...muun kuin huoruuden tähden...

En osaa oikein muuta sanoa, että minusta on joskus perusteltua erota, ja tässä muutamia esimerkkejä: Jos aviopuolison väkivalta kohdistuu lapsiin fyysisesti tai psyykkisesti niin, että se tuhoaa ja sairastuttaa lapsen. Insesti. jatkuva pettäminen tai rakastajan jatkuva pitäminen jne jne. Eli tietyissä asioissa hyväksyn avioeron, mutta en uudelleen naimisiin menoa ellei entiset puolisot sitten mene uudelleen naimisiin..

Itse tulkitsen sen kohdan niin, että mies on saanut siinä tilanteessa valita. En usko, että Jeesuksen tahto olisi ollut, että toinen hyljätään yhden hairahduksen tähden. Tietysti jatkuva pettäminen on eriasia.. Minusta myös nainen saa erota miehestään huoruuden takia, koska kumminkin sekä miehet ja naiset ovat yhtä rakkaita ja tärkeitä Jeesukselle.

Tämä teksti mielestäni kuvastaa hyvin sen ajan naisnäkökulmaa mikä vieläkin on varsin monella uskovaisella miehellä (ja ei-uskovaisellakin) että nainen ei ole mitään verrattuna mieheen.. nainen on vähän, kuin omaisuuden jatko. Ja jos vaimo on huorannut, niin sehän on ollut enemmänkin miehen ylpeyden, kuin rakkauden asia... Tässäkin asiassa Jeesus oli edeltäkävijä. Hän piti myös naisia lähellään ja opetti heitä. Hän vieraili heidän luonaan. Naiselle, joka voiteli öljyllä Jeesuksen jalat opetuslapset rupesivat moittimaan häntä. Mutta mitäpä Jeesus sanoi: "Älkää moittiko häntä" Ja puutarhassa toinen Maria sai tehtäväkseen ilmoittaa opetuslapsille, että Jeesus on noussut ylös kuolleista.. aika tärkeä tehtävä sanon minä..

ylläoleva menee asian vierestä aika pahasti, mutta
pointtini oli siis se, että avioliitossa minusta sekä naisilla ja miehillä on yhtäläiset oikeudet erota huoruuden takia

enkä kuullu mihinkään uskonnolliseen yhtísöön. Kuitenkin olen lukenut uuden testamentin kannesta kanteen useamman kerran. Siellä on paljon viisaita ajatuksia eikä vähiten ne jotka väitetään tämän Jeesuksen sanoneen; vuoritosaarna ym. En pohdi niitä uskonnon kannalta vaan meidän ihmisten välisten psykologisen vuorovaikutuksen peilinä eli minkälaisia ovat mieleltään ne henkilöt joita Jeesus kuvaa kertomuksissaan.

Pohdit voiko olla toisinpäin. Ota huomioon minkälaisessa yteiskunnassa mainitsemasi asia tuli lausuttua. Se oli patriarkkaalinen jossa nainen oli alistetussa asemassa.

Tässä mielestäni puhutaan enemmänkin ihmisten (neisen ja miehen) välisestä yhteydestä joka ei toimi. Jos katkaisen yhteyden vain siksi että olen jossakin asiassa eri mieltä olen itsekkäästi lukkiutunut omiin kantoihini enkä oikeastaan näe toista arvokkaana peilinä jossa opin myös tuntemaan itseni. Syy eroon on minussa ei toisessa.

Huorin teko on niin vaikea asia että sen ylipääseminen voi todella ola ylivoimaista jolloin ratkaisuksi ei Jeesuskaan neuvonut kuin eron. Mutta huomaa hän ei sitä vaatinut.

Monet uskovaisetkin ovat omaksuneet muodin vaihtaa puolisoa, kun auvoisa avioelämä muuttuu 'pelkäksi' ystävyydeksi tai kun tulee jokin ongelma. Eli erotaan sovussa ja otetaan sen jälkeen (tai sitä ennen) uusi puoliso - ja kaikki osapuolet ovat niin tyytyväistä. Mutta käsittääkseni Raamattu tunne sopueroja. Voisiko joku asiasta tietävä (esim. pappi) kommentoida? Ja entä jos tapaa tällä tavoin eronneen ihmisen ja ihastuu häneen, niin tulevaisuutta ei ole (siis sallittua)? Näin olen käsittänyt.