Koiviston sanoma 26.6. televisiossa
ei "enää" kannata Venäjää pelätä.
Suurinpiirtein näin.
Eipä tietenkään, mutta voimme
kuitenkin olla varuillamme.
Kuulostaa tietysti typerältä (ja
seuraavaksi joku sanoo, että miksi
noin sanot olet sitä mieltä, eipä niin).
Venäjä on venäjä ja me olemme me, se
pysyköön niin. Itselläni on venäläisiä ystäviä.
Minkä takia pitää koko ajan korostaa sitä,
että emme pelkää Venäjää. Ehkä emme enää
pelkää, mutta meidän täytyy kuitenkin
jotenkin tiedostaa menneisyytemme. Ja pysyä
siinä sekä venäläisten että meidän suomalaisten.
ei "enää" kannata Venäjää pelätä.
Suurinpiirtein näin.
Eipä tietenkään, mutta voimme
kuitenkin olla varuillamme.
Kuulostaa tietysti typerältä (ja
seuraavaksi joku sanoo, että miksi
noin sanot olet sitä mieltä, eipä niin).
Venäjä on venäjä ja me olemme me, se
pysyköön niin. Itselläni on venäläisiä ystäviä.
Minkä takia pitää koko ajan korostaa sitä,
että emme pelkää Venäjää. Ehkä emme enää
pelkää, mutta meidän täytyy kuitenkin
jotenkin tiedostaa menneisyytemme. Ja pysyä
siinä sekä venäläisten että meidän suomalaisten.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Manu ei pelkää "enää" ketään eikä mitään.On jo sen
verran aivot lahonnu vanhuksella.
Ei venäjää tarvitse pelätä kunhan ymmärtäisimme olla ystäviä emmekä liittoudu Venäjän vastustajien kanssa. Nykyisiltä politikoilta on kyllä laajemminkin kadonnut järki, ei se ole pelkästään Manun ongelma. Suomi ja suomalaiset ovat kuin uhmaikäisiä kakaroita joille tärkeintä maailmassa on osoittaa omaa mieltä ja tahtoa vaikka se olisi miten järjenvastaista tahansa ja MIKÄÄN MUU EI OLE YHTÄ JÄRJENVASTAISTA KUIN UHMATA SUURTA NAAPURIA, sellainen kostautuu aina, ennemmin tai myöhemmin.
Venäjälle on yhdentekevää onko Suomessa sille vihamielinen tai ystävällismielinen kansa ja hallitus.Kysehän on vain siitä antautuuko Suomi
venäläisille tilaisuuden tullen hyvällä vai pahalla.Olisi tietenkin Venäjän kannalta hyvä, että Suomi antautuisi taistelutta niinkuin Viro 1940,mutta aseitakin Suomea vastaan käytetään jos on tarpeen.
Venäjä kyttää koko ajan tilaisuutta hyökätä Suomeen ja liittää Suomi takaisin Venäjään.
Venäjällä nimittäin ajattelevat monet muutkin kuin Zhirinovski,että 100 vuotta Venäjään kuulunut Suomi on "vanhaa venäläistä maata" ja on
liitettävä takaisin Venäjään.
Voi viedä jopa 50 vuotta ennenkuin uusi tilaisuus nitistää Suomi tulee ja Venäjä varmasti hyödyntää sen.Suomi tietenkin lavastetaan syylliseksi sotaan
,niinkuin 1939 Mainilan laukauksilla ja Venäjä väittää taas vain käyvänsä "puolustussotaa" Suomea vastaan.
Suomen on ehdottomasti liityttävä Natoon vielä kun
Venäjä on niin heikko ,ettei se voi liittymistä estää.Virolaiset ymmärtävät suomalaisia paremmin
Natoon liittymisen tärkeyden pienelle ennen
Venäjään kuuluneelle maalle.Venäjä ei luovu koskaan lopullisesti siihen kerran kuuluneesta pikkumaasta.Tämän virolaiset ymmärtävät,mutta suomalaiset ei.Vain Nato-jäsenyys voi pelastaa
Suomen ja Viron liittämiseltä takaisin Venäjään.
Ennen niin sotaisat ruotsalaiset eivät enää yritä alistaa baltteja, hyökkää Venäjälle tai Puolaan. Saksalaisetkin tuntuu rauhoittuneen huomattuaan ettei Venäjää ja koko maailmaa voi valloittaa. Ranskalaiset on palanneet Napoleonin johdolla Venäjän sotaretkiltään, tosin ensin poltettuaan Moskovan maan tasalle.
Venäjää alisti yli 500 vuoden ajan mongoolit Tsingis kaanin johdolla. Mongoolit oli jo Puolassa kunnes venäläiset saivat voiton näistä itäisistä valloittajista. Itse asiassa Venäjä on ollut usein hyökkäyksien kohteena, Oolannin sodassa saimme mekin osamme englantilaisten ja ranskalaisten tykkitulesta.
Maailma muuttuu, niin muuttuu myös venäläinen yhteiskunta. Samoin kuin on käynyt ruotsalaisille, saksalaisille ja muille entisille agressoreille, myös venäläinen yhteiskunta tulee keskittymään taloudellisen hyvinvoinnin tavoitteluun.
Suomi on myös hyötynyt itäisestä naapuristaan, Aleksanteri I nosti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Saimme oman rahan, valtionhallinnon ja kansanedustuslaitoksen. Ruotsin vallan aikaan Suomi oli pelkkä ruotsalaisten itäinen maakunta. Suomi nautti erityisoikeuksista autonomisena suurruhtinaskuntana, NL:n aikaan taloutemme perustui etuoikeutettuun asemaan kansainvälisessä kaupassa. Mauno Koiviston sanoja lainatakseni, Venäjä on ollut Suomelle hyvä naapuri.
juuri kuten hyvin kuvaat. Kansallisvaltioiden aika alkaa olla ohi, nämä jotka siihen vielä tarkertuvat alkavat olla kuriositeetteja, valtavirran pohjamutiin juuttunutta nuornatsipysähtyneistöä. Talous on se joka mekanismeillaan ajaa kaikkien rajojen yli, se pitäisi nyt sitten saattaa kuriin ja järjestykseen kuten kansallisvaltiotkin aikoinaan historiassa järjestäytyivät. Toistaiseksi talous on huono isäntä eikä hyvä renki, mutta ehkä globalisaatiokeinottelijat vielä saadaan kuriin kunhan asioista jaksetaan avoimesti puhua.
Mauno Koiviston rooli on kyllä vähän kaksipiippuinen juttu. Mies oli kaikkien Suomessa suoritettujen ramarkkinoiden avauspyrkimysten äiti, ja tapa jolla nuo temput tehtiin, oli täysin hallitsematon ja johti maan taloudelliseen romahtamiseen ja tosiasialliseen orjuuttamiseen. Tätä nykyä Suomen valtio on olemassa vain kansainvälisten lainakauppiaiden lypsylehmänä, tie jota kuljemme on se sama, jonka loppupää on näkyvillämme siinä mitä Argentiinassa nyt tapahtuu. Mauno Koiviston syyllisyyttä tämän kehityksen primus motorina ei saisi haudata, vaikka varmasti kukaan ei uskalla häntä valtakunnanoikeuteenkaan haastaa.
joten turvallisempaa Suomen on liittyä Natoon ja seurata Venäjän "muuttumista" Naton jäsenenä ja
turvatakuiden suojassa ,kuin yksin ja heikosti varustautuneena ,niinkuin vielä nyt olemme.
Sekin mahdollisuus on olemassa,että Venäjä muuttuu
Suomen turvallisuutta vaarantavaan suuntaan.Venäjällä on voimia,joiden haaveena on palauttaa kaikki Venäjään joskus kuuluneet maat ja alueet takaisin Venäjän yhteyteen,ja Suomikin
kuului 100 vuotta Venäjään.
Nato nähdään venäjällä uhkana, huolimatta Putinin aloittamasta yhteistyöstä. Miksi meidän pitäisi liittyä vihamieliseen sotilasliittoon kun meillä on tuhansia kilometrejä yhteistä rajaa Venäjän kanssa?
EU:n jäsenyys sitoo Suomen tiukasti eurooppaan, Nato taas on USA:n käsikassara jonka mukana saatamme ajautua meille epäedullisiin konflikteihin.