Julkiseen levitykseen

Kiitos kun olet olemassa, vaikka yhdessäolomme muuttui mahdottomaksi.

Kiitos että sait minut kirjaimellisesti paskomaan housuihini, koska laukaisemasi tunteet olivat kropalleni liian suuria. Kiitos kun annoit minulle hyvän syyn olla elossa ja edes yrittää olla parempi ihminen. Kiitos kun ajoit aamuyöllä 70 kilometriä luokseni vain saadaksesi herätä viereltäni. Kiitos hyvää tarkoittavista huomioistasi ja näpäytyksistäsi, jotka silti saivat minut pelkäämään menettäväni sinut. Kiitos kun tulit lähelleni ja annoit minun ihmetellä ihosi jokaista millimetriä, joihin tutustuminen oli minulle aina kuin ensimmäinen kerta. Kiitos kun tuit minua suruissani ja sain tukea sinua omissasi. Kiitos kun pystyimme puhumaan aivan kaikesta maan ja taivaan välillä ja muissa ulottuvuuksissa.

Kiitos että näin hymysi. Kiitos kun unohdit paitasi luokseni ja sain nuuhkia tuoksuasi. Kiitos kun kiipeilit puihin kanssani. Kiitos että pyysit minua mukaasi paikkoihin, joihin en halunnut lähteä. Kiitos kaikista monen tunnin puhelinhöpinöistä, joita ei olisi tahtonut lopettaa, vaikka herätyskello odotti meitä parin tunnin päästä. Kiitos kun teit popcorneja tai söit aamiaista luonani Hesaria lueskellen. Kiitos lukemattomista sähköposteistamme, jotka kuljettivat meidät pois töidemme ääreltä.

Kiitos hiuksestasi, jonka löysin tyynyliinaltani ollessani matkalla tuhansien kilometrien päässä sinusta. Kiitos kun sain tuntea, miten ihmeellistä seksi voi olla, kun myös rakastaa kumppaniaan. Kiitos että sain kuunnella syvää hengitystäsi, kun olin vaipumassa uneen perässäsi. Kiitos että sammuit vessani lattialle. Kiitos kun sain niksauttaa jumittavan selkäsi ja hieroa väsyneitä jalkojasi. Kiitos kun piirsit nimeni ensimmäisen kirjaimen lumeen. Kiitos että sain kietoa käsivarteni ympärillesi ja sanoa tykkääväni sinusta.

Kiitos niistä mielettömistä haukotuksistasi, kun olit väsynyt. Kiitos vatsamakkaroistasi, joita turhaan hieman ujostelit. Kiitos kun näit, että minussa on mahdollisuuksia mihin tahansa. Kiitos kun sait minut itkemään ensimmäistä kertaa lapsuuteni jälkeen. Kiitos järven jäästä, jota kuuntelimme. Kiitos käytetyistä astioista, joita aina siivoilin lähdettyäsi. Kiitos että lähdit kanssani ulos pitämään tupakkatauon. Kiitos kun shoppailimme yhdessä kuin tyttökaverit ja tsekkailimme naisten peppuja kuin äijäkaverit. Kiitos kun olit ystäväni kaikin tavoin.

Kiitos kun ajelimme edestakaisin autolla ja hissillä. Kiitos että olit myös ärsyttävä ja viallinen ja siksi minusta täydellinen. Kiitos että sanoit minun olevan epätodellinen, vaikka se hetki oli niin todellista kuin olla voi. Kiitos siitäkin kiitoksesta kaikkien kiitostesi joukossa, jonka kirjoitit huulirasvalla peiliini. Kiitos kun halusit yhä olla ystäväni, vaikka rakkautesi luonne muuttui ja minä en muuttunut samalla tavalla.

Kiitos entisen asuntosi vaatehuoneen aamuisesta kylmyydestä. Kiitos kun kaikki aistini nauttivat juuri sinusta. Kiitos kun todistit vääräksi sen väitteen, että itseään ei muka voi kutittaa. Kiitos siitä, että sinun vierelläsi oli hyvä olla. Kiitos kun pystyin katsomaan sinua täysin eri tavalla kuin ketään muuta. Kiitos että siedit itsesääliäni ja ilkeyttäni, koska yhteytemme oli sinulle niiden vastoinkäymistenkin arvoista. Kiitos himokkaista viesteistä, joita vaihdoimme epäsopivissa tilanteissa. Kiitos valkosipulista hengityksessäsi. Kiitos kissoistasi, joita välillä suorastaan kaipasin. Kiitos tästä pöydästä, jonka ääressä nyt kirjoitan. Kiitos että sain hajota täysin yrittäessäni miettiä, miltä tuntuisi olla sinä. Kiitos siitä, mikä ja missä en olisi tänä päivänä ilman sinua.

Kiitos kun pystyit jättämään lopulliset hyvästit, koska minusta ei siihen ollut.