seurattu. Uudellekin asuinalueelle syntyy toimivia yhteisöjä, jos asukkailla on jokin yhteinen nimittäjä. Hartiapankki rakentajat ovat yhteisöllisempiä, kuin avaimet käteen periaatteella tuetettujen talojen asukkaat. Omakotitalojen jäädessä kerrostalojen puristukseen asukkaiden yhteistoiminta lisääntyy. Ruotsinkielisten yhteistoiminta tiivistyy, jos kaupungin kielirakenne muuttuu. Elitistiseksi mielletetyjen asuinalueen yhteistoiminta on tiiviimpää, kuin muiden. Nämä ovat aika mielenkiintoisia ilmiöitä. Yhteisöllisyyden syntymiseksi tarvitaan siis joukko ihmisiä ja niiden ihmisten määrälle täytyy olla ulkopuolelta määritellyt rajat. Pelkkä samassa asuinpaikassa eläminen ei riitä. Keinotekoisesti aloitetut ja vedetyt asukas aktiivisuuteen pyrkivät järjestelmät eivät ole oikein missään jaksaneet kauan toimia. Aktivistien väsyessä jatkajia ei löydy.
Jep, syksy on kaunis ja kiva on tehdä taas töitä, kuitenkin jos pakollisten rutiinien määrä on suuri, työstä tulee helposti puuduttavaa puurtamista. Syyskuun loppuun mennessä kesän synnit ovat jälleen kuitatut. Voin taas nauttia takkatulen lämmössä punaviiniä.
.. tuo, mitä kerrot sosiaalisista yhteisöistä. Kuulostaa todenperäiseltä. Ulkopuolisten tai byrokraattien hyväätarkoittavat aktivoinnit eivät tartu (kannettu vesi jne). Mm. vanhoilla Arava-alueilla tietääkseni syntyi aikoinaan kaveripiirejä ja yhteistä toimintaa, kun paljon nuoria, samanikäisiä perheitä muutti alueille samaan aikaan. Nykyversioina voisi kai mainita nuorten äitien keskinäiset hoitoringit (edellyttää jonkinasteista "kasaumaa"), oman suoritteisiin vaihdettavan "rahayksikön" perustaneet työpiirit tai luomutuotteista kiinnostuneet hankintaryhmät.
Kateellinen kaupunkitakasta, ei sulta pois, vaan mulle kans, joskus.