Itse Marx kirjoitti Venäjään liityen näin teoksessaan "Secret Diplomatic History of the Eigteenth Century" (1700-luvun salainen diplomaattinen historia):
Kun sekä Stalinin että Putinin -että venäläisten ylipäänsä - esikuvallisena pitämä Pietari Suuri siirsi pääkaupungin Moskovasta Pietariin:
"Hän (Pietari Suuri) rakensi uuden pääkaupungin ensimmäiselle valtaamalleensa Itämren rannikolle, noin tykin kantomatkan päähän rajalta, niin ollen antaen tarkoituksellisesti omille omistuksilleen yltiöpäisen keskuksen. Tsaarin valtaistuimen muuttaminen Moskovasta Pietariin tarkoitti sen sijoittamista sellaiseen paikkaan missä se ei voisi olla turvassa myöskin hyökkäyksiltä siihen saakka, kunnes koko rannikko Libausta Tornioon asti olisi vallattu, mikä oli saatettu loppuun vasta v. 1809 Suomen valtauksella. Pietarikeisarikunnan yltiöpäinen keskus osoitti heti mikä ympäristö olisi vielä valloitettava".
Näin kirjoitti jo Marx aikoinaan. Tämä tosiseikka on ollut Venäjän itämerenpolitiikan kulmakivi aina ja tulee pysyvästi olemaan.
Kun sekä Stalinin että Putinin -että venäläisten ylipäänsä - esikuvallisena pitämä Pietari Suuri siirsi pääkaupungin Moskovasta Pietariin:
"Hän (Pietari Suuri) rakensi uuden pääkaupungin ensimmäiselle valtaamalleensa Itämren rannikolle, noin tykin kantomatkan päähän rajalta, niin ollen antaen tarkoituksellisesti omille omistuksilleen yltiöpäisen keskuksen. Tsaarin valtaistuimen muuttaminen Moskovasta Pietariin tarkoitti sen sijoittamista sellaiseen paikkaan missä se ei voisi olla turvassa myöskin hyökkäyksiltä siihen saakka, kunnes koko rannikko Libausta Tornioon asti olisi vallattu, mikä oli saatettu loppuun vasta v. 1809 Suomen valtauksella. Pietarikeisarikunnan yltiöpäinen keskus osoitti heti mikä ympäristö olisi vielä valloitettava".
Näin kirjoitti jo Marx aikoinaan. Tämä tosiseikka on ollut Venäjän itämerenpolitiikan kulmakivi aina ja tulee pysyvästi olemaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tämä kokous on oleva alkuna valtiolliselle olemassaolollenne" 1
Porvoon valtiopäivät
25.3.-19.7.1809
Suomen ja Ruotsin monisatavuotinen valtiollinen yhteys katkesi vuosina 1808-1809 käytyyn Suomen sotaan, jonka seurauksena Suomi liitettiin autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Sodan vielä kestäessä Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi Suomen säädyt kokoontumaan valtiopäiville Porvooseen maaliskuussa 1809.
Valtiopäivämiehet kokoontuivat 25.3.1809 valtakirjojen tarkastukseen. Valtiopäivien avajaisjuhlallisuudet aloitettiin 28.3. Porvoon tuomiokirkossa pidetyllä jumalanpalveluksella, jonka jälkeen siirryttiin "valtiosaliin" Porvoon kymnaasirakennukseen. Siellä keisari julisti valtiopäivät avatuiksi pitäen ranskankielisen valtaistuinpuheen, jonka kenraalikuvernööri Sprengtporten käänsi ruotsiksi.
Seuraavana päivänä Porvoon tuomiokirkossa pidetyssä juhlatilaisuudessa kenraalikuvernööri luki keisarin 27.3.1809 allekirjoittaman hallitsijanvakuutuksen ruotsinkielisen käännöksen ja säädyt esittivät uskollisuudenvakuutuksensa keisarille. Hallitsijanvakuutuksessaan Aleksanteri I ilmoitti vahvistavansa maan uskonnon ja perustuslait sekä säätyjen ja kaikkien maan asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet.
Porvoon valtiopäiville osallistui yhteensä 134 edustajaa, joista kaikki eivät kuitenkaan olleet läsnä koko valtiopäivien ajan. Aatelissäädyllä oli kaikkiaan 77 edustajaa, pappissäätyä edusti 8, porvarissäätyä 19 ja talonpoikaissäätyä 30 valtiopäivämiestä. Aatelissäädyn puhemiehenä toimi maamarsalkka, kreivi Robert Wilhelm De Geer. Pappissäädyssä puhetta johti Turun piispa Jakob Tengström. Turusta oli kotoisin myös porvarissäädyn puhemies kauppias Kristian Trapp. Talonpoikaissäädyn puheenjohtajana toimi herastuomari Petter (Pehr) Klockars Uudestakaarlepyystä.
Aatelissääty ja porvarissääty kokoontuivat Porvoon raatihuoneella. Pappissäädyllä oli istuntohuone kymnaasirakennuksessa ja talonpoikaissääty piti kokouksensa sihteerinsä, laamanni A.F.Orraeuksen talossa. Valtiosalina käytettiin Porvoon kymnaasirakennuksen toisessa kerroksessa sijainnutta lukusalia.
Varsinainen valtiopäivätyö aloitettiin 30.3. Keisari oli antanut valtiopäiville neljä esitystä, joista säätyjen tuli lausua mielipiteensä. Keisarin esitykset koskivat Suomen hallituskonseljin (senaatin edeltäjä) perustamista, Suomen rahalaitosta, kruununverojen kantoa ja Suomen sotalaitoksen järjestämistä. Näitä esityksiä käsittelemään säädyt asettivat kaksi valiokuntaa. Siviili- ja talousvaliokunnan käsiteltäväksi annettiin kruununveroja ja sotalaitosta koskevat esitykset, ja raha-asiainvaliokunnan tuli käsitellä rahalaitosta koskeva esitys. Hallituskonseljia koskeva esitys jäi odottamaan asiaa valmistelevan komitean ehdotusta, joka saatiin lopulliseen käsittelyyn ja ratkaistuksi vasta heinäkuussa 1809.
Keisarin esittämien asioiden lisäksi säädyissä käsiteltiin valtiopäivämiesten anomuksia, joita nämä olivat tehneet valitsijoidensä evästäminä. Kaikki säädyt yhdessä esittivät keisarille adressin, joka koski sotatilasta johtuneiden vahinkojen korvaamista sekä toimenpiteitä henkilökohtaisen turvallisuuden sekä omaisuuden suojan säilyttämiseksi.
Valtiopäivät saivat työnsä päätökseen heinäkuussa 1809. Keisari osallistui myös valtiopäivien päättäjäisiin, jotka pidettiin Porvoossa 19.7.1809. Säätyjen puhemiehet esittivät kiitospuheensa keisarille ja oikeuskansleri Tandefelt luki säätyjen vastaukset valtiopäiville annettuihin esityksiin. Tässä juhlatilaisuudessa Aleksanteri I piti kuuluisan puheensa, jossa hän totesi Suomen tulleen korotetuksi kansakuntien joukkoon.
1 "Cette réunion fera époque dans votre existence politique". Lause sisältyi Aleksanteri I:n valtiopäivien avajaisissa 28.3.1809 pitämään valtaistuinpuheeseen. Ranskankielinen puhe on julkaistu Pappissäädyn pöytäkirjoissa s.456.
--------------------------------------------------------------------------------
Eduskunnan kirjasto
Päivitetty 15.4.1999 Teksti: Riitta Sihvonen