ja kertokaa millaiset hautajaiset olisivat teistä mieluisat!?
Johan tässä on mennyt pari päivää ilman hautausmaakeskusteluja... ja alkaa tulla vieroitusoireita.
Jossain aiemmin itse kyllä olen sanonut, että hautajaiset ovat ainota juhlat joissa juhlakalun olisi maltettava pitää suunsa kiinni, mutta ainahan sitä voi suunnitella, kunhan sitten vain tyytyy siihen, että kaikki suunniteltu ei aina toteudu;)))
Johan tässä on mennyt pari päivää ilman hautausmaakeskusteluja... ja alkaa tulla vieroitusoireita.
Jossain aiemmin itse kyllä olen sanonut, että hautajaiset ovat ainota juhlat joissa juhlakalun olisi maltettava pitää suunsa kiinni, mutta ainahan sitä voi suunnitella, kunhan sitten vain tyytyy siihen, että kaikki suunniteltu ei aina toteudu;)))
Vastaukset 24
Vanhimmat
Omani voisivat sisältää:
Ehdottomasti tarvittaisiin lapsikuoro. Lauluksi voisi vaikka valita "äideistä parhain"-biisin siten, että äidin tilalla olisi isä, tarvittavalla tavoin taivuteltuna. Kirkon tulisi olla koristeltuna ehdottomasti orvokeilla. Papin olisi syytä muistaa suuret tekoni hyvin lyhyessä läksiäispuheessaan, ja kehua minut maasta taivaaseen.
Urkuri soittais tietenkin Bachia, vaikkapa Toccata & Fuuga rokkais riittävästi.
Muistojuhlassa on tietty ruokatarjoilu. Iso sänkinen tötteröpääkokki joka leikkaa kokonaisesta siasta reiluja palasia juhlavieraille. Ja sahtia. Jos ei sitä ole saatavilla tumma olut käy hyvin, raittiusväelle asidofiiluspiimää.
Taustamusaksi Whitesnakea ja Gary Moorea.Kybällä.
Muistopuheen haluan pitämään Mauno Ahosen, osoittautunut asialliseksi kaveriksi.
Juhlan ajan videotykki pyörittää epäonnistuneita valokuvia minustavainajasta valkokankaalle, kaikki ne joissa olen lärvät, silmät kierossa tai muuten räkä poskella. (niitä riittää), ikäänkuin tunnelman vakavoittamiseksi.
Harras juhla saisi päättyä yhteislauluna esitettyyn "Ystävä sä lapsien"-virteen, ja poistumismusana Jääkärimarssi.
Juma...täähän täytyy lisätä testamenttiin!
...voisinko mitenkään saada kutsun jo etukäteen?
Minä olen viimeaikoina keskittynyt hekumoimaan paljon enemmän jokisen hautajaisilla kuin omillani. Jotenkin tuo surevan lesken dramaattisenaktiivinen rooli on tuntunut verevämmältä kuin itse pääosan esittäjän...
Tiedättehän suruharso, pitkien kultakutrien leikkuu ja ripottelu arkun päälle jne..*huokailee nautinnollisesti*
Mietin noita omiani tässä aamupäivällä, ahkeroidessani arkiaskareilla... ja kerron sitten millaiset panjaiset mieleni on kyhännyt kokoon.
Nyt oot kyllä tehny jälleen kamalan erehdyksen. Koska nää sun bileet kuulostaa jopa tämmösen surijanaisen korvaan varsin makeilta, niin miten mahtaa olla kaikkien niiden normaalien ihmisten laita, jotka sun kuvauksen lukee. Tonnehan täytyy viimeistään ens vuonna alkaa myydä jonotuslippuja. Et sitten yhtään pelkää?! Meinaan, kun toi kaikki edellyttää kuitenkin sitä, että sut saadaan hengiltä... Arvasin, ettet ollu taaskaan ajatellu tarpeeksi pitkälle. Ei se enää auta rypistää, tehty mikä tehty.
Mulla muuten oli morsiuskimpussani tummansinisiä orvokkeja ja valkoisia freesioita.
Kyllä mä sen jotenkin arvasinkin.
Deep Respect.
yllättää minut järjestelyillään sitten kun se aika tulee. Jos en minä yllätä sitten jälkeenjääneitä katoamalla tästä maailmasta kokonaan ennen noita pippaloita...
kun aika jättää, haluan poltettavaksi ja sitten vaan tuhkat omaisten mereen paiskattavaksi. Siellä ne sitten lilluis sinilevän kanssa eikä haittais yhtään ketään.
mietittynä...en noin kokonaisvaltaista sunnitelmaa ole ehtinyt laati kuin Rudilla on, tahdon myös hänen hautajaisiinsa päästä :))
niin...ainakin lapsenlapsi laulaisi hartaana kirkkaalla äänellään arkun vieressä kirkossa: tuiki tuiki tähtönen-kappaleen. Tästä havaitsemmekin että maahanpanijaisista on kyse, luineen lihoineen. Ei polttoa vaan madoille ruuaksi.Tunnelmaa syventämään paikalle olisi myös kutsuttava itkijänaisten kuoro.
Toinen seikka joka on ehdoton, tarjoilussa on oltava pieniä pyöreitä vaaleita rouheleipiä, päällystettynä kylmäsavulohella ja mozzarellajuustolla.
kirjata omia peijaismielikuviaan:
Hämmästyttävää oli havaita, että hautajaisia ajatellessani huomasin peijaismielikuvissani pyrkiväni kuolemattomuuteen.
Päädyin mielikuvamatkassani siihen, että tarvitsisi tuplapeijaiset. Ne juhlat jotka olisivat suvulle: (tosin totesin, kun mielikuvalla leikkiessäni samalla ruokkosin sääriäni sivilisaationpariinpalaamiskuntoon, että ihan kaikkia sukulaisia ei varmaankaan voi kutsua. On noita apinoita tällä planeetalla sen verran... )
Suvulle järjestäisin mahdollisimman kuivakat ja pitkäpiimäiset, kasapäin virallisia puheita sisältävät, kiduttavantylsät pippalot. He kun ovat osoittaneet kannanotoillaan nimenomaan moista porvarillisuutta arvostavansa. Tämä tilaisuus voisi olla sellainen ennentuhkausta juttu.
Tarjoiluna tuossa galaasissa olisi sitten pohojalaisittain klimppisoppaa ja valkoiseksi kuorrutettuja, kaupan hillolla täytettyjä täytekakkuja;))
Tässä mielikuvassani ajattelin, että se olisi Jokinen joka olisi se pitempään elävä osapuoli. Hän saisikin sitten sekoitella tuhkastani maalia: sitä rautaoksidi, tuhka, naudanveri -puuroa.
Sulkavan soutujen soutureitillä on upeita kallioleikkauksia. Tuollaiseen kallioleikkaukseen haluaisin maallisten jäännösteni tulevan levitetyksi. Sitä voisi vaikka soutuviikonloppuna sopia, että kaikki ne jotka joskus ovat kokeneet minun sieluaan hipaiseen kokoontuisivat maalaamaan kämmenenjälkiään kallioon.
Läheisimmät tietäisivät mikä minusta olisi paras tapa moisia kuvia tehdä;))
Siinä olisi sitten meikäläisen näköinen monumetti valmiina. Viereen pystytettäisiin taidehalli ja kuolleen kuvantekijän riipustamat kuvat olisivat nousseet arvoon arvaamattomaan. Nuoret parit suuntaisivat toivomatkojaan kämmenenjälkikalliolle ja jälkeenjääneet rahastaisivat, myisivät maalipurkkeja ja tee se itse- kämmenenjälkipaketteja meikäläisen logolla varustettuja kortsuja.
Anarkistit valloittaisivat kaikki läheiset kallioliuskat ja graffittitaide kokisi huikean uuden nousukauden Suomessa. Maan matkailuarvo kaksinkertaistuisi. Syntyisi kansainvaelluksia kuin Elviksen haudalle....
...lopettaa mielikuvittelun kesken.... hengästyneenä;))
että, siis sillälailla pienesti ja ...vaatimattomasti;)
pieni on kaunista. :)
Kyllä sunkin ihan selvästi kuolla kannattaa.
Senverta hyvä on meininki, että susta syntyy uus legenda. Sua nähdään elossa välillä jopa Tampereella. Iltapäivälehdet hehkuttaa: JokisenEväs Elää!!
No tällainen ajatus tuli: jospa minut täytettäisiin kuten eläimet, itseni näköiseksi ja nivelet motorisoitu niin että minua voi kauko-ohjata.
Siellä sinuaustilaisuudessa olisin omissa arkivaatteissani. Kävelisin (Eväs kauko-ohjaa minua urkuparvelta) levottomana kirkon käytävää edestakaisin, menisin papin viereen tiiraamaan millaisia muistokrumeluureja lunttilapussa on, pomppisin ja riehuisin alttarin luona, kävisin jokaisen saattovieraan luona heilauttamassa kättä ja irvistämässä. Polttelisin sikaria saarnastuolissa ja soittaisin uruilla ukkonooaa.
Muistotilaisuus tämän jälkeen. Pitäisin pitkän puheen missä muistelisin jokaista saattovierasta erikseen. Laulaisin kronikan ja tekisin hassuja eläimiä ilmapalloista.
Hautamonttuun menisin portaita ihan itse melodikaa soitellen. Encorena aplodeerattuna tekisin sen moneen kertaan.
Mullittelunkin pysyisin tekemään kainaloihin saakka...
Piru. Tästähän saa oivan painajaisen...
Älä muuta virka. Ihan kivat bileet siihen saakka, kunnes pitäisi laskeutua omaan hautaansa. Siinä soittais meikäläinenkin melodikaa kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Kansi laitetaan kiinni, on pimeetä, ei pysty liikkumaan, happi alkaa loppua, madot kyttää kieliään lipoen arkun ulkopuolella... äiti, äiti en mä haluukaan kuolla.
että mitkä kaikki osat sinusta vainajana olisi motorisoitu....
...voisi olla lesken elämä rattoisampaa jos ei hautaisi...
Arvostan kyllä sinua enemmän itseohjautuvana elukkana, kuin naruista vedeltävänä marionettina.
...tiedoksesi sekin.
Uumoilin tuon uteliaisuuden. Se motorisoinnin valvonta jne on aptujyy, siinä vaiheessa minä olen marionetti halusinpa tai en. Ja voithan lykätä niitä maahanpanijaisia jos se tekee hyvää.
Tuskin maltan odottaa.
Mutta nyt live kutsuu. Long live live live.
Olisiko siinä ideaa että jokaisen ihmisen pitäisi esim neljänkympin iässä laatia itsestä lyhyt 'muistokirjoitus' vaikka väestörekisterin palvelimelle. Tätä kirjoitusta voisi päivittää niin että se olisi aina ajan tasalla.
Papin lukiessa tämän kirjoituksen, vainaja ei enää olisikaan paikalle tuotu äänetön juhlakalu vaan jotain muuta...
Varovaisesti tuikkaan pari juttua....
Pappi saarnansa päätteeksi:
- Enkelit haluavat näin minun välitykselläni ilmoittaa, että nappeja ei enää tarvitse laittaa kolehtihaaviin, koska taivaassa on siirrytty vetoketjuihin.
Huomenna vasta surraan, sanoi kärpänen.
mitäs sitä enää sen jälkeen väliä on missä sitä makaa....
Hmm.. tietenkin minut voisi täyttää ja laittaa istumaan koneeni viereen....hmm...ajattelemisen arvoinen asia....
Tässä enää mitään hautajaisia ajatella.
Jos ihminen on tehnyt kuolemaa ja viettänyt omia hautajaisiaan jo pidemmän aikaa kenenkään sitä huomaamatta, miksi erikseen lopullisen repäisyn tapahduttua pitäisi joitakin hautajaisia vielä mietiskellä...?
Jos kukaan ei edes huomaa henkilön kuolleen, keitä varten niitä hautajaisia pitäisi ajatella? Saati, jos kuolee neitsyenä siellä Siperiassa...? Eiväthän edes omaiset siinä tapauksessa välttämättä asiasta kuulisi. Mukaan sinne vain taskuun lappunen, jossa lukisi 'Tuhkat tuonne taivahan tuuliin'... Osaakohan kukaan täällä kääntää tuon venättän kielelle...?
Minähän taidankin kohta voittaa jopa Angiinan tässä monotonisessa melankoliassani... Vai... pitäisiköhän tässä kuitenkin vielä katsella sekin toinen osa siitä piiiitkästä rautatieyhteydestä kertovasta dokkarista...
Täällähän se neitsytsisareni taas yksinänsä harhailee jossain taigalla. Tulehan sie sieltä nyt meiän muitten mukkaan, niin suunnitellaan yhessä sulle komiat peijjaiset. Mist kukist ja mussiikist hää tykkää? Tulleeks pappi vai pietäänkö ilman? Sitten kun tiiät, niin tähän Eväksen ketjuun soppii tulla kertomaan. Met täällä ootamme.
En harhaile taigalla, vaan Kiinan muurille jäin edestakaisin hermostuneena ja turhautuneena astelemaan. Näin juuri äsken, kuinka jotkut söivät friteerattuja skorpioneja, eikä minun vatsani olisi niitä taatusti ottanut vastaan. Musiikki siellä aika ovelan kuuloista kieltämättä oli. Aukio- ja toritanssit vaikuttivat myös mielenkiintoisilta, joskaan nyt tätä tirppaa ei tanssituta yhtään.
Mie ku en tiijä ennää mistää mittää...
Jotta pitäisiköhän nekin vaihtohommat unhoittaa, ja lähteä suosiolla sinne Siperiaan elävänä kuolleena neitsyenä vaeltelemaan...? Olisikohan sitä sitten elävä kuollut vai kuollut elävä...?
Ja jos joku sattuisikin joskus muistamaan,
niin rääppiäisiähän voi aina pitää ilman varsinaisia peijaisiakin.
Niin aina.
Sisar onkii sitten jo tässä ihan kohalla, muutaman kilometrin päässä. Nyt pyssäytätkin siihen paikkaan ja tulet meillä käymään. Osoite on: 35 Dongzhimenwai Dajie. Ja älä välitä, jos taksikuskit on sulle töykeitä. Ne on aina sen näkösiä, että mitäs siihen akka tunget. Istut vaan takapenkille ja viittoilet keskustaan päin. Eikä kannata olla moksiskaan, jos kuski avaa ikkunan ja räkäsee sua melkein silmille, polttaa norttia taukoomatta ja huudatta mielikanavaansa. Kun näet nätin punasinivihreän portin, siinä jäät pois. Vartoo rauhassa, niin tulen sua alas vastaan. Mutta muista, ettet maksa sille kuskille enempää kuin mittari näyttää, vaikka se sua kuinka mulkoilisi. Nähdään.
Kylläpäs aika rientää. Vasta nyt täällä lähelläsi taas pyörin. Hetki tässä väkisinkin vielä menee, mutta kohtapuoliin voimme rupatella ja juoruilla, mikäli kutsusi on vielä voimassa.
Taksikuski, joka kohdallani toissailtana pysähtyi, osoittautuikin kaikkea muuta kuin töykeäksi. Yhdessä tässä pari yötä jo olemme ajelleet, välillä pysähtyneet vain pienelle hengähdystauolle, ja jatkaneet ajeluamme taas. Kyyditsijäni on antanut myös minun suunnistaa, opastaa, ohjata ja määrätä vauhdinkin. Sulavasti yhdessä liikkuneet olemme. Varmasti ymmärrätkin, etten minä ainakaan tällaisen harvinaislaatuisen tilaisuuden kohdalleni osuessa ole muita asioita ajattelemaan pystynyt...
Vaikka ilta jälleen hämärtyy, huomaan taas katselevani kyyditsijääni ihailevasti. Kovin on tutun ja kotoisan oloinen tämä suomea puhuva mies... Jotta Siperia haudanvakavine tunnelmineen on ainakin toistaiseksi kaukana pois mielestäni. Myös mahdollista vaihtoa en tällä hetkellä osaa ajatella... Mutta jahka jalkani taas kannattavat, tulen kanssasi rupattelemaan...
kyllä voinut pitää suutani kiinni; nauratti niin pirusti tuo juttusi juhlakalun vaiteliaisuudesta..:))
Olen ollut järjestämässä ja organisoimassa muutamia nettihautajaisia, joissa joku- taikka jotkut nimimerkkit on laskettu haudan lepoon.
Täällä on laskettu nettihaudan multiin mm. Simanainen ja hänen ylkänsä Wavehunter, sekä Kadun- ja savonmies. Saattojoukko on taputtanut käsiään ja laulanut innolla, meillä kaikilla oli niin mukavaa:-D