Olen valmistunut maanmittausalalta ja yritän saada koko ajan töitä alaltani...tai edes päästä haastatteluun (kannattaako edes laittaa ansioluetteloon siviilipalvelusta?). Olin aikoinani 17-vuotiaana armeijassa vapaaehtoisena noin alle kuukauden, jonka aikana minulle jo selvisi se, ettei sillä asevarustuksella pystytä realistisesti nykysodassa puolustamaan maatamme vihollisen aikeilta ja puolustuksessa tai hyökkäystilassa kaikki menevät vain vihollisen maalitauluksi (se armeija on pelkästään isojen poikien leikkimistä: perusaika Suomessa 6kk/venäjällä 2 vuotta). Toisaalta armeijasta poispääsyä puhutteli alhainen ikäni (kysymys ei ole siitä, ettenkö osais ottaa käskyjä vastaan työnantajalta, koska luonteenpiirteisiini kuuluu eritoten palvelualttius ja tunnollisuus). Täten päätin siirtyä siviilipalvelukseen, jonka aikana sitten päätin vielä kouluttautua toiseen ammattiin: Maanmittausalan perustutkinto. Olin ennen kouluttautumistani töissä n. 6kk kotipuolessa maanmittausalalla sekä joka kesä töissä koulutukseni aikana eri työpaikoissa, eikä silloin ollut mitään ongelmia (kesätöihinhän otetaan kuka tahansa). Ongelmat ovat heränneet vasta nyt kun minulla on alkanut suuri masennuskausi kesäkuun alussa, kun pelkään ettei minua oteta töihin sivarin eli menneisyyteni vuoksi (sen sain kuulla jo viimeisessä työssäoppimispaikassani), vaikka työkokemusta on omalta alaltani enemmän kuin useammalla alan ihmisellä, joka on 23-vuotias. Olin vielä erittäin tunnokas ja ahkera koulussa ja sain hyvän tutkintotodistuksen, mutta eihän se taida kuitenkaan riittää. Lisäksi tein sateellakin mittauksia ryhmäni kanssa, kun muut vaan värjöttelivät luokassa: "siellähän sataa, eihän sinne voi mennä mittailemaan..kuka hullu sinne haluaa" (meinasin menettää jo malttini siinä vaiheessa). Nyt haluaisin saada vaikka itse firmojen toimitusjohtajilta ja muilta ihmisiltä kannanottoja, jännitänkö vain turhaan!?
Mitä enemmän on "napei kaulukses", sitäkö parempi on saada työtäkin maanmittausalalta, joka on historiassa suomen puolustusvoimien perustama!? Niin kehtasi kumminkin opettajani mumista, vaikka hyvin tiesi nykyisen kantani (menisin armeijaan vaikka heti näin aikuisiällä, jos vain se olisi mahdollista Suomen lakiin katsoen) ja vanhan kantani eroja. Tosin olen vähän liian yltiörehellinenkin näissä...jos kysytään, niin pakkohan se on sanoa suoraan, mutta kannattaako siitä nykyisestä kannastani mitään kertoa!?
Maanmittausala on näin ollen ns. "sotilaallisia perinteitä kunnioittava ala", eikä minulla ole sinne alalle mitään asiaa! :(
Mitä enemmän on "napei kaulukses", sitäkö parempi on saada työtäkin maanmittausalalta, joka on historiassa suomen puolustusvoimien perustama!? Niin kehtasi kumminkin opettajani mumista, vaikka hyvin tiesi nykyisen kantani (menisin armeijaan vaikka heti näin aikuisiällä, jos vain se olisi mahdollista Suomen lakiin katsoen) ja vanhan kantani eroja. Tosin olen vähän liian yltiörehellinenkin näissä...jos kysytään, niin pakkohan se on sanoa suoraan, mutta kannattaako siitä nykyisestä kannastani mitään kertoa!?
Maanmittausala on näin ollen ns. "sotilaallisia perinteitä kunnioittava ala", eikä minulla ole sinne alalle mitään asiaa! :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olin itse myös kaksi kuukautta armeijassa kunnes totesin ettei se ole mun juttuni enkä hyödy siitä mitään joten vaihdoin sivariin. Tämä työnsaanti ei varmasti ole ainut ongelma kun ei ole käyny Suomen vanhanaikasta ja hyödytöntä armeijaa. En suosittele että mainostat ansioluettelossa siviilipalvelusta äläkä työhaastattelussa ellei ole aivan pakko. Itse olen korkeasti koulutettu ja tunnollisesti asiani aina hoitanut enkä ole syyllistynyt mihinkään rikokseen. Silti tässä maassa saa todella kovaa syrjintää jos sattuu olemaan sivari. Työhönotossa voi monesti käydä niin että armeijan käynyt saa paikan vaikka ei olisi niin pätevä kuin sivari. Tämä maa on muutenkin täynnä epäoikeudenmukaisuutta asevelvollisuuslaki on niistä kaikkein pahin mikä pitäisi poistaa mahdollisimman pian. Itse olen vakavissani miettinyt muuttoa ulkomaille töihin, koska mielenterveyteni ei kestä tässä maassa. Olen välillä ollut niin rikki että olen yrittänyt itsemurhaa. Tämä kaikki johtuu niistä lukemattomista syrjimisistä ja vastoinkäymisistä joita olen kokenut sen takia etten ole käynyt vain jotain armeijaa. Turhautuminen on välillä todella ahdistavaa koska vaikka kuinka yrittää niin ei saa hyväksyntää
Itsellänikin on ollut mielenterveysongelmia ja erittäin suureksi tullut alkoholiongelma. Niihin asioihin pitäis suomen päättäjien alkaa puuttumaan tai lähen sun joukossasi ulkomaille!
Miksei Häkkistä, Räikköstä, Selännettä jne. pidetä verorikollisina tai verokarkurina, vaikka suurimmaksi osaksi asuvat joissakin paratiisi-Monacoissa, mutta ovat silti suomen kansalaisia eli suomen kirjoissa ja kansissa. Veroa pitää maksaa sinne, jossa on kansalainen...jos suomen sisällä ollaan töissä vaikka iisalmessa ja asutaan turussa, niin vero maksetaan silloin turkuun, eikä perustella asiaa niin ettei "me nyt käytetä suomen terveyskeskuksia tai ehkä jouluna kun aura-auto on ajanut meille lumet" (on olemassa ihmisiä, jotka eivät käytä ollenkaan kunnallisen tason palveluja ja maksavat silti veroa). Yhtälailla Mika Häkkinen on verokarkuri kuin sivarit rintamakarkureita tai päinvastoin! Sivarit maksaisivat veronsa ihan varmasti tässä yhteiskunnassa, jos ois työpaikka, mutta joutuvat nyt käymään useasti sossun luukulla, jotta saisivat toimeentulonsa edes jollakin tavalla tässä fasistisessa yhteiskunnassa ansaittua. Eikö olisi paras ratkaisu se, että kaikki otettais töihin...mielummin pakkotyövoima kuin pakkoarmeija!?
Olen kyllä aivan täysin samaa mieltä kanssasi. Tuntuuhan se kummalliselta että yhteiskunta haluaa että sivarit menisivät sossun luukulle toisten veronmaksajien elätettäviksi. Itse ainakin haluaisin tehdä töitä ja maksaa veroja ja näin edistää hyvinvointi yhteiskuntaa, mutta perhana mähän oon sivari en ole kelvollinen töihin tai mihinkään mikä koskee tätä maata. Tämä maa on niin fasisti, paska militaristimaa, missä ylistetään vaan maanpuolustusta ja armeijan tärkeyttä. Tämä kaikki menee yksilön ja hänen ominaisuuksien ja ammattitaitonsa ohitse. Tämä kaikki on vaikuttanut siihen miksi en halua tukea suomalaisuutta enkä olla osana siinä. En anna sotaveteraaneille tai sotainvalideille mitään keräysrahoja tai muuten juhli mitään puolustusvoimien lippujuhlapäiviä koska tämä maa ei anna minulle mahdollisuutta onnellisuuteen ja tasapainoiseen elämään. Ainut asia miten voin pelastaa elämäni vielä ja elää onnellista elämää on lähtö ulkomaille töihin, mieluiten maahan jossa puhutaan englantia. Muualla saan taatusti hyväksynnän eikä kukaan pilkkaa tai syrji minua siksi että olen sivari. Tiedän etten tule jaksamaan kauan enää tämän maan ahdasmielistä ja syrjivää asennetta. En pysty enää keskittymään mihinkään tai ajattelemaan mitään selkeästi. Joka päivä myös pyörii mielessä lopullinen ratkaisu että kuolisin pois täältä. "Rakas isänmaani" on ajanut minut niin ahtaalle että olen menettänyt jo terveyteni kohta voin menettää myös henkeni. Joten voin sanoa ettei tämä maa ollut minun maani kiitos siitä maan päättäjille ja heidän ylläpitämälleen asevelvollisuuslaille. Tällainen on maani. Se pakottaa miehet armeijaan vankilan uhalla, jos satut olemaan sellainen mies joka ei voi hyväksyä armeijan merkitystä, toimintatapoja ja arvoja lähdet sivariin ja samalla hetkellä tuhoat elämäsi ja tulevaisuutesi tässä maassa. Ei ole mitään merkitystä millainen olet pohjimmiltasi tai mikä olet koulutukseltasi. Touhu on niin sadistista minun mielestäni ja pikkuhiljaa asiat ovat menneet tässä maassa jo siihen pisteeseen että olen tieni päässä jos en lähde todella pian pois täältä.
No nyt molemmat saa lopettaa itkemisen ja keskittyä olennaiseen.
Vastaus kysymykseen 1 : ei kannata
Vasta sitten kun olet työpaikan saanut ja työskennellyt jonkin aikaa kannattaa tiputtaa sivaripommi. Sen perusteella on helppo jättää palkkaamatta työntekijä mutta laitonta irtisanoa :) . Itse olen huomannut helpommaksi aina vastata kysymykseen onko armeija suoritettu, Ei. Ja kun kysyvät aiotko suorittaa niin, En. Normaalisti kysymykset loppuvat tuohon. Ehkä varmin tapa sabotoida oma työhaastattelu on mainita omasta siviilipalveluksestaan (usko minua, minä tiedän). Se on mielestäni hiukan perseestä mutta vitunkos teet. Pitää koettaa venkoilla yhteiskunnan mukaan. Ja vielä vinkki vinkki.
1. Älä laita sitä cv:hen
2. Työhaastattelusssa ole yleisen jämerä, (istu suorassa, katso silmiin, kättele tiukasti jne)
3. Puhu selkeästi ja uskottavasti vaikka laskettelisit omiasi.
4.älä mainitse sivaria
5.älä mainitse sivaria
Mutta olen miettinyt pystyykö työnantaja saamaan selville oletko armeijan käynyt? Mitkä mahtaa olla seuraamukset jos valehtelemalla pääsee töihin tai eihän ne voi sille varmaan enää mitään ku ovat palkanneet. Kiitos silti paljon kannustuksesta piristi sentään vähän. Pakko kai sitten alkaa valehtelee aina työhaastatteluissa ja vaan miellyttää työnantajaa.
Ei kai se ole valehtelemista jos sanoo että ei ole armeijaa käynyt ja jättää sanomatta että on tullut käytyä siviilipalvelus. Tai no mmiten kukakin valheen miten käsittää. En itsekkään siitä suuremmin pidä mutta huomannut olen että tämä toimii huomattavasti helpommin ja paremmin.
Voithan vastata suoraan kysymykseen reippaasti vaikkapa "kyllä, asevelvollisuus on suoritettu". Mahdolliseen jatkokysymykseen voit sitten kertoa jotain muuta.
No jos et mainitse sivaria ja et ole käynyt armeijaa kysymys kuuluu oletko saanut vapautuksen. No mikäs oli vapautuksen syy? Mitäs siihen sanot, kyllä ne pystyy kiusaamaan asialla vaikka kuinka kauan.
Itse vastaisin siinä vaiheessa käyneeni sivarin. Pointti oli se että kannattaa jättää se tietty 12kk työtodistus näyttämättä ja ei etukäteen ilmoita siitä cv:ssä. Eikä sitäpaitsi kovin usein keskustelu mene edes tuohon asti.
Aivan tosiasiassa montaakaan työnantajaa ei kiinnostaa juuri mikään muu kuin se että työntekijä ei lähtisi kesken töiden suorittamaan asevelvollisuutta. Mutta haastatteluissa sävy muuttuu aika usein negatiiviseksi mainitessa tuon ko. palvelumuodon. Mutta lopetetaanpa saivartelu
Omalla kohdalla olen aina aluksi kohdannut jonkinlaisia ennakkoluuloja uudella työpaikalla tai koulussa js hyvin olen selvinnyt tähänkin asti. Normaalisti AINA jossain vaiheessa uudella työpaikalla puhe kääntyy kahvihuoneessa tupakkapaikalla jne. armeijaan ja sitä kautta sivareihin ja joukossa on AINA mukana joku joka alkaa sättimään sivareita vapaamatkustelijoiksi tai muuten lusmuhuumehörhösatanistihippipunkkarijuustokorviksi
tähän olen itse normaalisti aina ilmoittanut ko. henkilölle ääneen muidenkin kuullen että olen itse sivari evp :) ja minua vituttaa suunnattomasti tuonsävyinen keskustelu normaalisti asiat ovat jääneet tähän. Mutta eihän koskaan voi olla varma mitä selän takana puhutaan. Eikä kyllä toisaalta kiinnostakkaan.
...että työnantaja kysyy "meetkö sitten totaaliksi"!? :(
...kysyy, missä joukko-osastossa suoritit varusmiespalveluksen! :( Silloin se on valehtelua
Suomen lain mukaan siviilipalvelus on toinen tapa suorittaa asevelvollisuus.
Asepalvelus ja asevelvollisuus ovat kaksi eri asiaa.