meille syntyi vuonna 96 pieni keskospoika raskausviikkoja oli takana 29 ja poika painoi 1102g. lääkärit sanoivat että keskoset ovat vilkkaita lapsia...totta tosiaan meillä on sitä kayttää ääntä lujaa ja ei pysy paikallaan ihme mutinaa aina rääkäsyjä useasti. koulu menee hyvin pientä lukihäiriötä matikkapää aivan loistava mutta istuu pulpetissaan kuin olisi muurahaisia pepussa. käy tavallista koulua eikä ole avustajaa ainakaan viellä . opettaja ottanut todella hyvin asian hoitoon... kävimme adhd testeihin pyrkimässä mutta ei ole aihetta sanoi koululääkäri ja opettaja kun osaa matematiikkaa ja tasapaino on hyvä mutta missä vika keskosuusko??? olen välillä aivan loppu kuin joutuu vaan kieltämään ja sanomaan älä huuda istu paikallasi älä rääý....mistä aputuota kalammaksa olhyä alan syöttämään jospa.....onko kellään mitään vastaavaa.....
häirikkö vai mikä
akkukaapeli
61030
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meillä oli synnytettävä 5 viikkoa ennen laskettua aikaa lapsen ison koon johdosta ja samanlainen matikkanero tuli pojasta. ja päiväkodissa jo hokivat ettei ole varmaan MBD ku oppii asioita, mutta esikouluiässä oli jo ongelmat niin suuuria jot oli pakko puuttua. diagnoosi oli tarkkaavaisuushäiriö. oppii kyllä asioita, mut omassa tahissaan ja miten keskittyy. oli ala-asteen henkilökohtaisenavustajan kanssa, äitinä en hyväksyny tekemättömiä tuntitehtäviä kotiläksyiksi joten koulun järjesti työskemtelyolosuhteet pojalle sopiviksi ts. käytävällä avustajan kanssa, mut protestin jälkeen pääsi luokkaan takaisin koska hänellekin kuuluu opetus siinä kuin ns.normaaleillekin. vanhempien pitää olla aktiivisia ja räyhääjän mainetta on turha pelätä, olemmehan vanhempina parhaita asiantuntijoita lapsemme suhteen.diagnoosin saatuanne teilläkin on oikeus vaatia lapsellenne koululaitokselta tukea ja ymmäörrystä. suosittelen kääntymistä asiantuntijoiden puoleen joko keskosuuden- tai ADHD- tuntijoiden. itse kävin oman ADHDn johdosta psykiatrilla joka totesi minulla olevan vaan lapsuudentraumoja, liian vähän syliä yms. poikani ei kuitenkaan ole sylityksen puutteesta kärsiny juoten en usko ADHDn oireiden johtuvan tästä.itse vaihdan lääkäriä, etsin jonkun joka tietää ADHDstä jotain.
Kirjoitustasi lukiessa tuli mieleen, että onko itselläsi luki- tai kirjoitusvaikeutta?
Myös tarkkaavaisuushäiriö periytyy. Jos vanhemmalla sellainen on, lapsella on 25%:n todennäköisyys periä se.
Hienoa, että lapsesi on hyvä matematiikassa. Meillä on pojalla vaikea-asteinen ADHD. Matikassa on hyvä, ja tasapaino ja motoriikka aina ollut OK. Noilla perusteilla ei ADHD:ta voi poissulkea. Olisiko lääkärin tietämys ADHD:sta ollut olematon?
Muutenkin on testattu ja todettu erittäin älykkääksi, mutta eipähän sillä ole merkitystä ainoastaan. Suurinmmin arkipäivässä näkyvät ongelmat ovat omantoiminnan ohjauksessa. Kun tuntuu joskus, että mikään ei etene ilman valvontaa ja muistuttelua, ja lopultakin voi olla esim. vaatteet miten sattuu päällä. Ja tuo paikallaanolo on tosi hankalaa, maailmassa on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että impulsiivista käytöstä myös havaittavissa...
Mutta oireilua ei näy niinkään silloin, kun poika saa tehdä niitä juttuja, joista hän pitää, niihin riittää keskittymiskykyä.
Ai niin, tarkkaavaisuushäiriö tuo diagnoosi on meilläkin...
kiitos viesteistä sain taas enemmän mietittävää meillä poika pystyy keskittymän juuri siihen mihin haluaa mutta muut mitkä ei kiinnosta jää kyllä puolitiehen. huomenna on kehityskeskustelu koulussa ja otan taas tuon asian pöydälle...kiitoksia tuo tarkkaavaisuushäiriö jotenkin tuntuisi meidän jutulta helpottaisi jos tietäisi mitä pojalla on....itselläni on ollut lukihäiriö voisi johtua myös sieltä mutta muut mölinät ja ylimääräiset älä mölöt ei kyllä mene sen piikkiin...kiitoksia vastauksista nyt en anna periksi vaan meidän on päästävä tutkimuksiin välittömästi....
Pitkään prosessiin. Meillä se kesti ensimmäisestä tarhan huolestumisesta itse diagnoosiin lähes kolme vuotta, mutta osa ajasta selittyy sillä, että odoteltiin lapsen kypsymistä ja kasvamista kun ei ollut kiire. Monia vaikeita asiota joutui käsittelemään mielessään, ja pohtimaan myös omaa toimintaansa. Eikä tuo prosessi lopu siihen diagnoosin saantiin, vaikka itse koinkin sen tärkeäksi "välietapiksi". Diagnoosihan ei arkea muuta helpommaksi, vaan edelleenkin joutuu kamppailemaan samojen arkisten asioiden kanssa.
Kaikenlaisia tunnetiloja löytyy vuosien varrelta, olin mestari syyllistämään itseäni kaikesta mahdollisesta. Ihan liikaakin. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin, ja itse olen kokenut hyödylliseksi kaikki palaverit esim. päivähoidossa. Siellä oikein konkreettisesti huomaa myös sen, että edistystäkin tapahtuu jatkuvasti...
ADHD ei tarkoita sitä, että lapsi on huono koulussa. Meidän poika on myös matikkanero, etenkin hyvä päässälaskutaito. Samoin enkku sujuu hienosti, koska muistaa sanat kerrasta. Mutta paikallaan pysyminen ja hiljaa oleminen on täysin mahdotonta ilman lääkitystä. Koululääkäri ei tee ADHD-diagnoosia, joten kehoitan jatkamaan, jos epäilys kalvaa.