Syntyperältään juutalainen Lavrenti Berija johti Stalinin sisäasiain-komissaariaattia NKVD:tä ja muita Neuvostoliiton tiedustelu-ja turvallisuuselimiä 1938-1953. Berija tapatti yli neljä kertaa enemmän venäläisiä kuin hitlerin väitetään tapattaneen juutalaisia ja berijan työhuonetta vastapäätä oli huone, jossa hän piti pieniä lapsia joita hän raiskasi ja kidutti, mutta silti tästä EI kuulla koulussa. Vaikka hänestä ja muista juutalaisista joukkomurhaajista kuultaisiinkin, koulukirjat jättäisivät kertomatta heidän juutalaisuudestaan. Siitä, kuinka saksalaiset tappoivat juutalaisia, emme ikinä lakkaa kuulemasta. Yleensäkin useimmat kirjat sivuuttavat juutalaisten ihmishirviöiden syntyperän täysin. Einsteinin juutalaisuudesta kyllä muistetaan mainita. MIKSI
KERTOKAA TÄSTÄKIN LAPSILLENNE
METEHE
192659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ettei tommottis saa puhua?
Einstein halusi luoda atomipommin, jotta kaikki saksalaiset voitaisiin tappaa. Tällöin ei ollut vielä tietoa Holocaustista. Koska juutalaisuus muistetaan, tätä ei tahdota muistaa.
Beria ei ollut juutalainen vaan Georgialainen kuten Stalinkin. Hänen ollessaan NKVD:n johtaja hänen tehtävänsä oli itse asiassa lopettaa puhdistukset ja likvidoida ne suorittanut porras mukaan lukien edeltäjänsä Nikolai Yezhov. Berijan lukumääräisesti suurin uhrijoukko olivat ne karkotetut Neuvostoliiton kansallisuudet, joita syytettiin yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Karkotukset maksoivat satoja tuhansia ihmishenkiä.
Berija rakensi vankileireistä oman taloudellisen imperiuminsa ja pyrki kopioimaan amerikkalaisia tehokkaaksi todettuja tuotantotapoja. Stalinin kuoleman jälkeen Berija pääsi hallussaan olleen sisäpiiritiedon ja NKVD:n avulla johtavaan asemaan Politbyrossa. Hänen kohtalokseen koitui kuitenkin se, että hän suunnitteli Perestroikan aloittamista 50 vuotta ennen Gorbatshovia ja mm. luopumista Saksan itäosista. Tätä Hrutshev käytti hyväkseen syrjäyttääkseen Berijan yhdessä muun Politbyroon kanssa. Berijas oli viimeinen teloitettu Politbyron jäsen. Sen jälkeen syrjäytetyt jäsenet vain karkotettiin jonnekin valtakunnan sisäosiin tai laitamille (esim. Molotov Ulko-Mongoliaan).
Kirjoituksesi osuu oikeaan siltä osin, että Berija oli sadisti ja pedofiili. Hänen tiedtään henkilökohtaisesti kiduttaneen, raiskanneen ja surmanneen ainakin satoja NKVD:n hampaisiin joutuneita naisia ja tyttöjä. Vankien lisäksi hän myös käytti hyväkseen Moskovan kaduilta saalistamiaan tyttöjä sekä tyttöjä, joiden vanhemmat palveluksia Berijalta saadakseen uhrasivat tyttärensä.
Onneksi koulukirjoissamme ei siis ole esittämäsi kaltaista sisältöä. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että kouluissamme pitäisi käsitellä myöskin Neuvostoliiton historiaan olennaisesti kuuluneita vainoja ja valtion harjoittamaa mielivaltaa. Samalla voi sitten käsitellä omaankin historiaamme liittyviä mielivaltaisuuksia, jotta ymmärrämme, ettei ihmissielun pimeä puoli ole vain "muiden" ominaisuus vaan että se voi tulla pintaa missä tahansa.
oli abhaasianjuutalainen. Kerropa nyt meille vielä, ettei pakkokollektivisoinnin toimeenpanija Lazar Kaganovich ollut juutalainen;)
Abhasiasta kylläkin mutta ei tiettävästi juutalainen. Syntyperäksi mainitaan talonpojan poika.
Ohessa englanninkielinen selvitys gerogialaisesta kielivähemmistöstä, johon Beria kuului:
Megrelian is estimated to have about 300,000-500,000 native speakers, mostly in the Mingrelia (Samegrelo) region of Georgia. This region comprises the Odishi Hills and the Kolkheti lowlands, from the Black Sea coast to the Svan Mountains and the Tskhenistskali River . Smaller enclaves exist in the autonomous Georgian republic of Abkhazia. Megrelian speakers are mostly ethnic Georgians. Their distribution is relatively compact, which has helped to promote the transmission of the language between generations.
Megrelian has no written standard or official status and is used mainly for familiar and informal conversation. Most speakers are bilingual and use Georgian (or, to a small extent, Abkhazian) for literary and other purposes.
Berian äiti oli ainakin joidenkin lähteiden mukaan juutalaista syntyperää. Berian juutalaisuus ja sen aste riippuu siten olennaisesti siitä määritelläänkö juutalaisuus natsien tapaan vai uskontona.
Eikös äidin luonne vaikuta ainakin kasvatukseen? Ja kulttuuri myös?
...,että natseille riitti (ja riittää yhä) ripauskin juutalaisverta? Sellaisia ne natsit on ;D
Ne(natsit) tuppaa ilmeisesti uskomaan, että juutalaisuus on jotakin yliluonnollista, että pienikin ripaus sitä johtaa äärimmäiseen pahuuteen. Hassuja noi natsit...
Sinänsä juutalaistenkin mukaan kaikki juutalais äitien lapset ovat juutalaisia riipumatta siitä kasvatetaanko heidät juutalaisuuteen. Juutalaisuus kun on, paitsi uskonto, myös rotu. (Vähän molempia)
Berija ja faktat, siinä kiehtova yhdistelmä. Kun Berija oli poistettu keskuudestamme, lähetti neuvostoliittolainen kustantamo kaikille tilaajille uuden sivun tietosanakirjaan siltä kohden, missä aikaisemmin oli ollut tietoja Berijasta, ja pyysi entisen sivun takaisin. Tätä on vuosikaudet kummasteltu, mutta koulupojan mielestä tämä oli mitä tehokkain tapa kertoa, että kaikki siihenastinen (myönteinen) tieto Berijasta oli puppua. Uskotaanpa nyt levollisesti, että Berija oli ihmispeto ja Stalinin paha henki, eikä siihen vaikuta hänen äitinsä syntyperä tai isänsä suku. Valta turmelee, ja Berija oli roisto jo päästessään vallan makuun.
Holokaustista on puhuttu niin paljon, että muut kansanmurhat ja ihmisvainot ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On täysin perusteltua kertoa neuvostojärjestelmän miljoonista uhreista ja pakkotyöläisistä, jotta ymmärtäisimme naapurimaamme historiaa.
NL:n hirmutekoja ei voi kyllin kauhistella, niin suurista hirveyksistä on kyse.
Ongelmana on vain se, että NL:n teoista puhumalla yritetään usein peitellä\vähätellä Kolmannen valtakunnan tekemisiä, samalla lailla kuin ennen peiteltiin\vähäteltiin NL:n tekoja.
tietoa historiasta, tietäisit, etteivät natsit kaikkia murto-osajuutalaisia mitenkään pahoina pitäneet. Moni näistä osajuutalaisista taisteli urheasti yhdessä "oikeiden" saksalaisten rinnalla rintamalla saavuttaen jopa korkeita kunniamerkkejä. Tunnetuin heistä lienee Ilmamarsalkka Milch, jonka Aatu ja Göring pienellä paperisodalla arjalaistivat.
http://www.kansaspress.ku.edu/righit.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Erhard_Milch
Kyseinen mies selvisi korkeiden natsi-johtajienn avulla. Jos ideologiaa olisi noudatettu johdonmukaisesti, niin olisi käynnyt huonosti, ei olisi mennyt pelkkä ura.
Olihan noita muitakin, jotka selvisivät koska olivat hyödyllisiä. Sinustako on ok, että hyödyttömät tuhottiin?
tai ylimalkaan minkään uskonnollisen, rodullisen tai poliittisen ryhmän tuhoaminen olisi ok?
Siihen, että juutalaiset olisivat yhtenäinen rotu, uskovat vain natsit ja siionistit. Melko tyhmäkin ihminen näkee, etteivät Tori Spelling ja falasha-juutalaiset edusta samaa rotua.
Natsismi, kuten eivät monet muutkaan ideologiat, ole johdonmukaisen toteuttamisen arvoinen.
Maailmassa ei ole mitään mustavalkoista, kaikki on melko monivivahteisen värikästä. Näin oli myös natsien juutalaisviha.
Toinen esimerkki, Neuvostoliitto: toisten mukaan kyseessä oli juutalaisten hallitsema valtio, toiset muistuttavat jatkuvasti Joosun antisemitismistä. Joosullahan oli lähipiirissään juutalaisia, joskaan hänen ei ikinä tiedetä kovin paljon juutalaisista pitäneen. Vanhemmilla päivillänsä alkoi heitä jopa vainoharhaisesti pelätä ja tuhota. Ei ollenkaan mustavalkoista, vaan erittäin mielenkiintoinen haaste historian harrastajille heidän yrittäessä ymmärtää tätäkin hallitsijaa.
Berian ja muiden hänen aikalaistensa teot ovat tulleet aika hyvin päivänvaloon 1990-luvulla Venäjällä vallinneen suojasään ansiosta. Arkistot olivat juuri sen verran pitkään auki, että riittävän suuri joukko tutkijoita ehti tutustua papereihin. Yksinkertaisin tapa tutustua koko "konnakoplaan" on lukea Punaisen tsaarin hovissa (Simon S Montefiore), jossa Beriankin rooli ja toiminta, pedofilia mukaan lukien, käydään läpi. Stalinin elokuvakoneen hoitaminen oli muuten varsinainen riskityö.
Olet oikeassa, mutta kiitos venäläisten tietosanakirjan toimittajien oveluuden, saimme koulupoikia myöten jo 1953-54 tiedon Berijan rikoksista. Samalla tuli selväksi, ettei muuhunkaan NL:n johtohenkilöistä annettuun viralliseen tietoon ollut luottamista. Unto Parvilahti ei turhaan antanut vankileirikuvaukselleen nimeä "Berijan tarhat", sillä 1950-luvulla kaikki tiesivät Berijan rikokset, vaikka virallisesti niistä vaiettiin. Se että 1960-70 luvulla ei totuutta haluttu kuulla ei merkitse, etteikö sitä tiedetty. Virallinen vahvistus tuli sitten 1990-luvulla.
Kuitenkin esimerkiksi Berian kohdalla esimerkiksi teloituksissa kuolleiden määrä arvioitiin aikanaan liian suureksi. Hänen henkilökohtaisista hurjasteluistaan tiedettiin myös, mutta todellisuus oli kuvitelmia pahempi. Hänen taloudellisen valtansa laajuus ja hänen kukistumisensa syyt taas ovat olleet epäselviä.
Parvilahti on sellainen tapaus, että hänestä ei varmasti tiedä oliko hän lintu vai kala. Tämä ei vähennä hänen vankileirikuvaustensa luotettavuutta mutta ehkä hieman niiden osuuksien luotettavuutta, joissa hän kuvaa omaa selviytymisstrategiaansa. Hän saattoi saada selviytymisapua muualtakin kuin "ammattikilloilta". Parvilahden rinnalla kannattaa ehdottomasti lukea myös Boris Björkelundin "Stalinille menetetyt vuoteni".
...oli tullut yht´äkkiä niin tärkeäksi, että Lavrentij Berijaa koskeva artikkeli korvattiin myös jo asiakkailla olevissa kirjoissa Beringin salmea koskevalla tasan yhtä pitkällä selostuksella, joka jokaisen oli itse liimattava kirjaansa.
Laiminlyönti oli rangaistavaa (kuolemalla?).
Neuvostoliitossa sodan ajan oleskelleet vanhat suomalaiset kommunistit inhosivat Berijaa, koska tämä oli heidän tietojensa mukaan "satanisti".
http://pakana.50megs.com/satanismi2.htm
Edellinen:
"Berija ja faktat, siinä kiehtova yhdistelmä. Kun Berija oli poistettu keskuudestamme, lähetti neuvostoliittolainen kustantamo kaikille tilaajille uuden sivun tietosanakirjaan siltä kohden, missä aikaisemmin oli ollut tietoja Berijasta, ja pyysi entisen sivun takaisin."
Berija, Stalin's depraved executioner still has grip on Moscow
Stalin's depraved executioner still has grip on Moscow
Anil, Berijan asunnon remonttimies kertoo:
Berijan asunto muutettiin Tunisian lähetystöksi ja sen suuri sänky, jota Berija käytti nuorten kaapattujen naisten kidutukseen oli ajat sitten poistettu, sitä ei saatu näytteille. Sohva jossa Berija dokasi tyttöjen kanssa raiskauksen jälkeen oli jäljellä mutta sitä ei annettu venäläisyyden saavutusteen näyttelyyn. Berijalla oli omaan käyttöön erillinen kidutuskammio alakerrassa teräsovella suljettuna.
Intialainen puhdistaja Anil, joka kaivoi kellariin muuratun salaseinän takaa luut ja kantoi niitä säkkikaupalla roskiin sai työstään raskaan työn lisää ja joutui homman jälkeen pariksi viikoksi selän väsymisen takia lepäämään.
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/20 03/12/23/wruss23.xml
Stalin's depraved executioner still has grip on Moscow
(Filed: 23/12/2003)
Lavrenty Beria was responsible for the death of millions of Russians but is now a morbid sideshow, writes Julius Strauss in Moscow
In the oak-panelled office where he plotted his victims' fate, a small fire still glows just as it did when he was alive.
In the room where he raped countless young women, the huge bed has been changed for a smaller one but the other furniture remains. Down in the sprawling cellars, the bones of his victims are still hidden behind false walls or cemented into the masonry.
The latest grisly find - a large thigh bone and some smaller leg bones - was only two years ago when a kitchen was re-tiled.
It was 50 years ago today that Lavrenty Beria, Stalin's depraved and blood-thirsty executioner, was shot in secret by a firing squad.
In 15 years as head of the secret police, the NKVD, he was responsible for overseeing the murder of millions of Russians, some shot at night in the depths of the Lubyanka, others dragged off to the gulags.
For decades after he was shot, any mention of Beria was expunged from official Soviet histories. Unlike Stalin, who was buried in Lenin's Mausoleum and later moved to a grave by the Kremlin walls, his body was burnt and his ashes dispersed by a huge fan.
Now, half a century after his death, interest in the man is enjoying a quiet, morbid renaissance. His sick mind and warped ways still hold the power to captivate.
In the last two years Russian television has made two films about the secret policeman, one of which was shown at the weekend.
A steady stream of diplomats and officials, fuelled by macabre curiosity, have beaten a path to the Tunisian Embassy, which is housed in the building where Beria lived.
"In the old days visitors were too frightened to even utter his name," said Mohamed Bellagi, the ambassador. "But now whenever I invite Russian officials here they all talk about him. They all want to see how he lived."
Of all the brutal killers to emerge from the 20th century, Beria, a Georgian like his master, was one of the most malign.
Anton Antonov-Ovseyenko, a historian, who spent 13 years in the camps and later wrote a book about Beria, said: "The gulags existed before Beria, but he was the one who built them on a mass scale. He industrialised the gulag system. Human life had no value for him."
He was also deeply depraved and a notorious sexual predator. At night he would cruise the streets of Moscow seeking out teenage girls. When he saw one who took his fancy he would have his guards deliver her to his house.
Mr Antonov-Ovseyenko said: "Sometimes he would have his henchmen bring five, six or seven girls to him. He would make them strip, except for their shoes, and then force them into a circle on their hands and knees with their heads together.
"He would walk around in his dressing gown inspecting them. Then he would pull one out by her leg and haul her off to rape her. He called it the flower game."
Even fellow senior Communists, many of them mass murderers in their own right, had nothing good to say about Beria. They described him as slippery and obsequious in front of his superiors, brutal and cunning behind their backs.
He reportedly won Stalin's favour in the early 1930s after faking a conspiracy to assassinate the Soviet leader that he then claimed to have foiled. In 1938 Stalin rewarded Beria's dog-like loyalty by making him head of the NKVD. One account says Beria personally strangled his predecessor, Nikolai Yezhov.
When Stalin died in 1953, Beria made a bid for power but was outmanoeuvred by Nikita Khrushchev, who feared and loathed him. Khrushchev had him arrested, charged with spying for Britain and shot.
Today, the sprawling sky-blue and white house where Beria lived - home to the Tunisian embassy since 1958 - is much as he left it.
The ambassador said: "The sofa that you're sitting on is where he used to come and drink a glass of cognac after he had finished with a girl."
In the basement, Anil, an Indian who has worked at the embassy for 17 years, showed a plastic bag of human bones he had found in the cellars.
An iron door with two huge, flat, metal bolts marks the entrance to one of Beria's torture chambers. Some say evil still hangs over the house like a shroud.
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2003/12/23/wruss23.xml
Stalin's depraved executioner still has grip on Moscow
(Filed: 23/12/2003)
Lavrenty Beria was responsible for the death of millions of Russians but is now a morbid sideshow, writes Julius Strauss in Moscow
In the oak-panelled office where he plotted his victims' fate, a small fire still glows just as it did when he was alive.
In the room where he raped countless young women, the huge bed has been changed for a smaller one but the other furniture remains. Down in the sprawling cellars, the bones of his victims are still hidden behind false walls or cemented into the masonry.
The latest grisly find - a large thigh bone and some smaller leg bones - was only two years ago when a kitchen was re-tiled.
It was 50 years ago today that Lavrenty Beria, Stalin's depraved and blood-thirsty executioner, was shot in secret by a firing squad.
In 15 years as head of the secret police, the NKVD, he was responsible for overseeing the murder of millions of Russians, some shot at night in the depths of the Lubyanka, others dragged off to the gulags.
For decades after he was shot, any mention of Beria was expunged from official Soviet histories. Unlike Stalin, who was buried in Lenin's Mausoleum and later moved to a grave by the Kremlin walls, his body was burnt and his ashes dispersed by a huge fan.
Now, half a century after his death, interest in the man is enjoying a quiet, morbid renaissance. His sick mind and warped ways still hold the power to captivate.
In the last two years Russian television has made two films about the secret policeman, one of which was shown at the weekend.
A steady stream of diplomats and officials, fuelled by macabre curiosity, have beaten a path to the Tunisian Embassy, which is housed in the building where Beria lived.
"In the old days visitors were too frightened to even utter his name," said Mohamed Bellagi, the ambassador. "But now whenever I invite Russian officials here they all talk about him. They all want to see how he lived."
Of all the brutal killers to emerge from the 20th century, Beria, a Georgian like his master, was one of the most malign.
Anton Antonov-Ovseyenko, a historian, who spent 13 years in the camps and later wrote a book about Beria, said: "The gulags existed before Beria, but he was the one who built them on a mass scale. He industrialised the gulag system. Human life had no value for him."
He was also deeply depraved and a notorious sexual predator. At night he would cruise the streets of Moscow seeking out teenage girls. When he saw one who took his fancy he would have his guards deliver her to his house.
Mr Antonov-Ovseyenko said: "Sometimes he would have his henchmen bring five, six or seven girls to him. He would make them strip, except for their shoes, and then force them into a circle on their hands and knees with their heads together.
"He would walk around in his dressing gown inspecting them. Then he would pull one out by her leg and haul her off to rape her. He called it the flower game."
Even fellow senior Communists, many of them mass murderers in their own right, had nothing good to say about Beria. They described him as slippery and obsequious in front of his superiors, brutal and cunning behind their backs.
He reportedly won Stalin's favour in the early 1930s after faking a conspiracy to assassinate the Soviet leader that he then claimed to have foiled. In 1938 Stalin rewarded Beria's dog-like loyalty by making him head of the NKVD. One account says Beria personally strangled his predecessor, Nikolai Yezhov.
When Stalin died in 1953, Beria made a bid for power but was outmanoeuvred by Nikita Khrushchev, who feared and loathed him. Khrushchev had him arrested, charged with spying for Britain and shot.
Today, the sprawling sky-blue and white house where Beria lived - home to the Tunisian embassy since 1958 - is much as he left it.
The ambassador said: "The sofa that you're sitting on is where he used to come and drink a glass of cognac after he had finished with a girl."
In the basement, Anil, an Indian who has worked at the embassy for 17 years, showed a plastic bag of human bones he had found in the cellars.
An iron door with two huge, flat, metal bolts marks the entrance to one of Beria's torture chambers. Some say evil still hangs over the house like a shroud.