Mielenkiintoista ajatella miten yhteiskunnassamme on monia teknisiä apuvälineitä joita ilman ei esim. töitä voi hankkia. Ei myöskään asuntoa jne.
Näihin laitteisiin kuuluu lähes aina jonkin asteista palveluntarjontaa josta maksetaan erikseen.
On tultu pisteeseen jossa sijoitus tekniikkaan ei ole enää sijoitus apuvälineeseen vaan sijoitus välttämättömyyteen.
Jos teemme oletuksen että laitteiden myyjä ja palveluntarjoaja jollain sektorilla pääsisi monopoliasemaan, olisi tällä mahdollisuus viedä välillisesti ihmisoikeudet köyhemmiltä yhteiskunnan jäseniltä hinnoittelemalla heidät ulos.
Ihmisoikeuksilla tarkoitan esim. työnhankinnan, asunnon ja asuinpaikan valinnan mahdollisuutta, informaation hankintaa.
Esim. informaatiotekniikan kehittyminen sulkee köyhät ulkopuolelle informaatiosisällöstä jota kuitenki tuotetaan valtion rahalla. Kaikilla ei vieläkään ole digi-TV:tä ja sisältöä tehdään valtion budjetista.
Karrikoiden tämä tarkoittaisi sitä että jos informaatiota jaettaisiin puhumalla esim. torilla, kaikkein köyhimmät suljettaisiin aitauksen ulkopuolelle.
Tulemmeko joskus siihen pisteeseen että esim. työnhakupalvelut voi yksityisenä ulkoistaa. Voisin ottaa pankkilainan ja järjestää ammattilaisen markkinoimaan minua ja hankkimaan minulle paikan? Se menisi silloin luultavasti jonkun asiansa paremmin osaavan nenän edestä vain siksi että minä käyttäisin työnhaussa tehokasta konsulttia.
Entä missä ollaan tänään? Mitä jos tänään ilmoittaa työnantajalle että minua ei tavoita sähköpostilla? Viekö joku muu paikan? Entä jos sanoo että puhelimessani ei ole käyntikortinvastaanotto-ominaisuutta?
Omakohtaisia kokemuksia työnhausta on vain köyhiltä opiskelija-ajoilta jolloin en viitsinyt vähäisten varojen takia hankkia internetyhteyttä kotiin. Erään työnantajan suhtautuminen oli hyvin viileää, koska oli iltapäivä ja olin kotona ja en pystynyt vastaanottamaan hänen postiaan. Tein virheen ja sanoin että minulla ei nyt ole nettiyhteyttä tässä kotona. Olisi pitänyt olla hiljaa ja matkustaa koululle lukemaan ja keksiä valkoinen valhe.
En saanut paikkaa. En tosin usko että johtui nettiyhteyden puutteesta mutta täytyy myöntää että se oli kapulana rattaissa tuossa työnhaun kannalta tärkeässä työnantajan yhteydenottoyrityksessä.
Tuleeko tulevaisuudessa tällaiset tapaukset yleistymään, ja kasvamaan mittasuhteissa merkityksellisemmiksi kehityksen myötä.
Näihin laitteisiin kuuluu lähes aina jonkin asteista palveluntarjontaa josta maksetaan erikseen.
On tultu pisteeseen jossa sijoitus tekniikkaan ei ole enää sijoitus apuvälineeseen vaan sijoitus välttämättömyyteen.
Jos teemme oletuksen että laitteiden myyjä ja palveluntarjoaja jollain sektorilla pääsisi monopoliasemaan, olisi tällä mahdollisuus viedä välillisesti ihmisoikeudet köyhemmiltä yhteiskunnan jäseniltä hinnoittelemalla heidät ulos.
Ihmisoikeuksilla tarkoitan esim. työnhankinnan, asunnon ja asuinpaikan valinnan mahdollisuutta, informaation hankintaa.
Esim. informaatiotekniikan kehittyminen sulkee köyhät ulkopuolelle informaatiosisällöstä jota kuitenki tuotetaan valtion rahalla. Kaikilla ei vieläkään ole digi-TV:tä ja sisältöä tehdään valtion budjetista.
Karrikoiden tämä tarkoittaisi sitä että jos informaatiota jaettaisiin puhumalla esim. torilla, kaikkein köyhimmät suljettaisiin aitauksen ulkopuolelle.
Tulemmeko joskus siihen pisteeseen että esim. työnhakupalvelut voi yksityisenä ulkoistaa. Voisin ottaa pankkilainan ja järjestää ammattilaisen markkinoimaan minua ja hankkimaan minulle paikan? Se menisi silloin luultavasti jonkun asiansa paremmin osaavan nenän edestä vain siksi että minä käyttäisin työnhaussa tehokasta konsulttia.
Entä missä ollaan tänään? Mitä jos tänään ilmoittaa työnantajalle että minua ei tavoita sähköpostilla? Viekö joku muu paikan? Entä jos sanoo että puhelimessani ei ole käyntikortinvastaanotto-ominaisuutta?
Omakohtaisia kokemuksia työnhausta on vain köyhiltä opiskelija-ajoilta jolloin en viitsinyt vähäisten varojen takia hankkia internetyhteyttä kotiin. Erään työnantajan suhtautuminen oli hyvin viileää, koska oli iltapäivä ja olin kotona ja en pystynyt vastaanottamaan hänen postiaan. Tein virheen ja sanoin että minulla ei nyt ole nettiyhteyttä tässä kotona. Olisi pitänyt olla hiljaa ja matkustaa koululle lukemaan ja keksiä valkoinen valhe.
En saanut paikkaa. En tosin usko että johtui nettiyhteyden puutteesta mutta täytyy myöntää että se oli kapulana rattaissa tuossa työnhaun kannalta tärkeässä työnantajan yhteydenottoyrityksessä.
Tuleeko tulevaisuudessa tällaiset tapaukset yleistymään, ja kasvamaan mittasuhteissa merkityksellisemmiksi kehityksen myötä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.