Jotkut julkkikset sanovat tulleensa uskoon. Miten tullaan uskoon? Joku ääni sanoo Sinulle jotain ja olet uskossa, niinkö? Miksi itse en kuule tai saa vastausta, vaikka haluaisin olla uskossa? Enkö sitten usko tarpeeksi, vai olenko hylätty?
Uskoon tuleminen
eksynyt.N
7738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskotko että Jeesus Kristus on kuollut sinun puolestasi ristillä?
Uskotko että Jeesus Kristus on noussut kuolleista?
Jumalan luo ei pääse mitään syntiä. Haluatko luopua synneistäsi? Haluatko saada syntisi anteeksi?
Seuraavassa apostoli Pietari antaa selkeän ohjeen miten voit tulla uskoon:
'Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." ' (Apt. 2:37-38)
Pelkkä (vain ja ainoastaan) asioiden totenapitäminen ei riitä.
"Eivätkö nämä Jerusalemin helluntaijuhlille eri puolilta silloin tunnettua maailmaa saapuneet juutalaiset olisi voineet kääntyä Kristus-uskoon ilman kastetta, me kysymme. Hehän uskoivat sen, minkä Pietari ilmoitti: että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Nasaretilainen on luvattu Messias ja Herra. Eikö se olisi riittänyt? ... Kuitenkin parannuksenteko eli kääntyminen messiasuskoiseksi, ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jeesukseen uskovaksi, tapahtui juuri kasteessa [näin nimenomaan (Apt. 2) tilanteessa]. ... Kasteessa ylitettiin raja vanhasta uskosta uuteen. ... juuri kasteessa tultiin Jeesuksen Kristuksen omaksi. Sitähän merkitsee kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kasteessa annettiin synnit - koko mennyt elämä - anteeksi. ... " (kirjasta 'Me tunnustamme yhden kasteen')
ei ole kysymys varsinaisesta uskoon tulemisesta. Kääntymykseen tulo voi olla oikeampi ilmaus. Useimmat ns uskoon tulleet ovat nimittäin kristittyjen perheiden lapsia, jotka ovat lapsena olleet lapsen uskossa, mutta jotka aikuisena on maailma vienyt.
Kun he sitten jossain elämänsä kriisitilanteessa rupeavat uudestaan ajttelemaan asiaa, nyt aikuisen järjen, tahdon ja tunteiden kautta he kokevat omaksuvansa kristinuskon syvemmin eli "tulleensa uskoon".
Todellinen aikuisena uskoon tuleminen on harvinaisempaa, mutta kyllä sellaistakin välillä tapahtuu. Ateistisessa perheessa kasvatettuja ja kokonaan uskosta osattomiakin ihmisiä tulee silloin tällöin uskoon. Silloin tietysti uskoon tulo on todellinen eikä vain palaamista vanhaan.
Valtaosa uskoon tuleista saa kuitenkin kiittää uskostaan kristillistä kasvatustaan eikä herätyssaarnaajia.
Just just. Vili taas pannettelee:
kristityssä valtiossa uskoon tulleet, eivät ole uskoon tulleita, vaan ovat tulleet kääntymyksen tilaan.
Sinun tapasi panetella ja määritellä ihmisiä on kyllä tosi epäraamatullista.
Kääntymyshän ei riitä pelastukseen, vaan uskossa Jeesukseen on pelastus.
Ihminen ei pelastu kääntymyksellään, vaan uskollaan.
Mielestäsi siis kristityissä maissa uskoon tulleet eivät pelastu, koska eivät ole uskomassa, vaan ovat vain kääntymyksen tilassa...
Voi näitä sinun määritelmiäsi ja panettelujasi.
Miksi et mene omalle palstallesi näitä omia oppejasi julistamaan, vaan miksi julistat näitä luterilaisen kirkon kannalta harhaisia oppejasi täällä? Haluatko todella, että luterilaisuudesta kiinnostuneet alkaisivat uskoa harhaoppejasi?
Kun kirjoitat näitä luterilaiselle Raamatun tulkinnalle vieraita käsityksiäsi, niin laita siihen, että "me ortofoksisessa kirkossa ajattelemme näin2 tai laita siihen että "me katolisessa kirkossa ajattelemme näin", jotta ihmiset eivät erhetyisi luulemaan oppejasi luterilaisiksi.
Se olisi fiksua, jos et tahallaan johtaisi keskustelijoita harhaan, joten laitahan kirjoituksiisi aina se kirkkokunnan nimi, jonka oppeja julistat.
Tuo selityksesi, että kysymyksessä onkin ennemminkin kääntymykseen tulo kuin uskoon tulo, vaikuttaa asialliselta. Olen pohtinut moneen kertaan, mitä uskoon tulo oikein tarkoittaa ja miettinyt, miten sellainen, joka on lapsena kastettu ja uskoo, mutta ei ole koskaan kokenut mitään uskoontulokokemusta, voi saada sen. Vai onko sillä asialla merkitystä?
Sinäkö täällä jo luokittelet luterilaisia ihmisiksi, jotka eivät ole uskoon tulleet vaan ovat vaan kääntyneet...
Mitä kirkkokuntaa edustat? Olisi hyvä, jos kirjoittaisit aina sen kirkon nimen, jonka teologiaa olet opiskellut ja jota edustat.
mutta sinä et taida tietää, millaisia edes oman kirkkosi opit ovat. Miksi et ahdistele palstan helluntailaisia, joiden usko on paljon kauempana luterilaisuudesta kuin se, mitä minä olen tänne kirjoittanut? Pyrin tarkastelemaan asioita täällä lähinnä yleiskristilliseltä kannalta.
Luterilaisuuden ja kaikkien muidenkin lapsikastetta kannattavien kirkkojen mukaan ihminen uudestisyntyy kasteessa ja tulee uskoon jo lapsena uskovaisten vanhempien opettaessa hänelle Jumalasta ja Jeesuksesta.
Luterilaisuus, jos mikä, oli aikaisemmin selväpiirteistä kasvatuskristillisyyttä. Jokaisen perheen pää oli velvollinen opettamaan huonekunnalleen katkismusta sekä pitämään kotihartauksia.
Aikuiseksi vartuttuaan, ihminen voi joko luopua lapsenuskostaan tai sitten lapsenusko voi kehittyä aikuisen ihmisen kypsäksi uskon vakaumukseksi. Uskosta luopunut voi taas tulla kääntymykseen ja palata takaisin uskoon. Ne ihmiset, jotka eivät kristityssä maassa ole kuulleet lapsena evankeliumia ja tulevat vasta aikuisina uskoon, ovat poikkeustapauksia. Mutta en väitä, etteikö tällaisiakin ihmisiä olisi meidänkin maassamme.
että kaikilta vaadittaisiin samanlaisia hengellisiä kokoemuksia. Yleensähän se "uskoon tulo" on vain sitä, että lapsen usko vaihtuu aikuisen tietoiseksi vakaumukseksi. Kokemukset eivät omasta mielestäni ole tärkeitä eikä niihin voi perustaa mitään, vaan Jumalan sanan lupauksiin.
Aikaisempi rippikouluikä 16 vuotta oli mielestäni parempi kuin nykyinen 14-15 vuotta, koska 16-vuotiaat ovat kypsempiä pohtimaan hengellisiä kysymyksiä.
Kaikki minun tuntemani nuoret uskovaiset ovat kristittyjen kotien lapsia. Rippikoulua tärkeämpi vaikuttaja varsinkin ennen oli kuitenkin koulun uskonnonopetus. Nythän sitä on vähennetty kovasti eikä se enää ole tunnustuksellista, mikä on vahinko.