Kun puhutaan rakkaudesta, niin mielestäni siihen kuuluu myöskin rehellisyys ja vanhemmalla ja viisaammalla myös nuorempaa kohtaan pidetty kuri, että se pieni oppisi miten käyttäydytään, ja mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä, ja oppisi erottamaan oikean ja väärän.
Eikös liika hyssyttely olisi jotenkin vilpillistä, jos kätkettäisiin suuttumus jos lapsi käyttäytyy huonosti?
Mietin uskoa Jumalaan, ja vertasin tätä siihen, koska uskovaisia koetellaan.
Eikös liika hyssyttely olisi jotenkin vilpillistä, jos kätkettäisiin suuttumus jos lapsi käyttäytyy huonosti?
Mietin uskoa Jumalaan, ja vertasin tätä siihen, koska uskovaisia koetellaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä uskoontulo on sinulle henkilökohtaisesti merkinnyt? Oletko menettänyt sen myötä ystäviä tai saanut kenties uusia? Onko hurja elämä vaihtunut seesteisempään? Omalla kohdallani olen saatanut kadottaa jonkun ystävän, mutta saanut tilalle uusia. Ja arjen voimavaran olen saanut, jolla jaksaa vaikeuksienkin yli...ja vaikka itse uskon Jumalaan, pyrin kunnioittamaan myös toisten aatesuuntia, vaikken niitä ymmärtäisikään...
Olen ollut uskossa jo kauan, ja ystäviä on eripuolilla Suomea epälukuinen määrä.
Netissä "ystävät" esittävät enemmän kuin livena kritiikkiä, eikä sen pitäisi kai haitata ystävyyttä, vai miten on?
Tämä sivuon mielestäni,OK! Kiitos juuri tämän polveilu systeemin.
Monilla forumeilla ketjuissa rönsyillään aiheesta toiseen, eikä synny punaista lankaa..
Täällä voi vastata ajallisesti vanhempiinkin viesteihin suoraan. Kiva systeemi tämä..
Kun klikkaan ekaa, noista kolmesta punaisesta pyörylästä, näkyy somasti keskustelujen polveilut.
Nyt tulee näkymään, että vastaan sinulle ..
(Jos olisin vastannut toiseen viestiisi, olisi se alkanut polveilla.. ilman sanomaasi ystävistä..
Se on merkinnyt uusien ystävien löytymistä, ja minulla on jonkinlainen varmuus siitä että Jumala kuulee rukoukset, vaikka niihin ei eina heti tulisikaan vastausta. Uskoontulemisesta kertominen tuntui aluksi joillekkin jännittävältä, ainakin niille jotka itse eivät ole uskossa. Mutta ihan hyvin on mennyt.
Eräs läheinen ystävänikin tuli uskoon,ja se oli minulle yllätys, ja kiitoksen aihe Jumalalle, koska hän oli aivan toisenlainen elämänasenteeltansa ja muutenkin...!
Uskovien kanssa rukoileminen on jotain hienoa, jonka arvon yleensä ymmärrän aina paremmin vähän jälkikäteen.
Uskoni merkitsee minulle tietä kohti pelastusta, ja minusta on hienoa seurata Jeesusta, joka maksoi uskovien puolesta niin suuren hinnan, kärsi sellaiset tuskat ja antoi henkensä ristillä. Kunnia Jumalalle!
Tämän kysymyksen ei ollut tarkoitus tulla tähän vastaukseksi vaan erilliseksi kysymykseksi...anteeksi kömmähdys, ystävät!