muuta kuin hänen omat muistelmansa veronmaksajien tuella.
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Juhani Suomen Koivisto-kirjan tekoa yritettiin vaikeuttaa
– Elämäkertaa ei kannata ryhtyä työstämään, jos sen nimihenkilö ei pidä koko ajatuksesta ja tekee sen myös tiettäväksi, jopa tiedotusvälineiden edustajille. Nyt käsissä oleva teos ei siis ole Mauno Koiviston elämäkerta, sanoi Juhani Suomi tiistaina Pysähtyneisyyden vuodet -kirjansa julkistamistilaisuudessa.
Suomi antaa ymmärtää, että monet ovat vastustaneet kirjan kirjoittamista ja julkituloa. ”Tämän teoksen valmistelu- ja työstämisvaiheeseen on liittynyt piirteitä, joita en mielelläni muistele”, hän kirjoittaa. Suomen mukaan Kekkos-teosten kirjoittamisen yhteydessä koettu ”parin vuosikymmenen vastatuuli” oli helpompaa.
Suomen kirjan saateosasta saa käsityksen, että jonkinlainen salaliitto yritti estää kirjan ilmestymisen. ”On tuntunut siltä, että aivan kuin edellä kulkisi viesti, joka sulkee arkistot, suut ja jopa apurahakanavat.”, hän toteaa.
Suomi on käyttänyt teoksensa lähteinä sellaisia aineistokokonaisuuksia, joista osa ei ole vielä julkisesti tutkijoiden käytettävissä. Vielä salaiseksi luokiteltu materiaali vapautuu tutkimuksen käyttöön parin vuoden kuluessa. Salaisia asiakirjoja Suomelle ovat antaneet eri henkilöt, jotka ovat aikoinaan omissa tehtävissään saaneet näistä salaisista asiakirjoista ns. jakelukappaleita.
– Tämä tutkimus on syntynyt ensisijaisesti juuri näiden varsin laajojen lähderyhmien varaan, hän toteaa.
Suomi purkaa tuoreessa kirjassaan perusteellisesti presidentti Mauno Koivistoon liitettyjä myyttejä. Kirjan mukaan presidenttikautensa alkuvuosina Koivisto ei suinkaan lähtenyt kehittämään poliittista järjestelmää parlamentaariseen suuntaan, pikemminkin suunta oli juuri päinvastainen.
Koivisto valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi 1982, ja Suomen teos käsittelee vuosia 1981-1984.
Aiemmin moniosaisen teossarjan presidentti Urho Kekkosesta kirjoittanut Suomi kertoi, että lopullisesti hänet sysäsi tämän kirjan kirjoittamiseen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) esittämät arviot Suomessa toimineelle amerikkalaiselle diplomaatille.
Suomen mukaan Lipponen todisti näissä arvioissaan kahteenkin otteeseen, että Koivisto teki presidentiksi tultuaan lopun Kekkosen aikaisesta ”nöyristelevästä käytöksestä” Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan ”sekaantumisesta Suomen sisäisiin asioihin”.
– Vaikka Lipposen väitteissä oli tietysti aimo annos astian makua, olin kuitenkin yllättynyt. Olin itse palvellut Koiviston ensimmäisellä presidenttikaudella kohtalaisella näköalapaikalla enkä ollut moista havainnut. Siitä virisi halu porautua asioihin ja Koivistoon, Suomi kertoi.
Koivisto ei Suomen lähes 700-sivuisen kirjajärkäleen mukaan ollut innokas tekemään merkittäviä mutoksia perustuslakeihin, vaan hän piti tiukasti kiinni presidentin ulkopoliittisesta vallasta eikä halunnut siirtää ulkopolitiikkaa eduskuntaan ja sen ulkoasiainvaliokuntaan. Ei vaikka hän näin lupasi.
Myöskään Koivisto ei Suomen näkemyksen mukaan tehnyt loppua nöyristelevästä asenteesta Neuvostoliittoa kohtaan, kuten Lipponen oli todennut amerikkalaisdiplomaatille ja kuten on yleisemminkin väitetty. Tulos olikin Suomen havaintojen mukaan itse asiassa aivan päinvastainen: Paasikiven-Kekkosen linjan jatkuvuutta toistettiin joka käänteessä.
Ja lähteitä Suomen mukaan löytyy, jos jaksaa nähdä vaivaa ja etsiä niitä. Toki aineisto on aukollista ja mukana hänen mukaansa on harhaanjohtavaakin. Näiden lähteiden antajien ja heidän henkilöllisyyttä Suomi ei teoksessaan paljasta, koska on tällaisen lupauksen heille antanut.
Kirjan julkistamistilaisuudessa historiantutkija Jukka Tarkka kysyi Suomelta, miksei teoksen lopussa ole lähdeviitteitä. Suomi viittasi aineistoa luovuttaneille antamaansa lupaukseen ja siihen, että koska aineisto on vielä salaista, kukaan ei pystyisi arkistosta vielä tarkistamaan lähteiden käyttöä.
Suomen mukaan hän haluaa, että kun nyt vielä salassa pidettävä materiaali aikanaan julkistetaan, nuoret tutkijat jatkavat hänen teoksensa pohjalta. Silloin vasta on mahdollisuus esimerkiksi ryhtyä kirjoittamaan elämäkertaa presidentti Mauno Koivistosta.
Timo Mikkilä
Kuva: Jari Laukkanen
http://www.suomenmaa.fi/Uutiset.html
Juhani Suomen Koivisto-kirjan tekoa yritettiin vaikeuttaa
– Elämäkertaa ei kannata ryhtyä työstämään, jos sen nimihenkilö ei pidä koko ajatuksesta ja tekee sen myös tiettäväksi, jopa tiedotusvälineiden edustajille. Nyt käsissä oleva teos ei siis ole Mauno Koiviston elämäkerta, sanoi Juhani Suomi tiistaina Pysähtyneisyyden vuodet -kirjansa julkistamistilaisuudessa.
Suomi antaa ymmärtää, että monet ovat vastustaneet kirjan kirjoittamista ja julkituloa. ”Tämän teoksen valmistelu- ja työstämisvaiheeseen on liittynyt piirteitä, joita en mielelläni muistele”, hän kirjoittaa. Suomen mukaan Kekkos-teosten kirjoittamisen yhteydessä koettu ”parin vuosikymmenen vastatuuli” oli helpompaa.
Suomen kirjan saateosasta saa käsityksen, että jonkinlainen salaliitto yritti estää kirjan ilmestymisen. ”On tuntunut siltä, että aivan kuin edellä kulkisi viesti, joka sulkee arkistot, suut ja jopa apurahakanavat.”, hän toteaa.
Suomi on käyttänyt teoksensa lähteinä sellaisia aineistokokonaisuuksia, joista osa ei ole vielä julkisesti tutkijoiden käytettävissä. Vielä salaiseksi luokiteltu materiaali vapautuu tutkimuksen käyttöön parin vuoden kuluessa. Salaisia asiakirjoja Suomelle ovat antaneet eri henkilöt, jotka ovat aikoinaan omissa tehtävissään saaneet näistä salaisista asiakirjoista ns. jakelukappaleita.
– Tämä tutkimus on syntynyt ensisijaisesti juuri näiden varsin laajojen lähderyhmien varaan, hän toteaa.
Suomi purkaa tuoreessa kirjassaan perusteellisesti presidentti Mauno Koivistoon liitettyjä myyttejä. Kirjan mukaan presidenttikautensa alkuvuosina Koivisto ei suinkaan lähtenyt kehittämään poliittista järjestelmää parlamentaariseen suuntaan, pikemminkin suunta oli juuri päinvastainen.
Koivisto valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi 1982, ja Suomen teos käsittelee vuosia 1981-1984.
Aiemmin moniosaisen teossarjan presidentti Urho Kekkosesta kirjoittanut Suomi kertoi, että lopullisesti hänet sysäsi tämän kirjan kirjoittamiseen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) esittämät arviot Suomessa toimineelle amerikkalaiselle diplomaatille.
Suomen mukaan Lipponen todisti näissä arvioissaan kahteenkin otteeseen, että Koivisto teki presidentiksi tultuaan lopun Kekkosen aikaisesta ”nöyristelevästä käytöksestä” Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan ”sekaantumisesta Suomen sisäisiin asioihin”.
– Vaikka Lipposen väitteissä oli tietysti aimo annos astian makua, olin kuitenkin yllättynyt. Olin itse palvellut Koiviston ensimmäisellä presidenttikaudella kohtalaisella näköalapaikalla enkä ollut moista havainnut. Siitä virisi halu porautua asioihin ja Koivistoon, Suomi kertoi.
Koivisto ei Suomen lähes 700-sivuisen kirjajärkäleen mukaan ollut innokas tekemään merkittäviä mutoksia perustuslakeihin, vaan hän piti tiukasti kiinni presidentin ulkopoliittisesta vallasta eikä halunnut siirtää ulkopolitiikkaa eduskuntaan ja sen ulkoasiainvaliokuntaan. Ei vaikka hän näin lupasi.
Myöskään Koivisto ei Suomen näkemyksen mukaan tehnyt loppua nöyristelevästä asenteesta Neuvostoliittoa kohtaan, kuten Lipponen oli todennut amerikkalaisdiplomaatille ja kuten on yleisemminkin väitetty. Tulos olikin Suomen havaintojen mukaan itse asiassa aivan päinvastainen: Paasikiven-Kekkosen linjan jatkuvuutta toistettiin joka käänteessä.
Ja lähteitä Suomen mukaan löytyy, jos jaksaa nähdä vaivaa ja etsiä niitä. Toki aineisto on aukollista ja mukana hänen mukaansa on harhaanjohtavaakin. Näiden lähteiden antajien ja heidän henkilöllisyyttä Suomi ei teoksessaan paljasta, koska on tällaisen lupauksen heille antanut.
Kirjan julkistamistilaisuudessa historiantutkija Jukka Tarkka kysyi Suomelta, miksei teoksen lopussa ole lähdeviitteitä. Suomi viittasi aineistoa luovuttaneille antamaansa lupaukseen ja siihen, että koska aineisto on vielä salaista, kukaan ei pystyisi arkistosta vielä tarkistamaan lähteiden käyttöä.
Suomen mukaan hän haluaa, että kun nyt vielä salassa pidettävä materiaali aikanaan julkistetaan, nuoret tutkijat jatkavat hänen teoksensa pohjalta. Silloin vasta on mahdollisuus esimerkiksi ryhtyä kirjoittamaan elämäkertaa presidentti Mauno Koivistosta.
Timo Mikkilä
Kuva: Jari Laukkanen
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.vihrealiitto.fi/hv-valtio/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pankkikriisi
Liittyisiköhän mitenkään siihen, että tämä kekkos-fetisti ei ole erityisen objektiivinen missään puuhassaan? Tiedemieheltä vaaditaan tietynlaista etäisyyttä tutkimaansa ilmiöön. Juhani Suomi ottaa aivan liian henkilökohtaisesti kaiken Kekkosen ajan politiikkaan liittyvän, mikä ei ole samassa linjassa hänen mielipiteidensä kanssa.