Maailman luominen on jatkuva prosessi, joka ei koskaan tule valmiiksi. Toivottavaa olisi silti jonkinlainen jatkuvuus luomisessa. Luomisen edetessä, vaikkapa sitten evoluution keinoin, kaipaa jotain aikaisempaa vaihetta siksi, että se sisälsi jo tutuksi käyneitä vakiintuneita muotoja ja olioita. Jatkuvuuden tunne katoaa liiallisen muuntelun myötä ja toisaalta näitäkin vaiheita tuntuu luonnehtivan tietynlainen erittäin kapea mentaali- ja biodiversiteetti.
Ei kaiken tarvitse olla hajutonta, väritöntä ja mautonta vaikka osa sitä olisikin. Ehkä Jumalallakin on vielä opittavaa. Muodot eivät kerro sisimmän rakennetta mutta sen näkeminen ei ehkä ole tarkoituskaan. Aivan kuin Jumalan ei tavoittaisi kaikkea vaikka se hakee kattavaa kokonaiskuvaa.
Jumalan silmä on samanaikaisesti kuin Hubblen teleskooppi ja diaprojektori katsoessaan taaksepäin mutta kuva "sinisen kauden" eliökannasta jää valitettavan vajaaksi. Jotain siitä on ollut nähtävillä vielä näinäkin päivinä mutta missä ovat sen kiinnostavimmat eliöt. Niistä toivoisi näkevänsä edes pieniä pilkahduksia. Aivan kuin sukupuoli ja colorisiteetti rajoittaisivat näkemystä.
Ei kaiken tarvitse olla hajutonta, väritöntä ja mautonta vaikka osa sitä olisikin. Ehkä Jumalallakin on vielä opittavaa. Muodot eivät kerro sisimmän rakennetta mutta sen näkeminen ei ehkä ole tarkoituskaan. Aivan kuin Jumalan ei tavoittaisi kaikkea vaikka se hakee kattavaa kokonaiskuvaa.
Jumalan silmä on samanaikaisesti kuin Hubblen teleskooppi ja diaprojektori katsoessaan taaksepäin mutta kuva "sinisen kauden" eliökannasta jää valitettavan vajaaksi. Jotain siitä on ollut nähtävillä vielä näinäkin päivinä mutta missä ovat sen kiinnostavimmat eliöt. Niistä toivoisi näkevänsä edes pieniä pilkahduksia. Aivan kuin sukupuoli ja colorisiteetti rajoittaisivat näkemystä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ole aloitettu ja lopetettu Mooseksen ensimmäisessä kirjassa? Käsittääkseni se tuli siinä aivan valmiiksi, mikäli asia on toisin niin ottaisin siltä osin tietoa vastaan.
Luomisen päättymisestä johtuen, luomisessa ei voi olla jatkuvuutta, ei ainakaan evoluution muodossa.
Miten kaiken taitavalla ja tietävällä jumalalla voi olla opittavaa? Jotenkin tulee mieleen , ettei sun ajatuksen ole aivan riidattomia.
Jumala ohjaa kaikkea, miksei myös ajatuksia? En usko sen olevan mahdotonta. Miksi Jumala ei vain säädä muistia ja ajatuksia. Ihminen kaipaa maailmaan jossa on järjestys, miten organisoitu tahansa, kunhan se on selkeä järjestys.
olla jumala ohjaamassa kaikkea ja ajatuksia?
Eläimillä on aivot, toisilla ne toimivat laajemmin kuin toisilla, meillä ne pelaavat muita elukoita paremmin. Siksi kykenemme muistamaan sekä pohtimaan asioita.
Ihmetyttää väitteesi, että ihminen kaipaa järjestyksen maailmaa. Mielestäni me emme sitä kaipaa, vaan jokainen voi kehittää oman mielensä mukaisen ympäristön. Mutta jos haluat elää jonkin tylsistyvän järjestyksen mukaan, niin ei sua kukaan voi siinä tietenkään estää. Mutta voin kokemuksen perusteella sanoa, ettei ihminen tarvitse mitään tiettyä ohjausta elämäänsä. Eläiminä meidän on etupäässä hyväksyttävä eläimellinen elämä, sillä niitähän me olemme.
Jumalan hyvä luomistyö ei rajoitu maailman ja elämän alkuun. Luomakunta ei ole sokean kohtalon käsissä, sillä Jumala itse pitää siitä jatkuvasti huolta. Elämän säilyminen, oikeudenmukaisuuden toteutuminen ja ihmisten välinen ystävyys ovat esimerkkejä siitä, että Jumala vaikuttaa luomakunnassaan ja rakastaa luotujaan. Kaikki oikea, puhdas ja kaunis on lähtöisin hänestä. Koti ja perhe, ruoka ja juoma, terveys ja lepo ovat Jumalan lahjoja.
Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta.
Jos Jumala todella ohjaa kaikkea mehän voimme joka tapauksessa elää kuin sitä ei olisikaan koska sekin olisi Jumalan määräämässä tahdissa.
Jos taas meillä on esim.vapaa tahto sehän tarkoittaa että Jumala ei olekaan kaikkivaltias.
Tietoinen mieli kammoaa kaaosta. Valkitettavasti maailmassa ei ole sellaista selkeää yksiselitteistä järjestystä jota useimmat haluavat. Ihmiset pyrkivät luomaan järjestystä maailmaan kahdella tavalla: 1)yrittämällä ymmärtää miten maailma toimii 2) uskottelemalla että maailma onkin yksinkertaisempi paikka kuin onkaan
Jälkimmäinen tarkoittaa ettei ihmisten näkemä järjestys välttämättä vastaa oikeasti maailmaa
Eiköhän usko ole jonkinmoinen ulkoinen omatunto ihmisille joilla sitä itsellään ei ole. En ymmärrä miksi ihmiset jotka tekevät tiedettä elääkseen, eli hyväksyvät pakostakin tieteen faktat, käyvät kirkossa ja pyytävät anteeksi tekemiään SYNTEJÄ. Olisiko paikallaan kysyä itseltään jotain ennen syntiinlankeemusta. Ja mitä on synti?. Luomiskertomus ei taida tuntea koko jääkautta, vai onko sitä sitten ollutkaan. Maa kuitenkin nousee täällä Pohjanmaalla ja harjut pysyy Salpausselällä.
Usko on ihmisen sisällä jokaisella. Usko ei ole sisällön määritelmä.Uskon sisältö projisoituu ympäristöön ja ympäristöstä sinuun.
Se määrää sinun sopeutumisen yhteen sen sopu/tai riitasoinnun mukaisesti mikä sinulla on suhteessa muihin.
Jeesuksen vaikuttaman uskon päämääränä on sinun sopetumisesi luonnollisella tavalla kaikissa odotettavissa olevissa tilanteissa ilman sinusta aiheutuvaa ristiritaa.
Uskonto pyrkii vaikuttamaan samalla tavalla mutta se on omaksuttua opetuksen kautta ja voi joissain tilanteissa olla sinun persoonastasi poikkeavaa käyttäytymissäännöiltään.
Uskonto ei vaikuta persoonan oman asennoitumisen kautta.Uskontoa ei voi olla ilman ulkoisia järjestäytyneitä oppirakennelmia jotka ovat muiden ihmisten suunnittelemia.Usko ja uskonto sekoittuvat yleensä ihmisessä toisiinsa vaikeasti määriteltävissä olevalla tavalla.
Karkeissa tilanteissa usko synnyttää uskontoa vastustavan henkilökohtaisen ristiriidan jolloin sen voi selvimmin tunnistaa.
Silloin ihmisellä yleensä tulee pakonomainen tarve suorittaa epäitsekkäitä tehtäviä kuten kriisitilanteissa usein tapahtuu.
Uskon laatu ratkaisee silloin itsenäisesti teon moraalin.
Kuten edelläolevasta voi päätellä, usko on sisäinen voima joka on riippumaton uskonnosta.