El hiusten/karvojen pakonomaisesta nyppimisestä ? Minulla se alkoi lukion viimeisellä ja olen siitä lähtien kärsinyt. Nyt olen 31-vuotias 2 lapsen äiti. Ylipäätään ottaen olen kova jännittämään ja stressaamaan, muitakin psyykkisiä oireita välillä enemmän tai vähemmän. Toivottavasti löytyisi kohtalotovereita, olisi mukava kuulla voiko tästä esim. parantua ja miten ?
Onko muita jotka kärsivät trichotillomaniasta ?
tytsy
111033
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Parantuminen on helppoa ja toimii heti, elikkä lopetat nyppimisen.
tai keksit toisen tavan rauhoittua esim hyräilyn.
kiitos.
Vastaus oli asiallinen koska se on se mitä sinun tulee tehdä, elikkä lopettaa nyppiminen ja et siitä muutoin pääse eroon.
kun kerran nypit niitä hermostukseen niin voit kokeilla muita rouhoittumis mahdollisuuksia sen sijaan esim nypit housujasi taikka hommaat jonkinlaisen pitkä vaikutteisen rauhoittavan tai ahdistus lääkkeen.
usko pois, noi on ainoat vaihto ehdot pakko oireisiin kuten esim yli puhtaus käsien pesuun tai ulos lähtiessä hellan tarkistus.
Olen 22-v.tyttö ja mulla on ollut samainen häiriö noin 13-vuotiaasta saakka. Mulla tää keskittyy vaan hiustennyppimiseen...ja se on todella stressaavaa ja hävettävää jotenkin. Välillä on ollut parempia kausia, mutta pois en tästä oireesta ole koskaan päässyt. Mä vihaan yli kaiken mun hiuksia ja sitä miltä ne näyttää, vaikka osaan jotenkin peittää ongelman.
Mä oon jännittäjä tyyppi, ahdistun helposti ja mulla on välillä paniikkikohtauksia ja masennusta. Masennukseen ja paniikkioireiluun mulla on ollut lääkitystä...mielialalääkkeitä ja bentsoja. Nyt menee enää noita rauhottavia.
Vähän aika sitten alotin psykoterapian.
Mutta: tämä trikotillomania on asia josta en ole koskaan puhunut kenellekkään. En psykiatrille, psyk.sairaanhoitajalle enkä psykologille...en pysty, mua hävettää niin rajusti!
Tää on oikeesti sellanen häiriö, jota muut ei varmasti ymmärrä. En ymmärrä itsekkään miksi teen sitä päivästä toiseen...kait se on joku pakko-oire, jonka avulla koittaa päästä eroon ahdistuksesta..en tiedä. Ainakaan mielialalääkitys ei tätä ole helpottanut, eikä itsekontrollikaan pelaa asian suhteen yhtään.
Valitettavasti en osaa sanoa, kuinka tästä voisi parantua. Itsellä usko ainakin siihen paranemiseen on aika heikko. Tää on ollu kuitenkin mulla jo melkeen 10 vuotta! Ehkä joku kerta uskallan ottaa asian puheeksi psykoterapiassa...katsoa auttaisko se. Oon ite koittanut eri juttuja, miten päästä tästä eroon esim. pitäny pipoo päässä sisällä ollessa, rasvata käsiä, koittanut keksiä käsille muuta tekemistä...mutta kyllä tää aika tiukasti mussa istuu. Ja inhoon sitä yli kaiken!
tarkalleen, miltä sinusta tuntuu. Itse olen kärsinyt tästä jonkun verran kauemmin kuin sinä, ja todellakin kärsin ja häpeän tätä valtavasti. Mutta kun sille ei kerta kaikkiaan ole mahtanut mitään. Käyn myös terapiassa, jossa olen ensimmäistä kertaa ottanut asian esille. Tällä hetkellä eräs lääkäri miettii oikeanlaista lääkitystä, ja pitää kysyä tuosta B-vitamiinivalmisteesta, mistä joku kirjoitti. Kunpa löytyisi tähän todellakin joku lääke, koska ei tästä muuten pysty pääsemään eroon. Se on helppo sellaisen sanoa, joka ei tästä ole kärsinyt, että lopetat vain nyppimisen. Hah.
Minulla on yleensä muuten vielä sellainen juttu, että nypin vain vasemmalla kädellä, pään vasemmalta puolelta. Sillä puolella onkin sitten yli puolet vähemmän hiuksia, välillä ihan kaljua. Onneksi hiukset kasvavat aina uudestaan. Nuorena säikähdin, ettei hiukset enää kasvaisi...
Mistähän voi johtua, että on pakko repiä vain toiselta puolelta...?
Kiitos kirjoituksestasi.
Mä oon ihan samanlainen. Oon vasta 17v mut se alko joskus niin nuorena et en ees muista. Pienempänä onnistuin repimään itelleni kaljun kohdan päähän..no mut siihen kasvo onneks hiukset takas:) Mä jo luulin et oon ainut ketä tekee sellasta. No mut onneks otit tän puheeks ni nyt tien et en oo:) Mulla se ei oo enää kylläkään niin paha ku oli joskus. Kai se loppuu ajan myötä jos on loppuakseen.
Moi,
Mä luulen, että se ei sillä tavalla itsestään lopu :( Yleensä tähän liittyy varmasti myös muita psyykkisiä häiriöitä ja mitä paremman ne saa hallintaan, sitä paremmin varmasti tätä nyppimistä pystyy "hallitsemaan". Itse en kyllä vielä koskaan tämän 12 vuoden aikana ole tätä pystynyt millään tavalla hallitsemaan.
Luulin myös aiemmin, että olen ainut ihminen maailmassa, kenellä on tällainen. Mutta "onneksi" on muitakin.
Trichotillomania on OCD:n eli pakko-oireisen häiriön eräs erikoismuoto. Biokemiallisesti se johtuu käsittääkseni häiriöstä aivojen serotoniinijärjestelmässä.
Maailmalla on OCD:n hoidossa saatu hyviä tuloksia inositoli-nimisen B-vitamiinin käytöllä. Annos on n. 500 - 3000 mg päivässä, inositolia saa hyvinvarustetuista luontaistuotekaupoista.
tästä tiedosta!!!
tästä kyseisestä b-vitamiinista ? Onko ollut apua ?
siitä vielä. Itse olen myös kahden lapsen äiti ja mieletäni ihan terve henkisesti. Olen myös lapsuudestani asti nyppinyt hiuksiani...vuodesta toiseen. Muutama viikko sitten yhtä-äkkiä huomasin, et herranjestas, en ole nyppinyt hiuksiani pitkään aikaan. Kyse ei ole siitä, että olisi vähemmän stressiä, päinvastoin. Se on vain nyt jostain syystä loppunut.. ;) Toivoa vielä on, älä luovuta.