MINNE HÄVISIVÄT SONERAN RAHAT ?

MINNE HÄVISIVÄT SONERAN RAHAT ?


Esipuhe

Tässä kirjassa kuvataan Soneran tapahtumia vuosien 2000 ja 2001 aikana
Kaj-Erik Relanderin johtajakaudella. Näistä tapahtumista on kerrottu
osittaisia ja epätäydellisiä tulkintoja mediassa. Tässä kirjassa
valotetaan ensimmäistä kertaa tapahtumien todellista kulkua. Näin
pyritään kertomaan sijoittajille, veronmaksajille, Soneran henkilöstölle
ja kaikille Soneran asioista kiinnostuneille Soneran asioiden todellinen
tila vuosina 2000-2001. Se kiinnostanee monia ihmisiä.

Kirjassa kerrotaan, miten pörssiyrityksessä voi pahimmillaan käydä, kun
omistajavalvonta pettää, hallitustyöskentely on hapuilevaa ja epäpätevä
johto keskittyy ajamaan vain omia etujaan jopa epäeettisin keinoin.
Kirja on myös toivottavasti varoittava esimerkki niille
yritysjohtajille, jotka harkitsevat epäeettisten keinojen käyttöä
yrityksessään.

Tässä kirjassa ei haluta nöyryyttää ketään tai nostaa jotakuta sankarin
maineeseen, vain kuvata neutraalisti Soneran tapahtumia tosiasioiden
valossa. Kirjassa esitettyjen tapahtumien oikeellisuus on pyritty
varmistamaan mahdollisimman huolellisesti aikaa ja vaivaa säästämättä.
Aikaa on kulunut satoja ja taas satoja tunteja. Kymmeniä ja taas
kymmeniä ihmisiä on haastateltu. Kirjallista materiaalia on kahlattu
läjämäärin läpi. Tämän luotettavammin Soneran tapahtumia vuosina
2000-2001 ei voi kertoa yhdessä kirjassa.

Kirjassa mainitut henkilöt saattavat loukkaantua kirjan sisällöstä. Tämä
on valitettavaa, mutta Soneran tapahtumat vuosien 2000 ja 2001 aikana
oli pakko laittaa kirjan muotoon. Kyse on siinä määrin merkittävistä
asioista, että niiden esiintuonti ja käsittely on mahdollisten
yksittäisten ihmisten loukkaantumisia tärkeämpää. Maailma on kova
paikka. Täällä on vastattava teoistaan ja oltava valmiina siihen, että
teot tulevat mahdollisesti julkisuuteen jonain päivänä. Näin varsinkin
yrityselämässä. Ja politiikassa.

Kirjan kirjoittajat ovat talouselämän vaikuttajia, jotka ovat seuranneet
läheltä Soneran tapahtumia. Kirja kuvaa Soneran tapahtumia ja Kaj-Erik
Relanderin toimia Soneran toimitusjohtajana. Näiden tapahtumien
tuloksena tehtiin Suomen taloushistorian suurimpia virheitä ja
aiheutettiin 1990-luvun alun pankkikriisiin verrattava taloudellinen
vahinko.

Soneralla on hieno historia takanaan

Soneralla on takanaan yli satavuotinen hieno historia. Alun perin
venäläisenä virastona ja Pietarin alaisuudessa toiminut Suomen
lennätinlaitos kasvoi 1850-luvulta lähtien merkittäväksi suomalaiseksi
yritykseksi. Vuonna 1885 suomalaiset esittivät Pietarille, että lennätin
ja posti yhdistettäisiin suomalaiseksi virastoksi. Venäläiset eivät
tuolloin huomioineet esitystä. Kenraalikuvernööri Bobrikovin mukaan
Suomen puhelintoimen oli palveltava ensisijaisesti Venäjän keisarikunnan
armeijaa.

Vuonna 1898 puhelin toimi jo kaikissa Suomen kaupungeissa. Vuonna 1910
puhelinjohtojen pituus Suomessa oli 89 200 kilometriä. Venäjän armeijan
poistuttua Suomesta vuonna 1918 rakennettu puhelinverkko jäi suomalaisen
Posti- ja lennätinlaitoksen haltuun. Posti- ja lennätinlaitos alkoi
julkaista vuonna 1929 puhelinluetteloa kotimaan ja ulkomaan
puhelinliikennettä varten. Vuosina 1930-1950 Posti- ja lennätinlaitos
julkaisi Suomen yleistä Puhelinluetteloa, josta löytyivät kaikki maan
puhelintilaajat Helsinkiä lukuun ottamatta.

Sotien välisenä aikana Suomeen rakennettiin kattava puhelinverkko.
Datasiirtoa Suomen puhelinverkossa alettiin käyttää vuonna 1964, ja
vuonna 1978 avattiin autoradiopuhelinverkko. Vuonna 1980 koko
puhelinverkko oli automatisoitu ja puhelunvälittäjistä luovuttiin.
Vuonna 1982 avattiin NMT-verkko ja vuonna 1986 NMT 900 -verkko.

Vuonna 1977 Posti- ja lennätinlaitoksen pääjohtaja Oiva Saloila jäi
eläkkeelle ja hänen seuraajakseen valittiin Pekka Tarjanne. Vuonna 1989
Tarjanne siirtyi Kansainvälisen teleliikenneliiton ITUn pääsihteeriksi
ja hänen tilalleen uudeksi pääjohtajaksi valittiin Pekka Vennamo. Vuonna
1993 liikenneministeri Ole Norrback vahvisti Suomen PT:n
perustamisasiakirjan ja Soneran edeltäjästä Telecom Finlandista tuli
Suomen PT:n tytäryhtiö. Suomen PT:n hallituksen puheenjohtajaksi
valittiin tuolloin vuonna 1993 Sakari Salminen ja hallituksen jäseniksi
Liisa Joronen, Markku Talonen, Johannes Koroma ja Pekka Vennamo. Posti-
ja telelaitoksen kahtiajaossa Vennamo siirtyi Telecom Finlandin
pääjohtajaksi.

Vuonna 1992 Telecom Finlandin GSM-verkko avattiin ensimmäisten joukossa
koko maailmassa. Vuonna 1993 Telecom Finland menetti ulkomaanpuheluiden
yksinoikeuden ja sen kilpailijoiksi tälle toimialalle tulivat Finnet,
Telivo ja Ålands Mobiltelefon. Vuonna 1994 Telecom Finlandissa
aloitettiin saneeraus Aulis Salinin johdolla kiristyvän kilpailun vuoksi
ja yhtiöstä saneerattiin ulos 4 000 työntekijää. Tämä oli mahdollista,
koska Salinilla oli hyvät yhteydet ay-liikkeeseen ja pelisilmää
henkilöstöjärjestelyiden tekemisessä. Yhtiöön palkattiin samalla
tietoteknisen koulutuksen saaneita ihmisiä.

Vuonna 1996 Telen verkossa oli jo miljoona matkapuhelinta. Tulevaisuus
näytti loistavalta. Sonera oli alkanut kansainvälistyä jo 1990-luvun
ensimmäisellä puoliskolla ja lähtenyt teleoperaattoreiden osakkaaksi mm.
Unkarissa, Turkissa ja Baltiassa. Sonera oli noussut maailman yhdeksi
edistyneimmäksi matkaviestintäoperaattoriksi 1990-luvun puolivälin
jälkeen. Soneran noteeraus Helsingin pörssissä alkoi 10.11.1998, jolloin
valtio myi 22 % Sonerasta 7 miljardilla markalla.

Soneralla on takanaan kunniakas ja hieno historia. Se on aina ollut
teknisesti maailman eturivin teleyrityksiä ja tuottanut valtiolle paljon
tuloja. Tässä kirjassa kerrotaan, kuinka Kaj-Erik Relanderin
aikakaudella tehtyjen toimien tuloksena tämä kannattava ja historialtaan
hieno valtion kruununjalokivi vietiin konkurssin partaalle ja kymmenien
miljardien markkojen velkoihin vähän yli yhdessä vuodessa. Miten tämä
oli mahdollista?





1 Kaj-Erik Relanderin aika alkaa
   
   Vuosi 2000 alkoi aurinkoisesti Soneran Kaj-Erik Relanderille eli
Rellulle. Soneran hallitus oli valinnut hänet juuri Soneran
varatoimitusjohtajaksi maalikuun 2000 alusta alkaen ja
toimitusjohtajaksi Aulis Salinin seuraajaksi vuoden 2001 alusta alkaen.
Relanderin valinta ei ollut sattumanvarainen, sillä hän oli tehnyt
vuosikausia taustatöitä Soneran sisällä valintansa eteen vakuuttaen
Pekka Vennamon ja Aulis Salinin kyvyistään.
   
   Kaj-Erik Relander syntyi Helsingissä 21.6.1962. Perheeseen
kuuluu kotiäitinä toimiva pankkiirivaimo Hilkka ja kolme pientä lasta.
Varusmiespalveluksen Relander suoritti Uudenmaan prikaatissa ja kävi
reserviupseerikurssi 172:n vuonna 1983. Sotilasarvoltaan hän on
vänrikki. Helsingin kauppakorkeakoulusta hän valmistui ekonomiksi vuonna
1990.
   
   Suomen Asiakastieto Oy:n tietojen mukaan Relander oli ollut
1990-luvun alussa mukana 11 osakeyhtiön hallinnossa. Hän oli kuudessa
yhtiössä hallituksen puheenjohtajana ja viidessä varsinaisena jäsenenä.
Neljässä yhtiössä (Senentia Oy, Oy Brossco Ab, Oy Maxroi Capital ja Oy
Avker Rakentamis- ja kiinteistökonsultointi Ab) konkurssimenettely
raukesi pesän varojen puutteeseen. Management Support Helsinki Oy
lopetettiin selvitystilan jälkeen ja Unicraft Oy:n konkurssimenettely
jatkuu edelleen. Jotkut yhtiöt ovat vaihtaneet nimeä ennen kaatumistaan,
ja niitä on rekisteröity ympäri Suomea. Esimerkiksi Avker Rakentamis- ja
kiinteistökonsultointi Oy:n konkurssissa oli kyse miljoonista markoista.
   
   Relanderin neuvonantajana näissä konkurssipyörittelyissä toimi
asianajaja Anssi Jaanti. Jaanti tuomittiin toukokuussa 2002 ehdottomaan
vankeusrangaistukseen näistä ja muista konkurssirikoksista. Anssi Jaanti
toimi Relanderin neuvonantajana myös Sonerassa. Jaantin avustuksella
Relander siirsi tiettävästi yli 100 miljoonaa markkaa Soneran rahoja
omille tileilleen ja yrityksilleen ulkomailla.
   
   Varat siirrettiin ainakin kahdella eri tavalla. Ensinnäkin
Relanderin ulkomaisille konsulttiyrityksille ja investointipankeille
annetuista kymmenien miljoonien toimeksiannoista ohjattiin
toimeksisaajan taholta yleensä 30 % Relanderin omille tileille. Toiseksi
Sonera antoi Relanderin määräyksestä toimeksiantoja Relanderin
omistamille ulkomaisille peiteyhtiölle Soneran olemattomasta
konsultoinnista tai markkinointitoimenpiteistä. Laskut hyväksyi yleensä
Relander tai joku Relanderin sisäpiiristä tietäen pelin hengen.
   
   Relander siis harjoitteli "johtamistaitojaan" omilla
yrityksillään 1990-luvun alussa ja siirtyi Sitraan ennen Soneraan
saapumistaan. Tämä harjoittelu tuottikin sitten Suomen taloushistorian
suurimpia tappioita Sonerassa. On täysin uskomatonta, että vuonna 2000
pörssiarvoltaan Suomen toiseksi suurimman yrityksen toimitusjohtajaksi
valitaan henkilö, jonka taustat ovat epäselvät.
   
   Relander aloitti Sonerassa vuonna 1994 group business
controllerina. Vuosina 1995–1996 hän toimi yrityssuunnittelu- ja
rahoitusjohtajana. Vuodet 1996–1998 hän työskenteli talous- ja
hallintojohtajana. Vuosina 1998–1999 hän vastasi Soneran
kansainvälisistä toiminnoista. Vuoden 2000 hän toimi Soneran
varatoimitusjohtajana. Soneran toimitusjohtajana hän ehti toimia vajaat
6 kuukautta vuoden 2001 tammikuun alusta kesäkuussa 2001 saamiin
potkuihinsa saakka.
   
   Soneran toimitusjohtajana hänen palkkansa oli verotustietojen
mukaan 270 000 mk/kk + bonukset ja työsuhde-edut. Soneran optioita
Relanderilla on 510 000 kpl ja tytäryhtiöiden Zedin, SmartTrustin ja
Plazan optioita yli 800 000 kpl. Relander on esimerkiksi SmartTrustin
suurin henkilöomistaja 500 000 option kautta. Nämä ovat suuria määriä.
Niiden avulla Relander olisi voinut ansaita vähintään 100 miljoonaa
markkaa ja perustaa oman investointipankin, kuten hänen kerrotaan
haaveilleen.
   
   Relander siirtyi vuonna 1994 SITRAsta Soneran tai silloisen
Telecom Finlandin taloushallinnon tehtäviin, ja nopeasti hänen
tavoitteekseen kirkastui Soneran ykkösmiehen paikka. Tämän tavoitteen
saavuttamisen esteenä oli ennen kaikkea Pekka Vennamo, joka nostettiin
Soneran edeltäjän Telecom Finlandin pääjohtajaksi.
   
   Vennamo ei pystynyt aavistamaan Relanderin aikeita, ja hän antoi
Relanderin vastuulle Soneran kansainvälistymisen johtamisen. Relander
alkoi jo tällöin rakentaa omaa verkostoaan ja valtakuntaansa. Piti vielä
odottaa vähän, jotta tämä verkosto pääsisi valtaan. Vennamon heikoksi
kohdaksi havaittiin ajoittainen alkoholin käyttö. Vennamon
syrjäyttämiseksi oli laadittava suunnitelma.
   
   
Vennamo savustetaan ulos Sonerasta
   
   Sonerassa oli käytäntönä järjestää Vennamolle varamies
"kosteiden aikojen" ajaksi. Hänen tehtävänään oli kommentoida Soneran
kuulumisia julkisuudessa. Vuoden 1998 aikana Relander oli mukana
järjestämässä muutamaan otteeseen tilannetta, jossa Vennamo joutui
hoitamaan tehtäviään ilman varamiestä enemmän tai vähemmän alkoholin
vaikutuksen alaisena. Tämä tieto levitettiin Soneran hallituksen sekä
valtio-omistajan korviin, ja Vennamon vaihto tuli näin perustelluksi.
Vennamoa väitettiin vaaralliseksi ja epäluotettavaksi henkilöksi.
   
   Vennamon erottamiseksi piti löytää jokin muodollinen syy ja
tällaiseksi ilmoitettiin Vennamon käymät osakekaupat Soneran osakkeilla
vuonna 1998. Soneran hallitus vapautti Pekka Vennamon tehtävistään
4.1.1999 "liikenneministeri Matti Auran Vennamoa kohtaan tunteman
epäluottamuksen vuoksi". Samassa yhteydessä Vennamon kanssa erosi myös
liikenneministeri Aura, vaikka hänen erolleen ei ollut selkeitä
perusteita. Matti Aura olikin vain työrukkanen Vennamon erottamisessa.
Vennamolle ei koskaan kerrottu erottamisen todellista syytä ja eron
järjestäjää. Matti Auran seuraajana liikenneministerinä jatkoi
Olli-Pekka Heinonen.
   
   Vennamon erottamisen jälkeen oli luonnollista valita
väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi Soneran pitkäaikainen johtaja Aulis
Salin, joka lähestyi eläkeikää. Tämä sopi myös Relanderille, joka oli
saanut Salinin omaksi kannattajakseen jo aiemmin vakuuttamalla hänelle
kyvykkyyttään. Relander oli taitava antamaan itsestään hyvän kuvan. Hän
osasi käsitellä ihmisiä omaksi edukseen.
   
   Aimo Eloholma Relanderin kilpailijana
   
   Relanderin kilpailijana Soneran toimitusjohtajan tehtävään Aulis
Salinin jälkeen oli Aimo Eloholma, joka toimi tuolloin Soneran
lankaverkkopuolen johtajana. Relanderille oli helppo tehtävä vakuuttaa
Soneran hallitukselle ja hallintoneuvostolle, että vain hän pystyisi
tekemään Sonerasta toisen Nokian.
   
   Aimo "Aikka" Eloholma vastasi Soneran johtoryhmän jäsenenä
vuoden 2000 alusta alkaen Telecom-liiketoiminta-alueesta eli
lankaverkkoliiketoiminnasta. Eloholma oli kokenut kehäkettu ja yhtä
arvostettu Soneran sisällä kuin Aulis Salin. Relander ajoi nimityksensä
jälkeen Eloholman täydellisesti nurkkaan ja eristi hänet johtoryhmän
päätöksenteosta. Eloholma ei tästä välittänyt, vaan vei
Telecom-toimialuetta koskevia päätösehdotuksia johtoryhmän ohi suoraan
Soneran hallituksen päätettäväksi. Eloholma vastasi Soneran
organisaation ja johtamisen kehittämisestä vuoteen 2000 saakka, jolloin
nämä tehtävät siirrettiin Relanderin omalle sisäpiirille. Relander ei
kehittänyt organisaatiota, vaan vei sen nopeasti täydellisen kaaoksen
tilaan. Johtaminen korvattiin mielivallalla.
   
   Soneran hallitus päättikin valita Markku Talosen johdolla
Relanderin Soneran uudeksi "vetäjäksi", vaikka soraääniäkin esiintyi.
Esimerkiksi Soneran hallituksen jäsen Liisa Joronen ei pitänyt
Relanderia pätevänä Soneran toimitusjohtajan tehtävään. Relander oli
38-vuotias vuonna 2000 hänen tultua valituksi Soneran
toimitusjohtajaksi. Hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta suuren
pörssiyrityksen johtamisesta, eikä minkäänlaista kokemusta yli 10 000
ihmisen johtamisesta. Hän oli ollut talousasiantuntija, ei johtaja.
Valitsijat eivät huomanneet, että keisarilla ei ollut vaatteita.
   
   Jo tuohon aikaan monet Relanderin kanssa tekemisissä olleista
ihmisistä epäilivät hänen luotettavuuttaan ja kykyjään Soneran
johtajana. Tällaisia epäilyksiä ei vain sopinut sanoa ääneen. Relanderin
luonteenpiirteisiin kuului, että hän ei hyväksynyt minkäänlaisia eriäviä
mielipiteitä. Tämän piirteen vaikutukset olivat hyvin merkittäviä
Relanderin johtajakaudella.
   
Relanderin johtamistyyli
   
   Relanderia voisi johtamistyylinsä puolesta kutsua
puhdasoppiseksi despootiksi. Hänen kerrotaan viihtyneen hyvin armeijassa
ja hän ihaili Suomen armeijan johtajakoulutusta. Hänen suosikkikirjojaan
olivat Machiavellin teokset. Relander sovelsi erinomaisen tehokkaasti
Machiavellin hajota ja hallitse -periaatetta. Hän loi pelon ilmapiirin
ympärilleen ja oli tässä työssään käsittämättömän tehokas. Hän
käyttäytyi usein ylimielisesti ja "pompotti" alaisiaan. Omien etujensa
ajamisessa ja sisäpiirin suosimisessa hän oli erittäin tehokas. Tämän
suuntaisesti Relanderia luonnehditaan mm. Helsingin Sanomien 25.1.2001
jutussa.
   
   Hyvin harva kehui Relanderia ja hänen julkinen kuvansa oli
erittäin negatiivinen. Taloussanomien 3.7.2001 julkaistun laajan
imagontutkimuksen mukaan Kaj-Erik Relander oli Suomen liike-elämän
vähiten luottamusta nauttiva henkilö ja Nokian pääjohtaja Jorma Ollila
eniten luottamusta nauttiva henkilö.
   
   Relanderia pidettiin visionäärisenä ja esiintymistaitoisena,
mutta tämä päti vain niin kauan kuin Relander sai kertoa omia
lennokkaita tarinoitaan. Jos Relanderin laittoi keskustelussa tiukalle
ja vaati perusteluja väitteisiin, menivät hänen konseptinsa täysin
sekaisin. Tällöin seurasi suuttumus, keskustelukumppanin vähättely ja
keskustelun välitön lopettaminen.
   
   Relander esiintyi mahtailevin ottein ja piti itseään liian
suurena ja pätevänä johtajana Suomeen. Siksi Soneran piti kasvaa
maailmalle ja Relanderin saavuttaa vähintään Jorma Ollilan arvostus
nerokkaana johtajana. Relander edellytti "palvontaa" ja "nuoleskelua"
alaisiltaan. Hänen piti olla kaiken keskipisteenä. Hän ei halunnut antaa
haastatteluja lehtiin, mutta edellytti lehdiltä ylistäviä juttuja
itsestään. Hän rakasti valtaa ja halusi kahmia kaiken vallan Sonerassa
itselleen: näin hän myös teki.
   
   Relanderilla ei ollut yhtään läheistä ystävää. Lähimmät ihmiset
olivat sihteeri Terhi Veijalainen ja vaimo Hilkka. Näiden lisäksi oli
ainoastaan pelokkaita alaisia. Tämä riitti kuitenkin Relanderin
sosiaaliseksi piiriksi. Hän halusi rahaa, ei ystäviä.
   
   Yksi Relanderin suosikkiopeista oli darvinismi. Tätä hän toi
ahkerasti esiin puhuessaan Soneran ihmisille. Relanderin mielestä
jokaisen piti raivata oma paikkansa Sonerassa ilman hänen tukeaan. Tämä
ei käytännössä pitänyt paikkaansa, sillä Relander suosi estoitta
sisäpiiriään ja jätti vain sen ulkopuolella olevat henkilöt vaille
tukeaan.
   
   Relanderia ei kiinnostanut liikkua soneralaisten keskuudessa ja
kannustaa heitä parempiin tuloksiin. Häntä ei kiinnostanut luoda vahvaa
tiimihenkeä henkilöstön keskuuteen tai huvittanut mennä syömään
henkilöstöravintolaan muiden soneralaisten joukkoon. Hän rakasti pelon
ilmapiirin luomista ja halusi alaistensa nöyristelevän häntä. Hän oli
tavallisten ihmisten yläpuolella.
   
   Parhaiten Relander viihtyi investointipankkiirien seurassa.
Investointipankki kiinnosti häntä toimialana. Investointipankkiirit
liikkuivatkin ahkerasti Soneran käytävillä. Relander antoi useille
investointipankeille kymmenien miljoonien toimeksiantoja. Hän halusi
pitää hyvät välit siihen suuntaan, jotta työpaikan vaihto sujuisi
jatkossa liukkaasti, jos paikat Sonerassa kävisivät liian kuumiksi.
Relander tiesi, että ne tulisivat käymään kuumiksi.
   
   Relanderilla oli tapana antaa sama toimeksianto vähintään
kahdelle eri tekijälle ilman, että nämä tiesivät toisistaan. Tehtävää
innokkaasti hoitava henkilö sai ennemmin tai myöhemmin huomata, että
toinen henkilö tai ryhmä suoritti samaa Relanderin antamaa
toimeksiantoa. Tästä oli seurauksena raivokkaita valtataisteluita ja
valtavaa turhautumista. Tämä oli Relanderin darvinistista hajota ja
hallitse -tekniikkaa käytännössä.
   
   Relander oli häikäilemättömän laskelmoiva ja ainakin vaikutti
älykkäältä. Hänen päätöstensä (kuten Saksan umts-lupa) myöhempi
analysointi asettaa hänen liikemiesälykkyytensä kyseenalaiseen valoon.
Relander kuului omasta mielestään Nietzschen määrittelemiin
yli-ihmisiin, joita normaalit lainalaisuudet eivät koskeneet. Tämä näkyi
hänen jokapäiväisessä käytöksessään varsinkin Soneran
toimitusjohtajanimityksen varmistumisen jälkeen.
   
   Relander vertasi itseään Nokian Jorma Ollilaan ja Vodafonen
pääjohtaja Chris Genttiin ja piti itseään heitä "kovempana". Relander
uskotteli itselleen ja muille, että hän loisi uuden järjestyksen
Euroopan teleoperaattoreiden kenttään ja toimintaan. Pieni Sonera ja sen
"suuri" toimitusjohtaja mullistaisivat Euroopan operaattorikentän
nerokkailla ja vallankumouksellisilla ideoillaan. Mitä nämä ideat
olivat? Miten Relander aikoi luoda tämän uuden järjestyksen ja mitä se
tarkoitti? Sitä hän ei koskaan kertonut.
   
Aulis Salinin yrityskulttuuri muutettiin nopeasti
   
   Aulis Salinin johdolla Soneran arvoiksi ja toimintaperiaatteiksi
olivat muotoutuneet seuraavat asiat: Työtehtävät pyrittiin johtamaan
Soneran päämääristä niin, jotta jokainen tiesi, mitä häneltä odotettiin
työssään. Asiakkaat pyrittiin pitämään tyytyväisinä luomalla
win-win-tilanteita, joissa molemmat osapuolet voittivat.
   
   Luottamus ja avoimuus rakennettiin toiminnan perustaksi ja
sopimukset pidettiin. Sanomisista pidettiin kiinni ja salaiset
tavoitteet olivat kiellettyjä. Tiedonpanttausta ei hyväksytty. Naapuria
autettiin ja pyrittiin yhteisiin tavoitteisiin. Rakentava kritiikki
hyväksyttiin ja positiivista mieltä arvostettiin. Johtamisessa
painotettiin tiimihengen luomista ja ihmisten osaamisen laajaa
hyödyntämistä.
   
   Aulis Salinin ja Pekka Vennamon Soneraan luoma yrityskulttuuri
mullistettiin Relanderin aikakaudella täysin. Ennen Relanderin
johtajakautta Soneran yrityskulttuuri korosti yksilön kunnioittamista,
teknologiaosaamista, yhteistyötä ja iloista eteenpäin pyrkivää
tasa-arvoista työilmapiiriä. Relanderin myötä yksilöitä ei enää
kunnioitettu ja teknologiaosaamista väheksyttiin, rakentavan
työympäristön korvasivat suosikkijärjestelmä ja pelon ilmapiiri. Muutos
oli nopea.

Uskomatonta, että tiedotusvälineet eivät ole uskaltaneet kommentoida tekstin sisältöä. Luulisi noin merkittävällä asialla olevan julkisuusarvoa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa nahkurin orsilla tapaa nykyinen hallitus ja Relander. Vapaa tiedonvälitys, hah!

Kiitos siitä, että kerroit linkin. Teksti on kovan painostuksen jälkeen hävinnyt kaikkialta.

Äkkiä jemmaan, jotta voi sitten levittää tarvittaessa.

Ja rahat takas heti! Tästä ei voi selvitä noin vaan!!!!

asiasta on ollut kovin vaisua. Päivälehdistä HS kirjoitti muutaman millimetrin perjantaina, sen sijaan maakuntalehdissä, kuten TS, on vaiettu asiasta. Hiihtoliiton doping-käry jaksaa vaan elää uutisotsikoissa, vaikka euroina laskettuna tapaus Soneraan verrattuna asia on mitätön -moraaliin en ota kantaa.

Sonera on muutamien amerikkalaisyhtiöiden ohella malliesimerkki optioiden tuhoisasta vaikutuksesta yhtiön tulevaisuuteen.

Oman optiosalkkunsa arvon nostamisesksi Relander perässäkulkijoineen teki Sonerasta pelipöydän itselleen yhtiön tulevaisuudesta piittaamatta. Nosti yhtiön pörssiarvon pilviin katteettomilla operaatioillaan.

Typerykset löytyvät valtionhallinnon piiristä. Ne, jotka olivat Soneran johdolle optioita myöntämässä.
Optioiden kanssa ei pidä hääriä sellaisten, jotka eivät optioiden luonnetta ymmärrä.

Voisi nyt lukea? Se varmaan liikkuu vielä pitkin nettiä.. kellään tietoa, mistä sen saisi imuroitua?

...jos oltais käytetty DKR:rrää enemmän niin näin ei olisi tapahtunut ! mutta ehkäpä Heikki tietää mistä pallo kulkee !

On ihan ilmeistä, että tällaiset chattilinjat purkavat kansalaisten pahimmat vihat n. 35 miljardin euron menettäneiden mieliin, joten se, että sairaanhoidon julkisia palveluksia vähennetään ei saa enää sellaista raivoa osakseen, kuin se perinteisen tiedotusmenetelmien tuloksena olisi aikaansaanut....

Valtionlaitosten johdon on tajuttava Liisan (Joroisen: talonpoikaisjärjellä varustetun naisen)mukaaan, että järki ja taloudellinen ajattelu pätee myös valtion osittain omistamissa yhtöissä, ja ettei näiden johtajien oma etu kuitenkaan ole se paras etu omankaan navan kannalta...