Kohdun ulkoinen

Hei, olen tosi pahoillani puolestasi!

Itse en ole kokenut minkäänlaista keskenmenoa, mutta siskon tukena ollut ollut kahdessa. AInakin toista epäiltiin tuulimunaksi. Heillä 3 vuo´tta yritystä, kaksi keskenmenoa mutta nyt mennään viikolla 20.

Ainakin tiedät nyt sen että voit tulla raskaaksi ja voitte miehesi kanssa saada yhteisiä lapsia!

Nyt on vaikeaa mutta uudet kierrot ja uudet yritykset alkavat taas jossain vaiheessa. Sure jonkun aikaa, mutta älä jää aiihen kiinni pitkäksi aikaa. Mitään ei kuitenkaan olisi ollut tehtävissä, etkä sinä ole mitenkään syyllinen. Muistaakseni olen joskus jostakin lukenut, että kohdunulkopuolinenraskaus ei yleensä uusiudu(!)[?]

Tsemppiä sinulle, ´koita jaksaa vaikka se nyt tuntuu vaikealta!

Hei,

olen kovin pahoillani kokemastasi. Tiedän itse miltä tuntuu, sillä koin tänä syksynä ensimmäisen ja ainoan raskauteni puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen ja sen todettiin olevan kohdunulkoinen. Itselläni ei ollut muita oireita kuin kuukauden verran jatkunut niukka vuoto ja koska olin edennyt jo viikolle 10, hedelmöittynyt munasolu oli vaurioittanut oikeaa munatorvea niin pahasti, että se jouduttiin leikkaamaan pois.

Fiilikset olivat ja ovat edelleenkin paikoitellen todella masentuneet. Suren menetettyä lasta sekä sitä oikeaa munatorvea. Hain ihan suosiolla omalta gyneltäni sairaalan viiden päivän lisäksi viikon sairaslomaa, kävin kävelyillä ja selvittelin ajatuksiani. Lisäksi olen kirjoitellut ja puhunut asiasta ystävilleni sekä lukenut vastaavia juttuja täältä palstalta . Se on auttanut ainakin mua tosi paljon.

Koska aikaa on kulunut leikkauksesta vasta kaksi viikkoa, vielä ei olla ehditty yrittää laittaa alulle uutta. Luomusti ajateltiin yrittää vielä vähän aikaa ja jos näyttää toivottamalta, sitten ryhdymme hedelmöityshoitoihin.

Kovasti tsemppiä sinulle!!! Eka viikko on ehdottomasti pahin, sen jälkeen alkaa helpottaa.

Minulla oli kohdun ulkoinen raskaus viime vuoden lopussa. Leikattiin ja menetin toisen munatorven myös. Minulla fyysinen paraneminen kesti joitakin viikkoja, olin yksinkertaisesti vain kipeä ja pahoinvoiva pitkään nukutuksen jälkeen. Vasta siitä toivuttuani aloin miettimään asiaa ja suremaan. Puhuin kaikille tutuille ja se helpotti. Nyt jälkeen päin harmittaa... en haluaisi, että kaikki tutut tietävät. Nyt saan kuulla liian usein, että koska te nyt sitten sen vauvan teette?
Yritystä nyt takana 8 kuukautta, ei tulosta. Päästiin juuri lapsettomuustutkimuksiin, ehkä kohta saadaan jotain selvyyttä ja apua.

Jaksamista sinulle, aika parantaa haavat.
Fyysiseltä puolelta voit alkaa taas lapsen tekoon, kun ensimmäiset oikeat kuukautiset leikkauksen jälkeen ovat tulleet, minulla ne tulivat tasan 4 viikkoa leikkauksen jälkeen.
Aloita kuitenkin vasta, kun tunnet myös psyykkisesti olevasi siihen valmis. Saat rauhassa surra menettämääsi raskautta, se on luonnollista.
Ota omaa aikaa ja keskity hetkeksi vain itseesi. Se antaa voimia pidemmän päälle.

minulta myös leikattiin alkuvuodesta kohdunulkoinen raskaus tähystyksellä rv 9 4. oireena oli jo viikkoja jatkunut runsas vuoto ja lievät vatsakivut, joiden perusteella ensin luultiin keskenmenoksi, mutta kun hcg-arvo nousi ja kohdussa ei näkynyt mitään alettiin epäillä kohdunulkoista raskautta.

nyt olen kuitenkin uudelleen raskaana rv 11 3 ja heti alussa varmistettiin ultralla että tällä kertaa on kyseessä normaali raskaus. leikkauksesta on nyt puoli vuotta, että kyllä kaikki on mahdollista ja suurin osa kohdunulkopuolisen raskauden kokeneista saa myöhemmin lapsia.

Mä pääsin eilen sairaalasta ja mullakin oli kohdun ulkoinen raskaus. Kävin viikko sitten ultrassa silloin oli rv7 ja kohdussa ei näkynyt mitään. Verikokeissa hcg oli 5236 eli sen olisi pitänyt näkyä jos olisi ollut normaali raskaus. Kerkesin surra jo ennen kuin rupesi oireilemaan. Mulla oireina vähäistä vuotoa päivää ennen ja vatsakipuja(kuukautiskipuja muistuttavia). Leikkauspäivänä oli myös kipuja ja huimausta eli lähdin päivystykseen jossa meni jalat alta. Minulta ei ole postettu vasenta munajohdinta, jossa raskaus oli, ainoastaan osa mutta vielä en tiedä että pystynkö tulemaan raskaaksi sen puolen munasoluilla mutta onhan sitä vielä oikea puoli. Tässä on se positiivinen puoli ku lasta oltiin yritetty jo reilu vuosi ja vasta kuukausi käyty lapsettomuushoidoissa ja tulin raskaaksi eli mä voin tulla raskaaksi.
Hoitajalta kysyin milloin voidaan ruveta yrittämään uudestaan vastaus oli että yhdet tai kahdet kuukautiset pitää odottaa. Keskustelen tästä tietysti lääkärin kanssa jonka luona ollaan käyty lapsettomuushoidoissa sitten kun saadaan sinne uusi aika.
Leikkaus ei varsinaisesti mennyt hyvin, mulla oli kohdussa ennen leikkausta 600ml verta ja leikkauksessa vuosin lisää 700ml. Jouduin viettämään yön heräämössä koska hemoglobiini oli 82(sairaalaan tullessa 138). Yöllä tiputettiin kaksi yksikköä punasoluja. 3 päivää leikkauksesta ja hemoglobiini 92 ja pääsin kotiin. Ei suurempia kipuja.
Nyt tässä odotellaan että mitä tulevaisuus tuo. Hyviä Jatkoja!

Kuten kävin jo omaan tarinaani kertomassa, niin fyysisesti laparoskooppisesta (vasemman) munatorvenpoistoleikkauksesta ja haavatulehduksesta kesti toipua parisen kuukautta. Henkisesti toipuminen taitaa jatkua edelleen. Uusi vauvimisyritys alkoi ensimmäisten leikkausten jälkeisten kuukautisten ja jälkitarkastuksen jälkeen, joka ei onnistunut, mutta toinen yritys onnistui. Olen nyt raskaana, mutta taidan kokea parasta aikaa keskenmenon.

Itse kyllä tietää, koska on valmis uuteen yritykseen. Jos itkettää, niin itke. Jos suututtaa, niin käy ulkona huutamassa. Jos ahdistaa, niin jaa kokemuksesi jonkun kanssa. Puhuminen auttaa.

Voimia sinulle kestää tapahtunut ja paljon haleja!