Feminismi on sairaus siinä missä sovinismikin. On tavallaan sääli nähdä, miten feminismiin hurahtaneet naset pilaavat mielenterveytensä ja elämänsä.
Mutta uskon että feminismistäkin voi toipua.
terveisin,
entinen rasisti. (joka kävi psykoterapian)
Mutta uskon että feminismistäkin voi toipua.
terveisin,
entinen rasisti. (joka kävi psykoterapian)
Vastaukset 10
Vanhimmat
..käydä kontrollissa, ettei olisi uusinut..??
Huolehdin sairaudestani. =) Samaa toivoisin monille mullekkin. Heidän itsensä vuoksi.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä kyynisemmäksi muutun ihmiskuntaa kohtaan. Nuorempana haaveilin jostain ruusuristiläisestä vallankumouksesta, joka tekisi maailmasta iisimmän paikan elää kaikille ihmisille. Mutta ei. Apinoista olemme polveutuneet ja halajamme takaisin pimeään, tiheään viidakkoon, jossa kaikki on simppeliä ja mustavalkoista. Oman suppean heimomme edestä olemme valmiita kärjistämään, valehtelemaan ja tappamaan.
Eräs vasemmistolaishumanisti kirjoitti 70-luvulla, että porvari on fiksu, liberaali ja suvaitsevainen, kunnes tuntee itsensä uhatuksi. Sen jälkeen hän on valmis rikkomaan kaikkia moraalikoodistoja vastaan. Sama koskee - vihaan sanoa tätä - sosialisteja, anarkisteja, animalisteja, feministejä, kristittyjä ja hinduja.
Ainoa vallankumous, millä on pitkään aikaan ollut mitään merkitystä, on vallankumous omaa itseään vastaan. Omaa surkeutta, pienuutta ja näköalattomuutta vastaan. Se on kuitenkin vallankumouksista vaikein, siihen ei saa tukea ulkopuolelta.
..näin äkkiseltään mielessäni historiaan kurkistettuani totean, että ihminen on pysynyt hämmästyttävän samanlaisena sangen pitkän aikaa, sen sijaan ulkoisten järjestelmien muutosnopeus sen kuin kiihtyy..
..pitäisikö tämmöistä, jo historialliseksi vakiintunutta perinnettä, mennä muuttamaan, siis että alkaisi rettelöidä itseään vastaan, jopa vallankumous mielessä..??
..ja mitenkä näitä ulkoisia järjestelmiä ylipäätään muuttaa, jos itse antaa periksi..??
edes kristinusko rakkauden sanomineen ei ollut mahdollinen ilman väkivaltaa, mutta ajautuivatko apostolit ojasta allikkoon siinäkin, mene ja tiedä..
..tosin opimmeko tästä mitään, tuskinpa..
Mitä, ssh..näenkö oikein ? Voimistelusali, kiipeilypuut, pukkihyppyteline ja arka hupsu sielu jonon neljäntenä vuoroaan odottaen. Letin heilautus, liikkeellelähtö ja vauhdinotto - kädet hamuavat tyhjää reisien osuessa nahkaiseen kidutuspenkkiin. Ääniä, naurua, huutoja. Pieni ihminen vailla lohdutusta, omantunnonarvoa.
Tästä vihtahousu leipoo shakkilaudalleen oman lähettiläänsä; anarkistin, terroristin, feministin tai ihan pelkän mulkvistin.
Kiiluva katse ja häiriintynyt mieli. Sodassa koko maailmaa ja maailma häntä vastaan. Yksin ja yksin ainoastaan.
... ja epäselvää minun makuuni.
Ymmärsin että tuot julki myötätuntosi jumppatunnilla nöyryytettyä pikkutyttöä kohtaan, mutta selkokiellä kerrottuna pointtisi kirkastuisi paremmin. Eli mikä oli se johtopäätös, tarinan kluu, punainen lanka, asian ydin? Sekö että feminismin yms. ismien taustalla olisi aina jokin lapsuudenaikainen ikävä kokemus?
Kerrot tarinan, ja teatterin tarkoituksenahan on kertoa tarina. Hyvässä tarinassa on alku, keskikohta ja loppu. Tässä ei oikein ollut. Tämä alkoi hyvin mutta loppu meni vähän tekotaiteellisuuden ja sanoilla leikkimisen puolelle.
Shakkilautavertaus oli ontuva: ei shakkilaudalla leivota, siellä pelataan. Shakkilauta ja leipominen - kaksi keskenään ristiriitaista vertausta, valitse mieluummin jompi kumpi, älä käytä molempia.
Verbaalista osaamista sinulla kyllä on.
terv. Kajavan haamu
Shakkilaudalla esiintyi hahmo, jonka vihtahousu oli sinne leiponut valmiiksi. Yksilöstä tulee sotilas monimutkaisen prosessin kautta, joka on mielenkiintoisempi kuin sota sinänsä.
Mutta mihin me jäimme ? Itseanalyysiin, jota koetamme kiertää kuin juustokuu maata. Mikä on se riivattu voima, joka sulloo meidät piirongin ylälaatikkoon julistamaan omaa totuuttamme ? Ja onko sillä totuudella lopultakaan mitään merkitystä ? Pitäisikö meidän ainoastaan kiivetä laatikosta ulos ja kuunnella maailman ääniä ? Pidän sinusta, joten kerron salaisuuksia. Syksyinen metsä, verivaahterat ja etanat. Samoilun jälkeen hautunutta pataa ja rustiikkista, täyteläistä viiniä. Hyvä keskustelu ja annos romantiikkaa, kenties enemmänkin. Syvä uni ja herääminen kahvin tuoksuun, aamuaskareihin ja lähimmäisen hyväksyntään. Mihin tarvitset enää vihaa, sarkasmia, feminismiä ?
..siinä missä maailmassa on kaikki pahuus, niin maailmassa on myös kaikki hyvyys, sillä missäpä muualla ne voisivat olla, eikä ilman yksilöitä olisi sen enempää hyvyyttä kuin pahuuttakaan..
..yksilöstä kaikki lähtee liikkeelle, aina jostakin yksilöstä..
..ja sota, jos sitä tarvitaan, pitää ihmisen aktiivisena, mobilisoi voimavarat ja panee yrittämään, kysymys onkin siitä,millä tavalla tätä sotaa käydään..
..et kai sinäkään halua olla mikään hullu terroristi, eihän evankelistojakaan pidetä hulluina saati pelastusarmeijaa, vaikka syytä olisikin, koska meininki joskus on sitä luokkaa..
..jotenkin tuohon tapaan yksilö voi varmasti vaikuttaa, hymyilee lempeästi, kuristaa vastustajan rautaisella logiikalla ja voittaa koko maailman..
..kokeile sinäkin..
..edes jumala ei hyväksy maailmaa suurempia loukkauksia, vaan tyhjentää kahvikupin kesken nautinnollisen lemmentuokion, jos niikseen tulee..
Tällä shakkilaudalla sattuu olemaan enemmän kuningattaria kuin sotilaita.