Mitä ateismi tarjoaa? Tämä on tarjouspyyntö...!

Kiitos neuvosta, jo ammatinkin takia olen sitä opiskellut (Kehityspsykologiaa, elämänkaaripsykologiaa, nuoruudenpsykologiaa, ratkaisukeskeistä terapiaa, kogniitivista psykoterapiaa, behavioristisista käyttäyttäytymismalleista jne.)

Ja kaikilla on erilainen käsitys ihmisestä... Varsinkin pitkäkestoinen psykoterapia koulukunta tappelee lyhytterapiaan uskovien kanssa. Hyvin vakuuttavaa... Lisää lääkkeita vaan, niin lääkefirmat pärjää....

Kerro lisää, mitä voisin lukea.... Kiitos kuitenkin.
Valheista ja suggestioista olen jo vapautunut.

Apostoli34 kirjoitti:

Kiitos neuvosta, jo ammatinkin takia olen sitä opiskellut (Kehityspsykologiaa, elämänkaaripsykologiaa, nuoruudenpsykologiaa, ratkaisukeskeistä terapiaa, kogniitivista psykoterapiaa, behavioristisista käyttäyttäytymismalleista jne.)

Ja kaikilla on erilainen käsitys ihmisestä... Varsinkin pitkäkestoinen psykoterapia koulukunta tappelee lyhytterapiaan uskovien kanssa. Hyvin vakuuttavaa... Lisää lääkkeita vaan, niin lääkefirmat pärjää....

Kerro lisää, mitä voisin lukea.... Kiitos kuitenkin.
Valheista ja suggestioista olen jo vapautunut.

Lue lisää

Nimittäin neuropsykologia.

Zacharia kirjoitti:

Nimittäin neuropsykologia.

Mutta sitä en olekaan opiskellut, ainoastaan asiakkaita ohjannut neuropsykologille...

Ja sinä siis elät tyhjyydessä? Ymmärrätkö?

kyllä kirjoitti:

Ja sinä siis elät tyhjyydessä? Ymmärrätkö?

ymmärtää. Siksi ne ovatkin niin kiinnostuneita saamaan uskosta sisällön elämälleen. Se on kovin yleistä että etsii tietoa Jumalasta mutta ei voi tunnustaa sitä vaan pitää väitää että ei uskon asiat voisi vähempää kiinnostaa. Kumminkin ateistit käyvät uskonto palstoilla sun muilla tankkaamassa hengen ravintoa. Totuushan on että Jumala kutsuu jokaista elämän aikana ja kaikilla ihmisillä on tietoinen tai tiedostamaton kaipuu sisimmässään Jumalan puoleen. Juuri siksi ateistit tykkäävät keskustella uskosta koska heilläkin on kaipuu Jumalan puoleen sisimmässä vaikka muuta väittävätkin :)

Minäuskon kirjoitti:

ymmärtää. Siksi ne ovatkin niin kiinnostuneita saamaan uskosta sisällön elämälleen. Se on kovin yleistä että etsii tietoa Jumalasta mutta ei voi tunnustaa sitä vaan pitää väitää että ei uskon asiat voisi vähempää kiinnostaa. Kumminkin ateistit käyvät uskonto palstoilla sun muilla tankkaamassa hengen ravintoa. Totuushan on että Jumala kutsuu jokaista elämän aikana ja kaikilla ihmisillä on tietoinen tai tiedostamaton kaipuu sisimmässään Jumalan puoleen. Juuri siksi ateistit tykkäävät keskustella uskosta koska heilläkin on kaipuu Jumalan puoleen sisimmässä vaikka muuta väittävätkin :)

Lue lisää

Hei, älä unta nää.Mitään Jumalaa nimittäin ei ole olemassa. Ihan oikeasti. Me eletään uskovaiset ja ateistit samassa maailmassa, te vain ette hyväksy sitä vaan haluatte piiloutua johonkin virtuaalimaailmaa koska maailma on niin iso ja monimutkainen paikka.

kyllä kirjoitti:

Ja sinä siis elät tyhjyydessä? Ymmärrätkö?

Minä ainakin olen tyhjentänyt elämänkatsomukseni turhista olettamuksista. Ateismin kauneus piilee juuri tässä tyhjyyden tuottamassa selkeydessä.

AntiHihhuli kirjoitti:

Minä ainakin olen tyhjentänyt elämänkatsomukseni turhista olettamuksista. Ateismin kauneus piilee juuri tässä tyhjyyden tuottamassa selkeydessä.

so sad.. Otan osaa suruusi..

Minäuskon kirjoitti:

ymmärtää. Siksi ne ovatkin niin kiinnostuneita saamaan uskosta sisällön elämälleen. Se on kovin yleistä että etsii tietoa Jumalasta mutta ei voi tunnustaa sitä vaan pitää väitää että ei uskon asiat voisi vähempää kiinnostaa. Kumminkin ateistit käyvät uskonto palstoilla sun muilla tankkaamassa hengen ravintoa. Totuushan on että Jumala kutsuu jokaista elämän aikana ja kaikilla ihmisillä on tietoinen tai tiedostamaton kaipuu sisimmässään Jumalan puoleen. Juuri siksi ateistit tykkäävät keskustella uskosta koska heilläkin on kaipuu Jumalan puoleen sisimmässä vaikka muuta väittävätkin :)

Lue lisää

"Siksi ne ovatkin niin kiinnostuneita saamaan uskosta sisällön elämälleen"

Miksi uskikset aina olettavat, että ateisteilta puuttuu "elämän sisältö"? Onko se niin vaikeaa tajuta, että jotkut ihmiset elävät mieluummin ilman valhetta ja vieläpä täysin onnellisina

"Kumminkin ateistit käyvät uskonto palstoilla sun muilla tankkaamassa hengen ravintoa"

Jos näin on, niin käyvätkö uskovaiset ateismipalstalla, jotta edes jotenkin pysyisivät todellisuudessa kiinni?

"kaikilla ihmisillä on tietoinen tai tiedostamaton kaipuu sisimmässään Jumalan puoleen"

Millä tämän perustelet, ja mistä olet moista keksinyt/kuullut - raamattua ei lasketa vakavasti otettavaksi todistusaineistoksi.

jepjep kirjoitti:

so sad.. Otan osaa suruusi..

...on budon filosofiassa kaikkein täydellisin mielentila, jossa ei ole häiriötekijöitä.

Kyllä, elämä on turhaa, eikä kenelläkään ole suuremmassa mittakaavassa mitään väliä. Mutta ihmisellä nyt onkin kovin suuri tarve tuntea itsensä tärkeäksi. Sniif.

Ateisteilla ei ole yhteinäisiä oppeja. Kukin saa kannattaa mitä ismiä haluaa.

Zacharia kirjoitti:

Ateisteilla ei ole yhteinäisiä oppeja. Kukin saa kannattaa mitä ismiä haluaa.

Kannattakoon mitä oppia tahansa, hän palaa kuolemansa jälkeen olemattomuuteen. Sieltä ei tulla takaisin. Onko ismeillä silloin merkitystä?

"Ateismi on eräänlainen uskonto, päätellen siitä että sen harjoittajat suorittavat aktiivista käännytystyötä."

Ensinnäkin, sinulla on täysin väärä määritelmä uskonnosta. Toiseksi, missä ja miten ateistit harrastavat käännytystyötä?

jason_dax kirjoitti:

"Ateismi on eräänlainen uskonto, päätellen siitä että sen harjoittajat suorittavat aktiivista käännytystyötä."

Ensinnäkin, sinulla on täysin väärä määritelmä uskonnosta. Toiseksi, missä ja miten ateistit harrastavat käännytystyötä?

Lue lisää

Eroa kirkosta -kampanja lähinnä sattui silmiin. Käännytystyötä sekin.

Omalta kohdaltani, ennemmin menisin helvettiin kuin olemattomuuteen, helvetissä olisi ehkä kuitenkin toivoa.

"Ateismi tarjoaa kuolemanjälkeistä olemattomuutta. Jos joku haluaa palata siihen missä hän oli ennen syntymäänsä niin ateismi on häntä varten."

Ateismi on uskonpuutetta jumaliin.

Matti kirjoitti:

Eroa kirkosta -kampanja lähinnä sattui silmiin. Käännytystyötä sekin.

Omalta kohdaltani, ennemmin menisin helvettiin kuin olemattomuuteen, helvetissä olisi ehkä kuitenkin toivoa.

Lue lisää

"Eroa kirkosta -kampanja lähinnä sattui silmiin. Käännytystyötä sekin."

Kuinka se on käännytystyötä?

Ifrit kirjoitti:

"Ateismi tarjoaa kuolemanjälkeistä olemattomuutta. Jos joku haluaa palata siihen missä hän oli ennen syntymäänsä niin ateismi on häntä varten."

Ateismi on uskonpuutetta jumaliin.

Lue lisää

Ateismi on uskonpuutetta. Eli syvää depressiota, tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä ja epätoivoa.

Matti kirjoitti:

Kannattakoon mitä oppia tahansa, hän palaa kuolemansa jälkeen olemattomuuteen. Sieltä ei tulla takaisin. Onko ismeillä silloin merkitystä?

Miksi pitäisi "tulla takaisin" kuoleman jälkeen? En pidä itseäni niin erinomaisena, että minun pitäisi elää ikuisesti.

kyllä kirjoitti:

Ateismi on uskonpuutetta. Eli syvää depressiota, tarkoituksettomuutta, tyhjyyttä ja epätoivoa.

Voi pyhä yksinkertaisuus sinua lapsukainen.

Matti kirjoitti:

Eroa kirkosta -kampanja lähinnä sattui silmiin. Käännytystyötä sekin.

Omalta kohdaltani, ennemmin menisin helvettiin kuin olemattomuuteen, helvetissä olisi ehkä kuitenkin toivoa.

Lue lisää

Se oli kyllä Vapaa-ajattelijoiden liiton mainos;).

Mutta ei, se ei ole käännytystyötä. Kampanja oli lähinnää suunnattu ei-uskoville, jotka vielä kuuluvat kirkkoon. Eikä kirkko ole yhtä kuin usko. Mainos ei myöskään kannustanut olemaan ateisti tai liittymään vapaa-ajattelijoiden liittoon -SILLOIN se olisi ollut käännytystä, mutta koska tällaista tekstiä ei ollut, ei se ollut käännytystä.

"Omalta osaltani, ennemmin menisin helvettiin kuin olemattomuuteen. Silloin olisi aiankin toivoa"

Toivo. Se juuri on syy, miksi ihmiset uskovat. En minä haluaisi lakata olemasta olemassa, mutta enhän minä siihen voi vaikuttaa. Ei auta, vaikka kuinka keksisin hienoja tapoja, joilla selvitä kuoleman yli, kun lopputulos on joka tapauksessa sama.

Kristinuskon taivas muuten ei kuulosta mitenkään hyvältä. Oma suosikkini on hindulaisuuden sielunvaellus ja karma. Vaikka ihan yhtä puppua ne ovat kuin muutkin,ikävä kyllä.

jainalaisuutta :D

Buddhalaisuutta, taolaisuutta ja shintolaisuuteenkin olen tutustunut Japani-kiinnostuksen kautta. Myös eri luonnonuskonnot ovat kiinnostaneet.
Kiitos vinkistä kuitenkin.

tyhjentävä ja osuva vastaus.

Kysymys kuuluukin, pääseekö kysyjä (Apostoli) koskaan kiinni tuohon?

Tuossa se taitaa pääasiassa olla.
Itse pitäisin ateismin "olemattomuutta" sinä,että katsotaan universumia silmiin(kuvaannollisesti siis)ja hyväksytään se mitä nähdään.

ilmaisseet itsemme hyvin epäselvästi!

"Itse elän niin, että mikäli olisi kuolemanjälkeinen elämä, niin kestäisin katsoa itseäni sieltä, voisin olla ylpeä siitä, mitä sain aikaan. Ylpeä niistä jäljistä, mitkä käteni jättivät."

Tuota, niinhän kristitynkin pitäisi elää???
Ainoa ero on siinä, että kunniaa ei oteta itselleen. Mutta nuo jäljet yksittäisen ihmisen kohdalla onkin tärkeät. Niin minäkin pyrin elämään, mutten niin että MINÄ voin olla ylpeä.

"Taasen kristittynä ihminen elää ajatellen seuraavaa maailmaa, ja sammalla raiskaa sitä mailmaa missä me nyt elämme."

Mihin tämä mielikuvasi oikein perustuu? Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan. Se on sitku-elämää, eikä Jeesus sellaista kehoita ketään elämään.... Ehkä täällä netissä sellainen kuva meistä uskovista on tullut...?

En minä ainakaan ajattele niin, koska minun pitää täällä elää. Ja jos joku elää ja raiskaa tätä maailmaa, on ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen aivan väärin? Tämän näkemyksen olet tuonut ennenkin esiin. Ihminen, joka elää Jeesuksen Tiellä, ei vahingoita muita, ei raiskaa luontoa ja kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti, koska kaikki ovat Jumalan luotuja. Ei Jumala antanut maailmaa ihmisen tuhottavksi vaan huolehdittavaksi.

On totta, että on olemassa ns. pyhityskristillisyyttä, joka tähtää vain taivaaseen tästä maailmasta välittämättä, mutta se ei ole raamatunmukaista. Se, että ei pidä maailman asioita NIIN suuressa arvossa, ei tarkoita, etteikö niistä pitäisi välittää (ystävät, perhe, köyhät, luonnonsuojelu, eläimet, yleensä koko yhteiskunta jne.). Eli minä ajattelen noista asioista hyvin paljon samalla lailla. Jo ennen uskoontuloani yhteiskunnalliset asiat ja luonto mm. olivat hyvin tärkeitä. Ja ne ovat edelleenkin!
Eli Nasselle vastauksena, sain kyllä kiinni Oqqin vastauksesta.

Tätä maailmaa ja sen kauneutta, tärkeyttä jne. voi ylistää ja ylistänkin joka päivä kun vaimoni vierestä herään, mutta on muutakin. Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen.
Mutta kaikkea tässä maailmassa en todellakaan ylistä.

Apostoli34 kirjoitti:

ilmaisseet itsemme hyvin epäselvästi!

"Itse elän niin, että mikäli olisi kuolemanjälkeinen elämä, niin kestäisin katsoa itseäni sieltä, voisin olla ylpeä siitä, mitä sain aikaan. Ylpeä niistä jäljistä, mitkä käteni jättivät."

Tuota, niinhän kristitynkin pitäisi elää???
Ainoa ero on siinä, että kunniaa ei oteta itselleen. Mutta nuo jäljet yksittäisen ihmisen kohdalla onkin tärkeät. Niin minäkin pyrin elämään, mutten niin että MINÄ voin olla ylpeä.

"Taasen kristittynä ihminen elää ajatellen seuraavaa maailmaa, ja sammalla raiskaa sitä mailmaa missä me nyt elämme."

Mihin tämä mielikuvasi oikein perustuu? Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan. Se on sitku-elämää, eikä Jeesus sellaista kehoita ketään elämään.... Ehkä täällä netissä sellainen kuva meistä uskovista on tullut...?

En minä ainakaan ajattele niin, koska minun pitää täällä elää. Ja jos joku elää ja raiskaa tätä maailmaa, on ymmärtänyt Jeesuksen opetuksen aivan väärin? Tämän näkemyksen olet tuonut ennenkin esiin. Ihminen, joka elää Jeesuksen Tiellä, ei vahingoita muita, ei raiskaa luontoa ja kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti, koska kaikki ovat Jumalan luotuja. Ei Jumala antanut maailmaa ihmisen tuhottavksi vaan huolehdittavaksi.

On totta, että on olemassa ns. pyhityskristillisyyttä, joka tähtää vain taivaaseen tästä maailmasta välittämättä, mutta se ei ole raamatunmukaista. Se, että ei pidä maailman asioita NIIN suuressa arvossa, ei tarkoita, etteikö niistä pitäisi välittää (ystävät, perhe, köyhät, luonnonsuojelu, eläimet, yleensä koko yhteiskunta jne.). Eli minä ajattelen noista asioista hyvin paljon samalla lailla. Jo ennen uskoontuloani yhteiskunnalliset asiat ja luonto mm. olivat hyvin tärkeitä. Ja ne ovat edelleenkin!
Eli Nasselle vastauksena, sain kyllä kiinni Oqqin vastauksesta.

Tätä maailmaa ja sen kauneutta, tärkeyttä jne. voi ylistää ja ylistänkin joka päivä kun vaimoni vierestä herään, mutta on muutakin. Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen.
Mutta kaikkea tässä maailmassa en todellakaan ylistä.

Lue lisää

"Tuota, olemme ilmeisesti ilmaisseet itsemme hyvin epäselvästi!"

Tulkitsetko omaa uskoasi itsesi pohjalta, vai raamatun? Minusta vaikuttaa että itsesi pohjalta.

Muista, että vaikka itse olet jotain mieltä, niin se ei tarkoita koskaan ikinä sitä, että joku muu ajattelee myös niin edes samasta asiasta.

"Eli Nasselle vastauksena, sain kyllä kiinni Oqqin vastauksesta."
Se ei ole sinun ratkaistavissasi. Joudun nyt toistamaan itseäni ja selventää vastaustani

se oggi, ei oqqi, vaikka se siltä näyttääkin alleviivauksen takia.

"Tuota, niinhän kristitynkin pitäisi elää???"
Todellakin, olemme ylpeitä eri asiosta. Mutta huomaa, että kuolemanjälkeinen elämä on minulle väärässä oloa. Entä sitten jos löytäisitkin itsesi jonkin muun jumalan vankityrmistä. Sinulle kerrottaisiin, että palvelit väärää jumaluutta ja oikea oli ungabunga-heimon määrittämä jumaluus. Sitten sinulle kerrotaan miten sinun kuuluisi elää ja mitä toimesi aiheuttivat. Kestäisitkö sitten katsoa tekojasi?

"Mihin tämä mielikuvasi oikein perustuu?"
Tietenkin asia riippuu miten uskovainen on. Tai ehkä enemmänkin kuinka suuri osa elämästään on valinnun uskonnolle.

"Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan"
Tyhmäähän se olisi, mutta raamattunne ylistää tyhmyyttä.

"Se, että ei pidä maailman asioita NIIN suuressa arvossa, ei tarkoita, etteikö niistä pitäisi välittää"
Mutta jokainen teko sisältää sen aatteen, en kai nyt tee mitään sellaista jokka veisi minulta taivaspaikkani. Ja jos pitää valita toimiiko jumalan tahdon mukaan, ja kuolee, vaiko pelastaa maailman, ja kuolee, mutta samalla joutuu tekemään jotain maksimaalisen epäkristillistä, niin kristitty on valmis uhraamaan maailman ennemmin kuin taivaspaikkansa.

"Ja ne ovat edelleenkin!"
Tilannetta on vaikea havannoida, sillä varmasti uskonnoton elämä on vaikuttanut positiivisesti arvoihisi. Mutta raamatun mukaan ei tarkalleen ottaen tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että mielyttää jumalaa.

"Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen."
Ihmisenä, kyllä. Mutta kristittynä asia ei ole välttämätöntä

oggi kirjoitti:

"Tuota, olemme ilmeisesti ilmaisseet itsemme hyvin epäselvästi!"

Tulkitsetko omaa uskoasi itsesi pohjalta, vai raamatun? Minusta vaikuttaa että itsesi pohjalta.

Muista, että vaikka itse olet jotain mieltä, niin se ei tarkoita koskaan ikinä sitä, että joku muu ajattelee myös niin edes samasta asiasta.

"Eli Nasselle vastauksena, sain kyllä kiinni Oqqin vastauksesta."
Se ei ole sinun ratkaistavissasi. Joudun nyt toistamaan itseäni ja selventää vastaustani

se oggi, ei oqqi, vaikka se siltä näyttääkin alleviivauksen takia.

"Tuota, niinhän kristitynkin pitäisi elää???"
Todellakin, olemme ylpeitä eri asiosta. Mutta huomaa, että kuolemanjälkeinen elämä on minulle väärässä oloa. Entä sitten jos löytäisitkin itsesi jonkin muun jumalan vankityrmistä. Sinulle kerrottaisiin, että palvelit väärää jumaluutta ja oikea oli ungabunga-heimon määrittämä jumaluus. Sitten sinulle kerrotaan miten sinun kuuluisi elää ja mitä toimesi aiheuttivat. Kestäisitkö sitten katsoa tekojasi?

"Mihin tämä mielikuvasi oikein perustuu?"
Tietenkin asia riippuu miten uskovainen on. Tai ehkä enemmänkin kuinka suuri osa elämästään on valinnun uskonnolle.

"Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan"
Tyhmäähän se olisi, mutta raamattunne ylistää tyhmyyttä.

"Se, että ei pidä maailman asioita NIIN suuressa arvossa, ei tarkoita, etteikö niistä pitäisi välittää"
Mutta jokainen teko sisältää sen aatteen, en kai nyt tee mitään sellaista jokka veisi minulta taivaspaikkani. Ja jos pitää valita toimiiko jumalan tahdon mukaan, ja kuolee, vaiko pelastaa maailman, ja kuolee, mutta samalla joutuu tekemään jotain maksimaalisen epäkristillistä, niin kristitty on valmis uhraamaan maailman ennemmin kuin taivaspaikkansa.

"Ja ne ovat edelleenkin!"
Tilannetta on vaikea havannoida, sillä varmasti uskonnoton elämä on vaikuttanut positiivisesti arvoihisi. Mutta raamatun mukaan ei tarkalleen ottaen tarvitse välittää mistään muusta kuin siitä, että mielyttää jumalaa.

"Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen."
Ihmisenä, kyllä. Mutta kristittynä asia ei ole välttämätöntä

Lue lisää

"Tulkitsetko omaa uskoasi itsesi pohjalta, vai raamatun? Minusta vaikuttaa että itsesi pohjalta. "

Jeesuksen sanojen ja opetuksen, sekä myös Paavalin opetuksien. Jos lukee vain muutamia irrallisia lauseita, voi toki saada eri kuvan asiasta.

"Muista, että vaikka itse olet jotain mieltä, niin se ei tarkoita koskaan ikinä sitä, että joku muu ajattelee myös niin edes samasta asiasta."

Totta, silloin uskovan pitäisikin palata Jeesuksen opetuksiin takaisin ja tutkia, että elääkö niin kuin Jeesus kehoitti. Ja tästäkin varmaan moni on eri mieltä...;)

"Todellakin, olemme ylpeitä eri asiosta. Mutta huomaa, että kuolemanjälkeinen elämä on minulle väärässä oloa. Entä sitten jos löytäisitkin itsesi jonkin muun jumalan vankityrmistä. Sinulle kerrottaisiin, että palvelit väärää jumaluutta ja oikea oli ungabunga-heimon määrittämä jumaluus. Sitten sinulle kerrotaan miten sinun kuuluisi elää ja mitä toimesi aiheuttivat. Kestäisitkö sitten katsoa tekojasi? "

Sisäinen varmuus ja myös todeksi koetut kokemukset (eivät vain tunteet) ovat osoittaneet, etten löydä itseäni ungabunga-heimon jumalan padasta. Ja jos löytäisin, pakkohan se olisi kestää. Kyse onkin valinnasta, ei varmistelusta... Uskosta, ei tiedosta.

"Ja jos pitää valita toimiiko jumalan tahdon mukaan, ja kuolee, vaiko pelastaa maailman, ja kuolee, mutta samalla joutuu tekemään jotain maksimaalisen epäkristillistä, niin kristitty on valmis uhraamaan maailman ennemmin kuin taivaspaikkansa."

Heitä esimerkki. Mikä olisi niin maksimaalisen epäkristillistä? Jolla pelastaisi maailman?
"En minä tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen." Sanoo Jeesus....
Eli miten koet maailmaa pelastavan teon?

"Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan"
Tyhmäähän se olisi, mutta raamattunne ylistää tyhmyyttä. "

Missä kohtaa niin sanotaan. "Ei maailmasta, mutta maailmassa." Tyhmyyttä ja hulluutta (maailman vinkkelistä kyllä) ylistetään joo. Eli monen mielestä on tyhmää luopua esim. itsekkäästä urahaaveesta ja alkaa auttamaan alkoholisteja tai tehdä jotain muuta, joka on vähemmän kunnianhimoista.

Tyhmäähän on ajatella, että jos pitää täällä elää, niin hyvä jos voi olla muille hyödyksi, mutta jos aika koittaa, on valmis siihen joka päivä ja hyväksyy myös sen ajatuksen, että esim. puoliso otetaan ensin pois tai käy toisinpäin...

Tyhmyyttähän se on, ihmisten mielestä. Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua. Suru toki kuuluu asiaan.... Toki voisi katkeroitua ja itkeä tuoppiin, viettää loppuelämänsä parantolassa katkeruudesta masentuneena jne. Sekö olisi viisautta?

"Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen."
Ihmisenä, kyllä. Mutta kristittynä asia ei ole välttämätöntä"

Onpas. Elämä on lahja. Siitä pitää olla kiitollinen joka päivä. Jos uskoo, että Jumala on lahjoittanut elämän, eikä sitä ole itse ansainnut, kiitollisuuden tulisi olla moninkertainen! Kaikesta Jumalalta saadusta pitää kiittää päivitäin ja ylistää sitä, että saa mm. elää!


Sinulla on kylla aika päinvastainen kuva kristittynä elämisestä...? Ja minä kuitenkin elän kristittynä joka päivä?

Apostoli34 kirjoitti:

"Tulkitsetko omaa uskoasi itsesi pohjalta, vai raamatun? Minusta vaikuttaa että itsesi pohjalta. "

Jeesuksen sanojen ja opetuksen, sekä myös Paavalin opetuksien. Jos lukee vain muutamia irrallisia lauseita, voi toki saada eri kuvan asiasta.

"Muista, että vaikka itse olet jotain mieltä, niin se ei tarkoita koskaan ikinä sitä, että joku muu ajattelee myös niin edes samasta asiasta."

Totta, silloin uskovan pitäisikin palata Jeesuksen opetuksiin takaisin ja tutkia, että elääkö niin kuin Jeesus kehoitti. Ja tästäkin varmaan moni on eri mieltä...;)

"Todellakin, olemme ylpeitä eri asiosta. Mutta huomaa, että kuolemanjälkeinen elämä on minulle väärässä oloa. Entä sitten jos löytäisitkin itsesi jonkin muun jumalan vankityrmistä. Sinulle kerrottaisiin, että palvelit väärää jumaluutta ja oikea oli ungabunga-heimon määrittämä jumaluus. Sitten sinulle kerrotaan miten sinun kuuluisi elää ja mitä toimesi aiheuttivat. Kestäisitkö sitten katsoa tekojasi? "

Sisäinen varmuus ja myös todeksi koetut kokemukset (eivät vain tunteet) ovat osoittaneet, etten löydä itseäni ungabunga-heimon jumalan padasta. Ja jos löytäisin, pakkohan se olisi kestää. Kyse onkin valinnasta, ei varmistelusta... Uskosta, ei tiedosta.

"Ja jos pitää valita toimiiko jumalan tahdon mukaan, ja kuolee, vaiko pelastaa maailman, ja kuolee, mutta samalla joutuu tekemään jotain maksimaalisen epäkristillistä, niin kristitty on valmis uhraamaan maailman ennemmin kuin taivaspaikkansa."

Heitä esimerkki. Mikä olisi niin maksimaalisen epäkristillistä? Jolla pelastaisi maailman?
"En minä tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen." Sanoo Jeesus....
Eli miten koet maailmaa pelastavan teon?

"Ei täällä voi elää 70-80 vuotta haikaillen vain tulevaan"
Tyhmäähän se olisi, mutta raamattunne ylistää tyhmyyttä. "

Missä kohtaa niin sanotaan. "Ei maailmasta, mutta maailmassa." Tyhmyyttä ja hulluutta (maailman vinkkelistä kyllä) ylistetään joo. Eli monen mielestä on tyhmää luopua esim. itsekkäästä urahaaveesta ja alkaa auttamaan alkoholisteja tai tehdä jotain muuta, joka on vähemmän kunnianhimoista.

Tyhmäähän on ajatella, että jos pitää täällä elää, niin hyvä jos voi olla muille hyödyksi, mutta jos aika koittaa, on valmis siihen joka päivä ja hyväksyy myös sen ajatuksen, että esim. puoliso otetaan ensin pois tai käy toisinpäin...

Tyhmyyttähän se on, ihmisten mielestä. Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua. Suru toki kuuluu asiaan.... Toki voisi katkeroitua ja itkeä tuoppiin, viettää loppuelämänsä parantolassa katkeruudesta masentuneena jne. Sekö olisi viisautta?

"Jokaisesta päivästä jonka elää, tulisikin olla kiitollinen."
Ihmisenä, kyllä. Mutta kristittynä asia ei ole välttämätöntä"

Onpas. Elämä on lahja. Siitä pitää olla kiitollinen joka päivä. Jos uskoo, että Jumala on lahjoittanut elämän, eikä sitä ole itse ansainnut, kiitollisuuden tulisi olla moninkertainen! Kaikesta Jumalalta saadusta pitää kiittää päivitäin ja ylistää sitä, että saa mm. elää!


Sinulla on kylla aika päinvastainen kuva kristittynä elämisestä...? Ja minä kuitenkin elän kristittynä joka päivä?

Lue lisää

"Totta, silloin uskovan pitäisikin palata Jeesuksen opetuksiin takaisin ja tutkia, että elääkö niin kuin Jeesus kehoitti"
Raamatussa kehotetaan ja väitetään kokoajan kahta päinvastaista asiaa. Ei ole vaikeaa hyväksyä väkivaltaa raamatun avulla, kuten ei myöskään väkivallasta totaalikieltäytymistä.

"Sisäinen varmuus ja myös todeksi koetut kokemukset (eivät vain tunteet) ovat osoittaneet, etten löydä itseäni ungabunga-heimon jumalan padasta."
Kas kummaa. Samat asiat, jotka ovat kertoneet minulle, että en löydä itseäni mistään kuoleman jälkeen. Jumalan pata oli muuten aika hyvin sanottu, paljon paremmin kuin minä osasin keksiä.

"Eli monen mielestä on tyhmää luopua esim. itsekkäästä urahaaveesta ja alkaa auttamaan alkoholisteja tai tehdä jotain muuta, joka on vähemmän kunnianhimoista."
Noinko? No, minä näen kyllä sellaisia idiootteja, jotka näkevät että ura, uskonto, isänmaa, avioliitto, lapset tai seksi (tai jokin muu yksitäinen asia) on koko elämän sisältö. Yhteen asiaan elämän keskittäminen on tyhmyyttä, sillä se ei johda mihinkään mitä joku voisi toivoa. Raamattua on väitetty kaikkien kirjaksi, sellaiseksi joka sopii jokaiselle. Jos minun mielipiteeni parhaasta mahdollisesta viisaudesta osuu yhteen siinä, mitä raamattu sattuisikin kunniottamaan, mutta jota raamattu kutsuu hulluudeksi ja jonka näen viisautena, on suuri ristiriita, miski jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten pysty lukemaan raamattua ilman, että se aiheuttaa mieleeni ristiriitoja? Miten me näemme tyhmyyden, niin on toki ykslöllistä, mutta en pysty näkemään maallista viisautta sellaisena, joka olisi epäloogista. Jollaista on esimerkiksi uran ylistäminen.

"Elämä on lahja"
Millä oikeudella sitten joku määrittelisi minulle miten minun kuuluu käyttää lahjani. Minun mielestäni minulla on oikeus tuhota tämä lahjani ilman että minua rangaistaan siitä. En ainakaan aijo säilyttää elämääi laatikossa, enkä todellakaan aio käyttää sitä niin kuin lahjan antaja minua vaatii. Jos lahja on annettu välittämisen johdosta, niin käytän sen silloin niin, kuten näen sen mielyttävimmäksi

"Ja minä kuitenkin elän kristittynä joka päivä?"
Tai sitten inhimillisyytesi ja järkesi onkin sekoittanut raamattuun hakiessasi turvaa.

"Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua."
Selittäisitkö lauseen sisällön. En viitsi arvuutella ja kommentoida eri asiaa

"Mikä olisi niin maksimaalisen epäkristillistä? Jolla pelastaisi maailman?"
Eikö synti ilman katumusta riitä. Eikö uskottomuus riitä. En viitsi sanoa mitään tilannetta, sillä koko ajatus olisi liian teoreettinen.

Pitempi aikaisena voisi sanoa, että elää ilman jumalaa, ilman uskoa, aivopesee itsensä(aivopestytkin aivot voi aivopestä uudelleen) olemaan ilman uskoa. Esimerkiksi välttämätön osa peitetehtävän roolia, että on ateisti. Ja tarkastuksessa on täydellinen valheenpaljastus kone. Kaukaa haettu tilanne, mutta tätä voi aina pienentää. Esimerkiksi vaihtaa lupaavan lääkärin uran papin uraan, ihan vain varmuuden vuoksi.

oggi kirjoitti:

"Totta, silloin uskovan pitäisikin palata Jeesuksen opetuksiin takaisin ja tutkia, että elääkö niin kuin Jeesus kehoitti"
Raamatussa kehotetaan ja väitetään kokoajan kahta päinvastaista asiaa. Ei ole vaikeaa hyväksyä väkivaltaa raamatun avulla, kuten ei myöskään väkivallasta totaalikieltäytymistä.

"Sisäinen varmuus ja myös todeksi koetut kokemukset (eivät vain tunteet) ovat osoittaneet, etten löydä itseäni ungabunga-heimon jumalan padasta."
Kas kummaa. Samat asiat, jotka ovat kertoneet minulle, että en löydä itseäni mistään kuoleman jälkeen. Jumalan pata oli muuten aika hyvin sanottu, paljon paremmin kuin minä osasin keksiä.

"Eli monen mielestä on tyhmää luopua esim. itsekkäästä urahaaveesta ja alkaa auttamaan alkoholisteja tai tehdä jotain muuta, joka on vähemmän kunnianhimoista."
Noinko? No, minä näen kyllä sellaisia idiootteja, jotka näkevät että ura, uskonto, isänmaa, avioliitto, lapset tai seksi (tai jokin muu yksitäinen asia) on koko elämän sisältö. Yhteen asiaan elämän keskittäminen on tyhmyyttä, sillä se ei johda mihinkään mitä joku voisi toivoa. Raamattua on väitetty kaikkien kirjaksi, sellaiseksi joka sopii jokaiselle. Jos minun mielipiteeni parhaasta mahdollisesta viisaudesta osuu yhteen siinä, mitä raamattu sattuisikin kunniottamaan, mutta jota raamattu kutsuu hulluudeksi ja jonka näen viisautena, on suuri ristiriita, miski jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten pysty lukemaan raamattua ilman, että se aiheuttaa mieleeni ristiriitoja? Miten me näemme tyhmyyden, niin on toki ykslöllistä, mutta en pysty näkemään maallista viisautta sellaisena, joka olisi epäloogista. Jollaista on esimerkiksi uran ylistäminen.

"Elämä on lahja"
Millä oikeudella sitten joku määrittelisi minulle miten minun kuuluu käyttää lahjani. Minun mielestäni minulla on oikeus tuhota tämä lahjani ilman että minua rangaistaan siitä. En ainakaan aijo säilyttää elämääi laatikossa, enkä todellakaan aio käyttää sitä niin kuin lahjan antaja minua vaatii. Jos lahja on annettu välittämisen johdosta, niin käytän sen silloin niin, kuten näen sen mielyttävimmäksi

"Ja minä kuitenkin elän kristittynä joka päivä?"
Tai sitten inhimillisyytesi ja järkesi onkin sekoittanut raamattuun hakiessasi turvaa.

"Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua."
Selittäisitkö lauseen sisällön. En viitsi arvuutella ja kommentoida eri asiaa

"Mikä olisi niin maksimaalisen epäkristillistä? Jolla pelastaisi maailman?"
Eikö synti ilman katumusta riitä. Eikö uskottomuus riitä. En viitsi sanoa mitään tilannetta, sillä koko ajatus olisi liian teoreettinen.

Pitempi aikaisena voisi sanoa, että elää ilman jumalaa, ilman uskoa, aivopesee itsensä(aivopestytkin aivot voi aivopestä uudelleen) olemaan ilman uskoa. Esimerkiksi välttämätön osa peitetehtävän roolia, että on ateisti. Ja tarkastuksessa on täydellinen valheenpaljastus kone. Kaukaa haettu tilanne, mutta tätä voi aina pienentää. Esimerkiksi vaihtaa lupaavan lääkärin uran papin uraan, ihan vain varmuuden vuoksi.

Lue lisää

Muutama kohta, joka nousi esiin:

"miski jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten pysty lukemaan raamattua ilman, että se aiheuttaa mieleeni ristiriitoja?"

Juuri sen takia. En minäkään pysty. Kukaan uskova ei pysty. Olen keskustellut asiasta 30 vuotta uskossa olleiden kanssa ja saman vastauksen olen saanut.

Sitä varten onkin rukous. Yhteys häneen joka raamatun kirjoituttanut. Jopa Paavali koki ristiriitoja Jumalan ja itsensä kanssa. Miksi? Koska liha ja henki kamppailevat kokojan keskenään. Niin kauan kuin elämme.

"No, minä näen kyllä sellaisia idiootteja, jotka näkevät että ura, uskonto, isänmaa, avioliitto, lapset tai seksi (tai jokin muu yksitäinen asia) on koko elämän sisältö. Yhteen asiaan elämän keskittäminen on tyhmyyttä, sillä se ei johda mihinkään mitä joku voisi toivoa."

Olen samaa mieltä. Minä ajattelenkin niinpäin, että mistä kaikesta voisin luopua ja mikä jäisi jäljelle....Usko ei uskonto... Vaimostani luopuisin erittäin pitkin hampain.

"Millä oikeudella sitten joku määrittelisi minulle miten minun kuuluu käyttää lahjani. Minun mielestäni minulla on oikeus tuhota tämä lahjani ilman että minua rangaistaan siitä. En ainakaan aijo säilyttää elämääi laatikossa, enkä todellakaan aio käyttää sitä niin kuin lahjan antaja minua vaatii. Jos lahja on annettu välittämisen johdosta, niin käytän sen silloin niin, kuten näen sen mielyttävimmäksi"

Itseasiassa aika hyvä pointti. Mutta esimerkki:
Jos saat jouluna lahjan, joka ei miellytä tai sovi tarkoituksiisi ja hävität sen välittämättä antajan tunteista, jopa uhmaten, loukkaat varmasti hänen tunteitaan...? Eikö? Välit voivat mennä kokonaan poikki... Näin myös Jumalan kanssa. Se rangaistus, mistä puhut on td. juuri välien rikkoontuminen. Ikuinen ero Jumalasta. Raamatun kieli on aina sidottu ihmisen ymmärrykseen ja siksi me monesti miellämme esim. tuomion juuri niinkuin kulttuurissamme tuomio ja rangastus mielletään....
Mutta onko se sitä? En tiedä.

Silloin kun raamattu on kirjoitettu, rangaistukseksi on kuvattu sen ajan mittapuun mukaan kaikkein pahin, mitä ihminen voi kuvitella... Tuli kuitenkin symboloi sekä intoa (tulinen rakkaus...) että tuskaa (loputon tuska korventaa sisintä, on kuin sielu palaisi).
Minä näkisin, että rangaistuksen sijaan tulisi puhua seurauksesta. Jos ihminen kääntää selkänsä Jumalalle, yhteys katkeaa ja pysyy poikki.
Esim. parisuhteessa jätetty voi kokea, ettei halua olla missään tekemisessä jättäjän kanssa. Kun kohdataan kadulla, jätetty ei ole tuntevinaankaan. Jättäjä saattaa kokea sen rangaistuksena....

Milloin ihminen siis kohtaa Jumalan, jätettyään hänet? Kuoleman jälkeen.

Ehkäpä Jumalassa on samoja pikkumaisia piirteitä kuin ihmisessä, että hän on niin loukkaantunut, ettei silloin ole tuntevinaan....?

"Tai sitten inhimillisyytesi ja järkesi onkin sekoittanut raamattuun hakiessasi turvaa. "

Tai sitten kristillisyys on sekoittunut inhimmillisyyteeni ja järkeeni? Niin, hakiessani vastauksia. Minkään ominaisuuden kärsimättä, toivottavasti.

"Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua."
Selittäisitkö lauseen sisällön. En viitsi arvuutella ja kommentoida eri asiaa "

No, jos esim. läheinen uskova ystäväni kuolisi huomenna (mitä en toivo), voisin olla kummankin uskon kautta varma, että hän meni kotiin Isän luokse, olisi perillä siellä, minne olemme matkalla. Että hänellä on hyvä olla jne. Surua se ei poistaisi (Jeesuskin suri), mutta toivottvasti katkeruuden kyllä. Moni kuolemaa tekevä uskova on sanonut kuolinvuoteella:"Älkää surko, minä menen kotiin Jeesuksen luokse." Ja jos se on myös tietyllä tavalla maali, miksi murehtia ja pilata loppuelämänsä...?


Eilen kuulin, kuinka eräs sairaalassa ollut vanhus oli lähettänyt seurakunnalle terveiset viimeisenä elinpäivänään, eikä viestissä ollut katkeruuden häivääkään... Päinvastoin. Toivotti vain kaikille hyvää matkaa, hän oli jo perillä!

"Eikö synti ilman katumusta riitä. Eikö uskottomuus riitä."

Miten näitä tekemällä pelastaisit maailman? Siis muun kuin Oman maailmasi?

"Esimerkiksi vaihtaa lupaavan lääkärin uran papin uraan, ihan vain varmuuden vuoksi."

Ei muuta mitään. Jos ei usko sydämestään. On aivan sama onko pappi vai lääkäri. Ihan kummalla tahansa voivat olla välit poikki Jumalan kanssa tai kunnossa.... Eli välit eivät korjaannu vaihtamalla papiksi "varmuuden vuoksi." Moni varmaan kyllä yrittää sitä, mutta silloin puhutaankin sudesta lampaan vaatteissa....;)

No taisi tulla kirjoitettua taas pitkä vastaus, lopulta kuitenkin. Koeta kestää…
Ja pahoittelen nikkisi väärin kirjoittamista:)

Apostoli34 kirjoitti:

Muutama kohta, joka nousi esiin:

"miski jumala on tehnyt minut sellaiseksi, etten pysty lukemaan raamattua ilman, että se aiheuttaa mieleeni ristiriitoja?"

Juuri sen takia. En minäkään pysty. Kukaan uskova ei pysty. Olen keskustellut asiasta 30 vuotta uskossa olleiden kanssa ja saman vastauksen olen saanut.

Sitä varten onkin rukous. Yhteys häneen joka raamatun kirjoituttanut. Jopa Paavali koki ristiriitoja Jumalan ja itsensä kanssa. Miksi? Koska liha ja henki kamppailevat kokojan keskenään. Niin kauan kuin elämme.

"No, minä näen kyllä sellaisia idiootteja, jotka näkevät että ura, uskonto, isänmaa, avioliitto, lapset tai seksi (tai jokin muu yksitäinen asia) on koko elämän sisältö. Yhteen asiaan elämän keskittäminen on tyhmyyttä, sillä se ei johda mihinkään mitä joku voisi toivoa."

Olen samaa mieltä. Minä ajattelenkin niinpäin, että mistä kaikesta voisin luopua ja mikä jäisi jäljelle....Usko ei uskonto... Vaimostani luopuisin erittäin pitkin hampain.

"Millä oikeudella sitten joku määrittelisi minulle miten minun kuuluu käyttää lahjani. Minun mielestäni minulla on oikeus tuhota tämä lahjani ilman että minua rangaistaan siitä. En ainakaan aijo säilyttää elämääi laatikossa, enkä todellakaan aio käyttää sitä niin kuin lahjan antaja minua vaatii. Jos lahja on annettu välittämisen johdosta, niin käytän sen silloin niin, kuten näen sen mielyttävimmäksi"

Itseasiassa aika hyvä pointti. Mutta esimerkki:
Jos saat jouluna lahjan, joka ei miellytä tai sovi tarkoituksiisi ja hävität sen välittämättä antajan tunteista, jopa uhmaten, loukkaat varmasti hänen tunteitaan...? Eikö? Välit voivat mennä kokonaan poikki... Näin myös Jumalan kanssa. Se rangaistus, mistä puhut on td. juuri välien rikkoontuminen. Ikuinen ero Jumalasta. Raamatun kieli on aina sidottu ihmisen ymmärrykseen ja siksi me monesti miellämme esim. tuomion juuri niinkuin kulttuurissamme tuomio ja rangastus mielletään....
Mutta onko se sitä? En tiedä.

Silloin kun raamattu on kirjoitettu, rangaistukseksi on kuvattu sen ajan mittapuun mukaan kaikkein pahin, mitä ihminen voi kuvitella... Tuli kuitenkin symboloi sekä intoa (tulinen rakkaus...) että tuskaa (loputon tuska korventaa sisintä, on kuin sielu palaisi).
Minä näkisin, että rangaistuksen sijaan tulisi puhua seurauksesta. Jos ihminen kääntää selkänsä Jumalalle, yhteys katkeaa ja pysyy poikki.
Esim. parisuhteessa jätetty voi kokea, ettei halua olla missään tekemisessä jättäjän kanssa. Kun kohdataan kadulla, jätetty ei ole tuntevinaankaan. Jättäjä saattaa kokea sen rangaistuksena....

Milloin ihminen siis kohtaa Jumalan, jätettyään hänet? Kuoleman jälkeen.

Ehkäpä Jumalassa on samoja pikkumaisia piirteitä kuin ihmisessä, että hän on niin loukkaantunut, ettei silloin ole tuntevinaan....?

"Tai sitten inhimillisyytesi ja järkesi onkin sekoittanut raamattuun hakiessasi turvaa. "

Tai sitten kristillisyys on sekoittunut inhimmillisyyteeni ja järkeeni? Niin, hakiessani vastauksia. Minkään ominaisuuden kärsimättä, toivottavasti.

"Tyhmää varmaan on myös se, että jos uskova puoliso kuolee ensin, hän menee kotiin, on siis turha katkeroitua."
Selittäisitkö lauseen sisällön. En viitsi arvuutella ja kommentoida eri asiaa "

No, jos esim. läheinen uskova ystäväni kuolisi huomenna (mitä en toivo), voisin olla kummankin uskon kautta varma, että hän meni kotiin Isän luokse, olisi perillä siellä, minne olemme matkalla. Että hänellä on hyvä olla jne. Surua se ei poistaisi (Jeesuskin suri), mutta toivottvasti katkeruuden kyllä. Moni kuolemaa tekevä uskova on sanonut kuolinvuoteella:"Älkää surko, minä menen kotiin Jeesuksen luokse." Ja jos se on myös tietyllä tavalla maali, miksi murehtia ja pilata loppuelämänsä...?


Eilen kuulin, kuinka eräs sairaalassa ollut vanhus oli lähettänyt seurakunnalle terveiset viimeisenä elinpäivänään, eikä viestissä ollut katkeruuden häivääkään... Päinvastoin. Toivotti vain kaikille hyvää matkaa, hän oli jo perillä!

"Eikö synti ilman katumusta riitä. Eikö uskottomuus riitä."

Miten näitä tekemällä pelastaisit maailman? Siis muun kuin Oman maailmasi?

"Esimerkiksi vaihtaa lupaavan lääkärin uran papin uraan, ihan vain varmuuden vuoksi."

Ei muuta mitään. Jos ei usko sydämestään. On aivan sama onko pappi vai lääkäri. Ihan kummalla tahansa voivat olla välit poikki Jumalan kanssa tai kunnossa.... Eli välit eivät korjaannu vaihtamalla papiksi "varmuuden vuoksi." Moni varmaan kyllä yrittää sitä, mutta silloin puhutaankin sudesta lampaan vaatteissa....;)

No taisi tulla kirjoitettua taas pitkä vastaus, lopulta kuitenkin. Koeta kestää…
Ja pahoittelen nikkisi väärin kirjoittamista:)

Lue lisää

"Sitä varten onkin rukous. Yhteys häneen joka raamatun kirjoituttanut."
Tästäpä tulee mieleeni jotain mitä veljeni huomasi tässä yksi päivä. Toivottavasti pystyt näkemään psykologisen yhteyden. Hän kertoi näin:
Aina kun jättää tyttöystävän, oli sitten kuinka hyvästä syystä, alkaa ajattelemaan, miksi menin jättämään(katumusta). Sitten hän alkaa muistelemaan miksi todella teki näin... Ja kohta jälleen sama uudelleen, miksi tein niin, ja ai niin, todellakin.

Uskova ihminen pystyy UNOHTAMAAN ristiriidat päästessään rukoillessaan mielyttävään tilaan. Tämä tila aiheuttaa illuusion joka hämärtää todellisuuden. Näin ainakin minun ateistisesta näkökulmastani.

Uskominen on houkuttelevaa, mutta se olisi minulle se suurin "lankeemus".

"Jos saat jouluna lahjan, joka ei miellytä tai sovi tarkoituksiisi ja hävität sen välittämättä antajan tunteista, jopa uhmaten, loukkaat varmasti hänen tunteitaan...?"
Totta. Tämän takia en käykkään kirkossa usein(viime jouluna taisin käydä), se olisi kuin sylkisin hänen lahjalleen. Tämä olisi myös syy olla tappamatta itseään, röyhkeä tapa tuhota lahja. Mutta vaatisitko sinä, että kun annat lapselle leikkiauton, hänen pitää leikkiä sillä tietyllä tavalla, eikä saisi leikkiä sillä kuin se olisikin lentokone. Menisivätkö välit poikki, jos hän käyttäisi sitä ahkerasti, mutta ei ollenkaan niinkuin sinä toivoit.

"Ikuinen ero Jumalasta"
Mutta eikö jumala ole kaikki mitä on. Eli jos joutuu eroon jumalasta, lakkaa olemasta. Tarkoitat siis että kuollessani saan todellakin sen kaipaamani todellisen kuoleman, enkä joudu ikuiseksi vangiksi kuoleman jälkeiseen elämään, jopa teidän uskontonne mukaan. Kuulostaa hyvältä.

"No, jos esim. läheinen uskova ystäväni kuolisi huomenna"
Olisin veikannutkin tätä, mutta halusin varmistaa.

Jos joku minulle tärkeä ihminen kuolee, minä suren, mutta en katkeroidu, sillä ymmärrän, mitä kuolema on. Jostain loogisesta syystä johtuvaa elintoimintojuen loppumista. Minä en voi syyttää siitä ketään. Minä en voi kostaa mitään, siitä syystä koska ei ole mitään kostettavaa. Enkä näe loppua mitenkään niin pelottavana. Loppu, ei mitään. Ei kärsimystä, eikä iloa. Täydellisyys.

"Toivotti vain kaikille hyvää matkaa, hän oli jo perillä!"
Minun on mahdotonta kuten meidän kaikkien sanoa, miten toimimme viimeisillä hetkillämme, mutta itse toivon että pystyisin siihen, että nauraisin, vitsailisin. Ja lohduttaisin omaisiani, että minun olemassa oloni on vuoro loppua, toivottaisin hyvää jatkoa omaisilleni ja ihmiskunnalle. Ja planeetalle ja tälle maailmalle. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan pelkää kuolemaa. Ja vaikeammaksi se muuttuu.

Miksi itkeä ja pelätä, kun siitä ei ole mitään hyötyä? Miksi katkeroitua?

"Siis muun kuin Oman maailmasi?"
Siis tarkoitat varmastikkin muun kuin minun oman henkilökohtaisen maailmani.

"Miten näitä tekemällä pelastaisit maailman?"
Taisin kyllä antaakin esimerkin. Yksinkertaisesti, joutuisit aivopesemään itsesi, jotta menisit läpi peitetehtävästä. Joudut valitsemaan pyydätkö jumalaltasi anteeksi(jotain tosi pahaa), vai pelastatko jonkun todella tärkeän hengen, molempia et ehdi.

Lisäksi vaikka kuinka ihanaa uskosi olisikin sinulle, ei se sitä ole kaikille. Kun joku uskovainen käännyttää, niin jälki on todella rumaa, jos henkilö ei ole soveltuvainen uskovaiseksi. Esimerkiksi minä. Voin sanoa, että minun kaltaiseni, mutta uskovaiset ihmiset olivat niitä, jotka saivat roviot syttymään. En epäile, etteikö pyhä oikeudenmukaisuus olisi herättänyt sisäistä sadistiani.

Usko ei sovellu kaikille. Sitä monen on vaikea hyväksyä.

"Ei muuta mitään"
Sinun mukaasi. Mutta olemme yksilöitä. En ikinä oleta, että sinä, peräti järkevänä ihmisenä todellakin tekisit jotain niin typerää, mutta joku toinen voi näin tehdä. On virhe odottaa toisilta samantasoista viisautta mitä itseltä löytyy.

oggi kirjoitti:

"Sitä varten onkin rukous. Yhteys häneen joka raamatun kirjoituttanut."
Tästäpä tulee mieleeni jotain mitä veljeni huomasi tässä yksi päivä. Toivottavasti pystyt näkemään psykologisen yhteyden. Hän kertoi näin:
Aina kun jättää tyttöystävän, oli sitten kuinka hyvästä syystä, alkaa ajattelemaan, miksi menin jättämään(katumusta). Sitten hän alkaa muistelemaan miksi todella teki näin... Ja kohta jälleen sama uudelleen, miksi tein niin, ja ai niin, todellakin.

Uskova ihminen pystyy UNOHTAMAAN ristiriidat päästessään rukoillessaan mielyttävään tilaan. Tämä tila aiheuttaa illuusion joka hämärtää todellisuuden. Näin ainakin minun ateistisesta näkökulmastani.

Uskominen on houkuttelevaa, mutta se olisi minulle se suurin "lankeemus".

"Jos saat jouluna lahjan, joka ei miellytä tai sovi tarkoituksiisi ja hävität sen välittämättä antajan tunteista, jopa uhmaten, loukkaat varmasti hänen tunteitaan...?"
Totta. Tämän takia en käykkään kirkossa usein(viime jouluna taisin käydä), se olisi kuin sylkisin hänen lahjalleen. Tämä olisi myös syy olla tappamatta itseään, röyhkeä tapa tuhota lahja. Mutta vaatisitko sinä, että kun annat lapselle leikkiauton, hänen pitää leikkiä sillä tietyllä tavalla, eikä saisi leikkiä sillä kuin se olisikin lentokone. Menisivätkö välit poikki, jos hän käyttäisi sitä ahkerasti, mutta ei ollenkaan niinkuin sinä toivoit.

"Ikuinen ero Jumalasta"
Mutta eikö jumala ole kaikki mitä on. Eli jos joutuu eroon jumalasta, lakkaa olemasta. Tarkoitat siis että kuollessani saan todellakin sen kaipaamani todellisen kuoleman, enkä joudu ikuiseksi vangiksi kuoleman jälkeiseen elämään, jopa teidän uskontonne mukaan. Kuulostaa hyvältä.

"No, jos esim. läheinen uskova ystäväni kuolisi huomenna"
Olisin veikannutkin tätä, mutta halusin varmistaa.

Jos joku minulle tärkeä ihminen kuolee, minä suren, mutta en katkeroidu, sillä ymmärrän, mitä kuolema on. Jostain loogisesta syystä johtuvaa elintoimintojuen loppumista. Minä en voi syyttää siitä ketään. Minä en voi kostaa mitään, siitä syystä koska ei ole mitään kostettavaa. Enkä näe loppua mitenkään niin pelottavana. Loppu, ei mitään. Ei kärsimystä, eikä iloa. Täydellisyys.

"Toivotti vain kaikille hyvää matkaa, hän oli jo perillä!"
Minun on mahdotonta kuten meidän kaikkien sanoa, miten toimimme viimeisillä hetkillämme, mutta itse toivon että pystyisin siihen, että nauraisin, vitsailisin. Ja lohduttaisin omaisiani, että minun olemassa oloni on vuoro loppua, toivottaisin hyvää jatkoa omaisilleni ja ihmiskunnalle. Ja planeetalle ja tälle maailmalle. Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan pelkää kuolemaa. Ja vaikeammaksi se muuttuu.

Miksi itkeä ja pelätä, kun siitä ei ole mitään hyötyä? Miksi katkeroitua?

"Siis muun kuin Oman maailmasi?"
Siis tarkoitat varmastikkin muun kuin minun oman henkilökohtaisen maailmani.

"Miten näitä tekemällä pelastaisit maailman?"
Taisin kyllä antaakin esimerkin. Yksinkertaisesti, joutuisit aivopesemään itsesi, jotta menisit läpi peitetehtävästä. Joudut valitsemaan pyydätkö jumalaltasi anteeksi(jotain tosi pahaa), vai pelastatko jonkun todella tärkeän hengen, molempia et ehdi.

Lisäksi vaikka kuinka ihanaa uskosi olisikin sinulle, ei se sitä ole kaikille. Kun joku uskovainen käännyttää, niin jälki on todella rumaa, jos henkilö ei ole soveltuvainen uskovaiseksi. Esimerkiksi minä. Voin sanoa, että minun kaltaiseni, mutta uskovaiset ihmiset olivat niitä, jotka saivat roviot syttymään. En epäile, etteikö pyhä oikeudenmukaisuus olisi herättänyt sisäistä sadistiani.

Usko ei sovellu kaikille. Sitä monen on vaikea hyväksyä.

"Ei muuta mitään"
Sinun mukaasi. Mutta olemme yksilöitä. En ikinä oleta, että sinä, peräti järkevänä ihmisenä todellakin tekisit jotain niin typerää, mutta joku toinen voi näin tehdä. On virhe odottaa toisilta samantasoista viisautta mitä itseltä löytyy.

Lue lisää

"Tästäpä tulee mieleeni jotain mitä veljeni huomasi tässä yksi päivä. Toivottavasti pystyt näkemään psykologisen yhteyden. Hän kertoi näin:
Aina kun jättää tyttöystävän, oli sitten kuinka hyvästä syystä, alkaa ajattelemaan, miksi menin jättämään(katumusta). Sitten hän alkaa muistelemaan miksi todella teki näin... Ja kohta jälleen sama uudelleen, miksi tein niin, ja ai niin, todellakin.


Psykologisesti ajateltuna tuohon voisi toimia ns. ratkaisukeskeinen ajattelu. Kun tekee havainnon, että ahaa, ratkaisu oli kuitenkin hyvä ja jatkaa elämäänsä tulevaisuuteen, ei menneisyyteen katsoen, elämä muuttuu ehkä mielekkäämmäksi.

Ihminen saattaa kantaa elämässään vastaavia taakkoja paljonkin mukanaan, jopa usean matkalaukun verran. Näihin saattaa auttaa esim. ratkaisukeskeinen terapia, jonka kautta ihminen oppii näkemään menneisyyden menneisyytenä, eikä syyllistä itseään tai katkeroidu kohtaamaastaan vääryydestä.

Myös tuon viimeisen pohdinnan uskovakin voi tehdä ilman rukoustakin... On vain niin, että moni tajuttuaankin ja muistettuaan syyn, saattaa silti syyllistää itseään tai toista osapuolta erosta.

"Uskova ihminen pystyy UNOHTAMAAN ristiriidat päästessään rukoillessaan mielyttävään tilaan. Tämä tila aiheuttaa illuusion joka hämärtää todellisuuden. Näin ainakin minun ateistisesta näkökulmastani."

Vaikka pystyisikin, tila tulisi saavuttaa jatkuvasti yhä uudelleen. Uskoontulo ja syntien anteeksi saaminen, armon kokeminen ja kaiken menneen vääryyden kokeminen (jos on kokenut, kaikki eivät ole) on ratkaisukeskeistä terapiaa isolla T:llä. Minulle eikä muillekaan uskoville siinä ei ole kyse illuusiosta. Kun kokee, että Jumala on antanut kaiken anteeksi ja lohduttaa myös vääryyksien osalta, se on kuin pitkän pohdinnan jälkeen saavutettu tila.

En minä ole unohtanut erojani tyttöystävistä, muistan syytkin vallan hyvin, mutta kun Jumala muuttaa ihmistä sisältäpäin, syyllisyys ja syytös häviävät. Niiden taakka "putoaa" harteilta kuin esim.zen-oivalluksessa voisi kuvitella tapahtuvan.
Ilman pitkäaikaista meditaatiota. Jumala ottaa kaiken kannettavakseen. Jumala itseasiassa otti jo kaiken harteilleen, sekä menneen että tulevan. Ristillä. Veressään.

Uskolla ei ole juurikaan tunteiden kanssa tekemistä tai sen, että miten me sen koemme. Siinä on kyse siitä, että miten Jumala sen kokee. Siksi en luottaisi "miellyttäviin" tunteisiin tai liikutuksiin jne. Ateistinen näkökulma korostaa noita juuri siksi, koska kieltää Jumalan osuuden asiaan. Minulle taas Jumalan rooli on kaikkein tärkein.

Eli en minä unohda asioita, vaikka Jumala kertoisi minulle, että niitä on turha murehtia, hän on jo kaiken hoitanut. Minun pitää vain luottaa siihen.
Ei muisti mihinkään häviä, ajatukset eivät vaan niin paljon askartele menneiden kanssa.

Raamatussa sanotaan myös, että kun ihminen uudestisyntyy Kristuksessa, entistä ei enää ole, vaan hän on kuollut. Ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja tätä on jopa monien uskovien vaikea hyvksyä tai sisäistää. Jumala ei vain korjaa, vaan luo uutta. Sisäisesti ja joskus ihmisen fyysinenkin puoli (sairaudet, vammat) hoidetaan samalla. Siksi vanhat murheet eivät vaikuta ihmiseen.

Mutta sinä varmaan näet rukouksessa vain psykologisen voiman, minä näen sen suorana sähköpostina Jumalalle ja tulos on Jumalan aikaansaamaa, ei mieleni.

"Mutta vaatisitko sinä, että kun annat lapselle leikkiauton, hänen pitää leikkiä sillä tietyllä tavalla, eikä saisi leikkiä sillä kuin se olisikin lentokone. Menisivätkö välit poikki, jos hän käyttäisi sitä ahkerasti, mutta ei ollenkaan niinkuin sinä toivoit."

Ei menisi, enkä tiedä meneekö Jumalan kanssakaan. Luulen, että hän olisi surullinen ja loukkaantunutkin. Ja jos käyttäisin lahjani vastoin hänen toivettaan,niin silloinhan en olisi häneen yhteydessä, niin.... Mutta on sanottu, että vaikka ihminen kääntäisi selkänsä Jumalalle, Jumala ei käännä selkäänsä ihmiselle. Hän odottaa ja on valmis antamaan anteeksi.

Täytyy myöntää, että esimerkkisi on loistava, pisti miettimään myös Jumalan anteeksiantoa. Asiaa pitää tutkia... eli kumpi ne välit todellisuudessa laittaa poikki, ihminen vai Jumala?

" Eli jos joutuu eroon jumalasta, lakkaa olemasta. Tarkoitat siis että kuollessani saan todellakin sen kaipaamani todellisen kuoleman, enkä joudu ikuiseksi vangiksi kuoleman jälkeiseen elämään, jopa teidän uskontonne mukaan. Kuulostaa hyvältä."

Niin, minä en osaa vastata tähän. Mutta jos se kuulostaa sinusta hyvälle....

"Kun joku uskovainen käännyttää, niin jälki on todella rumaa, jos henkilö ei ole soveltuvainen uskovaiseksi. Esimerkiksi minä. Voin sanoa, että minun kaltaiseni, mutta uskovaiset ihmiset olivat niitä, jotka saivat roviot syttymään."

Tarkoitatko käännyttäjän soveltuvuutta vai kohteen? Jos viittaat omaan persoonaasi ihmisten polttajiin (ns. uskoviin), oletko todellakin niin julma? well, voin lohduttaa sinua että ihminen voi päättää olla uskovainen olematta sitä, mutta se ei kestä päivänvaloa. On totta, että raamatun suhtautuminen esim. noituuteen väärin tulkittuna on varmaan aiheuttanut ko. toimenpiteitä.

Mutta kun sanotaan, että poistakaa paha keskuudestanne, se ei tarkoita kenenkään tappamista. Paha poistuu Jeesuksen Kristuksen nimellä ja veren voimalla. Paha ei kestä Kristuksen nimeä. Eli jos kirkonmiehet olisivat ymmärtäneet rukoilla ns. noitien puolesta, puhua heille Jeesuksesta, totuuskin olisi tullut ilmi. Jos ihminen olisi ollut Pahan palveluksessa, olisi hän juossut karkuun, raamatun mukaan. Ilman kidutusta ym. brutaaleja testejä, joista ei raamatussa puhuta mitään. Jeesus, Paavali ja muut opetuslapset karkoitttivat pahoja henkiä pelkällä puheella.

Ehkäpä kirkonisissä ei ollut henkeä riittävästi moiseen???? Vaan piti keksiä kaikenmaailman rovioita ja kidutuskammioita, jotka ovat ehdottomasti Jeesuksen sanoman vastaisia.
"Rakasta vihollistasi."

"En ikinä oleta, että sinä, peräti järkevänä ihmisenä todellakin tekisit jotain niin typerää, mutta joku toinen voi näin tehdä. On virhe odottaa toisilta samantasoista viisautta mitä itseltä löytyy."

Toki, uskovana myös ajattelen asian niin, ettei ihminen ole silloin sydämessään sisäistänyt Jeesuksen sovitustyötä ja sitä mitä ihmisen tarvitsee tehdä miellyttääkseen Jumalaa. Ehkä siinä tarvitaan myös uskon lisäksi ns. maalaisjärkeä.

Ihminen saattaa toki luopua lupaavasta lääkärinurastaan ja alkaa papiksi, jos sisäinen kutsumus (Jumalan kutsu) sen aiheuttaa, ei varmistellakseen. Paavali tosin sanoi, että kukin pysyköön asemassaan, missä oli uskoon tullessaan... Eli ei kaikkien ole tarkoitus luopua työstään, asemastaan yhteiskunnassa, kun Jumala kutsuu. Tämä siksi, että jokaiselle Jumala antaa erilaisen palvelutehtävän.

Ei kaikista ole tarkoitus tulla julistajia tai pappeja. Täällä olisi muuten pian huutava pula eri alojen ammattilaisista.....;)

Suhtautumisesi kuolemaan ja sen kohtaamiseen vaikuttaa hyvin tasapainoiselta. Tuli myös jotenkin tietynlainen kuoleman kaipuun tunne lopullisuuden ja olamassaolon lakkaamisen ihannoimisen kautta, voi olla että olen väärässä?
Ihan kuin toivoisit, että tulisi pian se heti, jolloin ei enää tarvitse olla olemassa...
Toivottavasti olen väärässä.
Hyvää päivän jatkoa!

Apostoli34 kirjoitti:

"Tästäpä tulee mieleeni jotain mitä veljeni huomasi tässä yksi päivä. Toivottavasti pystyt näkemään psykologisen yhteyden. Hän kertoi näin:
Aina kun jättää tyttöystävän, oli sitten kuinka hyvästä syystä, alkaa ajattelemaan, miksi menin jättämään(katumusta). Sitten hän alkaa muistelemaan miksi todella teki näin... Ja kohta jälleen sama uudelleen, miksi tein niin, ja ai niin, todellakin.


Psykologisesti ajateltuna tuohon voisi toimia ns. ratkaisukeskeinen ajattelu. Kun tekee havainnon, että ahaa, ratkaisu oli kuitenkin hyvä ja jatkaa elämäänsä tulevaisuuteen, ei menneisyyteen katsoen, elämä muuttuu ehkä mielekkäämmäksi.

Ihminen saattaa kantaa elämässään vastaavia taakkoja paljonkin mukanaan, jopa usean matkalaukun verran. Näihin saattaa auttaa esim. ratkaisukeskeinen terapia, jonka kautta ihminen oppii näkemään menneisyyden menneisyytenä, eikä syyllistä itseään tai katkeroidu kohtaamaastaan vääryydestä.

Myös tuon viimeisen pohdinnan uskovakin voi tehdä ilman rukoustakin... On vain niin, että moni tajuttuaankin ja muistettuaan syyn, saattaa silti syyllistää itseään tai toista osapuolta erosta.

"Uskova ihminen pystyy UNOHTAMAAN ristiriidat päästessään rukoillessaan mielyttävään tilaan. Tämä tila aiheuttaa illuusion joka hämärtää todellisuuden. Näin ainakin minun ateistisesta näkökulmastani."

Vaikka pystyisikin, tila tulisi saavuttaa jatkuvasti yhä uudelleen. Uskoontulo ja syntien anteeksi saaminen, armon kokeminen ja kaiken menneen vääryyden kokeminen (jos on kokenut, kaikki eivät ole) on ratkaisukeskeistä terapiaa isolla T:llä. Minulle eikä muillekaan uskoville siinä ei ole kyse illuusiosta. Kun kokee, että Jumala on antanut kaiken anteeksi ja lohduttaa myös vääryyksien osalta, se on kuin pitkän pohdinnan jälkeen saavutettu tila.

En minä ole unohtanut erojani tyttöystävistä, muistan syytkin vallan hyvin, mutta kun Jumala muuttaa ihmistä sisältäpäin, syyllisyys ja syytös häviävät. Niiden taakka "putoaa" harteilta kuin esim.zen-oivalluksessa voisi kuvitella tapahtuvan.
Ilman pitkäaikaista meditaatiota. Jumala ottaa kaiken kannettavakseen. Jumala itseasiassa otti jo kaiken harteilleen, sekä menneen että tulevan. Ristillä. Veressään.

Uskolla ei ole juurikaan tunteiden kanssa tekemistä tai sen, että miten me sen koemme. Siinä on kyse siitä, että miten Jumala sen kokee. Siksi en luottaisi "miellyttäviin" tunteisiin tai liikutuksiin jne. Ateistinen näkökulma korostaa noita juuri siksi, koska kieltää Jumalan osuuden asiaan. Minulle taas Jumalan rooli on kaikkein tärkein.

Eli en minä unohda asioita, vaikka Jumala kertoisi minulle, että niitä on turha murehtia, hän on jo kaiken hoitanut. Minun pitää vain luottaa siihen.
Ei muisti mihinkään häviä, ajatukset eivät vaan niin paljon askartele menneiden kanssa.

Raamatussa sanotaan myös, että kun ihminen uudestisyntyy Kristuksessa, entistä ei enää ole, vaan hän on kuollut. Ihmisestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja tätä on jopa monien uskovien vaikea hyvksyä tai sisäistää. Jumala ei vain korjaa, vaan luo uutta. Sisäisesti ja joskus ihmisen fyysinenkin puoli (sairaudet, vammat) hoidetaan samalla. Siksi vanhat murheet eivät vaikuta ihmiseen.

Mutta sinä varmaan näet rukouksessa vain psykologisen voiman, minä näen sen suorana sähköpostina Jumalalle ja tulos on Jumalan aikaansaamaa, ei mieleni.

"Mutta vaatisitko sinä, että kun annat lapselle leikkiauton, hänen pitää leikkiä sillä tietyllä tavalla, eikä saisi leikkiä sillä kuin se olisikin lentokone. Menisivätkö välit poikki, jos hän käyttäisi sitä ahkerasti, mutta ei ollenkaan niinkuin sinä toivoit."

Ei menisi, enkä tiedä meneekö Jumalan kanssakaan. Luulen, että hän olisi surullinen ja loukkaantunutkin. Ja jos käyttäisin lahjani vastoin hänen toivettaan,niin silloinhan en olisi häneen yhteydessä, niin.... Mutta on sanottu, että vaikka ihminen kääntäisi selkänsä Jumalalle, Jumala ei käännä selkäänsä ihmiselle. Hän odottaa ja on valmis antamaan anteeksi.

Täytyy myöntää, että esimerkkisi on loistava, pisti miettimään myös Jumalan anteeksiantoa. Asiaa pitää tutkia... eli kumpi ne välit todellisuudessa laittaa poikki, ihminen vai Jumala?

" Eli jos joutuu eroon jumalasta, lakkaa olemasta. Tarkoitat siis että kuollessani saan todellakin sen kaipaamani todellisen kuoleman, enkä joudu ikuiseksi vangiksi kuoleman jälkeiseen elämään, jopa teidän uskontonne mukaan. Kuulostaa hyvältä."

Niin, minä en osaa vastata tähän. Mutta jos se kuulostaa sinusta hyvälle....

"Kun joku uskovainen käännyttää, niin jälki on todella rumaa, jos henkilö ei ole soveltuvainen uskovaiseksi. Esimerkiksi minä. Voin sanoa, että minun kaltaiseni, mutta uskovaiset ihmiset olivat niitä, jotka saivat roviot syttymään."

Tarkoitatko käännyttäjän soveltuvuutta vai kohteen? Jos viittaat omaan persoonaasi ihmisten polttajiin (ns. uskoviin), oletko todellakin niin julma? well, voin lohduttaa sinua että ihminen voi päättää olla uskovainen olematta sitä, mutta se ei kestä päivänvaloa. On totta, että raamatun suhtautuminen esim. noituuteen väärin tulkittuna on varmaan aiheuttanut ko. toimenpiteitä.

Mutta kun sanotaan, että poistakaa paha keskuudestanne, se ei tarkoita kenenkään tappamista. Paha poistuu Jeesuksen Kristuksen nimellä ja veren voimalla. Paha ei kestä Kristuksen nimeä. Eli jos kirkonmiehet olisivat ymmärtäneet rukoilla ns. noitien puolesta, puhua heille Jeesuksesta, totuuskin olisi tullut ilmi. Jos ihminen olisi ollut Pahan palveluksessa, olisi hän juossut karkuun, raamatun mukaan. Ilman kidutusta ym. brutaaleja testejä, joista ei raamatussa puhuta mitään. Jeesus, Paavali ja muut opetuslapset karkoitttivat pahoja henkiä pelkällä puheella.

Ehkäpä kirkonisissä ei ollut henkeä riittävästi moiseen???? Vaan piti keksiä kaikenmaailman rovioita ja kidutuskammioita, jotka ovat ehdottomasti Jeesuksen sanoman vastaisia.
"Rakasta vihollistasi."

"En ikinä oleta, että sinä, peräti järkevänä ihmisenä todellakin tekisit jotain niin typerää, mutta joku toinen voi näin tehdä. On virhe odottaa toisilta samantasoista viisautta mitä itseltä löytyy."

Toki, uskovana myös ajattelen asian niin, ettei ihminen ole silloin sydämessään sisäistänyt Jeesuksen sovitustyötä ja sitä mitä ihmisen tarvitsee tehdä miellyttääkseen Jumalaa. Ehkä siinä tarvitaan myös uskon lisäksi ns. maalaisjärkeä.

Ihminen saattaa toki luopua lupaavasta lääkärinurastaan ja alkaa papiksi, jos sisäinen kutsumus (Jumalan kutsu) sen aiheuttaa, ei varmistellakseen. Paavali tosin sanoi, että kukin pysyköön asemassaan, missä oli uskoon tullessaan... Eli ei kaikkien ole tarkoitus luopua työstään, asemastaan yhteiskunnassa, kun Jumala kutsuu. Tämä siksi, että jokaiselle Jumala antaa erilaisen palvelutehtävän.

Ei kaikista ole tarkoitus tulla julistajia tai pappeja. Täällä olisi muuten pian huutava pula eri alojen ammattilaisista.....;)

Suhtautumisesi kuolemaan ja sen kohtaamiseen vaikuttaa hyvin tasapainoiselta. Tuli myös jotenkin tietynlainen kuoleman kaipuun tunne lopullisuuden ja olamassaolon lakkaamisen ihannoimisen kautta, voi olla että olen väärässä?
Ihan kuin toivoisit, että tulisi pian se heti, jolloin ei enää tarvitse olla olemassa...
Toivottavasti olen väärässä.
Hyvää päivän jatkoa!

Lue lisää

"Psykologisesti ajateltuna tuohon voisi toimia ns. ratkaisukeskeinen ajattelu"
Ehkä ilmaisin itseni epäselvästi, mutta tämä tarkoitti vain hetkellisesti. Kyllä kun uusi löytyy niin noista päästään

"On vain niin, että moni tajuttuaankin ja muistettuaan syyn, saattaa silti syyllistää itseään tai toista osapuolta erosta"
Et siis nähnyt yhteyttä

Eli tarkoitin, että kun uusi ajatus, voimakas tunne palautuu mieleen, niin se tuntuu oikealta(tyttöystävä, jumala). Kaikki ristiriitaiset ajattelut unohtuvat(syy eroon, raamatun ristiriidat).

"tila tulisi saavuttaa jatkuvasti yhä uudelleen"
Totta kai. Mutta sehän saakin kokoajan lisää kipinää.

"Mutta sinä varmaan näet rukouksessa vain psykologisen voiman"
Enkä näe mitään syytä nähdä mitään muuta.

"minulle taas Jumalan rooli on kaikkein tärkein. "
Niin minustakin. Mutta tosin näen ihmisen sinä ainoana jumalana, josta kaikki jumalaisuus-ajatukset ovat lähtöisin.

"oletko todellakin niin julma"
Kysymys ei ole siitä olenko, vaan olisinko. Lisäksi nyt mennään kaummas lapsuuteeni. Jos minulle oltaisiin tuputettu uskontoa(vain uskontoa, ei välttämättä mitään roviosta tms.) olisi uskonto voinut saada minussa vastaavia piirteitä.

"Tarkoitatko käännyttäjän soveltuvuutta vai kohteen?"
Uskonto ei ole kaikkien juttu. Joillekin se ei yksinkertaisesti sovi. Tai no, sopiihan se tavallaan kaikille, mutta lopputulos ei ole kovinkaan inhimillinen.

"Mutta kun sanotaan, että poistakaa paha keskuudestanne, se ei tarkoita kenenkään tappamista."
Ei nyt. Mutta jos asian haluaa nähdä niin, niin sen voi nähdä niin. Kuten voi nähdä asian niin, että maapallo olisi raamatun mukaan pyöreä(maan piiri, aivan alkuperäinen sana voisi viitata pyöreyteen), vaikka kuinka monessa kohdassa ilmaistaankin, että maa on litteä.
http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/U_LITT.html

"Rakasta vihollistasi."
Mutta kysymys ei ollutkaan siitä että he olivat heidän vihollisiaan. Vaan itsensä jumalan... Siinä oikeutus. Mikään ei kiellä jumalan vihollisten tappamista. Ristiretketkin suunnattiin kohti jumalan vihollista, ei ihmisten.

"jos sisäinen kutsumus (Jumalan kutsu) sen aiheuttaa"
Jolloin hänen illuusionsa jumalasta tuhoaa monien ihmisten elämän.

"Ihan kuin toivoisit, että tulisi pian se heti, jolloin ei enää tarvitse olla olemassa..."
Ehkä... Hmmm, ehkä kaipaankin sitä. Onko sinulla ollut koskaan koti-ikävä? Ei väliä, osaat kumminkin kuvitella miltä tuntuisi olla lomalla sunnattoman pitkä aika. Kuvitellaan ettet loukkaisi ketään jos olisit kauemmin poissa. Toki sinä haluasit olla lomallasi mahdollisimman pitkän aikaa. Elämä on pitkäaikainen ja ainutkertainen loma tyhjyydestä. Mutta en haluasi viettää ikuisuutta erossa ajattelemattomuudesta, olemattomuudesta... unholasta. Mutta kyllä minä lomani loppuun vietän.

"Toivottavasti olen väärässä."
Vietetään lomamme, pidetään hauskaa ja annetaan muidenkin nauttia. Mutta typerää on väittää, että lähtiessämme täältä, emme tulisikaan kotiin, vaan tulisimme uudelleen tänne. Ehkä ymmärrät kummastukseni, kun jotkut kanssa lomailijoistani väittävät, että loma on ikuista... haluasimpa tavata heidän matkanjärjestäjät, mitähän hekin ovat heille kertoneet matkasta.

Ennen alkuamme, ei ollut mitään, lähtiessämme ei ollut mitään. Ja kun lähdemme, ei ole mitään. Näin se matka toimii.


...huomiota. Jälleen jaan ajatuksiani... Ilmaiseksi(ehkä joskus joudut ostamaan kirjan).

Jos keräisitte, voisitte suoraan lahjoittaa SPR:n nälkäpäivä keräykseen ja itseasiassa voisitkin tuon 50€ lahjoittaa suoraan sinne! Olisko ajatusta?

Tyhmiä ateisteja on jo muutenkin tarpeeksi, annetaan uskisten pitää tämä idiootti.

ja teksti todettu vanhentuneeksi...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010273566

Maukka kirjoitti:

ja teksti todettu vanhentuneeksi...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010273566

Lue lisää

tuoreempi kuin eräs toinen teksti jota tänne lainaillaan.

Nasse kirjoitti:

tuoreempi kuin eräs toinen teksti jota tänne lainaillaan.

Miten tuo liittyi tähän asiaan?

Maukka kirjoitti:

ja teksti todettu vanhentuneeksi...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000010273566

Lue lisää

Se on vanhentunnut?

M@k3 kirjoitti:

Se on vanhentunnut?

selittänyt jo aiemmassa keskustelussa?
jos et muista, niin käy lukemassa uudestaan...
Myönsihän Paulapakanakin että teksti on huikan vanhentunut...

Maukka kirjoitti:

selittänyt jo aiemmassa keskustelussa?
jos et muista, niin käy lukemassa uudestaan...
Myönsihän Paulapakanakin että teksti on huikan vanhentunut...

Kävin lukemassa.

Ja ainoa perustelu jonka löysin, oli että se on kirjoitettu 1900-luvulla.

Onhan se sillätavoin toki 'vanha' teksti, mutta ei sen sanoma ole siitä mihinkään vanhentunnut ja toimii oikein hyvin nykypäivänäkin.

Ja minusta se on oikein oiva vastaus alkuperäisen avauksen kysymykseen siitä mitä ateismi tarjoaa.

M@k3 kirjoitti:

Kävin lukemassa.

Ja ainoa perustelu jonka löysin, oli että se on kirjoitettu 1900-luvulla.

Onhan se sillätavoin toki 'vanha' teksti, mutta ei sen sanoma ole siitä mihinkään vanhentunnut ja toimii oikein hyvin nykypäivänäkin.

Ja minusta se on oikein oiva vastaus alkuperäisen avauksen kysymykseen siitä mitä ateismi tarjoaa.

Lue lisää

minähän yksityiskohtaisesti tarkastelin lauseita laitain niihin vastineita...
jos väität että ne eivät pidä paikkansa niin kumoa ne.
Jään odottamaan...

Maukka kirjoitti:

minähän yksityiskohtaisesti tarkastelin lauseita laitain niihin vastineita...
jos väität että ne eivät pidä paikkansa niin kumoa ne.
Jään odottamaan...

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

tämä ei liity mitenkään ateismiin, ateistin ei tarvitse olla skeptikko...

---------------------------------------------------

En ymmärrä vastaustasi, etkä sinä ilmeisesti ymmärrä alkutekstin vihjausta siihen että vastaus kysymyksiin voi löytyä muualtakin kuin 'Jumalasta'.

Voisitko hieman selventää tuota lausettasi?

M@k3 kirjoitti:

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma. Se perustuu itse elämän juuriin. Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia. Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

tämä ei liity mitenkään ateismiin, ateistin ei tarvitse olla skeptikko...

---------------------------------------------------

En ymmärrä vastaustasi, etkä sinä ilmeisesti ymmärrä alkutekstin vihjausta siihen että vastaus kysymyksiin voi löytyä muualtakin kuin 'Jumalasta'.

Voisitko hieman selventää tuota lausettasi?

Lue lisää

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma.]

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

[Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.]

Periaatteessa ateismi pohjautuu luontoon, mutta ateisti voi olla epärehellinen siinä missä kaikki muutkin.

[Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

[En ymmärrä vastaustasi, etkä sinä ilmeisesti ymmärrä alkutekstin vihjausta siihen että vastaus kysymyksiin voi löytyä muualtakin kuin 'Jumalasta'.]

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

Siksi teksti on vanhentunutta ja epäpätevää.

Maukka kirjoitti:

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma.]

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

[Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.]

Periaatteessa ateismi pohjautuu luontoon, mutta ateisti voi olla epärehellinen siinä missä kaikki muutkin.

[Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

[En ymmärrä vastaustasi, etkä sinä ilmeisesti ymmärrä alkutekstin vihjausta siihen että vastaus kysymyksiin voi löytyä muualtakin kuin 'Jumalasta'.]

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

Siksi teksti on vanhentunutta ja epäpätevää.

Lue lisää

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.

----------------------------------------------------

Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.

-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.

-----------------------------------------------------

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.

------------------------------------------------------

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

-Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.

M@k3 kirjoitti:

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.

----------------------------------------------------

Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.

-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.

-----------------------------------------------------

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.

------------------------------------------------------

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

-Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.

Lue lisää

[-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.]

siis sinun mielestäsi...

[-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.]

Mutta sillä ei olekkaan MITÄÄN tekemistä ateismin kanssa...

[-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.]

Syyllä ei ole väliä, Lewisin väite on siltikin virhelleelinen.

[Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.]

Paitsi että tämä sinun "totuutesi" on kymmenen kertaa todettu vain sinun henkilökohtaiseksi hihhuloinniksi, ja virheelliseksi...
Että se siitä sitten.

M@k3 kirjoitti:

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.

----------------------------------------------------

Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.

-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.

-----------------------------------------------------

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.

------------------------------------------------------

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

-Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.

Lue lisää

[-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.]

siis sinun mielestäsi...

[-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.]

Mutta sillä ei olekkaan MITÄÄN tekemistä ateismin kanssa...

[-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.]

Syyllä ei ole väliä, Lewisin väite on siltikin virhelleelinen.

[Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.]

Paitsi että tämä sinun "totuutesi" on kymmenen kertaa todettu vain sinun henkilökohtaiseksi hihhuloinniksi, ja virheelliseksi...
Että se siitä sitten.

Maukka kirjoitti:

[-Uskonto kylvää turhaa toivoa ja pelkoa.]

siis sinun mielestäsi...

[-Tässä vihjataan että totuus luonnon olemuksesta saattaa löytyä jostain muualta kuin muinaisesta paimentolaiskansan satukirjasta.]

Mutta sillä ei olekkaan MITÄÄN tekemistä ateismin kanssa...

[-Kyllä, mutta syyt tekoihin löytyvät usein todellisuudesta, ei satukirjan käskyistä.]

Syyllä ei ole väliä, Lewisin väite on siltikin virhelleelinen.

[Aivan niin, tähän voinkin laittaa taas vanhan totuuteni:

Uskonto on firma joka myy olematonta ratkaisua olemattomaan ongelmaan.

Uskovainen = Asiakas joka maksaa mitä pyydetään, mukisematta.

Ateisti = Henkilö joka ei mene halpaan.

Tämä määritelmä osoittaa ateistit älykkäämmiksi kuin uskovaiset.]

Paitsi että tämä sinun "totuutesi" on kymmenen kertaa todettu vain sinun henkilökohtaiseksi hihhuloinniksi, ja virheelliseksi...
Että se siitä sitten.

Lue lisää

siis sinun mielestäsi...

-Niin, minun ja kaikkien muidenkin omilla aivoillaan ajettelevien mukaan.

Mutta sillä ei olekkaan MITÄÄN tekemistä ateismin kanssa...

-Käsityksesi ateismistä on sitten hieman vinksahtannut.

Syyllä ei ole väliä, Lewisin väite on siltikin virhelleelinen.

-Ei ole, ainoa virhe täällä on se ettet osaa ottaa halkoa pois silmästäsi.

Paitsi että tämä sinun "totuutesi" on kymmenen kertaa todettu vain sinun henkilökohtaiseksi hihhuloinniksi, ja virheelliseksi...

-Ainoastaan sinun mielikuvituksessasi.

Että se siitä sitten.

-Aivan, ei kannata noilla eväillä lähteä väittelemään.

M@k3 kirjoitti:

siis sinun mielestäsi...

-Niin, minun ja kaikkien muidenkin omilla aivoillaan ajettelevien mukaan.

Mutta sillä ei olekkaan MITÄÄN tekemistä ateismin kanssa...

-Käsityksesi ateismistä on sitten hieman vinksahtannut.

Syyllä ei ole väliä, Lewisin väite on siltikin virhelleelinen.

-Ei ole, ainoa virhe täällä on se ettet osaa ottaa halkoa pois silmästäsi.

Paitsi että tämä sinun "totuutesi" on kymmenen kertaa todettu vain sinun henkilökohtaiseksi hihhuloinniksi, ja virheelliseksi...

-Ainoastaan sinun mielikuvituksessasi.

Että se siitä sitten.

-Aivan, ei kannata noilla eväillä lähteä väittelemään.

Lue lisää

en minä jaksa enää, perustelisit väitteitäsi, etkä vain puhisi siitä että minulla on halko silmilläni... Jos et edes yritä saada tästä asiallista keskustelua, on minulla paljon parempaa tekemistä...

Maukka kirjoitti:

en minä jaksa enää, perustelisit väitteitäsi, etkä vain puhisi siitä että minulla on halko silmilläni... Jos et edes yritä saada tästä asiallista keskustelua, on minulla paljon parempaa tekemistä...

Lue lisää

Niin, juuri sitä.

M@k3 kirjoitti:

Niin, juuri sitä.

Aloitetaan sitten:

[-Niin, minun ja kaikkien muidenkin omilla aivoillaan ajettelevien mukaan.]

Se, että sinä katsot, että vain kaikki ihmiset, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin sinulla,
ajattelevat omilla aivoillaan, on vain sinun omaa hihhulointiasi...
jos olet eri mieltä, todista väitteesi.

[-Käsityksesi ateismistä on sitten hieman vinksahtannut.]

Käsitykseni ateismista on vain se, että se on jumal-uskon puutetta, ei mitään muuta.
Korjaa väitteeni, jos uskot olevasi oikeassa.

[-Ei ole, ainoa virhe täällä on se ettet osaa ottaa halkoa pois silmästäsi.]

Täysin turha ja lapsellinen väite.
Lewis väitti että ateistit eivät ole epärehellisiä tai eetä ateisti ei liioittelisi...
ja tämähän ei pidä paikkansa.

[-Ainoastaan sinun mielikuvituksessasi.]

Esitin kysymyksiä ja vastineita jo aiemmassa keskustelussa...
Pallo on sinulla.

[-Aivan, ei kannata noilla eväillä lähteä väittelemään.]

Minun evääni ovat paljon parempi-laatuisenpia, ja tuoreempia kuin sinun, ja sinä tiedät sen.

Maukka kirjoitti:

Aloitetaan sitten:

[-Niin, minun ja kaikkien muidenkin omilla aivoillaan ajettelevien mukaan.]

Se, että sinä katsot, että vain kaikki ihmiset, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin sinulla,
ajattelevat omilla aivoillaan, on vain sinun omaa hihhulointiasi...
jos olet eri mieltä, todista väitteesi.

[-Käsityksesi ateismistä on sitten hieman vinksahtannut.]

Käsitykseni ateismista on vain se, että se on jumal-uskon puutetta, ei mitään muuta.
Korjaa väitteeni, jos uskot olevasi oikeassa.

[-Ei ole, ainoa virhe täällä on se ettet osaa ottaa halkoa pois silmästäsi.]

Täysin turha ja lapsellinen väite.
Lewis väitti että ateistit eivät ole epärehellisiä tai eetä ateisti ei liioittelisi...
ja tämähän ei pidä paikkansa.

[-Ainoastaan sinun mielikuvituksessasi.]

Esitin kysymyksiä ja vastineita jo aiemmassa keskustelussa...
Pallo on sinulla.

[-Aivan, ei kannata noilla eväillä lähteä väittelemään.]

Minun evääni ovat paljon parempi-laatuisenpia, ja tuoreempia kuin sinun, ja sinä tiedät sen.

Lue lisää

Se, että sinä katsot, että vain kaikki ihmiset, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin sinulla,
ajattelevat omilla aivoillaan, on vain sinun omaa hihhulointiasi...
jos olet eri mieltä, todista väitteesi.

-Noh, jos Jumalaa ei ole olemassa, niin eiköhän tuo minun väitteeni ole aika totta.

Käsitykseni ateismista on vain se, että se on jumal-uskon puutetta, ei mitään muuta.
Korjaa väitteeni, jos uskot olevasi oikeassa.

-Käsittääkseni ateistit usko raamatun luomiskertomukseen, mutta olen vissiin sitten väärässä?

Täysin turha ja lapsellinen väite.
Lewis väitti että ateistit eivät ole epärehellisiä tai eetä ateisti ei liioittelisi...
ja tämähän ei pidä paikkansa.

-En löytänyt hänen tekstistään mainitsemaasi kohtaa, mutta voit varmasti osoittaa sen.

Esitin kysymyksiä ja vastineita jo aiemmassa keskustelussa...
Pallo on sinulla.

-Jos kysymyksesi olivat tavanomaista inttämis tasoasi, niin onko ihme että ignorasin ne?

Minun evääni ovat paljon parempi-laatuisenpia, ja tuoreempia kuin sinun, ja sinä tiedät sen.

-Ehkä, meidän eronamme on vissiin se että vihaan sitä kun ihmiset tekevät älyttömyyksiä uskontonsa nimissä. *enkä nyt puhu evlut-lahkosta*

M@k3 kirjoitti:

Se, että sinä katsot, että vain kaikki ihmiset, joilla on samanlainen ajatusmaailma kuin sinulla,
ajattelevat omilla aivoillaan, on vain sinun omaa hihhulointiasi...
jos olet eri mieltä, todista väitteesi.

-Noh, jos Jumalaa ei ole olemassa, niin eiköhän tuo minun väitteeni ole aika totta.

Käsitykseni ateismista on vain se, että se on jumal-uskon puutetta, ei mitään muuta.
Korjaa väitteeni, jos uskot olevasi oikeassa.

-Käsittääkseni ateistit usko raamatun luomiskertomukseen, mutta olen vissiin sitten väärässä?

Täysin turha ja lapsellinen väite.
Lewis väitti että ateistit eivät ole epärehellisiä tai eetä ateisti ei liioittelisi...
ja tämähän ei pidä paikkansa.

-En löytänyt hänen tekstistään mainitsemaasi kohtaa, mutta voit varmasti osoittaa sen.

Esitin kysymyksiä ja vastineita jo aiemmassa keskustelussa...
Pallo on sinulla.

-Jos kysymyksesi olivat tavanomaista inttämis tasoasi, niin onko ihme että ignorasin ne?

Minun evääni ovat paljon parempi-laatuisenpia, ja tuoreempia kuin sinun, ja sinä tiedät sen.

-Ehkä, meidän eronamme on vissiin se että vihaan sitä kun ihmiset tekevät älyttömyyksiä uskontonsa nimissä. *enkä nyt puhu evlut-lahkosta*

Lue lisää

[-Noh, jos Jumalaa ei ole olemassa, niin eiköhän tuo minun väitteeni ole aika totta.]

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

[-Käsittääkseni ateistit usko raamatun luomiskertomukseen, mutta olen vissiin sitten väärässä?]

eivät tietenkään usko, mutta ateisti voi uskoa yliluonnollisiin tapahtumiin.
tämä siksi, että ateistin ei tarvitse olla tiede-uskovainen...
Tästä syystä yksin ateismi ei anna minkäänlaista ajatusta siitä että jokin "totuus" voisi löytyä luonnosta.

[-En löytänyt hänen tekstistään mainitsemaasi kohtaa, mutta voit varmasti osoittaa sen.]

siis tämä:


Ateismi ei pohjaudu luontoon...
ja niitä ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia kyllä voi löytyä.

[-Jos kysymyksesi olivat tavanomaista inttämis tasoasi, niin onko ihme että ignorasin ne?]

Jos et niistä välittänyt, lue uudestaan ja kumoa ne, jos pystyt.



Sinä taisitkin jo yrittää tuota naurunalaiseksi saattamista, siinä onnistumatta...

[-Ehkä, meidän eronamme on vissiin se että vihaan sitä kun ihmiset tekevät älyttömyyksiä uskontonsa nimissä. *enkä nyt puhu evlut-lahkosta*]

Totta, siinä meidän eromme on. Minä kun vihaan kaikenlaisia älyttömiä tekemisiä...

Maukka kirjoitti:

[-Noh, jos Jumalaa ei ole olemassa, niin eiköhän tuo minun väitteeni ole aika totta.]

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

[-Käsittääkseni ateistit usko raamatun luomiskertomukseen, mutta olen vissiin sitten väärässä?]

eivät tietenkään usko, mutta ateisti voi uskoa yliluonnollisiin tapahtumiin.
tämä siksi, että ateistin ei tarvitse olla tiede-uskovainen...
Tästä syystä yksin ateismi ei anna minkäänlaista ajatusta siitä että jokin "totuus" voisi löytyä luonnosta.

[-En löytänyt hänen tekstistään mainitsemaasi kohtaa, mutta voit varmasti osoittaa sen.]

siis tämä:


Ateismi ei pohjaudu luontoon...
ja niitä ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia kyllä voi löytyä.

[-Jos kysymyksesi olivat tavanomaista inttämis tasoasi, niin onko ihme että ignorasin ne?]

Jos et niistä välittänyt, lue uudestaan ja kumoa ne, jos pystyt.



Sinä taisitkin jo yrittää tuota naurunalaiseksi saattamista, siinä onnistumatta...

[-Ehkä, meidän eronamme on vissiin se että vihaan sitä kun ihmiset tekevät älyttömyyksiä uskontonsa nimissä. *enkä nyt puhu evlut-lahkosta*]

Totta, siinä meidän eromme on. Minä kun vihaan kaikenlaisia älyttömiä tekemisiä...

Lue lisää

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

-Naur

a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?

-Naur x2

b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?

-Naur x3

Loppuyhteenveto:
http://www.kerrolisaa.com/cgi-bin/kl6.pl?a=20&b=119

M@k3 kirjoitti:

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

-Naur

a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?

-Naur x2

b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?

-Naur x3

Loppuyhteenveto:
http://www.kerrolisaa.com/cgi-bin/kl6.pl?a=20&b=119

Lue lisää

et edes yritä keskustella.
jos väitteeni ovat tosiaan naurettavia, voit varmasti kertoa mikä niissä naurattaa...

jokainen voi vastata jokaiseen kysymykseen naurulla, onkin sitten aivan toinen asia onko siinä mitään järkeä.

M@k3 kirjoitti:

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

-Naur

a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?

-Naur x2

b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?

-Naur x3

Loppuyhteenveto:
http://www.kerrolisaa.com/cgi-bin/kl6.pl?a=20&b=119

Lue lisää

et edes yritä keskustella.
jos väitteeni ovat tosiaan naurettavia, voit varmasti kertoa mikä niissä naurattaa...

jokainen voi vastata jokaiseen kysymykseen naurulla, onkin sitten aivan toinen asia onko siinä mitään järkeä.

M@k3 kirjoitti:

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

-Naur

a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?

-Naur x2

b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?

-Naur x3

Loppuyhteenveto:
http://www.kerrolisaa.com/cgi-bin/kl6.pl?a=20&b=119

Lue lisää

Mua ei kiinnosta kivespussin vertaa jonkin mutu-uskovaisen henkilökohtainen usko, vaan kritisoin aatteita.

Eli ihan turha yrittää vetää väittelyä yksilö tasolle koska siitä ei tule yhtään mitään.

Maukka kirjoitti:

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma.]

Ateismi ei varusta meitä mihinkään. Sanoohan sen logiikkakin:
Miten jonkin asian puute voisi antaa jotain?

[Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.]

Periaatteessa ateismi pohjautuu luontoon, mutta ateisti voi olla epärehellinen siinä missä kaikki muutkin.

[Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

väärin, ateisti voi olla teeskentelijä ja murhaaja, joten se siitä väitteestä...

[En ymmärrä vastaustasi, etkä sinä ilmeisesti ymmärrä alkutekstin vihjausta siihen että vastaus kysymyksiin voi löytyä muualtakin kuin 'Jumalasta'.]

Kyllä ymmärrän, mutta tuo teksti nostaa ateismin jollekkin ylimmälle jalustalle johon se ei edes oman määritelmänsä takia kuulu.

Siksi teksti on vanhentunutta ja epäpätevää.

Lue lisää

Riippuu näköjään siitä miten tuon sisällön haluaa ymmärtää ja tulkita. Tulkinnan motiivi paistaa läpi.

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma.]

Ateismi antaa paljon laajemman ja avaramman näkökulman asioihin. Mutta toisaalta se ei tosiaan varusta mihinkään, kun ateismista ei tietääkseni ole mitään ohjeistuksia, siten kuin uskonnoissa.

Tuosta mainitsemastasi puutteesta. Minkä puutetta tarkoitat?

[Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.]

Ylimääräisyydet ja epärehelliset pukineet voi myös ymmärtää siten, ettei ateismiin liity mitään uskonnoille ominaisia seremonioita eikä uskomuksia .

[Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

Ateismiin ei liity "hurskasta" teeskentelyä. Ateismin perusteella ole ollut yhtäkään verilöylyä (vrt. ristiretket/lähi-idän konfliktit). Edelliseen joku saattaa tarjota joitain neuvostoliiton verilöylyjä tms. mutta ne on olleet kyllä perusteeltaan poliittisia taikka sitten yksittäisen psykopaattisen diktaatorin vainoharjojen seurauksia).

En lukenut tuota alkutekstiä johon viittaat, mutta en näe tarvetta yli- tai alivertaistamiselle. Muuten pidän ateistisen maailmankatsomuksen omaavien olevan mieleltään vahvemia ja avarakatseisempia uskoon turvautuneisiin ihmisiin nähden.

M@k3 kirjoitti:

Noh, jos jumala on olemassa niin eiköhän minun väitteeni ole totta...

-Naur

a) mitä uskovaisen pitäisi maksaa jotain?

-Naur x2

b) miksi uskovaisen pitäisi ylipäätään kuulua mihinkään uskontoon?

-Naur x3

Loppuyhteenveto:
http://www.kerrolisaa.com/cgi-bin/kl6.pl?a=20&b=119

Lue lisää

[Mua ei kiinnosta kivespussin vertaa jonkin mutu-uskovaisen henkilökohtainen usko, vaan kritisoin aatteita.]

Edelleenkin, mitä uskovaisen pitää maksaa?
Kristinuskoa ajatellen maksamista ei pahemmin tapahdu, kolehti on täysin vapaa-ehtoinen...
Ja kirkollisvero on aika pieni.
sitäpaitsi yllättävän paljon väkeä eroa kirkosta vaikka tunnustaisivat uskonnon omakseen.

Sitäpaitsi, vaikka kaikki uskovaiset olisivatkin vain "asiakakkaita" jotka maksavat pyydetyn mukisematta, täytyy sinun todistaa:

A) Että uskonnot ovat omaa etuaan tavoittelevia firmoja...

B) Että mainitsemasi uhka on olematon.

Ilman todisteita, se sinun "totuutesi" on todistettu vääräksi...

[Eli ihan turha yrittää vetää väittelyä yksilö tasolle koska siitä ei tule yhtään mitään.]

Mietihän myös mistä seurakunnat ja uskonnot koostuvat...

PikanaPakana kirjoitti:

Riippuu näköjään siitä miten tuon sisällön haluaa ymmärtää ja tulkita. Tulkinnan motiivi paistaa läpi.

[Ateismi varustaa meidät kohtaamaan elämän monine koettelemuksineen ja kärsimyksineen paremmin kuin mikään tähän asti löytämäni elämän ohjekokoelma.]

Ateismi antaa paljon laajemman ja avaramman näkökulman asioihin. Mutta toisaalta se ei tosiaan varusta mihinkään, kun ateismista ei tietääkseni ole mitään ohjeistuksia, siten kuin uskonnoissa.

Tuosta mainitsemastasi puutteesta. Minkä puutetta tarkoitat?

[Sen perustus pohjaa Luontoon ilman ylimääräisyyksiä ja epärehellisiä pukimia.]

Ylimääräisyydet ja epärehelliset pukineet voi myös ymmärtää siten, ettei ateismiin liity mitään uskonnoille ominaisia seremonioita eikä uskomuksia .

[Siihen ei liity mitään teeskentelyä tai verilöylyjä.]

Ateismiin ei liity "hurskasta" teeskentelyä. Ateismin perusteella ole ollut yhtäkään verilöylyä (vrt. ristiretket/lähi-idän konfliktit). Edelliseen joku saattaa tarjota joitain neuvostoliiton verilöylyjä tms. mutta ne on olleet kyllä perusteeltaan poliittisia taikka sitten yksittäisen psykopaattisen diktaatorin vainoharjojen seurauksia).

En lukenut tuota alkutekstiä johon viittaat, mutta en näe tarvetta yli- tai alivertaistamiselle. Muuten pidän ateistisen maailmankatsomuksen omaavien olevan mieleltään vahvemia ja avarakatseisempia uskoon turvautuneisiin ihmisiin nähden.

Lue lisää

[Ateismi antaa paljon laajemman ja avaramman näkökulman asioihin. Mutta toisaalta se ei tosiaan varusta mihinkään, kun ateismista ei tietääkseni ole mitään ohjeistuksia, siten kuin uskonnoissa.]

Tuota juuri tarkoitin...

[Tuosta mainitsemastasi puutteesta. Minkä puutetta tarkoitat?]

Jumal-uskon

[Ylimääräisyydet ja epärehelliset pukineet voi myös ymmärtää siten, ettei ateismiin liity mitään uskonnoille ominaisia seremonioita eikä uskomuksia.]

Tarkoitatko, että uskontojen seremoniat ovat kauttaltaan epärehellisiä?

[Ateismiin ei liity "hurskasta" teeskentelyä. Ateismin perusteella ole ollut yhtäkään verilöylyä (vrt. ristiretket/lähi-idän konfliktit). Edelliseen joku saattaa tarjota joitain neuvostoliiton verilöylyjä tms. mutta ne on olleet kyllä perusteeltaan poliittisia taikka sitten yksittäisen psykopaattisen diktaatorin vainoharjojen seurauksia).]

Eipä niitä löydy rastafareista, helluntalaisista, tai budhhalaisuudesta...
Edes äärimmäisen vaarallinen scientologiakaan ei sisällä verilöylyjä, ja uskontoja nämä ovat kaikki...

Se, miksi ateismin takia ei isompia verenvuodatuksia ole tapahtunut (pieniä kylläkin on), johtuu mielestäni sattumasta, ja siitä että ateismi ei ole ikinä saanut tarpeeksi suurta jalansijaa ihmiskunnassa.

[Muuten pidän ateistisen maailmankatsomuksen omaavien olevan mieleltään vahvemia ja avarakatseisempia uskoon turvautuneisiin ihmisiin nähden.]

Mitä tarkoitat uskoon turvautumisella?

Maukka kirjoitti:

[Ateismi antaa paljon laajemman ja avaramman näkökulman asioihin. Mutta toisaalta se ei tosiaan varusta mihinkään, kun ateismista ei tietääkseni ole mitään ohjeistuksia, siten kuin uskonnoissa.]

Tuota juuri tarkoitin...

[Tuosta mainitsemastasi puutteesta. Minkä puutetta tarkoitat?]

Jumal-uskon

[Ylimääräisyydet ja epärehelliset pukineet voi myös ymmärtää siten, ettei ateismiin liity mitään uskonnoille ominaisia seremonioita eikä uskomuksia.]

Tarkoitatko, että uskontojen seremoniat ovat kauttaltaan epärehellisiä?

[Ateismiin ei liity "hurskasta" teeskentelyä. Ateismin perusteella ole ollut yhtäkään verilöylyä (vrt. ristiretket/lähi-idän konfliktit). Edelliseen joku saattaa tarjota joitain neuvostoliiton verilöylyjä tms. mutta ne on olleet kyllä perusteeltaan poliittisia taikka sitten yksittäisen psykopaattisen diktaatorin vainoharjojen seurauksia).]

Eipä niitä löydy rastafareista, helluntalaisista, tai budhhalaisuudesta...
Edes äärimmäisen vaarallinen scientologiakaan ei sisällä verilöylyjä, ja uskontoja nämä ovat kaikki...

Se, miksi ateismin takia ei isompia verenvuodatuksia ole tapahtunut (pieniä kylläkin on), johtuu mielestäni sattumasta, ja siitä että ateismi ei ole ikinä saanut tarpeeksi suurta jalansijaa ihmiskunnassa.

[Muuten pidän ateistisen maailmankatsomuksen omaavien olevan mieleltään vahvemia ja avarakatseisempia uskoon turvautuneisiin ihmisiin nähden.]

Mitä tarkoitat uskoon turvautumisella?

Lue lisää

Itse en koe puutteena sitä että elämässäni ei ole jumal-uskoa.

Uskonnollisista seremonioista aioin sanoa, että epärehellisiä olisi ehkä kärjistetysti sanottu. Mutta en keksi parempaa kuvausta. Ja asiahan riippuu näkökannasta.

Tuo helluntailaisten liittäminen noiden muiden uskontojen joukkoon oli hauska. Mistähän se mahtaa tuo helluntailaisuus pohjata? Etteköhän te kaikki kristityt ole samaa sakkia.

Käsitykseni uskovaisista on se, että heillä on itsessään ja maailmankuvassaan aukko, jonka täytteeksi he ovat joutuneet turvatumaan uskoon, koska eivät ole löytäneet muuta tapaa selviytyä elämästä henkisesti ja/tai ole löytäneet sisältöä elämälleen.

PikanaPakana kirjoitti:

Itse en koe puutteena sitä että elämässäni ei ole jumal-uskoa.

Uskonnollisista seremonioista aioin sanoa, että epärehellisiä olisi ehkä kärjistetysti sanottu. Mutta en keksi parempaa kuvausta. Ja asiahan riippuu näkökannasta.

Tuo helluntailaisten liittäminen noiden muiden uskontojen joukkoon oli hauska. Mistähän se mahtaa tuo helluntailaisuus pohjata? Etteköhän te kaikki kristityt ole samaa sakkia.

Käsitykseni uskovaisista on se, että heillä on itsessään ja maailmankuvassaan aukko, jonka täytteeksi he ovat joutuneet turvatumaan uskoon, koska eivät ole löytäneet muuta tapaa selviytyä elämästä henkisesti ja/tai ole löytäneet sisältöä elämälleen.

Lue lisää

[Itse en koe puutteena sitä että elämässäni ei ole jumal-uskoa.]

en väittänyytkään että se olisi puute...
Mutta ateismi on jumal-uskon puutetta, tätä yritin kertoa.

[Uskonnollisista seremonioista aioin sanoa, että epärehellisiä olisi ehkä kärjistetysti sanottu. Mutta en keksi parempaa kuvausta. Ja asiahan riippuu näkökannasta.]

Jos kaikki seremoniaan osallistuvat ovat uskon puolesta rehellisiä, missä epärehellisyyttä tapahtuu ja keneen se koskee?

[Tuo helluntailaisten liittäminen noiden muiden uskontojen joukkoon oli hauska. Mistähän se mahtaa tuo helluntailaisuus pohjata?]

No joo, se oli ajattelematon heitto...
Mutta tajusit varmaan pointtini?

[Etteköhän te kaikki kristityt ole samaa sakkia.]

Paitsi etten ole kristitty...

[Käsitykseni uskovaisista on se, että heillä on itsessään ja maailmankuvassaan aukko, jonka täytteeksi he ovat joutuneet turvatumaan uskoon, koska eivät ole löytäneet muuta tapaa selviytyä elämästä henkisesti ja/tai ole löytäneet sisältöä elämälleen.]

Ikävä että sinulla on tuollainen käsitys...
Mutta ihmisillähän on tapana pitää omaa ajatusmaailmaansa ylivertaisena ja pitää muita jotenkin heikkoina...

Se, onko sillä mitään tekemistä totuuden kanssa, onkin aivan toinen asia.

Esim..lukasin tosta juuri että Nykäsen Masa se taas on putkaan joutunut pätkittyään vaimoaan turpaan.

Käyttäytyminen johtu viinasta,lääkkeistä ja mustasukkasuudesta.Masalla alkaa nyt viimeistään olee se hetki käsillä,että jostain olisi psyykkausta saatava,että voimia saisi elää elämäänsä vapaudessa ilman viinaa ja lääkkeitä.

Jos henkiset paukut riittävät,niin hän lopettaa lääkkeet ja viinan omalla päättäväisyydellään ja uskomalla omaan vahvuuteensa.Tai sit Masa voi hakea apua ylhäältä,jos "omat" henkiset paukut ei riitä voittamaan viinan ja lääkeidenhimoja.

Jos Masa hakee "apua" ylhäältä,niin puhutaan uskoon tulosta.Eli kun omat paukut ei riitä asian ratkaisemiseen,niin vaihtoehdot käyvät vähiin.

Toivottavaa on että hänkin jostain psyykkaisi itseään,että voisi elämäänsä vapaudessa elää..noudattamalla lakia.Oli se sitten uskomista taruolentoon tai oman vahvuuden ansiosta tapahtuvaa,niin se on mulle aivan sama..

ja harrastukseni tietäen.... Eli niitä keinoja käytän edelleenkin, mitään ei ole jäänyt pois, tärkeysjärjestys vain on muuttunut... Ja se varmuus tullut tilalle, että jos joutuisin (esim. loukkaantumisen ym.) takia luopumaan aikaisemmista psyykkausjutuista, mitään ei olisi lopullisesti hajalla...

Eli mulla on perhe, ihana asunto, työ ja harrastukset. Ja usko, joka myös elää kaikissa noissa mukana, nostaen myös niistä saatua "tehoa".
Understand?

Ja Nykäsestä. Olen aivan samaa mieltä.

"Asia johon uskot ei ole totta,jonka mun "uskoni" joskus tulee todistamaan."
Senkin "riskin" otan tietoisesti. Entä jos käy päinvastoin?

Kiitos kommentistasi!:)

Apostoli34 kirjoitti:

ja harrastukseni tietäen.... Eli niitä keinoja käytän edelleenkin, mitään ei ole jäänyt pois, tärkeysjärjestys vain on muuttunut... Ja se varmuus tullut tilalle, että jos joutuisin (esim. loukkaantumisen ym.) takia luopumaan aikaisemmista psyykkausjutuista, mitään ei olisi lopullisesti hajalla...

Eli mulla on perhe, ihana asunto, työ ja harrastukset. Ja usko, joka myös elää kaikissa noissa mukana, nostaen myös niistä saatua "tehoa".
Understand?

Ja Nykäsestä. Olen aivan samaa mieltä.

"Asia johon uskot ei ole totta,jonka mun "uskoni" joskus tulee todistamaan."
Senkin "riskin" otan tietoisesti. Entä jos käy päinvastoin?

Kiitos kommentistasi!:)

Lue lisää

Kirjoituksistasi päätellen olet kanssani samoilla linjoilla..kyse on psyykkeestä.

Pelaat ns."varman päälle"..Ajattelet että jos loukkaannut,etkä pysty harrastamaan,niin millä sit itseäsi psyykkaisit.

Tähän asti mennää vielä samoilla linjoilla..sit tulee ero..sä rupeet hakemaan psyykkausta taruolennoista joita pidät tosina.Mä luotan itteeni senverran,ettei mun tarvii nii tehdä.

Jos mun kaikki asiani mistä psyykkausta tällä hetkellä saan katoaisivat,nii löytyisi samantien paljonki uusia tilalle...Sitä en ole kuvitellut,että milläs rupeen mielikuvitusta siinävaiheessa ruokkimaan,jos joutuisin halvaantuneena sängyn omaksi.

Tosin senverran itseäni tuntien..todennäköisesti mieluummin kuolisin pois kun jäisin halvaantuneena sänkyyn makaamaan ja itelleni paskaa syöttämään.

"Ateismi vaatii sinua ottamaan vastuu teoistasi ja elämästäsi. Tässä ja nyt."

Tuota, niin Jumalakin vaatii. Ottamaan vastuun teoistaan ja elämästä. Minä olen Hänelle vastuussa siitä, miten elän ja se heijastuu suoraan myös muihin ihmisiin. Eli jos en tee oikein, en todellakaan sysää vastuuta Jumalalle! Mutta jos minä teen oikein, en myöskään ota siitä kunniaa itselleni... Jumala vaatii elämään tässä ja nyt. Se mitään tässä ja nyt on tärkeintä, koska menneisyys eikä tulevaisuus, kumpikaan, ole minun käsissäni. Tulevaisuuteen voin vaikuttaa.

Ei usko tarkoita sitä, että istuu himassa kädet ristissä ja toivoo, että Jumala taluttaa... Usko on nimenomaan toimintaa muiden ihmisten hyväksi, itselle kiitos tulee muuta kautta (jos tulee, sillä ei ole väliä). Eli se mitä teen vähäisimpienkin hyväksi, teen suoraan Jumalalle. Eli miten kohtelen esim. köyhiä, siten kohtelen Jeesusta. Sitä on uskovan elämä.
Kiitos neuvosta!

En voi kieltää etteikö ateisti näkisi maailmaa juuri sellaisena itselleen realistisena. Mutta en kuitenkaan usko että ateisti keskittyisi vain ja ainoastaan totuuteen, hän siis pikemminkin näkee todellisuudesta myöskin jonkunlaisen oman ja karsitun version. Hän keskittyy katsomaan asioita tietyllä tavalla ja maailmankatsomukseen jäävätkin oikeastaan ne asiat lopputuloksena, minkä luonteenomaisella tavalla asioita on tarkasteltu. Ateistille siis käytännössä Jumala on vain muiden aivoissa ja ateistin totuus on, että sitä ei ole olemassa koska siitä ei ole hänelle mitään näyttäviä todisteita ainakaan sen luonteenomaisella tavalla, millä asiaa tarkastellaan. Kuitenkin, kun ateisti on tottunut tarkastelemaan asioita ja maailmaa tietyn luonteenomaisella tavalla, tämä luonne karsii muut asiat pois kuvasta, mitkä eivät siihen sovi. Tämä on kuitenkin ateistille selvä totuus. Kun on tietty tapa tarkastella asioita ollut jo pitkään, ei siitä ole niin helppo irroittautua. En tiedä onko ateistin helpompi sanoa itselleen ja päättää että "Nyt Jumala on olemassa." kuin uskovaisen että "Nyt Jumalaa ei ole olemassa." Ihmiset tuntuvat kuitenkin olevan helkutin varmoja siitä että "Minä ajattelen oikein", eikä tätä luuloa tiedosta voi horjuttaa niin yksinkertaisesti. Mieli on kuitenkin keksinyt jo ratkaisut ja versiot esimerkiksi siitä miksi muut uskovat tuolla tavalla? Se voi olla esimerkiksi "He ovat tyhmiä." "He eivät ymmärrä todellisuutta." "He tahtovat asioille lohdutusta." "He ovat menetettyjä."

Ehkäpä todellisuuden löytää parhaiten kun todella oppii nousemaan asioiden yläpuolelle niin että fundamentalisti kuin ateistikaan ei ole sen vähempi ihminen, puolueettomasti ilman jotain ennakkoreaktioita asioihin. Jumala/jumala joko on tai ei. Kolikon heittoon, kruuna vai klaava.

Jos Jumala on olemassa, se on kuitenkin irrationaalinen ellei sillä ole alkua tai loppua, jos se taas on rationaalinen sillä on alku ja loppu. Jos uskoo Jumalaan ja pitää sitä rationaalisena todella hyvä kysymys on että mistä se sitten syntyi totta tosiaan? Jos Jumala on irrationaalinen se menee ihmisen käsityksen ulkopuolelle jos ihminen osaa ajatella vain rationaalisesti. Jos siis Jumala on irrationaalinen ja ihminen osaa ajatella vain rationaalisesti, ihminen tarvitsee myös rationaalisia todisteita eikä siis ikinä voisi todistaa Jumalan olemassa oloa. Koska irrationaaliset todisteet eivät vakuuttaisi ihmisen rationaalista mieltä. Lopputuloksena siis olisi kuitenkin vain usko. Asia on aina ajankohtainen ja sen verran hankala että se tulee varmasti olemaan ihmiskunnan keskuudessa ehkä jopa loppuun asti. Jokainen on varmaan joskus nähnyt hankalia ja sekavia unia joita ei oikein itsekään ymmärrä saatikka osaa selittää muille. Unissa tuntuu olevan useita irrationaalisia osia, kuten esimerkiksi, että joku henkilö on ja ei ole samaan aikaan tai että kyseinen henkilö onkin joku muu henkilö samaan aikaan. Samaan aikaan ollaan mahdollisesti parissakin paikassa ja tämä tuntuu itsestäänselvältä silloin.

Ihmiset pysyvät älykkyydeltään kuitenkin samana, kävivät kouluja tai eivät [tarkoittaen "perus ihmisiä"], eikä älykkyys ole juuri evoluutioteoriaankaan mukaan kehittynyt mainittavasti viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana. Koulutus kuitenkin valmentaa yhteiskuntaan
ja tuo ihmiselle mahdolliseksi nähdä myös muuta näkökulmaa asioihin, takertumisesta tietynlaiseen ajatteluun on kuitenkin vain haittaa. Se älykkyys minkä tavallinen ihminen saa, ei muutu yliopistossa. Onneksi älykkyyden ja sivistyksen merkitysten sekoittelu on kuitenkin nykyään harvinaisempaa.

Vaikka joku pitäisikin????

"Eli, ne asiat jotka pystyn hoitamaan, hoidan itse, ja ne joita en pysty, annan Jumalalle."

Samoilla linjoilla edelleenkin mennää...Mäki teen ne asiat jotka pystyn itse hoitamaan.Mutta asioita joita en pysty hoitamaan,ei sysätä jumalalle..vaan ne pyritään ratkaisemaan niin että ne voidaan hoitaa.

seppo kirjoitti:

"Eli, ne asiat jotka pystyn hoitamaan, hoidan itse, ja ne joita en pysty, annan Jumalalle."

Samoilla linjoilla edelleenkin mennää...Mäki teen ne asiat jotka pystyn itse hoitamaan.Mutta asioita joita en pysty hoitamaan,ei sysätä jumalalle..vaan ne pyritään ratkaisemaan niin että ne voidaan hoitaa.

Lue lisää

et pysty? Kaikesta yrittämisestä huolimatta?
Kyllä moni uskovakin yrittää jopa jaksamisen rajoille yrittämään, vaikka Jumala olisi selvästi vihjannut, että elä nyt enää, anna Minä hoidan tämän. Ne ahaa-elämykset eivät ole isoja, mutta niin selkeitä, että tyhminkin ymmärtää (tarkoitan tällä itseäni), milloin antaa homma eteenpäin...

Ymmärrän näkemyksesi täysin, töissä yritin sitä lähes loppuunpalamiseen asti. Pelastaa nuoria itseltään ja huumeilta. Nyt olen oppinut rajani. Kaikkea en pysty yksin tekemään. Voin käyttää muita ihmisiä apuna (yksi Jumalan tapa toimia, muuten) tai sitten jonkun nuoren elämäntilanne koheneekin rukouksen jälkeen...

Minulle on aivan sama, oliko se rukouksen seurausta vai, mutta pääasia on, että jonkun elämä kohenee. Minä en usko sattumaan, uskon siis rukouksen voimaan, koska olen sen omassa elämssäni kokenut toimivan ja myös muidenkin (jopa ei-uskovien)...

Minä olen jääräpää, uskon siis monesti kun näen.
Tätä ei moni usko tietenkään, mutta olen nähnyt asiota tapahtuvan, joita ei sattuma selitä eikä mikään lääketiede.

Olen nähnyt narkkari-rikollinen-pahoinpitelijätyypin muuttuvan rakastavaksi perheenisäksi, töissäkäyväksi ja päihteettömäksi. Eli jos tällainen ihminen uskoo Jumalaan, mitä pahaa siinä on? Kumpi kehityskulku olisi parempi?

Olla uskomatta ja kuolla vai uskoa ja elää? Muuten normaalia elämää (ei uskova voi elää normaalia elämää, huutaa joku...;)), töissä käyden, perheen kanssa eläen ja elämästään kiitollisena ollen?
Ei kaikki uskovat ala julistamaan jne. On muitakin tapoja palvella Jumalaa. Hiljaa ja huomaamatta.
Tämä täällä varmaan unohtuu. En varmaan ole paras esimerkki, kun huudan täällä.Myönnän.

Tiedän paljon hyviä, hiljaisia uskovia, jotka ovat sopankauhan varressa jakamassa soppaa kodittomille viikonloppuisin ja ainoa, jota sanovat:"Jumalan siunausta!" Tai ovat hiljaa nöyrinä, auttaen muita. Siksi puolustan uskovia.

"ei sysätä jumalalle..vaan ne pyritään ratkaisemaan niin että ne voidaan hoitaa."

Joskus teen niin, että päätän vielä yrittää ja pyydän siihen "lisäpoweria" Jumalalta. Ja joskus onkin niin käynyt, että asia on saatu hoidettua. Kummalle kiitos? Minulle vai Jumalalle? Minä pyrin antamaan sen Jumalalle. Toki joskus iskee omahyväisyys;).

Apostoli34 kirjoitti:

et pysty? Kaikesta yrittämisestä huolimatta?
Kyllä moni uskovakin yrittää jopa jaksamisen rajoille yrittämään, vaikka Jumala olisi selvästi vihjannut, että elä nyt enää, anna Minä hoidan tämän. Ne ahaa-elämykset eivät ole isoja, mutta niin selkeitä, että tyhminkin ymmärtää (tarkoitan tällä itseäni), milloin antaa homma eteenpäin...

Ymmärrän näkemyksesi täysin, töissä yritin sitä lähes loppuunpalamiseen asti. Pelastaa nuoria itseltään ja huumeilta. Nyt olen oppinut rajani. Kaikkea en pysty yksin tekemään. Voin käyttää muita ihmisiä apuna (yksi Jumalan tapa toimia, muuten) tai sitten jonkun nuoren elämäntilanne koheneekin rukouksen jälkeen...

Minulle on aivan sama, oliko se rukouksen seurausta vai, mutta pääasia on, että jonkun elämä kohenee. Minä en usko sattumaan, uskon siis rukouksen voimaan, koska olen sen omassa elämssäni kokenut toimivan ja myös muidenkin (jopa ei-uskovien)...

Minä olen jääräpää, uskon siis monesti kun näen.
Tätä ei moni usko tietenkään, mutta olen nähnyt asiota tapahtuvan, joita ei sattuma selitä eikä mikään lääketiede.

Olen nähnyt narkkari-rikollinen-pahoinpitelijätyypin muuttuvan rakastavaksi perheenisäksi, töissäkäyväksi ja päihteettömäksi. Eli jos tällainen ihminen uskoo Jumalaan, mitä pahaa siinä on? Kumpi kehityskulku olisi parempi?

Olla uskomatta ja kuolla vai uskoa ja elää? Muuten normaalia elämää (ei uskova voi elää normaalia elämää, huutaa joku...;)), töissä käyden, perheen kanssa eläen ja elämästään kiitollisena ollen?
Ei kaikki uskovat ala julistamaan jne. On muitakin tapoja palvella Jumalaa. Hiljaa ja huomaamatta.
Tämä täällä varmaan unohtuu. En varmaan ole paras esimerkki, kun huudan täällä.Myönnän.

Tiedän paljon hyviä, hiljaisia uskovia, jotka ovat sopankauhan varressa jakamassa soppaa kodittomille viikonloppuisin ja ainoa, jota sanovat:"Jumalan siunausta!" Tai ovat hiljaa nöyrinä, auttaen muita. Siksi puolustan uskovia.

"ei sysätä jumalalle..vaan ne pyritään ratkaisemaan niin että ne voidaan hoitaa."

Joskus teen niin, että päätän vielä yrittää ja pyydän siihen "lisäpoweria" Jumalalta. Ja joskus onkin niin käynyt, että asia on saatu hoidettua. Kummalle kiitos? Minulle vai Jumalalle? Minä pyrin antamaan sen Jumalalle. Toki joskus iskee omahyväisyys;).

Lue lisää

"töissä yritin sitä lähes loppuunpalamiseen asti"

Mä oon muutaman kerran polttanu kroppani pohjaa...tiedän miltä se tuntuu..mieltä en siihen jamaan aio päästää.

seppo kirjoitti:

"töissä yritin sitä lähes loppuunpalamiseen asti"

Mä oon muutaman kerran polttanu kroppani pohjaa...tiedän miltä se tuntuu..mieltä en siihen jamaan aio päästää.

Lue lisää

ja yritin kaikin keinoin estää sen (liikuntaa, työnojausta vaadin, rentoutumista, mukavaa retkeilyä, avantouintia, meditointia jne.)

Nyt se on onneksi ohi. Levon jälkeen. Oikeassa olet, ei kukaan halua moista kokea. En minäkään halunnut.

Meillä onkin paljon yhteistä monissa ajatuksissa. Ainoa ero on se, että minulle Jumalan voima on totta. Eli, ettei Hän ole vain minun pääni sisällä oleva psyykkauskeino, koska silloin Jumala olis "alladinin taikalamppu" tms., jota voi hieroa ja toivoa toiveitaan todeksi...
Ei, tekisin Jumalasta hyvin pienen silloin.

Ei tätä voi oikein selittää ihmiselle, joka vakaasti uskoo toisen "keksineen" uuden psyykkauskeinon... Jumala on paljon enemmän.

"Kun ensin lakkaisi kyseenalaistamasta asioita ja hyväsksyisi valmiit näkemykset epäröimättä."

Kyllä minä kyseenalaistan monia raamatun asioita ja kiistelen myös uskovien kanssa.... Enkä todellakaan usko epäröimättä, voi kun tietäisit, kuinka vaikeaa on luottaa siihen, että Jumala pitää huolen.
Sitä uskovan elämä lopulta on, niin kauan kuin elämme. Tietyt asiat oppii hyväksymään, mutta ei epäröimättä, miettimättä ja rukoilematta. Joskus pitää rukoilla erittäin paljon.

Jeesuskin rukoili ja hikoili verta ennen ristille menoa, ei hänkään ollut epäröimätön. Ei sellaista ihmistä olekaan.

Tietyt asiat hyväksyy, kun ne toteutuvat omassa elämässä. Eikö? Niinhän sinäkin teet, koettelet ja otat sen mikä toimii. Niin uskokin toimii.

Jos en yhtään rukousvastausta tms. sellaista olisi saanut, olisin ehkä jo luopunut uskostani. Huomannut sen olevan itsepetosta....;)

Kiitos mukavasta vastauksestasi!

Apostoli34 kirjoitti:

"Kun ensin lakkaisi kyseenalaistamasta asioita ja hyväsksyisi valmiit näkemykset epäröimättä."

Kyllä minä kyseenalaistan monia raamatun asioita ja kiistelen myös uskovien kanssa.... Enkä todellakaan usko epäröimättä, voi kun tietäisit, kuinka vaikeaa on luottaa siihen, että Jumala pitää huolen.
Sitä uskovan elämä lopulta on, niin kauan kuin elämme. Tietyt asiat oppii hyväksymään, mutta ei epäröimättä, miettimättä ja rukoilematta. Joskus pitää rukoilla erittäin paljon.

Jeesuskin rukoili ja hikoili verta ennen ristille menoa, ei hänkään ollut epäröimätön. Ei sellaista ihmistä olekaan.

Tietyt asiat hyväksyy, kun ne toteutuvat omassa elämässä. Eikö? Niinhän sinäkin teet, koettelet ja otat sen mikä toimii. Niin uskokin toimii.

Jos en yhtään rukousvastausta tms. sellaista olisi saanut, olisin ehkä jo luopunut uskostani. Huomannut sen olevan itsepetosta....;)

Kiitos mukavasta vastauksestasi!

Lue lisää

Tuota olen joskus miettinyt, että onko se kuitenkin pohjimmiltaan sama juttu, kuin se, että "Mä tiesin että mä voitan!" kun naapuri arvan osti?

PikanaPakana kirjoitti:

Tuota olen joskus miettinyt, että onko se kuitenkin pohjimmiltaan sama juttu, kuin se, että "Mä tiesin että mä voitan!" kun naapuri arvan osti?

Koska silloin voittaisi arpajaisissa useammin, eikä kerran elämässä. Onhan siinä varmaan kuitenkin jotain samaa, en sitä kiellä.

Esimerkki: Kun oli uupunut duunistani ja toisaalta duunin/uskon yhteensovittamisesta (lähinnä arvojen hakatessa toisiaan päähän; rahapuhdassydäminen auttaminen), rukoilin lääkäriin mennessäni, että olisi lääkäri, joka asiaa ymmärtää... No, kävi niin, että vakituinen lekuri olikin saikkarilla ja sijainen oli uskova lääkäri. Oli aika helppoa jutella...

Vaimoni: Rukoilin aikoinaan, että saisin elämääni ratkaisun, suunnan. Tunnin päästä nykyinen vaimoni käveli vastaan samalle nuotiopaikalle, keskellä ei mitään. No, hän oli juuri edellispäivänä rukoillut samaa.... Nyt ollaan naimisissa.

Vaimoni selästä lähti kipu pois, kun eräs tuttumme rukoili hänen puolestaan ja laski kätensä vaimoni pääni päälle. Eikä kipu ole tullut takaisin. Selkä ei ole kunnossa vielä, se vaatii jumppaamista.

Asuntomme oli rukousvastaus.
Äitini sairauteen ja sen hoitoon alkoi löytymään vastauksia välittömästi rukouksien jälkeen.

Oma työssäjaksaminen on kohentunut rukoilun myötä.
Kahdelle nuorelle on löytynyt positiivinen ratkaisu "yllättäen sattumalta".

Tapasin tuttavani (jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen) rukoiltuani hänen kuulumisiaan aamulla, läheisellä huoltoasemalla tuntia myöhemmin. Hän asuu aivan toisella puolella Suomea... Ja oli läpikulkumatkalla....

Listaa voisi jatkaa... Mutta voihan kaikki olla sattumaakin...? Minä en usko niin, muut saavat vapaasti uskoa.

Apostoli34 kirjoitti:

Koska silloin voittaisi arpajaisissa useammin, eikä kerran elämässä. Onhan siinä varmaan kuitenkin jotain samaa, en sitä kiellä.

Esimerkki: Kun oli uupunut duunistani ja toisaalta duunin/uskon yhteensovittamisesta (lähinnä arvojen hakatessa toisiaan päähän; rahapuhdassydäminen auttaminen), rukoilin lääkäriin mennessäni, että olisi lääkäri, joka asiaa ymmärtää... No, kävi niin, että vakituinen lekuri olikin saikkarilla ja sijainen oli uskova lääkäri. Oli aika helppoa jutella...

Vaimoni: Rukoilin aikoinaan, että saisin elämääni ratkaisun, suunnan. Tunnin päästä nykyinen vaimoni käveli vastaan samalle nuotiopaikalle, keskellä ei mitään. No, hän oli juuri edellispäivänä rukoillut samaa.... Nyt ollaan naimisissa.

Vaimoni selästä lähti kipu pois, kun eräs tuttumme rukoili hänen puolestaan ja laski kätensä vaimoni pääni päälle. Eikä kipu ole tullut takaisin. Selkä ei ole kunnossa vielä, se vaatii jumppaamista.

Asuntomme oli rukousvastaus.
Äitini sairauteen ja sen hoitoon alkoi löytymään vastauksia välittömästi rukouksien jälkeen.

Oma työssäjaksaminen on kohentunut rukoilun myötä.
Kahdelle nuorelle on löytynyt positiivinen ratkaisu "yllättäen sattumalta".

Tapasin tuttavani (jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen) rukoiltuani hänen kuulumisiaan aamulla, läheisellä huoltoasemalla tuntia myöhemmin. Hän asuu aivan toisella puolella Suomea... Ja oli läpikulkumatkalla....

Listaa voisi jatkaa... Mutta voihan kaikki olla sattumaakin...? Minä en usko niin, muut saavat vapaasti uskoa.

Lue lisää

"Asuntomme oli rukousvastaus.
Äitini sairauteen ja sen hoitoon alkoi löytymään vastauksia välittömästi rukouksien jälkeen."

Rukoilitte ratkaisua asunto ongelmaan ja jumalolentonne sairastutti äitisi jotta saitte hänen maalaistalonsa?

Sälli kirjoitti:

"Asuntomme oli rukousvastaus.
Äitini sairauteen ja sen hoitoon alkoi löytymään vastauksia välittömästi rukouksien jälkeen."

Rukoilitte ratkaisua asunto ongelmaan ja jumalolentonne sairastutti äitisi jotta saitte hänen maalaistalonsa?

Lue lisää

Noilla kahdella asialla ei ollut mitään tekemistä keskenään, en vain jaksanut rueta listaamaan asuntoasiaa sen enemäpää. Äitini asuu edelleen omassa asunnossaan eri puolella Suomea....

No, jos noin kaikki kirjoitukseni ymmärretään/halutaan lukea, enpä ihmettele kiukkusia kommentteja;) Olisi varmaan pitänyt jättää väli rivien väliin....

Vahingoniloa ja purkautumatonta vihaa onnelliselta, avoimelta ja tasapainoiselta ihmiseltä ^^?