Iso hevos kuljetus auto tuli omistajasi pihamaahan,
ovi avautui ja sinä astelit autosta ulos,
yllätyin,
olit suokkari,
ja paljon pienempi
mitä olin kuvitellut,
Mutta kuitenkin ihastuin sinuun
olithan ensimmäinen hoito hevoseni,
parin päivän kuluttua kuitenkin kokeilimme ratsastusta
olimme omistajasi kanssa vasta harjoittelijoita
ja emme osanneet oikein kunnolla ratsastaa.
Menit kuitenkin nätisti,
Ei mennyt aikaa
kunnes rupesit aristelemaan jalkojasi
kenkiä ei ollut ja kaviot olivat liian kuluneet.
Omistajasi, ihme kyllä ymmärsi tilata kengittäjän.
sitten taas ratsastus alkoi,
sain kokeilla sinua parikertaa ja tuntui kuin olisin lentänyt,
askel lajisi olivat niin pehmeät,
Vähän ajan kuluttua sinua ei saanut edes raville,
koska omistajasi oli potkinut kylkesi pilalle,
emmehän olleet hoitaneet hevosia kauhean kauan.
temppuilit aina välillä,
ja parikertaa taisit näyttää minullekin kuka määräsi,
sinä määräsit…
vaikka toisin päinhän se pitäisi olla,
kun omistajasi ratsasti sinulla, minä harjoittelin karsinan siivoamista.
täytin 40 litran vesi astiasi ja laitoin heinät valmiiksi.
tarpeen tullen kävin kottikärryillä puruja ja
täytin peräkärryllisellä heinä kuormalla heinä huonetta
kun tulitte ratsastus lenkiltä omistajasi heitti satulat lattialle
eikä edes pessyt kuolaimia,
Kun olin hoitanut sinut,
lähdin toisia hevosia hoitamaan,
siellähän minä sitten opin paremmin ratsastamaan ja hoitamaan sinua,
kerroin hevosten omistajalle sinusta ja hän tuli loppujen lopuksi käymään.
taisi hän näyttää sinulle kuka määräsi,
mutta se ei pysynyt päässäsi kauan,
enää sinulla ei ratsastettu,
siivosin karsinat ja tein omat hommani,
en saanut ratsastaa sinulla,
Vihdoin ja viimein sinut vietiin koulutukseen,
että oppisit uusia asioita,
olit siellä kesän ja minulla oli aivan kauhea ikävä sinua,
vaikka olinkin pelkkä hoitajasi,
Minunkin mielestäni kouluttaja käytti liian paljon raippaa,
mutta hän kyllä tiesi mitä teki,
kun tulit koulutuksesta, oli laitumella uusi hevonen, kaunis lämmin veriläinen ja sinullakin ratsastettiin pari kuukautta säännöllisti,
tutustuit lämppäriin ja tulitte hyvin juttuun
sait vähän ajan kuluttua taas lomaa ja
kun omistajasi ratsasti sinulla hypit pystyyn ja teit kaikkea mahdollista
saavasi pois omistajasi selästäsi.
ei mennyt pitkään
kunnes omistajallasi ei ollut enää aikaa,
En tiedä oliko se ajasta kiinni vai uskaltamisesta,
mutta yritin kyllä saada omistajasi ratsastamaan sinulla - ilman tulosta
olit saanut jo vuoden loman,
omistajasi lähti reissuun
silloin päätin, suuttukoon omistajasi, mutta ratsastan sinulla
luulin että teet saman minulle kun omistajallesi,
mutta et tehnyt niin,
olit paikoillasi kun nousin selkään,
ja otit kiltisti käynnin kun annoin pohkeita,
en tiedä oliko kiltteytesi, hoitamiseni ansiota,
mutta olit uskomaton,
toisella ratsastus kerralla yritit hyppiä pystyyn,
varmaan ihmettelit kun en käyttänyt raippaa vaan omaa ääntäni,
kehuin sinua aina kun olit kiltisti,
ravin jälkeen kokeilin laukkaa, olit ihmeellinen,
nostit kiltisti laukan, laukkasi oli niin hidas ja pehmeä,
aivan erilainen kuin lämpöisellä kaverillasi.
olit niin kiltti.. vaikka taisit syyttää kompastumisesta minua –
omistajasi palasi reissusta, kerroin kaiken, hän ei suuttunut,
hän kertoi myyväsi sinut kahden kuukauden kuluttua kouluttajalle Orimattilaan,
se ei ollut reilua, miksi minulta ei kysytty?,
juuri kun tulimme juttuun,
kaksi kuukautta tuntui kahdelta minuutilta,
katsoin kaukaa kun sinut talutettiin kuljetus autoon,
katsoit minua, silmissäsi loisti sydäntä lämmittävä rakkaus,
menit nätisti kuljetus koppiin, hirnahdit vielä kerran,
aivan kun olisit sanonut hyvästi- en unohda sinua!.
kyynel vierähti poskelleni,
olit ollut ihanin hevonen purema ja potkimis jäljistä huolimatta,
seuraavana aamulla menin tavallisesti antamaan aamu kauroja,
näin tyhjän karsinasi,
purskahdin itkuun, miksi sinun piti jättää minut,
annoin kaurat lämpöiselle kaverillesi, joka oli vielä minulla,
laitoin satulan sen selkään, lähdin viiden aikaan aamulla ratsastus lenkille,
usva oli vielä maassa, kävin saman lenkin minkä olin käynyt sinulla viimeisen kerran,
sinun jälkiä vielä näkyi, mutta tiesin että ne ei olisi siinä ikuisesti,
mutta tiesin että sinulla oli aina tietty sija sydämessäni,
enkä unohtaisi sinua koskaan,
päivät vierivät, en tiennyt mitä sinulle kuului,
en tiennyt muistitko minua enää,
mutta haluan että sinä tiedät tämän –
missä ikinä oletkin, missä ikinä liikutkin.
MINÄ RAKASTAN SINUA!
ehkä näemme joskus
rakkaudella: hoitajasi
ovi avautui ja sinä astelit autosta ulos,
yllätyin,
olit suokkari,
ja paljon pienempi
mitä olin kuvitellut,
Mutta kuitenkin ihastuin sinuun
olithan ensimmäinen hoito hevoseni,
parin päivän kuluttua kuitenkin kokeilimme ratsastusta
olimme omistajasi kanssa vasta harjoittelijoita
ja emme osanneet oikein kunnolla ratsastaa.
Menit kuitenkin nätisti,
Ei mennyt aikaa
kunnes rupesit aristelemaan jalkojasi
kenkiä ei ollut ja kaviot olivat liian kuluneet.
Omistajasi, ihme kyllä ymmärsi tilata kengittäjän.
sitten taas ratsastus alkoi,
sain kokeilla sinua parikertaa ja tuntui kuin olisin lentänyt,
askel lajisi olivat niin pehmeät,
Vähän ajan kuluttua sinua ei saanut edes raville,
koska omistajasi oli potkinut kylkesi pilalle,
emmehän olleet hoitaneet hevosia kauhean kauan.
temppuilit aina välillä,
ja parikertaa taisit näyttää minullekin kuka määräsi,
sinä määräsit…
vaikka toisin päinhän se pitäisi olla,
kun omistajasi ratsasti sinulla, minä harjoittelin karsinan siivoamista.
täytin 40 litran vesi astiasi ja laitoin heinät valmiiksi.
tarpeen tullen kävin kottikärryillä puruja ja
täytin peräkärryllisellä heinä kuormalla heinä huonetta
kun tulitte ratsastus lenkiltä omistajasi heitti satulat lattialle
eikä edes pessyt kuolaimia,
Kun olin hoitanut sinut,
lähdin toisia hevosia hoitamaan,
siellähän minä sitten opin paremmin ratsastamaan ja hoitamaan sinua,
kerroin hevosten omistajalle sinusta ja hän tuli loppujen lopuksi käymään.
taisi hän näyttää sinulle kuka määräsi,
mutta se ei pysynyt päässäsi kauan,
enää sinulla ei ratsastettu,
siivosin karsinat ja tein omat hommani,
en saanut ratsastaa sinulla,
Vihdoin ja viimein sinut vietiin koulutukseen,
että oppisit uusia asioita,
olit siellä kesän ja minulla oli aivan kauhea ikävä sinua,
vaikka olinkin pelkkä hoitajasi,
Minunkin mielestäni kouluttaja käytti liian paljon raippaa,
mutta hän kyllä tiesi mitä teki,
kun tulit koulutuksesta, oli laitumella uusi hevonen, kaunis lämmin veriläinen ja sinullakin ratsastettiin pari kuukautta säännöllisti,
tutustuit lämppäriin ja tulitte hyvin juttuun
sait vähän ajan kuluttua taas lomaa ja
kun omistajasi ratsasti sinulla hypit pystyyn ja teit kaikkea mahdollista
saavasi pois omistajasi selästäsi.
ei mennyt pitkään
kunnes omistajallasi ei ollut enää aikaa,
En tiedä oliko se ajasta kiinni vai uskaltamisesta,
mutta yritin kyllä saada omistajasi ratsastamaan sinulla - ilman tulosta
olit saanut jo vuoden loman,
omistajasi lähti reissuun
silloin päätin, suuttukoon omistajasi, mutta ratsastan sinulla
luulin että teet saman minulle kun omistajallesi,
mutta et tehnyt niin,
olit paikoillasi kun nousin selkään,
ja otit kiltisti käynnin kun annoin pohkeita,
en tiedä oliko kiltteytesi, hoitamiseni ansiota,
mutta olit uskomaton,
toisella ratsastus kerralla yritit hyppiä pystyyn,
varmaan ihmettelit kun en käyttänyt raippaa vaan omaa ääntäni,
kehuin sinua aina kun olit kiltisti,
ravin jälkeen kokeilin laukkaa, olit ihmeellinen,
nostit kiltisti laukan, laukkasi oli niin hidas ja pehmeä,
aivan erilainen kuin lämpöisellä kaverillasi.
olit niin kiltti.. vaikka taisit syyttää kompastumisesta minua –
omistajasi palasi reissusta, kerroin kaiken, hän ei suuttunut,
hän kertoi myyväsi sinut kahden kuukauden kuluttua kouluttajalle Orimattilaan,
se ei ollut reilua, miksi minulta ei kysytty?,
juuri kun tulimme juttuun,
kaksi kuukautta tuntui kahdelta minuutilta,
katsoin kaukaa kun sinut talutettiin kuljetus autoon,
katsoit minua, silmissäsi loisti sydäntä lämmittävä rakkaus,
menit nätisti kuljetus koppiin, hirnahdit vielä kerran,
aivan kun olisit sanonut hyvästi- en unohda sinua!.
kyynel vierähti poskelleni,
olit ollut ihanin hevonen purema ja potkimis jäljistä huolimatta,
seuraavana aamulla menin tavallisesti antamaan aamu kauroja,
näin tyhjän karsinasi,
purskahdin itkuun, miksi sinun piti jättää minut,
annoin kaurat lämpöiselle kaverillesi, joka oli vielä minulla,
laitoin satulan sen selkään, lähdin viiden aikaan aamulla ratsastus lenkille,
usva oli vielä maassa, kävin saman lenkin minkä olin käynyt sinulla viimeisen kerran,
sinun jälkiä vielä näkyi, mutta tiesin että ne ei olisi siinä ikuisesti,
mutta tiesin että sinulla oli aina tietty sija sydämessäni,
enkä unohtaisi sinua koskaan,
päivät vierivät, en tiennyt mitä sinulle kuului,
en tiennyt muistitko minua enää,
mutta haluan että sinä tiedät tämän –
missä ikinä oletkin, missä ikinä liikutkin.
MINÄ RAKASTAN SINUA!
ehkä näemme joskus
rakkaudella: hoitajasi
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihan minultakin kyynel vierähti poskelle tätä lukiessa.
Mutta onneksi hevonen meni kouluttajalle.
Pistä hippilsaklamhjg ,.gfhjktgjhgjuullgnm dikdfg
Ei kannattaisi ottaa hev osta jos sitä ei osaa hoitaa tai ratsastaa oikein! Onneksi ei hyvä hevonen mennyt pilalle.
Tää tarina oli tosi hyvä! Kympin suoritus!
Tee tälläisiä tarinoita useampiakin, niin saadaan olla tippa silmässä enemmänkin.
eikä kaikissa tarinoissasi edes tavitse olla onnellinen loppu!
KYMPIN TARINA
Uskokaa tai älkää, olen kokenut tämän kaiken ja olen.. hyvin ilonen että olette ottaneet osaa enemmän kun saatoin kuvitellakkaa.
Olen jo ryhdisätynyt hevosen lähdön jälkeen.
Minäkin kirjoitin tänne kun olin siipi maassa tapaturman jälkeen. Ja jos et ole lukenut sitä voin kirjoittaa siintä uudestaa.
kaverini lähti reissuu.
Sain hoitaa hänen työllään koulutettua hevostaan, joka ossallistuisi tuleviin este kilpailuihin.
Päätin mennä hiekkamontuille ratsastamaan kiekkoa, niin kuin kaverini oli neuvonut.
Ennen hiekka monttuja oli todella pitkä suora nostin laukan. jänkin ajan kuluttua, näin todella korken kiinteän esteen. Eihän se hevonen minulla pysähtynyt, vaan halusi hypätä esteen hinnalla millä hyvänsä. Pidin harjasta tiukasti kiinni. Suljin silmäni ja toivoin että se vielä pysähtyisi. Mutta ei, ei se pysähtynyt vaan hyppäsi esteen.
Heräsin kun olin sairaalassa. Kaverini oli vieressäni katsomassa minua. Hän oli tullut oiko päätä reissusta kuultuaan tapahtuneesta. Emme päässeet estetä yli. Hevosen etu jalat olivat osunneet esteeseen ja se oli kaatunut niskoileen minun lentäessäni selästä.
Hevonen oli kuolut heti!
Kaverini kuitenkin vielä yritti selitellä minulle ettei se ollut minun vikani. Mutta itse olen eri mieltä.
En enää voi katsoa kaveriani silmiin, enkä enää myöskään voi ratsaa hevosilla. olenhan minä murhaaja.
Surullisia kertomia kumatkin. Mutta, vaikka kaikki eivät sitä ymmärrä, kirjoittaminen tapahtumista muille voi hieman lieventää tuskaa. Kosketti kovasti tämä ensimmäinen tarina varsinkin, oli todella kauniisti mutta liikuttavasti kirjoitettu. Harmi että elämässä on aina ilon myötä suruakin.. Mutta pärjäilkäähän kummatkin. Niin, ehkä tämä kosketti minua eniten siksi että olen myöskin menettänyt rakkaan tamma ystäväni :(
Se oli kauniisti kirjoitettu,sinä olisit minusta ansainnut hevosen itsellesi koska rakastitte toisianne!
Oli kyllä lukemisen arvonen juttu..surullinen kylläkin. Kyllä mullakin meinas kyynel vierähtää.
kauheen surullista...multakin menee hoitsut sinne sun tänne...enkä enää koskaan näe niitä...=(