Tässä taannoin yritin takoa Teihin järkeä, kun väitin, että kielillä puhuminen ja ihmeet kuuluu menneisyyteen. Olen täysin väärässä!
Tehkää ihmeitä ja puhukaa kielillä koko sielunne kyllyydestä. Te teette suuren palveluksen tämä maailman jumalalle!
Eräät uskonnot varoittavat näistä ihmeteoista ja kielilläpuhumisista (onhan raamatussakin varoitus niistä, jotka tekevät suuria ihmeitä... eksyttääkseen monia...)
Mutta kyllä Teidän ihmetekonne ovat ylivertaisia.
Tehkää ihmeitä ja puhukaa kielillä koko sielunne kyllyydestä. Te teette suuren palveluksen tämä maailman jumalalle!
Eräät uskonnot varoittavat näistä ihmeteoista ja kielilläpuhumisista (onhan raamatussakin varoitus niistä, jotka tekevät suuria ihmeitä... eksyttääkseen monia...)
Mutta kyllä Teidän ihmetekonne ovat ylivertaisia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä raamatun mukaan ihmeet ja merkit seuraavat niitä jotka uskovat, eikä ollut aikamäärää koska se loppuisi.
Saa sitä olla uskonnollinenkin, parempi sekin on kuin juopotella ja elää moraalittomasti.
En aina tajua miksi Jeesus hermoili niitten kirjanoppineiden kanssa, nehän teki hyviä tekoja ja elivät moraalisesti hyvää elämää.
Apostolinen aika vain silloin puhuttiin kielillä?
Niissä seurakunnissa missä Paavali julisti ja kuka oli viimeksi elänyt apostoli?Johannesko? No kun Johannes kuoli niin kielilläpuhuminen lakkasi? Yx kax ku John kuoli ni seurakunnat vaikeni ja kielilläpuhuminen loppui?
No näkemyksensä kullakin.
"En aina tajua miksi Jeesus hermoili niitten kirjanoppineiden kanssa, nehän teki hyviä tekoja ja elivät moraalisesti hyvää elämää."
Elivät, tai paremminkin yrittivät elää Mooseksen lain mukaista elämää onnistumatta siinä kuten ei kukaan muuukaan.
He kivittivät ihmisiä, jotka eivät heidän mielestään olleet onnistuneet elämään lain mukaan, kerskailivat omalla lain noudattamisellaan mm. kymmenysten antamisellaan ja almuillaan, eivät seurustelleet "syntisten" kanssa, kiusasivat Jeesusta, tuomitsivat muita jne. jne. jne.
Olivat toisin sanoen armottomia. Jeesuksen sanojen mukaan olivat valkeaksi kalkittujen hautojen kaltaisia; ulkoa kyllä koreita, mutta sisältä täynnä kuolleitten luita. Siksi Jeesus ei tullut toimeen heidän kanssaan. Minä uskon tajuavani.
Hyvä elämä sinänsä on hyvä asia. Korkea moraali antaa ihmiselle hyvät elämisen eväät. Jeesuksen näkökulmasta kirjanoppineet eivät olleet moraalisesti korkeatasoisia, koskapa
Jeesus kehoitti ihmisiä tekemään kuten fariseukset ja kirjaoppineet opettavat, mutta "heidän tekojensa mukaan älkää tehkö".
Näin on minulle valjennut.
Tuo kielilläpuhuminen ei ole yksin meidän helluntailaisten etuoikeus,vaan se kuuluu kaikille Raamatun ilmoittaman Jumalan lapsille,Jeesuksessa Kristuksessa.Jo vanha kunnon aikansa korkeasti oppinut mies ja sittemmin Jeesuksen apostoli Paavali kirjoittaa 1kor14:18seuraavaa."Minä kiitän Jumalaa,että puhun kielillä enempi,kuin teistä kukaan."Ja 1kor14:18."Eivät kaikki puhu kielillä."Joten ei kaikki uskovat puhu kielillä,mitä kaiketi on joskus virheellisesti,näin oletettu olevan.
....Herra antaisi minulle sellaisen Suomen kielen taidon ,jolla ymmärrettävällä tavalla julistetaan Jumalan tahtoa ihmisten keskuudessa.Kun se toteutuu, minun riemuni on ylitsevuotavainen.
Eiköhän se juuri ole tärkeintä, että julistaisimme ilosanomaa kaikille suomalaisille meidän omalla äidinkielellämme. Keskitytään yhdessä siihen, niin hellarit kuin luterilaisetkin. Turhanpäiväistä kiistellä jostain kielilläpuhumisesta... kukin uskokoon tavallaan. Itselleni se on Jumalan lahja, jonka avulla saan kasvaa uskossani, rakentua ja kasvaa kiinni Kristuksen ruumiiseen. Varsinkin silloin kun oikeita sanoja ei tahdo suomenkielestä löytyvän.
Jumalan siunausta kaikkien palstalaisten päivään :)
..se suomenkielinen sanomakin on vajavaista.
Kukas määrää mikä se kieli on? itse olen sata varma että puhun kielillä...vaikka puhun vaan suomea. Silloin kun puhun uskomattomille jumalansanaa niin eivät he mitään ymmärrä
kummallista kertakaikkiaan. On se harmillista että elät tuossa uskossa. Yksisilmäinen näkemys. Eikös tämän maailman "jumala" ole saatana itse? Voi hurja, mikä juttu!
Siis eihän kielilläpuhuminen ole kuin yksi armolahjoista. Paavali opetti että pitäisi anoa että pystyisi kääntämään myös kielen, jolla puhuu. Useimmiten olen kuullut ja nähnyt että moni on saanut myös käännöksen, itsekin olen kokenut niin että tiedän mitä Pyhä Henki rukoilee minussa ja olen rukoillut suomeksikin. Se on mahtava asia, sillä PH on se tuuli joka ohjaa rukouksessa. Se on vain yks hyvistä armolahjoista. Odotin ja rukoilin sitä vuosikausia itselleni, kunnes sen sain lopulta.
Mulle annettiin myös profetoimisen armolahja.
Ne joilla ei ko. armolahjaa ole, ovat mielestäni sanoneet usein etteivät he sitä haluakaan.
Elämä uskovana oli vaan erilaista ennen erityistä Pyhän Hengen kastetta, nyt se on syventynyt entisestään.
Niskuroijatko ne saivat asua kuivalla maalla?
Oli miten oli, siunausta sunkin elämääsi. Herra on armollinen.
Minihame
Kirjoittanut: sopimatonko 14.10.2005 klo 13.14
Seuraava kertomus on sellainen, että Moppi saatat sen poistaa. Toivon kuitenkin, että sallisit sen olla, kun siitä vois kehkeytyä antoisa keskustelu koskien uskovaisten sopivaa pukeutumistyyliä.
Olen varusmiespalveluksessa eräässä suuressa yksikössä. On torstai-ilta ja lähdemme iltalomallamme kotiseuroihin parin muun uskovaisen varusmiskaverin kanssa.
Saimme tietää kotiseuroista edellisenä sunnuntaina rauhanyhdistyksen seuroissa kuulutusten yhteydessä.
Mihinpäs sitä uskovainen muuhun suunnistaa kuin seuroihin.
Tulemme ison omakotitalon pihaan, jossa iso musta koira tulee häntäänsä heiluttaen meitä ensimmäiseksi tervehtimään.
Pihalla on juuri haravoitu lehtiä, joita on isot kasat eri puolilla.
Paikkakunta on outo, samoin ihmiset. Olemme olleet palveluksessa vasta muutaman viikon.
Olemme hyvissä ajoin liikkeellä, sillä kokemuksesta tiedämme, että parhaan istumapaikan saa paremmin etuajassa kuin Matti myöhäinen, joka saa tyytyä istumaan lattialle.
Meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi ja saamme osaksemme erityishuomiota sotilaspukimissamme.
Jumalan terve! käykäähän istumaan, nyt voi vielä valita parhaimmat paikat.
Riisumme saappaamme ja astelemme hulppeaan olohuoneeseen, jossa ennen istumistamme silmäilemme ihastellen koreita isoja tauluja.
Tunnistan maalauksista ensi näkemältä Reidar Särestöniemen tauluja. Sitten on Akseli Gallen Gallelan tauluja jne.
Istahdamme kaikki kolme samalle sohvalle vieretysten jatkaen sieltä olohuoneen silmäilyä, jossa on myös paljon suuria kukkia suurissa ruukuissaan.
Kohta tulomme jälkeen kuuluu eteisestä muiden vieraiden ääniä.
Talo täyttyy pian muistakin vieraista ja useampi jää ennen istumistaan ihastelemaan maalauksia.
Edessämme vastapäätä on upottava sohva, jonne humplahtaa neljän naisen seurue.
Naisten puheista kuulee heidän olevan rouvasihmisiä. He juttelevat miehistään. Erään rouvan mies on tiehallinnon palveluksessa ja aina menossa ja pois kotoa.
Rouvat ovat koreasti puettuina. Yhdellä rouvista on yllään minihame ja pusero, jonka kaula-aukko niin avara, että tissit melkein näkyy.
Tällä yhdellä rouvalla on niin lyhyt hame, että kun hän istuu upottavasssa sohvassa, en voi olla näkemättä hameen alta paistavia pikkupöksyjä, jotka tekivät seuraillastani vaikean.
Talon isäntä kuuluttaa: Aletaanpa nämä seurat ja lauletaan virsi "Onnea oi verratonta, Herran lasten kotona.."
Virren jälkeen meitä palvelee nuori teologiaa opiskeva veli.
Hän avaa raamattun kohdasta Danielin kirjan kolmas luku, jossa kerrotaan kolmesta toveruksesta tulisessa pätsissä.
Sittenpä en enää muuta muistakkaan, vaan ajatukseni ja tunteeni sekoavat aivan muihin asioihin.
Silmäni hakeutuvat tämän tästä vastapäisen keski-ikäisen rouvan uumaan, josta paistaa jatkuvasti kermanväriset pikkupöksyt.
Välillä rouva nostaa reiden toisen päälle, jolloin näkyvyys paranee entisestään.
Minulta menee ajan ja paikan taju.
Tunnen oman etumukseni kohoavan.
Jossain välissä toverini pukkaa minua kuiskaten samalla; "Älä töllää sinne koko aikaa !"
Havahdun mietteistäni tajuten myös kaverini huomanneen saman asian.
Välillä katson vastapäisellä seinällä rouvien ylpuolella olevaa Järnefeltin maalausta koittaen näen pitää katsettani muualla kuin rouvan suloissa.
Kerran pari katson rouvaa silmiin ja häkellyn saadessani iloisen hymyn takaisin.
Jossain vaiheessa puhe loppuu ja lauletaan virttä, joka ei jäänyt mieleeni.
Siirrytään nauttimaan tarjoilusta.
Ihmeekseni tuo rouva hakeutuu lähelleni ja saan tilaisuuden kaataa hänelle kahvia samlla, kun otan itsekkin.
Kurotan pöydälle ylettyäkseni kuppiin, jossa on riisipiirakoita munavoilla.
Tarjoan myös näitä vieressäni kihnuavalle rouvalle.
Vaihdamme muutaman sanan niitä näitä ja siirrymme kuppeinemme istumaan.
Istumapaikkamme on sillä aikaa mennyt ja siirrymme talon isännän ja emännän makuukamariin.
Ensimmäiseksi silmään pistää parivuoteen päässä oleva jättisuuri hääkuva.
Milloinkahan sitä meikäläinen pääsee tuollaiseen kuvaan mukaan ?
Heh,älä nyt vielä sellaisia murehdi, kun saatais ensin tämä intti edes läpi.
Sitten alkaa narunvetokisailu. Kaivelen taskun pohjiani ja huomaan, että siellä on vain muutama hassu kymmensentin kolikko.
Olin epähuomiossa pistänyt kahvikassaan isoimmat kolikot, joten nyt en voisikaan vetää euron naruarpoja.
Kaverini ottavat muutaman narun ja minä seison heidän vierellään seuraamassa.
Sattuma vai kohtalon oikku. Se sama minihameinen rouva on taas vieressäni ja ojentaa minulle yhden naruistaan sanoen: "Otahan sinäkin, ei ne sotapoikiin päivärahat niin isot ole.
Outo tunne valtaa minut jälleen.
Korkealla keittiön porrasjakkaralla huojuu talon isäntä ja näyttää, kuin jakkara luhistuisi hänen rotevan kehonsa alle.
Taas isäntä kiskaisee suorastaan riuhtaisemalla yhden naruista, joka melkein lennättää minua eteenpäin. Tajuan saaneeni naruarpavoiton.
Minulle ojennetaan pehmolelunallea.
Onneksi olkoon, sanoo vieressäni oleva minihame rouva ja taputtaa olkapäähäni.
Narunveto loppuu ja tarjottelen voittamaani nallea rouvalle sanoen: "Otahan ja vie lapsillesi, on enemmän käyttöä heille !"
Rouva nauraa ja sanoo; "Minun kaksi lastani ovat jo aika-iässä ja pois kotoo, ei ne tarvitse, jotta pidä sinä se vaan.
Kiitttelen ja lupaan maksaa ensi kerralla euron takaisin.
Eikä mittää, sanoo rouva iloisesti ja hymyilee.
On kotiinlähdön aika. Käymme hyvästelemässä talon isännän ja emännän. Eteisessä on ahdasta.
Annatko sen turkin sieltä, kun en ylety,sanoo taas se samainen rouva, se sieltä . Ei se vaan se minkkiturkki. Ai tämä, joo. ole hyvä !
Olen otettu poikamies ja laitan turkin vielä rouvan yllekkin.
Pihamalla rouva tulee meidän luoksemme ja sanoo:" Tulkaahan pojat joskus kylään, tässä on osoite.
Matkalla varuskuntaan otan puheeksi tuon seksikkään rouvan ja kysyn, milloin mentäis sen luokse kylään.
Toiset pojat eivät innostu asiasta vaan toteavat: "Sehän on naimissa, mitä me sinne. Olis käskenyt joku parikymppinen blondi.
Ja usko sinä veli hyvä ne kiusauksesi anteeksi. Se rouva kyllä pani minihameellaan meidät haureuden syntiin. Uskon ja usko sinäkin.
Sitä iltaa jäin kuitenkin yksikseni miettimään ja mieleni alkoi tekemään mennä sen ihanan rouvan luo yksin käymään.
Neuvokaapa minua tässä vaikeassa asiassa. Miksi naiset käyttäytyy tällä tavalla.
Olen pannut merkille, että nuoret tytöt varoo visusti hameen alustansa näkymistä, mutta rouvat, mitä syytä heillä on tahallaan pukeutua niin seksikkäästi. Eikö seksi ole heille jo tuttua asiaa.
Miten uskovaisten tulisi pukeutua niin, ettei edellä kerrottuja kiusauksia tulisi vastakkaiselle sukupuolelle.
Onko synti ajatella seksiasioista naimisissa olevista naisista.
Nuoret tytöt nyt tietysti pukeutuu aina paljastavan seksikkäästi, mikä on ymmärrettävää, koska tarvitseehan heidän herättää vastakkaisen sukupuolen mielenkiinto, mutta kun nämä rouvatkin tahtoo pukeutua seksikkäästi.
Mitä he oikein hakevat tällä tavalla.
Mukava olis, jos tästä keskusteltais !