kuin syksyn pimeys olen kuin kynttilän valo joka hiljaa antaa valoaan..pieni tuuli minua pyöritti mutta vakaana pysyin vain
saavuin
ypoyksin
27722
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mulle tulee nyt mieleen toi Nipsu henkilö muumeista...
"Rannalla Nipsulle tuli aina yksinäinen olo, mutta ihme kyllä hän nautti siitä, mutta todella vähän. Mieluummin hän olisi kalassa muumien ja Myyn kanssa. Voi miten hän kaipasi myös pikku- Myytä. Pikku- Myy oli aina kiusannut Nipsua. Mutta nyt Nipsu kaipasi sitä kiusaamista."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4000000000000068&posting=22000000010212636
Kiva oot!! T:Lone
nyt kun luin uudelleen niin ehkä jotain on
kaikessa haikeudessaan positiivista ja kaunista
itsekkin niin positivinen ihminen....
olet taitava erilaisten tunnelmien tulkki...
jo aika iso kiitos...joku sanoi joskus en muista kuka,että osaan yllättää kirjoituksillani
pitää paikkansa, oon viestiketjuja selaillut.
en mä nyt sitte enään varmaan kirjota tollain vaan paremmin
vaan, siltä mistä tuntuu...
Miksi kirjoittajat kirjoittavat? Koska jotain ei ole.
- Thomas Berger
etanat varpaitten-välissä tai sammakot lättis
enpä voi kirjoittaa kun itestäni
muukin tekee, niin minäkin usein ja sitä ei aina edes itse huomaa
muutosten aika....sä suojaa pientä kulkijaa se ystäväsi ehkä on sä syötä kurre lintukin se elämää kin on
onni löytyy ja kertyy niin pienistä asioista, että meidän on vaikea havaita niitä....
minä oon huomannut...välillä vaan tuntuu syvältä nautin kotona kärpäsen surinasta....pienistä ilon hetkistä...elämästä
Sinun kaunein päärlysi on se, ettet tiedä rumaa ja pahaa olevankaan, kun sinun puhdas säteilysi loihtii ympäristösi samanlaiseksi...
- Frans Emil Sillanpää
älä lainaile tekstii niinhän sanoit minullekkin vaikka kaunista se on,on mulla piikki terävin jos et huomannu sitä oo..oon kuin ruusu tarhassa väriltäni punainen ja pistän pientä kulkiaa jos mua satuttaa
ja piikit... ne kuuluvat yhteen, piikit voi satuttaa jos ne unohtaa katsellessaan ruusun kauneutta
ollut ruiskaunokki.....tai leskenlehti...molemmat mulle kyllä käy.....mä ruusu olen kyllä tavallaan kauniskin kuka ties se katsojan on silmissä vain mut piikit mulla on
luo loisteen niin rauhaisan
tänne tundrankin kaamokseen
tunnelman niin ihanan.
Mutta kynttilän valossa on sitä jotain
sen liekkiä kun katsot
se saa sinut mukaan.
Sen lumous vangitsee sun mielen
ja väliin tuntuu et missä mä lienen :=))
ihan noin jatku mutta ...mutta
parempi,et annoin sulle porkkanan mut huolinut et sitä vain
aina ypöyksin...
... mutta minä muistan kuitenkin aina välillä tulla muistuttamaan sinua siitä...
sen mut hauskaa se vain on
...se että otat asian noin, joskus on ihan hyvä saada olla... ypöyksin
sitä miltei haluaa mut poikkeuksiakin on mä katkera en ole en koska itse tieni valitsin vaan ois mulla ollu ottajaa jos toistakin kun kerran minä erehdyin niin toistamiseen en
tulin kuikkaamaan ja toivotteleen yöt...Kohta ois taas nukkumaanmeno edessä....=:0))
ja oikeen hyvää yötä