Loppuiko jumalallinen ilmoitustieto ortodoksisesta näkökulmasta katsottuna seitsemänteen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen? Millaiset kriteerit ortodoksisella kirkolla on määritellä ilmoitusta?
Käsitykseni mukaan protestanteilla on yleisesti ottaen ollut sellainen ilmoituskäsitys, että jumalallinen ilmoitus loppui Raamatun valmistuttua. Lisäksi olen ymmärtänyt, että roomalaiskatolisessa kirkossa ilmoitus jatkuu edelleen paavin auktoriteetilla. Paavi voi tarvittaessa "dogmatisoida" kirkon traditioita.
Niin, mihin väliin ortodoksinen ilmoituskäsitys sijoittuu? Onko teoreettisella tasolla mahdollista, että ortodoksinen kirkko saisi uuden dogmin vaikkapa jossakin uudessa kirkolliskokouksessa?
Käsitykseni mukaan protestanteilla on yleisesti ottaen ollut sellainen ilmoituskäsitys, että jumalallinen ilmoitus loppui Raamatun valmistuttua. Lisäksi olen ymmärtänyt, että roomalaiskatolisessa kirkossa ilmoitus jatkuu edelleen paavin auktoriteetilla. Paavi voi tarvittaessa "dogmatisoida" kirkon traditioita.
Niin, mihin väliin ortodoksinen ilmoituskäsitys sijoittuu? Onko teoreettisella tasolla mahdollista, että ortodoksinen kirkko saisi uuden dogmin vaikkapa jossakin uudessa kirkolliskokouksessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Teit - Soppamies - mielenkiintoisen kysymyksen ja siihen on varmaan useita näkökulmia. En ota kantaa katolisen kirkon tai luterilaisen kirkon ilmoituskäsityksiin, mutta antamasi lyhyet hahmotelmat eivät ihan tunnu olevan kohdallaan...
"Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojensa suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan..." (Hepr. 1:1), toteaa apostoli Paavali. Kristinusko on uskoa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Käsitys ilmoituksesta ja sen kehityksesta ns. kiteytyy lopullisesti Häneen. Pyhittäjä Maksimos Tunnustajalla (580-662) löytyy ajatus, että Sana on kolmivaiheisesti tullut lihaksi ja ilmi: luonnossa, kirjoituksissa (eli Vanha testamentti) ja lopullisesti Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Toisaalta pyhällä Gregorios Teologilla (330-390) on ajatus, että vanha liitto oli Isän ilmoitusta, Herra Jeesus Kristus oli ilmoitus Pojasta, ja uusi liitto - Kirkon aika - on Pyhän Hengen ilmoitusta. Nämä eivät ole ristiriidassa, kuin näennäisesti, sillä Kirkon opetuksen mukaan Pyhän Hengen tehtävä on liittää meidät elävään yhteyteen Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa. Varmaan siksi venäläinen pyhittäjä Serafim Sarovilainen (1759-1833) sanoi, että kristillisen elämän pyrkimys on saada Pyhä Henki, ja rukouksella Pyhälle Hengelle - "Taivaallinen Kuningas" - on niin vankka asema Kirkon rukouselämässä.
Kirkon yleiset kirkolliskokoukset eivät ole uusi ilmoitus, vaan Kirkon kokemukseen perustuva arvovaltainen ääni, joka puolustaa Jumalan ilmoituksen kaventamista. Esimerkiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen jumaluuden kieltävät opetukset hylättiin siksi, että jos Hän ei ole tosi Jumala, miten Hän voi olla Pelastaja ja Tiemme Jumalan perillisiksi - "yhdessä Kristuksen kanssa..." (Room. 8:17). Usein puhutaan Kirkossa tässä jumaloitumisesta, mutta on myös muita hyviä vastaavia käsitteitä ja vertauskuvia Kirkon perinteessä kuvamaan sitä yltäkylläistä elämää (Joh. 10:10), johon ihminen, "suuruuden ja tyhjyyden" välissä seisova olento (pyhä Gregorios Teologi), on kutsuttu. Esim. apostoli Paavali puhuu kirkkaudesta, Jumalan lapseksi ottamisesta, ja kirkkoisillä on mm. käsitteet voitelu, osallisuus, kihlautuminen, yhteys, uusi liitto, sukulaisuus jne. Kaikki kuvaavat elävällä tavalla sitä korkeaa kutsumusta - armosta osallisuus jumalallisesta elämästä - johon Jumala kutsuu ihmistä, joka on pyhän Gregorios Teologin sanoin "eläin matkalla toiseen kotimaahan ja - salaisuuksista korkein - Jumalan kaltaisuuteen..."
Tätä Kirkon Jumalan ilmoitukseen perustuvaa vakaumusta - uskoa - yleiset kirkolliskokoukset puolustivat hylätessään harhaoppeja silloin ja tänään... Ne eivät olleet uusi ilmoitus, vaan Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa annetun ilmoituksen - Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä - leveyden ja syvyyden puolustamista kaikilta kaventamis yrityksiltä... Ei edes Uusi testamentti ole ole Jumalan ilmoitus, vaan se kertoo ja tuo ilmi Kirkon kokemuksen Herrastaan Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta ja Sanasta, jonka yhteydessä Kirkko jo eli täysillä ennen kuin yksikään neljästä evankeliumista tai apostolien kirjeistä oli kirjoitettu...
Tämä oli lyhyt ns. jotain sinun kysymykseesi ja toivon mukaan siitä on apua... Toki toisella valikoimalla kirkkoisiä tai käyttämällä jumalanpalvelustekstejä jne. olisi saanut toisia näkökulmia - pysyen Kirkon mielen yksimielisyyden sisällä (vrt. consensus patrum) - aiheeseen...
No niin...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)