Mikä erottaa ihmisen eläimestä?
Ihmisellä on 99%:sti samat geenit simpanssin kanssa, mutta erottavatko nuo geenit ihmisen eläimestä vai onko kyse jostain muusta? Mistä ihmisyys syntyy?
Katsoin tossa eilen telkkaria, jossa muuan tutkija heitti mielestäni aika kovan väittämän: mikäli ihmislapsi elää ensimmäiset viisi vuotta eristyksissä, eläimen tavoin, ei hänestä enää koskaan ole ihmiseksi vaan hän jää loppuiäkseen eläimen tasolle.
Tutkijan mukaan ero ei siis pääasiallisesti ole geeneissä, vaan kasvuympäristössä.
Usko on hyvin inhimillinen piirre, jota ei eläimillä esiinny. Usko tulee ihmiseen siis kasvuympäristön ja kulttuurin välityksellä, ihmisen on ymmärrettävä mihin hän uskoo voidakseen sitten uskoa. Mikäli usko on näinkin kulttuurisidonnainen asia, miten voidaan väittää, että yksi jumala olisi parempi kuin joku toinen? Ja olisiko jumalaa olemassakaan ilman kasvuympäristön luomia mielikuvia?
Ihmisellä on 99%:sti samat geenit simpanssin kanssa, mutta erottavatko nuo geenit ihmisen eläimestä vai onko kyse jostain muusta? Mistä ihmisyys syntyy?
Katsoin tossa eilen telkkaria, jossa muuan tutkija heitti mielestäni aika kovan väittämän: mikäli ihmislapsi elää ensimmäiset viisi vuotta eristyksissä, eläimen tavoin, ei hänestä enää koskaan ole ihmiseksi vaan hän jää loppuiäkseen eläimen tasolle.
Tutkijan mukaan ero ei siis pääasiallisesti ole geeneissä, vaan kasvuympäristössä.
Usko on hyvin inhimillinen piirre, jota ei eläimillä esiinny. Usko tulee ihmiseen siis kasvuympäristön ja kulttuurin välityksellä, ihmisen on ymmärrettävä mihin hän uskoo voidakseen sitten uskoa. Mikäli usko on näinkin kulttuurisidonnainen asia, miten voidaan väittää, että yksi jumala olisi parempi kuin joku toinen? Ja olisiko jumalaa olemassakaan ilman kasvuympäristön luomia mielikuvia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pöljä, fenotyyppi ei ole sama asia kuin genotyyppi (genomi, perimä)! Ei tuo väite siis ole mikään uusi "kova" väite, vaan vanhastaan tunnettu tosiasia.
Ympäristö vaikuttaa fenotyyppiin, mutta genotyyppi taas säilyy läpi elämän.
En ole puhunut mistää "uusista" kovista väitteistä, enkä myöskään ole sekoitellut fenotyyppejä ja genotyyppejä.
Et ilmeisesti ymmärtänyt mihin keskustelun avaukseni liittyy. Puhu sinä geno- ja fenotyypeistä, minä pyrin keskustelemaan kulttuurin vaikutuksista. Pöljä.
Mutta annoit ymmärtää ("jokseenkin kovaa kamaa", "ero ei siis ole pääasiassa geeneissä"), että tieteen aiempi käsitys olisi ollut, että geenit selittäisivät nuo erot, ja nyt olisi vihdoin todettu toisin. Olit rakentelemassa ihan puhdasoppista olkiukkoa.
Jos taas ympäristön vaikutus yksilönkehitykseen on sinulle uutinen ja "kovaa kamaa", niin ihmettelen missä säkissä olet kasvanut.
Ai niin, sinähän olit uskossa.
>>Mutta annoit ymmärtää ("jokseenkin kovaa kamaa", "ero ei siis ole pääasiassa geeneissä"), että tieteen aiempi käsitys olisi ollut, että geenit selittäisivät nuo erot, ja nyt olisi vihdoin todettu toisin.>Olit rakentelemassa ihan puhdasoppista olkiukkoa.>Jos taas ympäristön vaikutus yksilönkehitykseen on sinulle uutinen ja "kovaa kamaa", niin ihmettelen missä säkissä olet kasvanut.>Ai niin, sinähän olit uskossa.
Ympäristö aivopesee ihmisen uskoon.
Kyllä se on Jumalan lahja.
>>mikäli ihmislapsi elää ensimmäiset viisi vuotta eristyksissä, eläimen tavoin, ei hänestä enää koskaan ole ihmiseksi vaan hän jää loppuiäkseen eläimen tasolle.
"jos apina kasvaa viisi ensimmäistä vuottaan ihmisten keskuudessa, tuleeko hänestä koskaan enää apinaa?"
Mikä tahansa eläin mahdollisesti pieneliöitä lukuunottamatta irrotettuna luonnollisesta ympäristöstään on vaikeuksissa yrittäessään vasta vanhemmalla iällä sopeutua niihin.
Lopputeksti on taas ehtaa järjetöntä uskissoopaa á la toret.
Ateistit ovat viisaampia.
ja järjettömyydestä; halveksitko järkeilyä? Jos niin miksi ihmeessä?
Ihminen ja apina ovat kehittyneet samasta kantaolennosta. Geeneistämme noin 90 % on samanalaisia. Luultavasti kuulut kreationisteihin, mutta älänyviitti kokonaista tieteenalaa yrittää pelkällä mesoamisella nujertaa. Tieteen esille kaivama tieto julkistetaan, todistetaan ja yleensä vieläpä sovellettaessa testataan. Tulisi kunnioittaa niitä vähäisiä asioita, joita voi todellisuudesta sanoa tiedoksi tai todennäköisyyksiksi, sillä se on arvokasta: jää silti vielä paljon tietämättä ja silkan arvailun varaan. Tiedon halveksunta ei ole ollut kenellekään siunaukseksi.
"jos apina kasvaa viisi ensimmäistä vuottaan ihmisten keskuudessa, tuleeko hänestä koskaan enää apinaa?"
Genotyypiltään apina on edelleen apina, mutta jos hänet sijoitetaan takaisin apinalaumaan hänellä on ainakin suuria vaikeuksia oppia sosiaalista koodeksia jne. Eliöt elävät tiiviissä yhteydessä toisiinsa ja ympäristöönsä. Esim. jos ajattelet itseäsi, et voi tietää, missä itsessäsi menee elollisen ja elottoman maailman raja. Joka tapauksessa hengität happea (noin eloton) ja juot (noin eloton) ja hups, happimolekyyli sujahtaa keuhkorakkulasta verenkiertoosi. Onko se siellä eloton, vai elollinen? Aivan oikein, sillä ao. rajaa ei edes ole: ihminenkin on osa ympäristöään, emme siis elä tyhjiössä.
Sama pätee sosiaalisiin systeemeihin: puhe on jotain, mikä muodostaa merkityksiä vasta keskusteltaessa. Esimerkiksi sana minä: sen muodostavat ne ihmiset, jotka pörräävät ympärilläsi ja määrittelevät minuuttasi. Näistä noin keskiarvoa alkaa yksilö pitämään sitten noin todennäköisimpänä vaihtoehtona, usein myös noin totuutena minuudestaan. Tietenkin esiintyy myös megalomaaniseen egoismiin sairastuneita henkilöitä, mutta heidän kirouksensa onkin, etteivät he pysty kommunikointiin ylipäätään (ja jäävät näin vaille sitä hellempää ja syvällisempää määritelmää minuudestaan).
>>jos apina kasvaa viisi ensimmäistä vuottaan ihmisten keskuudessa, tuleeko hänestä koskaan enää apinaa?
Eihän ne kuitenkaan ole 99 prosenttisesti samoja, vaan se kertoo että niissä on silloin oltaa jotakin erilaista!
eli geneettinen sopeutuminen ympäristöön on ajanut meitä eri suuntiin.
Olet käsittänyt tämän geneettisen samankaltaisuuden muuten hieman liian kirjaimelliseti: meillä on geneettistä samanalaisuutta, ei yks-yhteen samaa (vaikka joitain hyvinkin konservoituneita geenialueitakin on). Se nyt varmaan bonoboja luontodokkarissa silmäillessä lienee ilmeistäkin, ettemme ole samaa lajia.
Katsoin erään elokuvan joka kertoi siitä kun ihminen kasvatti apinoita vauvasta lähtien kodissaan, ja antoi niille samanlaiset mahdollisuudet kehittyä kuin ihmiselle.
apinassa oleva eläimellisyys ei kuitenkaan poistunut, ja tuli käsivarsivoimia joita ei ihmisellä synnynnäisesti ole, mutta apimalla oli.
Ne olivat kyllä kilttejä ja tottelevaisia, mutta ne olivat ja pysyivät apinoina, vaikka niille ehkä muuta yritettiinkin vakuuttaa. Ne jäivät apinan tasolle.
Raamatussa sanotaan että Jumala loi ihmisenomaksi kuvakseen, eikä ihmiselle kelvannut kumppaniksi apina eikä mikään muukaan, ja lopulta Jumala katsoi parhaimmaksi tehdä miehen luusta naisen, ja tämän mies pystyi hyväksymään kumppaniksensa.
Ihminen on aidosti ihminen, ja on aina ollutkin, ja tiede on taas tehnyt siihenkin liittyvästi lisää löytöjä. Ja niitä etsitään kokoajan lisää.