Uutislähetyksessä kerrottiin, että professori Juhani Suomi on tehnyt tutkimuksen entisen sosialistiperesidenttimme Koiviston hallituskausilta. Tutkimuksessa todettiin, että suomettuminen jatkui Koiviston kaudella erittäin vahvana, ja se oli jopa niin näkyvää, että se saatettiin ulkomailla tulkita jo Neuvostoliiton liehittelyksi.
Kun muistellaan aikaa Neuvostoliiton hajotessa ja Baltian maiden itsenäistyessä, niin kyllä Koiviston siinä tilanteessa antamat lausunnot olivat ihan täydellistä Neuvostoliiton liehittelyä. Manu vain kovisteli Baltian maita luopumaan itsenäistymishankkeistaan, mutta samalla hän unohti täydellisesti omat hommansa eli aloittaa neuvottelut Karjalan palauttamisesta.
Baltian maat saivat itsenäisyyden, mutta Karjala jäi palauttamatta, vaikka mitään esteitä sille ei olisi ollutkaan. Onneksi näinkin pian pätevät historiankirjoittajat ottavat nämä tosiasiat esiin ja antavat entiselle presidentille "päästötodistuksen" toiminnastaan Suomen parhaaksi.
PS. En ole vielä lukenut kirjaa, joten en tiedä, mitä siinä mainitaan Karjalasta.
Kun muistellaan aikaa Neuvostoliiton hajotessa ja Baltian maiden itsenäistyessä, niin kyllä Koiviston siinä tilanteessa antamat lausunnot olivat ihan täydellistä Neuvostoliiton liehittelyä. Manu vain kovisteli Baltian maita luopumaan itsenäistymishankkeistaan, mutta samalla hän unohti täydellisesti omat hommansa eli aloittaa neuvottelut Karjalan palauttamisesta.
Baltian maat saivat itsenäisyyden, mutta Karjala jäi palauttamatta, vaikka mitään esteitä sille ei olisi ollutkaan. Onneksi näinkin pian pätevät historiankirjoittajat ottavat nämä tosiasiat esiin ja antavat entiselle presidentille "päästötodistuksen" toiminnastaan Suomen parhaaksi.
PS. En ole vielä lukenut kirjaa, joten en tiedä, mitä siinä mainitaan Karjalasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
28.09.2005 kello 12.20 Matti Keränen , Salla.
TÄSSÄPÄ ONKIN SITTEN MUNAUKSET , JOITA TURUN
SUURI " MANU - HERRA " TEKI TAIKKA JÄTTI
OIKEASTAAN TEKEMÄTTÄ PITKÄN KAUTENSA AIKANA ...
24.09.2005
Arto Lahti
NYKÄNEN SAI OIKEUTTA, ENTÄ RYTI JA NINA HONKANEN?
Maailmanmestari Matti Nykänen on rikoksensa kärsinyt ja vapautettu, mutta miksi takaaja Nina Honkanen ja presidentti Risto Ryti on perheineen tuomittu ikuisiksi syyllisiksi?
1 Urheilusankari sai oikeutta
Nykänen tuomittiin yli kahdeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä. Hänen asiansa käsiteltiin käräjäoikeudessa asianmukaisesti tuomareiden ja lautamiesten edessä. Hän sai puolustautua parhaan kykynsä mukaan. Nykänen on saanut oikeutta. Hän on päässyt vankilasta ja voi ansaita muusikkona, kiitos median luoman julkisuuden ja oikeuslaitoksen oikeudenmukaisuuden.
2 Nuori takaaja ei ole saanut edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä
Entinen malli, juontaja, toimittaja ja nykyinen kirjailija Nina Honkanen on yli puolet (jo 19 vuotta) nuoresta iästään maksanut takausvelkaa Rauman KOP:n houkuteltua hänet yrittäjävanhempiensa takaajiksi heti, kun täytti 18 vuotta. Kuten kymmenissä tuhansissa muissa tapauksissa Ninalle pankinjohto vakuutti, että ”kyseessä on pelkkä muodollisuus”. Nina luotti pankinjohtajaan ja politiikkoihin. Heidät Nina luettelee tuoreessa kirjassaan.
Mutta heitä ei silloin, eikä vielä tänään häiritse se, että nuori tyttö houkuteltiin takaajaksi, vaikka Nina ei varmasti voinut tietää, mihin hän sitoutuu. Ninan ”rikos” vanhempien auttamiseksi oli monin verroin ”pahempi” kuin Matti Nykäsen. Matti sai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja parin vuoden tuomion törkeästä pahoinpitelystä.
Nina tuomittiin parin vuosikymmenen velkavankeuteen ja ikuiseen häpeään ja omaisuutensa menettämiseen ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä yksipuolisilla velkomistuomioilla.
3 Mitä Nina ja hänen kohtalotoverinsa ovat maksaneet?
Lähes kaikissa tapauksissa pankit saivat suoraan valtionkonttorista takaisin lainojen pääomaosuudet. Lainat on siten maksettu veronmaksajien varoista. Ninalta ja muilta on peritty samat lainat uudelleen. Mutta maksuvelvoite ei jää tähän. Myös lainojen vakuutena oleva pantti on realisoitu, yleensä alihintaan. Mikä on vielä merkillisempää, velkojat ovat usein käyttäneet pantin arvon kuluihinsa, eikä velan vähentämiseen. Sitten tulee vielä järjetön viivästyskorko.
Miksi Nina ja hänen kohtalotoverinsa ovat maksaneet samaa lainaa ainakin kahteen kertaan? Mattia ei edes harkittu tuomittavaksi puukotuksesta kahteen kertaan. Sellainen ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista. Mutta pankkikriisin poliittisessa ratkaisussa ei ollut kysymys oikeusvaltion periaatteista. Kelle Möller, itsekin pankkikriisin uhri, on kerännyt laajan aineiston. Hänen tuore julkaisunsa sisältää perusteviittauksia 90-luvun alun tapahtumiin. Poliitikot itsekin kertovat koruttomasti, mistä oli kysymys.
4 Presidentti Koiviston ”tunnustus” kirjassa ”Kaksi kautta”
Presidentti Koiviston oli tietoinen 90-luvulla siitä, että pankit pelastetaan välittämättä pankkien asiakkaille koituvista henkisistä ja taloudellisista menetyksistä. Seuraavassa lainauksia Koiviston kirjasta ”Kaksi kautta”:
”Sellaista kriisilainsäädäntöä ei ilmeisestikään ole, jonka nojalla voitaisiin tilanne hallita laillisesti … Kun valtion rahaa jaetaan, niin sitä jaetaan niin, että joittenkuitten omaisuus on paremmin suojattu kuin toisten ... todellisuus, jonka näemme ympärillämme, on aika karmea jo tänään. Työttömyyden kautta, konkurssien kautta olemme opettamassa kokonaista sukupolvea suomalaisia siihen, että yrittäminen ei kannata.”
”Pankit eivät ole eläneet pankkitoiminnan periaatteitten, eivätkä lainsäädännön pyrkimysten mukaan … Jos korkeapalkkaiset älykkäät ihmiset ottavat päätehtäväkseen löytää keinoja, joilla lain pykälien ohitse ja välistä mennään, ei lainsäädäntöprosessi koskaan voi kaikkea tukkimaan.”
Presidentti Koivisto avoimesti myöntää, että pankkien toiminta oli laitonta. Miksi presidentti ei tähän puuttunut, koska presidentin tulee aina perustaa toimensa lainsäädäntöön?
Vielä hankalampi kysymys presidentti-instituution uskottavuuden kannalta on seuraava: Olisiko presidentti arvovalallaan myötävaikuttamassa siihen, että Nina ja hänen kohtalotoverit eli rehelliset velalliset tai takaajat jäivät vaille oikeutta ja pankit tiedossa olevista laittomuuksista huolimatta saivat kaiken valtion tuen?
5 Miksi pankkien tosiasiallinen konkurssitila salattiin?
Oliko tähän syynä pankkijärjestelmän tosiasiallinen konkurssitila, joka toiselta puoleltaan oli seurausta poliitikkojen omista virheistä ja toiselta puoleltaan pankkien itse luoman kuplatalouden synkkä lopputulos?
Pankkien vakavaraisuus mitoitettiin Koiviston ensimmäisellä pääministerikaudella 70-luvun taitteessa käsittämättömän alhaiselle tasolle. Liikepankkien vakavaraisuusvaatimus oli puolet 90-luvun alussa voimaan astuneesta EY:n BIS-tasosta ja paikallispankkien neljäsosa. Syynä tähän oli se, että paikallispankit olivat tuolloin poliittisen johdon suosiossa.
Kun sitten 80-luvun kasinotalouden vuosina pankkien ja erityisesti säästöpankkien sallittiin velkaantua ulkomaille ilman valtionvallan puuttumista asiaan, pankkien konkurssitilan esille tulemista ei voitu välttää. 90-luvun alussa EY-jäsenyyden ehtona oli pakko noudattaa EY:n kireitä vakavaraisuussäännöksiä.
Samalla jouduttiin alaskirjaamaan kasinotalouden omaisuusarvot. Pelkkä kiinteistöjen alaskirjaus merkitsi 90-luvun alussa pankkijärjestelmälle 300 mrd. markan (50 mrd. euron) realisoimatonta tappiota.
Tämä ylitti moninkertaisesti kaikki mahdolliset rahoituslähteet. Pankkien oma pääoma ja Suomen valtion ja Suomen pankin rahoitusmahdollisuudet olivat yhteensä vain kymmeniä miljardeja markkoja. Oli siis löydettävä muita rahoituslähteitä. Niinpä pankkien luottoasiakkaat ja heidän takaajansa ”uhrattiin” pankkien pelastamiseksi konkurssilta.
Tässä on ”rikos”, josta Nina ja hänen kohtalotoverinsa on tuomittu. Kuten kansa tuntuu ymmärtävän ja minkä presidentti Koivisto avoimesti myöntää, ”laillisuus on tästä toiminnasta kaukana”.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti olisi tuominnut pankkien luottoasiakkaiden ja heidän takaajansa sijasta pankkien kuplataloutta rakentaneen johdon ja laajasti maan poliittisen johdon. Tämä ei ollut mahdollista siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, kuten useimmissa sivistysmaissa.
6 Järjen vastainen valuuttakurssipolitiikka
Valtion ylimmät päättäjät asettuivat 90-luvun alussa vakaan markan linjan taakse, devalvaatio piti olla mahdollista vain ministeri Viinasen ”kuolleen ruumiin yli”. Devalvaatio kuitenkin tuli ja peräti kaksi kertaa, mutta ”ruumiita” syntyi lähinnä pankkien luottoasiakkaiden ja näiden takaajien keskuudessa.
Kaikkensa menettäneet ja ylivelkaantuneet kansalaiset tekivät itsemurhia; arvio on yli 14 000 ylivelkaisten itsemurhaa. Samanlaista ”ruumiskasaa” on nähty Suomessa vain sotien aikaan.
Maija Könnin tutkimus HKKK:ssa ”Pienyritysten valuuttalainatappiot” osoittaa, että kurssitappion kokeneista pienyrityksistä vain alle puolet selviytyi. Yhteensä pankkikriisi tappoi neljänneksen Suomen yrityskannasta, aiheutti puolen miljoonan ihmisen työttömyyden ja lähes korjaamattoman suuren julkisen velan. Näitä maksamme veronmaksajina vielä pitkään.
7 Oikeuspoliittinen seminaari Presidentinlinnassa 6.5.1992 oli käsittämätön
Valtiojohto on suuressa viisaudessaan päättänyt, että pankkikriisiä ei tarvitse mitenkään tutkia ja selvittää. Olennainen osa pankkikriisin aineistosta on julistettu salaiseksi. Tämä pätee valitettavasti myös Presidentinlinnassa 6.5.1992 järjestettyyn oikeuspoliittiseen seminaariin; asiakirjat on presidentti Tarja Halosen päätöksellä julistettu salaisiksi.
Oikeusvaltion uskottavuuden kannalta avainasia olisi selvittää: Onko mahdollista, että valtion ylin poliittinen valta painosti oikeuslaitosta toimimaan pankkien eduksi asiakkaitaan vastaan?
6.5.1992 järjestettyyn oikeuspoliittiseen seminaariin osallistuneet professorit ovat esittäneet tällaisia kantoja. Pankkikriisiä koskevien oikeuspoliittisten tutkimusten pohjalta on kiistatonta, että pankit voittivat lähes 100-prosenttisesti velkoja koskevat kiistansa ja jopa silloinkin, kun pankin vaatimukset olivat selvästi virheellisiä (Kirkkohallituksen Katakombi ry:n selvitys).
8 Onko edes yllättävää, että ylivelkaisten velkomiset on myyty ulkomaille?
Ylivelkaisten tilanne on sikälikin merkillinen, että monessa tapauksessa mitään velkakirjoja ei enää ole olemassa tai ainakaan niitä velalliset eivät saa pyynnöistään huolimatta, eivätkä velkavaatimukset ainakaan näy pankkien taseissa, koska valtiokonttori on ne jo kertaalleen maksanut ja velallinen itse usein jopa kaksi kertaa. Silti suuri määrä ilmeisen perusteettomia velkavaatimuksia on myyty noin 5 %:n pääomahinnalla ulkomaisille perintäyhtiöille.
Mitään todellista lainsäädännöllistä korjausta tilanteeseen ei ole tulossa ilmeisesti myöskään siksi, että valtio ei ilman vahingonkorvausta voi heikentää velkojen ulkomaisen ostajan asemaa.
Olen esittänyt järkevän ehdotuksen 5 000 ylivelkaisen yrittäjän asioiden selvittämisestä mutta turhaan. Ilmeisesti asiaa ei voi kajota miltään puolelta, koska silloin paljastuisi, kuinka suuria tyhmyyksiä valtionjohto on tehnyt ja kuinka paljon laittomuuksia on lainvoimaisilla tuomioilla ja valtiojohdon myötävaikutukselle siunattu.
9 Milloin Ryti ja muut perustuslain vastaisesti tuomitut saavat oikeutta?
Valtiojohdolta puuttuu kyky käsitellä ns. sodanjälkeisiä kipukysymyksiä. Suomi on tämän poliittisen uusavuttomuuden vuoksi maailmalla edelleen sotiin syyllinen ja siten kykenemätön esittämään neuvottelujen aloittamista sotakorvauksista, sodan tuhoista ja aluemenetyksistä.
Keskeisin syy tähän on se, että presidentti Risto Ryti ja muut ns. sotasyylliset tuomittiin suomalaisen tuomioistuimen päätöksellä sotasyyllisinä pitkiin vankeusrangaistuksiin. Vastaavanlainen perustuslain vastainen menettely toteutettiin asekätkijöiden osalta.
On kansallinen häpeä, ettei näitä asioita ole asianmukaisesti korjattu ja aiheettomasti tuomittujen kunniaa palautettu. Kuinka kauan suomalaiset hyväksyvät tämän poliittisen uusavuttomuuden? Nämä hoitamattomat asiat syövät vahvasti oikeusvaltion uskottavuutta. Sitäkö me todella haluamme? Tarvitsemme perusteellisen muutoksen valtionjohdossamme.
www.artolahti.com
++
Arto Lahti toimii yrittäjyyden professorina Helsingin kauppakorkeakoulussa. Hän pyrkii presidenttiehdokkaaksi keräämällä kannattajakortteja. Lisätietoa
www.artolahti.com
28.09.2005 kello 13.20 Matti Keränen , Salla.
Koivisto nöyristeli enemmän kuin Kekkonen
28.9.2005 3:14
Mauno Koiviston tulo presidentiksi vuonna 1982 ei merkinnyt suomettumisen loppua vaan jopa sen syvenemistä.
SAMA SÄVEL - Ensimmäisen ulkomaanmatkansa presidenttinä Mauno Koivisto teki Neuvostoliittoon, missä Leonid Brezhnev häntä jo odotti.
Kekkonen oli käynyt ensin Ruotsissa.
Länsimaiden johtajia tavatessaan Mauno Koivisto saattoi avoimesti kertoa olevansa myös neuvostojohdon asialla tutkimassa maaperää uusille "rauhanaloitteille".
Presidentti Ronald Reaganille Koivisto sanoi Valkoisessa talossa 1983:
- Neuvostoliittolaiset ovat olleet hyvin halukkaita keskustelemaan minun kanssani. Ilmeisesti he toivovat, että minä nyt voisin saada jotakin aikaan kansainvälisen ilmapiirin parantamiseksi...
Tähän Reagan replikoi:
- Mitä Suomen ja Yhdysvaltain suhteisiin tulee, me kunnioitamme teidän itsenäisyyttänne ja puolueettomuuttanne.
Täydentävän kuvan verrattuna Koiviston omiin muistelmiin saa Juhani Suomen keskiviikkona julkistetusta kirjasta Pysähtyneisyyden vuodet 1981 - 1984, Mauno Koiviston aika (Otava).
Pian Kekkosen sairastuttua vuonna 1981 Koivisto aloitti tiiviin kanssakäymisen KGB-kenraali Viktor Vladimirovin kanssa Helsingissä. Heidän suhteesta tuli tiiviimpi kuin Kekkosella oli ollut. Juhani Suomi kirjoittaa, että Koivisto tapasi käydä hierotuttamassa itseään kaksi kertaa viikossa talossa, jossa Vladimirov asui.
- Hierojan osoitetta ei pidetty sattumana.
Vladimirov alkoi toimia Koiviston ja Leonid Brezhnevin viestinviejänä ja neuvonantajana, mikä harmitti diplomaatteja. Koivisto jatkoi KGB-linjan käyttöä sen jälkeenkin, kun sen suojelija ja Kremlin johtajaksi noussut Juri Andropov oli kuollut ja Vladimirov menettänyt toimintakykynsä ja alkoholisoitunut.
Juri Derjabinin mielestä Vladimirovin ja kumppaneiden toiminta oli hyödyttänyt enemmän Suomea kuin Neuvostoliittoa.
Lisää aiheesta keskiviikon Iltalehdessä
TUOMAS KESKINEN
[email protected]
Linkkinä olkoon :
http://www.iltalehti.fi/2005/09/28/200509283546371_uu.shtml
Ja tutkijana todella luotettava taho... kummallista että Kekkosen suomettuminen, tai itse asiassa eihän sellaista Suomen ollutkaan, oli ihan ok. Sitä ko. tutkija todisteli ihan vahvasti UKK:n elämänkerran voimin, mutta kun Koivisto teki samaa samoissa olosuhteissa niinkuin 80-luvun alussa oli niin se ei sitten ollutkaan hyvä juttu. Jotenkin erikoista...
Taisi tämä tutkimus osua ihan asian ytimeen, koskapa Mooses Lipponenkin niin mahdottomasti hermostui ja teilasi Suomen Kuvalehden artikkelissa tutkimuksen täydeksi humpuukiksi.
Taitaa edelleenkin pitää paikkansa vanha sanonta, että valhe tulee vasemmalta! Sossut yrittävät taas kirjoittaa historiaa uudelleen, jotta heidän presidenttiehdokkaansa ei joutuisi häpeään.
Itse en ole koskaan sossuja äänestänyt mutta nyt voin olla Lipposen kanssa samaa mieltä. Suomi siinä yrittää maksella Manulle potut pottuina ja sen fiktiivisen "tutkimuksen" aion lukea juuri sellaisena.
Evakkojuippi, jälkiviisastelu on kivaa, eikö?
En minä ole jälkiviisas. Juhani Suomen Manu-tutkimus ei ole tuonut minulle mitään sellaista tietoa, jota en ole aiemmin pystynyt itse havaitsemaan.
Olen täällä monesti aiemminkin kirjoittanut, että Manun liiallinen Neuvostoliiton liehittely ja kohtuuton fundeeraaminen johtivat siihen, että Karjalaa ei saatu takaisin Neuvostoliiton hajotessa. Nyt muutkin viisaat alkavat tulla samaan päätelmään, ja sehän onkin erittäin hyvä asia.