Huumeongelmat koostuvat sadoista pienistä ongelmista. Usein asioita yksinkertaistetaan liikaa ja sanotaan että "huumeet ovat ongelma". Ei. Riippuvuus on ongelma, rahantarve on ongelma, rikokset ovat ongelma, yliannostukset ovat ongelma. Jos nuo yksittäiset ongelmat ratkaistaan eivät huumeet enää välttämättä ole ongelma.
Huumevastaisten ratkaisut ovat yleensä samanlaisia kuin jos joku ratkaisisi lainansa takaisinmaksun periaatteella "Odotan vain että joku tulee antamaan minulle 15000 euroa käteen." Onhan se periaatteessa mahdollista - aivan kuin on periaatteessa mahdollista että kaikki lopettavat huumausaineiden käytön. Käytännössä näin ei tapahdu kuitenkaan - rahaa ei jaeta ilmaiseksi eikä huumeidenkäyttö lopu toivomalla. Ei edes rankaisemalla ja kieltosäännöillä kuten tähän asti on vuosia yritetty tehdä.
Entäs "vastapuolen" - siis HPPRy:n ja vaikka sitten huumemyönteisten tarjoilemat vaihtoehdot? Ne puuttuvat konkreettisiin ongelmiin - siihen miksi huumeita käytetään, mitä käyttö aiheuttaa, mikä lisää käyttöä, miten käyttöä voidaan tehokkaasti kontrolloida ja tehdä ympäristöstä sellainen että vaikka huumeita käytettäisiin eivät niiden aiheuttamat ongelmat ole vakavia. Nämä ratkaisumallit ovat samanlaisia kuin järkevän velallisen malli : "Minulla on velkaa, voin tehdä työtä ja etsiä aktiivisesti ratkaisuja velkaani. Voin vaikka ostaa omenoita ja yrittää myydä niitä paremmalla tuotolla - vaikka se ei ratkaise koko velkaani niin ainakin voin vähentää ongelman määrää. Ja jos se ei toimi voin yrittää jotain muuta."
Eli kumpaan ryhmään kuulut? Niihin jotka odottavat että joku tulee ja lyö 15000e kouraan ja ongelma ratkaisee taianomaisesti itsensä vai niihin jotka yrittävät aktiivisesti hankkia ne rahat? Ratkaisetko ongelmia tosiasiat tunnustaen vai unohdatko että ongelmaa ei voi ratkaista pelkällä teorialla ja toivomalla hammaskeijulta ratkaisua vaan myös käytäntö on otettava huomioon?
Terveisin,
Kyseenalaistaja
Huumevastaisten ratkaisut ovat yleensä samanlaisia kuin jos joku ratkaisisi lainansa takaisinmaksun periaatteella "Odotan vain että joku tulee antamaan minulle 15000 euroa käteen." Onhan se periaatteessa mahdollista - aivan kuin on periaatteessa mahdollista että kaikki lopettavat huumausaineiden käytön. Käytännössä näin ei tapahdu kuitenkaan - rahaa ei jaeta ilmaiseksi eikä huumeidenkäyttö lopu toivomalla. Ei edes rankaisemalla ja kieltosäännöillä kuten tähän asti on vuosia yritetty tehdä.
Entäs "vastapuolen" - siis HPPRy:n ja vaikka sitten huumemyönteisten tarjoilemat vaihtoehdot? Ne puuttuvat konkreettisiin ongelmiin - siihen miksi huumeita käytetään, mitä käyttö aiheuttaa, mikä lisää käyttöä, miten käyttöä voidaan tehokkaasti kontrolloida ja tehdä ympäristöstä sellainen että vaikka huumeita käytettäisiin eivät niiden aiheuttamat ongelmat ole vakavia. Nämä ratkaisumallit ovat samanlaisia kuin järkevän velallisen malli : "Minulla on velkaa, voin tehdä työtä ja etsiä aktiivisesti ratkaisuja velkaani. Voin vaikka ostaa omenoita ja yrittää myydä niitä paremmalla tuotolla - vaikka se ei ratkaise koko velkaani niin ainakin voin vähentää ongelman määrää. Ja jos se ei toimi voin yrittää jotain muuta."
Eli kumpaan ryhmään kuulut? Niihin jotka odottavat että joku tulee ja lyö 15000e kouraan ja ongelma ratkaisee taianomaisesti itsensä vai niihin jotka yrittävät aktiivisesti hankkia ne rahat? Ratkaisetko ongelmia tosiasiat tunnustaen vai unohdatko että ongelmaa ei voi ratkaista pelkällä teorialla ja toivomalla hammaskeijulta ratkaisua vaan myös käytäntö on otettava huomioon?
Terveisin,
Kyseenalaistaja
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.