Mielestäni Jeesus ei ole "Jumalan" ainoa poika. Kristus ON. Kristus on yhteisnimike kaikille jumalkipinöille, jotka asuvat fyysisissä olennoissa. Päästyään reinkarnaatioputkensa päähän jokainen olento voi olla Kristus (Buddha), ja puhua itseään esimerkkinä käyttäen henkisestä todellisuudesta. Esim. "taivas" = korkein tietoisuudentila mitä voidaan saavuttaa.
Jokaisessa meissä asuu siis pieni Kristus, joka "lunastaa" meidät, ottaa meistä kuolemamme hetkellä talteen kaiken sellaisen mikä on kelvollista ikuisuutta ajatellen. Ns. pahuus meistä poltetaan pois, mutta tekojemme seurauksia joudumme kärsimään vielä seuraavissa inkarnaatioissa, koska energioiden on päästävä tasapainoon. Kun mitään personaallista (=vaillinaista) ei ole enää jäljellä, koittaa valaistuminen ja ainoa mitä meistä on enää jäljellä on Kristus, nyt täysin elämänkoulusta valmistuneena. Onko muita kouluja siitä ylöspäin, on selvillä sitten aikanaan.
Jokaisessa meissä asuu siis pieni Kristus, joka "lunastaa" meidät, ottaa meistä kuolemamme hetkellä talteen kaiken sellaisen mikä on kelvollista ikuisuutta ajatellen. Ns. pahuus meistä poltetaan pois, mutta tekojemme seurauksia joudumme kärsimään vielä seuraavissa inkarnaatioissa, koska energioiden on päästävä tasapainoon. Kun mitään personaallista (=vaillinaista) ei ole enää jäljellä, koittaa valaistuminen ja ainoa mitä meistä on enää jäljellä on Kristus, nyt täysin elämänkoulusta valmistuneena. Onko muita kouluja siitä ylöspäin, on selvillä sitten aikanaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö sulta mene elämänhalu nyt kun tiedät elämän tarkoituksen?
En tiennyt, että ensimmäinen askel tiedon tiellä astutaan sitten kun ihminen tietää, ettei hän mitään tiedä. En tiennyt, että seison kolkuttamassa tiedon portilla.
- Pekka Ervast
Moni ihminen jääkin epäilijäksi ainiaaksi kun hänen ihanteensa tulee lyödyksi pirstaleiksi. Sydän jäätyy. Sivistynessä maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat siihen pisteeseen tulleet, mutta eivät ole päässeet eteenpäin. Ja heidän mielestään kulttuurin viimeisin saavutus sitten onkin viisaan epäilijän kanta. "Elämähän on vain humpuukia, ei siinä mitään järkeä ole, ei mitään henkistä sisältöä."
En sentään sanoisi että tiedän 100 % varmasti elämän tarkoituksen. Koska olen spirituaalinen ihminen, oletan että elämän tarkoitus on kerätä kokemuksia ikuista Henkeä varten. Tämä jatkuva kerääminen eli kokeminen tietysti johtaa karmaan, ja kehä on valmis. Ja en todellakaan usko että tämä touhu mitenkään loppuu siihen että fyysiseltä tasolta päästään "ylös"päin.
Harvemmin esim. 1. luokalle kouluun meneviltä loppuu elämänhalu kun he tietävät olevansa menossa oppimaan. Ja jos joku on esim. menossa autolla Turkuun, niin lähteekö hänellä siitä elämänhalu että hän tietää minne on menossa? (No tähän kai joku irvileuka vastaa varmasti jotain...)
..Urantia-kirjan mukaan Kristus-Mikael(alias:Jeesus Nasaretilainen) oli Jumalan ns.Luoja-Poika,joka suoritti(en nyt muista monennenko)lahjoittautumisen tulemalla ihmiseksi tälle planeetalle opettamaan ihmisille tietä Isän luo.Eli sen mukaan Hän ei aivan "meidänkaltaisemme" ollut.
kaikki julmuudet on tehty siinä uskossa että on tehty hyvää. Ihminen ei voi koskaan tietää koska hänen tekonsa ovat hyviä tai pahoja .Esim. sodat, uskonsodat kaiki luulee tekevänsä hyvää ?
teosofiaan liittyviä ajatuksia, olepas hyvä:
"Teosofiset ajatukset levisivät etupäässä sivistyneistön piirissä ja inspiroivat varsinkin taiteilijoita, kuten Wassily Kandinsky ja Nicholas Roerich. Blavatsky ja Olcott matkustelivat mm. Intiassa saarnaten länsimaiden kolonialistista ylivaltaa ja kristinuskon lähtetystyötä vastaan. Nuori Gandhi kuului heidän ihailijoihinsa. Olcottiin tarmokas toiminta hindulaisuuden ja varsinkin buddhalaisten perinteiden elvyttämiseksi toi hänelle laajalti arvostusta. Hänen kuolinpäivänsä on nykyisin kansallinen juhlapäivä Sri Lankassa.
Mutta Blavatsky kohtasi myös kritiikkiä. Coulombien pariskunta paljasti, että Blavatskyn mestareiltaan saamat kirjeet olivat petkutusta, mestarien ilmestykset ja spiritistiset ilmiöt avustajien avulla toteutettuja silmänkääntötemppuja.
1893 W.E. Coleman kirjoitti analyysin Hunnuttomasta Isiksestä. Siinä hän totesi, että noin 2000 kohtaa teoksesta oli jäljennetty suoraan erilaisista yleisesti saatavissa olevista kirjallisista lähteistä lähdettä mainitsematta. Sama laajamittainen plagiointi päti myös Salaiseen Oppiin. Mystinen Dzyanin kirja, jota Blavatsky katseli näyissään, oli ilmeisesti hänen oman alitajuntansa tuotetta. (M.Niinimäki 1979: 46, 59-61, 66)
Teosofit puolustautuivat selittämällä, että Blavatsky kirjoitti automaattisesti tai psykometrisesti mestarien sanelusta eikä siten voinut tietää kirjoitusten lähteitä, itämailla ei pidetä lähteitä kovin tärkeinä, avustajat sotkivat hajanaisia papereita jne. Coulomb-skandaali ja muut Blavatskyä vastaan esitetyt syytökset perustuivat jesuiittojen, protestanttipa ppien, imperialismin edustajien, Venäjän salaisen poliisin, materialistien ym. parjauksiin ja suoranaisiin väärennöksiin.(M.Niinimäki 1979: 52,61)
Blavatskyn persoona oli täynnä mielenkiintoisia ristiriitoja. Jo Olcott totesi, että hänen kumppaninsa ei ollut rehellinen ja luotettava tavallisia ihmisiä kohtaan: "Me emme olleet hänen mielestään luultavasti mitään muuta kuin talonpoikia shakkipelissä, joita hän ei kovinkaan sydämenpohjasta rakastanut". (M.Niinimäki 1979: 150)
Blavatsky oli hyvin miehinen ja vietti nuoruudessaan pitkiä aikoja mieheksi pukeutuneena. Hän levitti itse keksimiään juttuja sadoista miessuhteistaan, mutta piti toisaalta tärkeänä okkultistin statukselleen todistaa jopa gynekologin lausunnolla, että oli pysynyt neitsyenä koko ikänsä. Särmikkääseen luonteeseen kuului vastoin teosofisia ihanteita ketjupolttaminen, kiroilu ja lihansyönti. Useiden ystävien kertoman mukaan Blavatsky oli nuoruudessaan käyttänyt runsaasti huumeita, etenkin hashista. Todennäköisesti se oli vaikuttanut hänen persoonallisuuteensa ja näkyihinsä (M.Niinimäki 1979:142-149,The New York Review 14/96 s.27 ).
Luultavasti Blavatsky uskoi vilpittömästi olevansa tiettyjen itämaisten "mahatmojen" lähettiläs, mutta koristi teosofisen propagandansa ja peitetyt päämääränsä suurta yleisöä hämmästyttävillä ihmeillä ja muilla tempuilla, jotka hän otti jopa huumorin kannalta. Ystävälleen ja parapsykologian tutkijalle A.N. Aksakoville hän kirjoitti ironiseen sävyyn ja vihjailevasti, miten "tyhmiä aaseja" teosofit ovat ja miten hän voi johtaa heitä haluamaansa suuntaan. (M.Niinimäki 1979: 153) "
Kuka fiksu ihminen enää tämän jälkeen viitsii edes uskoa teosofisiin hörhöilyihin? ;-)
P.S. Teksti oli poimittu uskontojen uhrien saitilta, johon voin suositella sinunkin tutustuvan ;-)
En vain keksinyt parempaakaan nimikettä sille mitä esitin tuolla ylempänä.
Olen kyllä lukenut varsinkin lapsena teosofisia kirjoja ja jotkut niiden ajatuksista ovat fiksuja (varsinkin Pekka Ervastin esittämät), mutta en voi sanoa itseäni teosofiksi. Blavatskyyn suhtaudun hyvin ristiriitaisesti, kuten useimpiin muihinkin self made -profeettoihin ja julistajiin.
parkaakin on varmaan parjattu syystä tai syyttä niinkuin on Jeesuskin aika päähänpotkittu.
En ole teosofi mutta lukenut joskus aikoinani varsinkin asioita jotka liittyvät (Tiibetin) buddhalaisuuteen. Sanoisin kuitenkin että siellä on paljon sellaista ymmärrystä ja yleistä suvaitsevaisuutta siis teosofian piirissä ja yleistä veljeyttä mistä ei ole kyllä mitään tietoa esim uskovien tai ateistien parissa . Teosofit pitävät kaikkia uskontoja samanarvoisina. eikä se ole uskonto eikä mikään lahko he vaan tutkivat sitä mitä "totuus tai jumalviisaus " voisi olla.
Vaikkakin vanhemmissa teosofisissa kirjoissa esiintyy näkemystä että mustat olisivat jotenkin vanhempi (=kehittymättömämpi) rotu.
Mutta toivottavasti modernimmat teosofian harrastajat osaavat suodattaa 1800-luvun hömpötykset pois omista ajatuksistaan.
Jokatapauksessa teosofian kautta varsinaisesti tutustuin reinkarnaatioon (jos omia kokemuksiani ei lasketa), ja siitä olen tietysti ikuisesti kiitollinen. Ei ole tarvinnut ihan umpimetsässä hortoilla...