Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.
16 viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
(ylipäällikön päiväkäsky nro. 34)
Kansakunta on kuollut, jos se unohtaa tai kieltää menneisyytensä, tai jos se häpeää sitä.
Sivari! Miksi te häpäisette kunniakkaan perinnön omaavan maan pelkäämällä? Miksi ette voi kunnioitta noita suuria sankateita, ja toimia niinkuin omatunto sanoo? Miksi pitää rynnätä niinkuin mullilauma karkuun, jos pitää hieman uhrata omastaan yhteisen asian puolesta? Meidän tapauksessa tuo uhraus on muutamia hulluja kuukausia, joka oikealla asenteella on lähes miellyttävää aikaa. Toisin oli tuohon aikaan, silloin nuoret miehet antoivat suurimman mahdollisen uhrin, miettikää sitä, jos vielä siihen kykenette, sivarit.
Toisaalta, on huomattavasti parempi, jos neitimäiset asennevammaiset city-pellet on poissa armeijasta, ryhmähenki kärsii todella paljon yhdestä hörhöstä. Hyväasenteinen nainen on huomattavasti parempi, ryhmän etua ajatellen.
Henkilökohtaisista etuisuuksista luopuminen yhteisen edun hyväksi on useille mahdotonta, puhumattakaan fyysisestä työstä yhteisen edun eteen. Nämä muutamat asiat ovat monille naisille ja kaikille sivareille käsittämättömiä.
Rauha on solmittu maamme ja Neuvosto-Venäjän välillä, ankara rauha, joka on Neuvosto-Venäjälle luovuttanut melkeinpä jokaisen taistelukentän, millä te olette vuodattaneet vertanne kaiken sen puolesta, mitä me pidämme kalliina ja pyhänä.
Te ette ole tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, jossa olette tehneet suurtöitä, tekoja, jotka vuosisatoja tulevat loistamaan historian lehdillä.
Yli 15.000 teistä, jotka lähditte kentälle, ei enää näe kotejansa, ja kuinka monet ovatkaan ainiaaksi menettäneet työkykynsä. Mutta te olette myös jakaneet kovia iskuja, ja kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän. Te ette heitä vihanneet ja tahtoneet heille pahaa, vaan seurasitte sodan ankaraa lakia, tappaa tai kuolla itse.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä uhrista, jonka tarjoaa köyhän majan poika siinä kuin rikaskin.
Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.
Kiitän upseereita esikunnassa heidän taidostaan ja uupumattomasta työstään, ja lopuksi kiitän lähimpiä apulaisiani, yleisesikunnan päällikköä ja päämajoitusmestaria, armeijan päälliköitä, armeijakuntien päälliköitä ja divisioonien komentajia, jotka usein ovat tehneet mahdottomasta mahdollisen.
Kiitän Suomen armeijaa kaikkine aselajeineen, jotka jalossa kilpailussa ovat suorittaneet sankaritekoja sodan ensi päivistä saakka. Kiitän rohkeudesta, millä se on käynyt päin monin kerroin ylivoimaista vihollista, joka on ollut varustettu osittain tuntemattominkin asein, ja sitkeydestä, millä se on pureutunut jokaiseen tuumaan kotimaan kamaraa. Yli 1500 venäläisen hyökkäysvaunun ja yli 700 pommi- ja hävittäjäkoneen hävittäminen kertoo sankaritöistä, joita usein ovat suorittaneet yksityiset miehet.
Ilolla ja ylpeydellä ajattelen Suomen lottia - heidän uhrimieltään ja uupumatonta työtään eri aloilla, mikä on vapauttanut tuhansia miehiä tulilinjoille. Heidän jalo henkensä on kannustanut ja tukenut armeijaa, jonka kiitollisuuden ja arvonannon he täysin ovat saavuttaneet.
Kunniapaikalla ovat myös sodan ankarana aikana seisoneet ne tuhannet työläiset, jotka usein vapaaehtoisina ilmahyökkäystenkin aikana ovat tehneet työtä koneittensa ääressä valmistaen armeijalle sen tarpeita, sekä ne, jotka herpaantumatta vihollisen tulessa ovat työskennelleet asemien varustamisessa. Kiitän heitä isänmaan puolesta.
Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä on hallitus ollut pakotettu tekemään rauhan kovilla ehdoilla, mikä kuitenkin on selitettävissä. Armeijamme oli pieni ja sen reservit ja kaaderit riittämättömät. Ei oltu varustauduttu sotaan suurvaltaa vastaan. Urhoollisten sotilaittemme puolustaessa rajojamme oli ylivoimaisin ponnistuksin hankittava sitä mitä puuttui. Oli rakennettava puolustuslinjoja, joita ei ollut. Oli koetettava saada apua, jota ei tullut. Oli hankittava aseita ja varusteita, aikana, jolloin kaikki maat kuumeisesti varustautuvat myrskyä vastaan, joka vyöryy yli maailman. Teidän sankaritekonne ovat herättäneet ihailua yli maiden, mutta kolme ja puoli kuukautta kestäneen sodan jälkeen olemme edelleen melkein yksin. Emme ole saaneet enempää kuin 2 vahvistettua pataljoonaa tykistöineen ja lentokoneineen ulkomaista apua rintamillemme, joilla omat miehemme taistelussa yötä päivää ilman vaihdon mahdollisuutta ovat saaneet ottaa vastaan yhä uusien vihollisvoimien hyökkäykset ponnistaen ruumiilliset ja henkiset voimansa rajattomiin asti.
Kun tämän sodan historiaa kerran laaditaan, tulee maailma tuntemaan teidän työnne!
Ilman aulista apua aseissa ja varusteissa, mitä Ruotsi ja länsivallat meille ovat antaneet, olisi tähänastinen taistelumme ollut mahdoton vihollisen lukemattomia tykkejä, hyökkäysvaunuja ja lentokoneita vastaan.
Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa, kun naapurimme itsestään huolehtien kielsivät joukoilta oikeuden läpikulkuun.
16 viikon veristen taistelujen jälkeen ilman yön ja päivän lepoa seisoo armeijamme vielä tänä päivänä voittamattomana vihollisen edessä, joka hirveistä tappioistaan huolimatta vain on kasvanut lukumäärältään, eikä kotirintamammekaan, missä lukemattomat ilmahyökkäykset ovat levittäneet kuolemaa ja kauhua naisten ja lapsien keskuudessa, ole horjunut. Poltetut kaupunkimme ja raunioitetut kylämme kaukana rintaman takana, vieläpä länsirajoillamme, ovat näkyviä todisteita tämän kansan kärsimyksistä kuluneina kuukausina.
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet. Mutta meidän on otettava kovat otteet voidaksemme siellä, mitä meillä on jäljellä, valmistaa kodin niille, jotka ovat tulleet kodittomiksi, ja paremmat toimeentulomahdollisuudet kaikille, ja meidän tulee olla kuten ennenkin valmiina puolustamaan pienempää isänmaatamme samalla päättäväisyydellä ja samoin kovin ottein, millä olemme puolustaneet jakamatonta isänmaatamme.
Meillä on ylpeä tietoisuus siitä, että meillä on historiallinen tehtävä, jonka me edelleen täytämme; länsimaisen sivistyksen suojaaminen, joka vuosisatoja on ollut meidän perintömme, mutta me tiedämme myös, että olemme viimeistä penniä myöten maksaneet velan, mikä meillä siitä länteen on ollut.
(ylipäällikön päiväkäsky nro. 34)
Kansakunta on kuollut, jos se unohtaa tai kieltää menneisyytensä, tai jos se häpeää sitä.
Sivari! Miksi te häpäisette kunniakkaan perinnön omaavan maan pelkäämällä? Miksi ette voi kunnioitta noita suuria sankateita, ja toimia niinkuin omatunto sanoo? Miksi pitää rynnätä niinkuin mullilauma karkuun, jos pitää hieman uhrata omastaan yhteisen asian puolesta? Meidän tapauksessa tuo uhraus on muutamia hulluja kuukausia, joka oikealla asenteella on lähes miellyttävää aikaa. Toisin oli tuohon aikaan, silloin nuoret miehet antoivat suurimman mahdollisen uhrin, miettikää sitä, jos vielä siihen kykenette, sivarit.
Toisaalta, on huomattavasti parempi, jos neitimäiset asennevammaiset city-pellet on poissa armeijasta, ryhmähenki kärsii todella paljon yhdestä hörhöstä. Hyväasenteinen nainen on huomattavasti parempi, ryhmän etua ajatellen.
Henkilökohtaisista etuisuuksista luopuminen yhteisen edun hyväksi on useille mahdotonta, puhumattakaan fyysisestä työstä yhteisen edun eteen. Nämä muutamat asiat ovat monille naisille ja kaikille sivareille käsittämättömiä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tunne. Kunnia ja häpeä ovat ulkoaohjautuvan ihmisen reaktioita, sellaisen joka ajattelee toisten aivoilla ja elää toisten ehdoilla. Siksi sotilaat ovat aina olleet kunniantuntojen ykköshyödyntäjiä, aina niillä on päässään vimmattu tarve saada kunniaa, ja aina ne pekää lapsenomaisesti sitä että joku saattaa ne jollain tavalla naurunalaisiksi. Niille on tärkeätä että joku, vallankin joku auktoriteetti, on niistä ylpeä, että ne voi olla itse ylpeitä. Se on tietysti höpöhöpöä.
Sotareissu oli paska reissu, siinä ei ollut mitään erityisen hienoa. Lopputuloskin oli vähän se että kaikki väsähtivät. Sietämätön yleinen moraalittomuus rehotti maassa pitkään. Se siitä kunniallisuudesta.
Mihinkähän sotareissuun tässä viitataan?
Alkuperäinen teksti puhui talvisodan perinnön pohjalta.
Ja jos joku väittää että ne miehet jotka lähtivät silloin puolustamaan maataan tekivät paskan reissun on maanpetturi, eli sivari.
olemaan suora sitaatti eräältä lähisukulaiselta joka oli mukana niin talvi- kuin jatkosodassa haavoittumiseensa saakka.
kaunis kuolla, kaunis kuolla. Voi mahoton.
Se menee näin......joukkosi eessä, urhona kaadut...
Tuskin se sota kovin kaunista muutenkaan on.
SIVARIT ON SILTI PERSEESTÄ!!!!!
Noihin sun idioottimaisiin kysymyksiin löytyy vastauksia jo alemmista väittelyistä..lue sieltä.
Kun en jaksa samoja asioita toistella ja toistella.
En usko mihinkään kansakuntiin, enkä haluaisi ajatella kuuluvani mihinkään sellaiseen. Kuollut tai elävä kansakunta, elämä jatkuu silti ja se on paljon tärkeämpää.
Mitä "kunniakasta" on maamme historiassa jos johonkin muuhun vertaa. Sotaveteraanit puolustivat suomalaisia arvoja ja turvasivat nykyisen elintasomme, kiitos siitä, mutta eipä heillä ollut vaihtoehtoja. Ajat muuttuvat.
Itse otan osaa seuraavaan sotaan jos minusta se on oikein sitten, mutta pidän kiinni oikeudestani päättää asiasta itse.
Enkä ole yhtään huonompi sotilas kuin se idioottilauma, joka on käynyt pelleilemässä armeijan harmaissa, kun eivät ole suurimmalta osalta uskaltaneet poiketa massasta. Onko se sitä peräänkuuluttamaasi rohkeutta?
Ja minkäs sille teet jos omaat asennevamman?
Sinun maailmaasi ei näköjään mahdu kuin "vahvat ja urheat ja oikean asenteen omaavat yksilöt".
Sepä hienoa. Minkä vuoksi veteraanimme oikein uhrautuivat? Senkö vuoksi, että kaltaisesi vähäjärkiset fasistit saisivat maan periä?
Minä uhraan yhteisen asian puolesta jos siltä tuntuu..eikö uhraus ole jotain jonka pitäisi perustua vapaaseen tahtoon päättää asiasta.
Mitä urheaa on valita joko omien tai vihollisen luotien väliltä?
Kyllä tuo tekstisi kertoi muutenkin sinusta paljon ihmisenä. Taidat olla melkoisen säälittävä pelle, joka ei ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäisi.
Olipa juuri sitä lökäpöksy sivarin tyypillistä lässytystä:
-yhteiskunnasta olette oikeuksia vinkumassa kuin rotat, mutta mitään velvollisuuksia ette ole halukkaita tekemään; niissä kun joutuu näkemään hieman vaivaa ja saattaapi olla liaan vaarallistakin.
Ihan tiedoksesi pikku siimahäntä:
- jos sota tulee niin sinulle on kyllä varattu paikka, joko torrakko kädessä tai miinanpolkijan vakanssi; kaltaisesi latva B2:t eivät tee mitä huvittaa vaan ainoastaan toteuttavat annettuja käskyjä!
JA muuten mitä on todellakin lauma järjestäytymättömiä ponnarihinttareita ilman mitään organisoitua toimintaa vastaaan sotilaat..
no sivaripojut varrastetaan kuin varpuset.
Toinen asia on se kelpaatko edes ylipäänsä etulinjan sotilaaksi;
on turha lässyttää mitään asioista joista ei näköjään tiedä mitään..
Ja ei voi kuin nauraa noille pilvenpolttajahörhön mietteille:" uhraat yhteisen asian puolesta jos siltä tuntuu"... kuule sittiäinen, ainoastaaan kurinalainen ja koulutettu sotilasjoukko voi laittaa kampoihin..
No varmaan sinun uhraus olisi"valkoista lippua liehuttaen laulaisit - make love not war...
harmi vain että mölinä loppuu kun naapuri napauttaa kuulan kalloosi ( tosin ansaitusti )
Jos joku on säälittävä pelle niin sinä ja kaltaisesi hihhulit!
Mitä siinä uhoat? Ota happea välillä niin ajatuskin kulkee...
Se meneekö joku sotaan tai ei-ajattelu ei ole vain minun sivarin etuoikeus. Kyllä tuollaista ajattelua harrastaa hyvin moni armeijankin käynyt...
Toteuta sinä aivan rauhassa käskyjä niinkuin haluat, älä sano minulle mitä tehdä.
Lökäpöksyt ne toisten käskyjä paskat housuissa kuuntelevat, eivätkä omia päätöksiään tekevät MIEHET.
"kuule sittiäinen, ainoastaaan kurinalainen ja koulutettu sotilasjoukko voi laittaa kampoihin.."
Samaa mieltä, eikä ole ristiriidassa kirjoittamani kanssa...se onko asennetta tappamiseen ei todellakaan ole mistään armeijan käymisestä kiinni.
Yksikään vittuilusi ei osunut maaliin: En vingu mistään oikeuksistani katteettomasti, en polta pilveä, en omaa poninhäntää, en liehuta lippua...ja mitä vittua vaikka omaisinkin(mitä en tee) kyseiset piirteet?
Et olisi silti mitenkään minua parempi ihminen.
Etkö sinä idiootti osaa haukkua minussa mitään mikä osuisi ja uppoaisi? Niinkuin jonkin sellaisen asian pohjalta, jonka voit lukea teksteistäni, etkä sinun kuvitelmistasi...?
Ja sitä paitsi sinä toteutat hihhulin määritelmää paremmin hysteerisine ja vielä kerran: idioottimaisine purkauksinesi.
Ja "sivarit miinanraivaajiksi"...joo, niinhän sinä toivot. Herätys.
sitä että suomalaiselta sotilaalta voi kohta kymän sodan painuttua hautaan ja dollaripääoman vallattua ja valjastettua venäjänmaan resurssit ruveta puuttumaan tämä viholliskuva, mutta eipä näköjään tule tyhjiötä siihenkään.
Se on näemmä tämä sivari se urhean soturin suuri vihollinen.
(Tulikohan muuten tuohon alkuun turhan pitkä lause, ei taida tämän vastaanottajan jäsennyskyky olla ihan huippuluokkaa?)
Se meneekö joku sotaan vai ei...
Tämä on juuri tyypillistä itsekeskeisen pullamössösivari- individualistin sönkötystä.
Koita nyt tajuta siellä imbesillin otsalohkon takana että jos yhteiskuntaamme vastaan kohdistuu
sotilaallinen interventio, jota minäkään en toivo, niin:
- silloin ei mietitä " onko minusta kiva lähteä sotimaan"
- silloin on turha alkaa kouluttamaan ketään koska se on myöhäistä vaan koulutettu joukko pitää olla valmiina jo ennakolta, mikä myös aiheuttaa sen että mahdollinen uhkaaja miettii useamman kerran riskejä; tosin tästähän maallamme on omakohtaisia kokemuksia.
Sotilasjoukko toimii käskyjen mukaan kurinalaisesti eikä se ole mikään lauma näitä yksilöitä jotka tekevät sitä mitä huvittaa; tätähän kaltaisesi kaikentietävät älykköä leikkivät sivarit edustavat; mulle sitä ja tätä mutta en mä mitään tee kun ei huvita....
Sinun on turha urputtaa mitään käskyjä noudattavista MIEHISTÄ;
olen työni puolesta nähnyt näitä haisevia sivarinskunkkeja, jotka ovat niin vaihtoehto ja rauhanihimistä että hellantettas;
ja useimmilla on ollut juuri näitä "neitimäisiä ja hinttarien piirteitä"
kun pintaa raaputetaan niin useimmilta on karissut maski ja sivariuden takana on laiskuus ja vastuunpakoilu ja mukavuudenhalu, joten kuten sanoin:
SIVARIT = miehen puolittaisia kuvia, todellisia "miesten miehiä"
ja kysyn vielä; jos on asennetta suorittaa tarvittaessa vihollisen tappamista, niin eikö siihen kouluttaminen takaa varmemman tuloksen ja oman suojauksen kuin ns päätön räiskiminen ??
Luulisi että osaisit järkeä käyttää ?? kun kehuskelet olevasi kova jätkä, jota epäilen!
JA minulla on tässä länsimaisessa demokratiassa 100% oikeus omaan mielipiteeseeni, jossa halveksin näitä luusereita, jotka eivät halua täyttää velvollisuuttaan; mikä EI ole MIEHELLE mikään ongelma!
mutta nämä hiirulaiset ovat vain vinkumassa että liiaan pitkä on siviilipalvelus; sehän on kuin jatkuvasti olisi mamman helmoissa; toista se on varusmiehen elämä, mistä SINÄ luuseri et ole oikeutettu puhumaan mitään.
Näen asian niin että ne jotka ovat INTIN käyneet voivat kommentoida asiasta.
Kaikki yksilöt voivat ottaa toki kantaa tähän naurettavaan naivistiseen sivariuteen..
ja sehän onkin todella hauskaa kun näiden sivariklovnien mielestä heidän toimiaan ja motiivejaan ei saisi arvostella.
Mielestäni nämä lakkoilevat sivarit olisi HETI pitänyt todellakin heittää häkkiin sen kummempia kyselemättä- se olisi ollut oikeudenmukaista
Joo: sodan syttyessä sivarit miinanpolkijoiksi; herääväthän sitten viimeistään todellisuuteen ja samalla toteuttavat aseetonta palvelusta ja antavat suojan sotilaille.
Sivarit olette lauma rottia!
Mitä sinuun ja imbesilliyteesi tulee:
olet pelkkä tavallinen omaan napaan tuijottava lässyttäjä, jonka on turha ylentää itseään MIEHEKSI.
No hyvänä asiana näen että onneksi yhteiskunnassa on nyt sitten naisia tulossa vapaaehtoisesti tekemään asepalvelusta, saadaan korvaavaa potentiaalia teidänlaisten vellihousujen sijaan.
Siellä sitten taas joku yöllä maasta noussut hiirulainen piipittää..
Käytit varmaan koko iltavuorosi ja osan yövuorostasi tämän nerokkaan kieliopillisesti kukallisen lauseen sorvaamiseen.
Menisit jäsentämään vaikka päähäsi hieman järjen valoa; jos yleensä uskallat mitään.
JA muista jatkaa pelkäämistä edelleen ja keskittyä sinne yölliseen tumputtamiseen.
Sivaria ei minkään maan sotilas pidä edes kissanpaskan arvoisena saatikka että siihen minkään verran aikaansa haaskaisi; kissanpaskan tuuli vie mennessään.
Simulaattorit päälle ja kokeilemmaan kuinka kova sotilas ootkaan.
Kyllä jäät toiseksi kun kokeilet oikean sotilaan kanssa. Ei millään pahalla mutta niin se vaan on.
"En vingu mistään oikeuksistani katteettomasti, en polta pilveä, en omaa poninhäntää, en liehuta lippua..."
Miksi et sitten mene armeijaan vaan julistaudut sivariksi. Olet liian hyvä siihen sakkiin.
Niinkuin sanoin, et tajua vaikka sen sulle rautalangasta vääntäisi.
Ei, vaan vääristelet kaikkea sanomaani miten sattuu.
"Hinttareita" on armeijassakin, neitimäisiä ja ei-mitään-osaavia, olkoonkin, että sellaisia on sivarissa prosentuaalisesti enemmän.
Saat olla ihmisistä mitä mitä haluat.
Luuletko, että pelko estäisi minua menemästä armeijaan ja mahdollisesti sotaan?
Ehei, pelle. Taistelukentällä olisin todennäköisesti omimmillani. Jokainen, joka minut henk. koht. tuntee on todennäköisesti samaa mieltä.
Mutten minä silti mene tappamaan ketä sattuu vain sen tähden, että se on "velvollisuuteni"(jos ollaan rehellisiä niin ketä kohtaan? Omia sukulaisiani? Suomalaista yhteiskuntaa? Siinä tapauksessa se on omantunnonkysymys) tai siksi että se olisi miehistä(Mitä vittua sinäkään pelle tiedät miehisyydestä, jos se tarkoittaa sitä että tarvitsee alistua tekemään asioita ilman, että mielipidettäsi edes kysytään...olet muutenkin varmaan hyvä nolemaan perseitä) tai siksi etten olisi "omaan napaan tuijottava lässyttäjä"(Jos sinäkään et olsi niin et pitäisi haloota täällä mistään "sivari-hinteistä" vaan pitäisit huolen vain omasta oikeellisesta mielipiteestäsi)...
Ja vielä: Miten perustelet kaikki sivarit "vellihousuiksi"? Useimmat menevät kuitenkin sivariin vastoin vanhempiensa tahtoa ja saavat siitä paljon paskaa, toteuttavat ajatuksiaan oikeasta ja väärästä...ajatuksia, joita sinä et ainakaan ole pahemmin hahmottanut sodasta ja elämästä.
Sinulla palikka ei ole varaa(vaikka oikeus olisikin) haukkua useimpia sivareita "kaikentietäviä älyköitä esittäviksi"(hyvin paljastava lause jo sinänsä).
Sinä et sen betonisen otsalohkosi takaa ymmärrä mitään; ihme että osaat edes perseesi pyyhkiä tai varmaan äitisi sen tekee edelleen.
1. Armeijan käymisestä et voi sanoa mitään, kun et ole kerran siellä ollut.
Vain se joka on sen käynyt voi kommentoida sitä!
Menikö perille lisko?
itse olen pyrkinyt ja päässyt erikoisjoukkoihin joten turha kaltaisesi lepakon on sössöttää yhtään mitään.
Kaltaisesi koiranjätös kuvittelee ilmeisesti olevansa joku superyksilö-
jos et tiedä edes sitä että hitainkin luoti voittaa nopeimman juoksijan niin tuskin tajuat mitään muutakaan.
2.Minä olen näitä liimanhaistajasivareita nähnyt ja kuten totesin; hinttareita on tosi paljon siinä porukassa sekä juuri vastuunpakoilijoita;
Hyväksyn sen että joku suorittaa aseettoman palveluksen. Semmoisesta miehestä on hyötyä.
2.Taistelukentästä sinun on turha siimahäntä inistä mitään; ethän ole armeijaa käynyt ja edes missään olosuhteissa mitään harjoitellut paitsi paskan lässyttämistä kiitettävin arvosanoin.
Minä olin aikoinani oman porukkani paras mies ko vuosikurssilla ja näitä taitoja ylläpidetään edelleen; enkä silloin ja nytkään ole kuten sinä olet ruskeakielinen perseenreikä.
Asiasta en suuremmin elämöi- taitoja käytetään eleettömästi,jos tarve vaatii
Olisit mennyt armeijaan- turha kaltaisen paskakasan on elvistellä, jos ei ole rohkeutta inttiä käydä.
Teidän hiirulaisten pakkomielteenä on esittää jotain individualistiä jota mitään säännöt eivät koske, yhteiskunnan palveluita kyllä käytätte mielihyvin.
3. Sodan ihannontia EN ole täällä missään esittänyt; se on pahin vaihtoehto;olen sitä mieltä että kuitenkin pitää olla valmiudet sen varlta, jos taas idän suunnasta rosvolauma päättää lähteä liikkeelle.
Ne kun eivät kysele mitään sinun ja minun oikeuksista vaan nappia tulee kohtuullisen reippaasti kohti.
Silloin velvollisuuteni on tehdä kaikki voitava tämän estämiseksi.
Ja samoin tekevät kaikki jotka ovat koulutettu siihen ja velvollisuudentuntoisia.
Minun puolestani voit työntää takapuoleesi naurettavan sönkötyksen omastatunnosta- siihen ei ko tilanteessa ole aikaa!
Tätä sinä pikku kusipää et tajua -mutta ei siitä väliä.. teitä torakoita on niin vähän kuitenkin.
Ja käytän aivan vapaasti teistä sivareista nimitystä vellihousu-koiranpaskakasa olisi toinen hyvä nimi.
Vellihousu kuvaa hyvin juuri vastuunpakoilijaa joita sinäkin ihannoit.
Jos nämä liskot olisivat edes jotenkin säällisiä niin suorittaisivat edes tämän naurettavan perseenpesuleirinsä mutinatta, mutta vielä pitää itkeä liian pitkästä palvelusajasta.
Mielestäni häkkiin vain ja heti.
Ja halveksin teitä torakoita aivan niin paljon kuin haluan.
Kuten yksi toinenkin kirjoittaja totesi vuonna 1939 MIEHET etulinjassa lunastivat sen että kaltaisesi liskolauma saa vapaasti inistä.
Olisi hauska tietää mitä te rotat tekisitte jos nyt sota syttyisi... varmaan homostelisitte porukalla ja sitten sinä suuri urho kertaheitolla muuttuisit kaikenosaavaksi taistelijaksi...
Kissanpaskat.
Mun puolestani saat nyt lässyttää miten paljon tahansa! En aio enää haaskata kaltaiseesi mitättömyyteen aikaa..
Toistan vielä kerran: sivarit olette pikkuhinttareita ja vastuunpakoilijoita.
hametta teille ei voi pukea, koska osa naisista on valmis täyttämään teidän paikkanne-
sirkuseläimiksi kävisitte kyllä hyvin.
Ryömikää takaisin koloihinne, josta näköjään yön tunteina raapustelette vuodatuksianne.
Älyköiksi teitä en kutsuisi- ethään vajaaälyinen sitäkään tajunnut että se oli irvailua.
Fuck you all.
Voiko tuohon mitään enää lisätä?
Yhtään kommentoimisen arvoista argumenttia en tekstistäsi löytänyt...
naurattaa=)
ps. en arvosta kaltaisiasi miehiä paskan vertaa, säälin tulevia lapsiasi jos edes onnistut löytämään ketään joka niitä sinulle synnyttäisi!
pps. Lueppa sivari-henkilön tekstit uudelleen. Huomaat (toivottavasti)että hän yrittää rakentaa keskustelua, jonka sinä kerta toisensa jälkeen torpedoit 5-vuotiaan tasoisilla kommenteilla.
ppps. Lopeta ITSE omaan napaasi tuijottaminen!
pppps. Vai ihan erikoisjoukoissa...hehheh
Kirjoitin tämän viestin jo eilen, muttei syystä tai toisesta keskusteluun ilmestynyt. Pakko silti tukea keskustelun ilmeisesti ainutta ajattelevaa ihmistä, Sivaria.
Nimimerkille "Sotilas" näyttää invidualismi olevan lähinnä kirosana. Eikö sinua yhtään kiinnostaisi minkä takia sotisit kutsun käydessä? Pääasia että pääsee tappamaan, vai mitä? Kaltaisesi ääliöt ovat täydellisiä valtion pelinappuloiksi. Antavat käskyn, niin sinä teet sen mukisematta.
Sivarit eivät saa siis kritisoida armeijaa, mutta sinun kaltaisesti lauman mukana menevät ajattelemattomat juntit saavat kutsua siviilipalvelusta "nössöilyksi" ja "äidin helmassa olemiseksi"? Törmäämme jälleen kerran kapeakatseisuuteesi. Sitä paitsi mielestäni sivarit tekevät 100-kertaa arvokkaampaa työtä yhteiskunnan eteen (vrt. metsässä rämpiminen.)
Homoudesta en jaksa mitään sanoa, sillä se ei mielestäni asiaan liity. Niinkuin "Sivari" sanoi, löytyy homoseksuaaleja molemmista "leireistä". Kaltaisesi homofobisen miehen kannattaa tutkia seksuaalisuuttaan, sillä homofobia on usein osa homoutta. Et vain edustaisi itse pelkäämiäsi "hinttareita"?
Kyllä sodassa kuolleet kääntyisivät haudassaan, jos näkisivät minkälaiset fasisti-juntit ovat rakkaan isänmaan perineet.
Muistakaa kuitenkin pieni ero sivareiden ja muiden välillä.
Sotilaat ovat ovat valmiit puolustamaan sitä järjestelmää mikä takaa sivareille oikeuden lusmuta. Eli ovat tarvittaessa valmiit kuolemaan sen puolesta, että sivarit saavat jatkaa vittuilua. Mutta olisiko yksikään sivari valmis vaarantamaan henkeään kilpailevan järjestelmän eli asevelvollisuuden puolesta.
No, EIpä tietenkään.
Huomaa ettei sulla ole järkeä käsittää ensimmäistäkään kirjoittamaani lausetta.
Etkä osaa nähdä asioita laajemmalla perspektiivillä ollenkaan.
Toistat vaan samaa paskaa, vaikka laittaisin sulle mitä...olet tätä en-kuule-mitään-en-halua-tajuta-mitään-tyyppiä.
Turha sulle on mitään tästä enempää jatkaa.
Lue edellinen viestini uudestaan. Ja sitten argumentoi. Minulla ei jäänyt viestistäsi ymmärtämättä mitään, asia on toisin päin.
vai onko se nyt niin ettei sulla ole abstraktia ajattelukykyä laisinkaan?
Homo.
Se pieni ero sivareiden ja muiden välillä:
Sotilaat ovat ovat valmiit puolustamaan sitä järjestelmää mikä takaa sivareille oikeuden lusmuta. Eli ovat tarvittaessa valmiit kuolemaan sen puolesta, että sivarit saavat jatkaa vittuilua. Mutta olisiko yksikään sivari valmis vaarantamaan henkeään kilpailevan järjestelmän eli asevelvollisuuden puolesta.
No, EIpä tietenkään.
Sivarit ja muut vegaanit,kettutytöt sekä vajaatuottoiset yksilöt saunantaa ja kuula päähän.
Sinun abstraktisuuden hahmottaminen rajoittuu siihen että tuskin tiedät kummalla kädellä tumputat.
Sehän on teidän vapaa-ajan ainut harraste.
lueskelen tuota tunnevaltaista tai pitäisikö sanoa tunnevammaista raapustelmaasi, ja mietin minkähän noista hehtaaripyssyllä ammutuista asiavirheista viitsisi korjata.
No ehkä nyt vaikka muutaman mikä koskee Mannerheimia, josta tämä aihe lähti liikkeelle. Päiväkäsky on tietenkin vuodelta 1940, ei 1939.
Mannerheim oli piilohomo, jonka avioliittoyritys kariutui surkeasti, eikä hän sen jälkeen enää koskaan solminut naissuhteita.
Mannerheimin hyvä ryhti, jonka niin monet tulkitsevat merkiksi aristokraatin ylevyydestä, johtui selkärankareumasta (tauti jolla mahdollisesti on veneerisluonteinen). Vaivan vuoksi Mannerheim ei esim. voinut mennä maihin nopeasti, mikä seikka etulinjakäynneillä tulkittiin äärimmäiseksi rohkeudeksi.
Mannerheim ei myöskään sodan eri vaiheissa uskonut Suomen mahdollisuuksiin, ja siksi hän pelasi omaa peliään, jolla lähinnä varmisteli sitä että olipa sodan lopputulos mikä tahansa, hän ei joutuisi sotasyyllisten penkille. Hän esimerkiksi hävitti määrätietoisesti kaikki dokumentit yhteyksistään Saksaan välirauhan aikana.
No onneksi Mannerheimillä oli käytössään suomalaisia sotilaita, joista aina yksi pieni osa on kaltaisiasi paukkupäitä, joita innostavat ja mieltylentävät puheet sytyttävät kuin tulilankaa. Hänen omat motiivinsa sodanjohtoon olivat samat kuin mitä ne olivat jo kansalaissodassa: halu ottaa revanssia hänet karkoittaneen bolsevikkivallan kanssa.
Hohhoijaa. Tämä alkaa vähän raukaisemaan. Oio nyt sitten tässä jonkun ihan kajahtaneen räkäpään käsityksiä.
Taidanpa jättää toiseen päivään. Tai vuoteen. Palataan juttuun joskus sitten kun kasvat isommaksi.
HAH! En juokse karkuun, en pelkää, odotan että juuri sinä tulet luokseni, ja silloin sinä olet se joka pelkää...