Juutalainen käsitys lopun ajoista

Tutkittaessa juutalaisten rabbiinista kirjallisuutta joudumme hieman pulaan. Ei siksi, että kirjoituksia olisi niukasti, vaan siksi, että niitä on itse asiassa ylenpalttisesti ja sisällöltään ne ovat toinen toistaan ihmeellisempiä ja ristiriitaisempia.

Juutalainen sanakirja toteaa, että ”olisi epäkorrektia puhua Raamatun eskatologisesta (lopun aikaa koskevasta) järjestelmästä, kun siinä ei ole jälkeäkään perustellusta uskosta tulevaan elämään”. Toisin sanoen he kokevat, että heiltä puuttuu pitkän tähtäimen maalitaulu,
johon he voisivat luottavaisesti suunnistaa.
Koska lopun tai messiaanisen ajan profetioita ei ole heidän mielestään vielä toteutunut, ne kaikki ruuhkautuvat viimeisille päiville. Rabbit ovat synnyttäneet valtavan määrän ristiriitaista eskatologista kirjallisuutta. Esimerkiksi messiaanisen valtakunnan kestoksi on arvioitu 40, 70, 365, 400 tai jopa 7000 vuotta. Messiaaninen aika on silti vain odotusaikaa ennen Jumalan valtakunnan ilmestymistä. Käytettävissä oleva aika koetaan rajalliseksi ja kaikki profetoidut
tapahtumat maallisiksi. Lopputulos on hyvästä yrityksestä huolimatta täydellinen kaaos.

Yritämme nyt kuitenkin löytää joitakin johtoajatuksia. Rabbit ensinnäkin toteavat, että henkilö, joka (1) tuo rauhan maailmaan ja vapauttaa Israelin vihollisistaan, (2) kokoaa juutalaiset Israeliin, (3) rakentaa temppelin Jerusalemiin ja (4) levittää Jumala-tietoisuuden kaikkialle maailmaan, on todellinen Messias. Tällaista henkilöä he eivät ole kuitenkaan vielä mistään löytäneet.

Tätä taustaa vastaan Messiaan aikakauden on oltava ennen Jumalan valtakunnan ilmestymistä maan päälle. Siihen liittyy kuva kahdesta samanaikaisesta Messiaasta, voittoisasta Daavidin pojasta ja kärsivästä Joosefin pojasta, joka kokee vihollisten käsissä hirvittävää kidutusta.

Googin ja Maagogin sodassa tuhoutuvat kaikki vastustajat. Sen jälkeen Israelin maa on oleva aina Jumalan valtaistuin. Messias liittää
ne pakanakansat, jotka eivät alistaneet Israelia, Jumalan valtakuntaan. Pakanat, jotka alistuvat Lain alle, tulevat pelastumaan. Pakanoiden
uskollisuus koetellaan ja ”vain kolmasosa pakanamaailmasta tulee pelastumaan” Sak. 13:8 tulkinnan mukaan.

Elia kokoaa kansan kaikkialta maailmasta Israeliin. Jumala tuo heidät ja Messias yhdistää heidät kansaksi. Elia toimii Messiaan aikakauden
alussa tai sitä ennen. Vapaana synnistä Messias johtaa kaikki vanhurskauteen. Sairaudet ja murhe poistuvat. Nooan humaanisuuden lait opetetaan kaikille kansoille.

Kun nämä on tehty, hänen valtakuntansa päättyy. Erään kirjoituksen mukaan Messias kuolee, mutta nousee kuolleista viikon kuluttua, toisen kirjoituksen mukaan 90 tai 45 päivän kuluttua, Jumalan valtakuntaan, joka on alkanut hänen jälkeensä. Ylösnousemus on osa messiaanisesta toivosta. Lain marttyyrit ovat etuoikeutetussa asemassa. Ylösnousemus tapahtuu vain Pyhässä
Maassa; muualle haudattujen on ryömittävä maan kolojen kautta sinne. Tästä näkökulmasta ylösnousemus voi koskea vain Israelia. Näkökulman laajennuksesta kiistellään. Viimeinen tuomio, Herran päivä, on ennen ylösnousemusta, messiaanisen ajan päättyessä. Tuomiolla ratkaistaan ihmisen lopullinen kohtalo. ”Arkkienkeli Dokiel asettaa vaakaan ihmisen hyvät ja pahat teot ja punnitsee ne. Arkkienkeli Pyroel koettelee teot tulella. Hurskaat sielut viedään pelastettujen joukkoon, mutta epähurskaat rangaistavien joukkoon. Jos vaaka on jonkun kohdalla tasapainossa, hän jää odottamaan, kunnes joku hurskas rukoilee hänen puolestaan ja
niin hän pelastuu”.

Taivas, maa ja Israel uudistetaan. Israel, maistettuaan kuolemaa, nousee kolmantena päivänä. ”Kaikki kauneus palautuu. Maa on hedelmällinen,
ihmiset suurikokoisia, elävät tuhat vuotta ja saavat tuhat jälkeläistä, Jerusalemin lähteet virtaavat, itku ja kuolema loppuvat”. Eedenin paratiisi ilmestyy maan yläpuolelle. ”Se on vanhurskaille, jotka kärsivät viattomina, tekivät hyvää ja vaelsivat tahratta Jumalan edessä. Korkein siunaus on juhla-ateria Messiaan pöydässä”.

Olemme näin tehneet lyhyen läpileikkauksen juutalaisesta näkymästä, joka koskee aikaa suuren ahdistuksen lopussa ja sen jälkeen. Joissakin
kohdissa tapahtumien sisältö ja järjestys saattaa vaihdella riippuen koulukunnista ja aikakausien erilaisista näkemyksistä.

Tarkastelua.
Raamatun ydin on ihmisten pelastuminen. Tarkastelemme juutalaisten millennium-unelmaa erityisesti pelastuksen kannalta. He eivät näe, että messiaanisen ja lopun ajan profetiat ovat jo kaiken aikaa toteutumassa. Niinpä he ovat pulassa tulevaisuuden kanssa. He tarvitsevat välttämättä messiaanisen valtakunnan profetioiden täyttymistä
varten, että voitaisiin sitten siirtyä(maanpäälliseen) Jumalan valtakuntaan.

Juutalaisten mielestä he pelastuvat ilman muuta, koska ovat Jumalan "valittu kansa". Se näkyy kaikessa, mitä he esittävät. Jumala on kuin
poissaoleva; kaikki keskittyy heihin itseensä. Syntien sovitusta ja armahdusta ei mainita; epähurskaat vain karsitaan pois. He kirjoittavat
yksityiskohtaisia esityksiä tulevaisuudestaan, jota ehkä ei tule. Messiaaninen aika on eri kirjoituksissa välillä 70 – 7000 vuotta.
Usein mainittu 1000 vuotta perustuu juutalaiseen käsitykseen maailmanviikosta. Sillä ei ole muuta perustetta kuin väljä tulkinta Psalmista
90:4.25 – Linjakkaasta 1000 vuoden valtakunnasta, josta julkisuudessa puhutaan, on pitkä matka rabbien kirjoituksiin. Tuskin mistään asiasta esiintyy yksimielisyyttä. He ovat todella kuin sokeita, jotka pimeässä haparoiden yrittävät löytää tietä Jumalan tykö.

Loppujen lopuksi kuitenkin vain sanoma Kristuksesta voi heidät (kuten pakanatkin) pelastaa (2.Kor. 3:15,16).