Elitserienin voimasuhteet

se on alussa sekavaa, ihan niin kuin täällä Suomessakin, kun nhl-tähdet ovat poistuneet eli aikamoista arpapeliä. Kannattais ehkä ootella muutama peli tai kierros pari, niin nähdän mitkä joukkueet selviävät ilman nhl-tähtiä.

Meiliopas, luku 3 Mitä kannattaa lähettää ja lukea ja miten:
Pääsääntö: vain pelkkää tekstiä
Ascii toimii varmimmin
Meiliviestien alkuperäinen muoto koostui pelkästään näkyvistä Ascii-merkeistä ja rivinvaihdoista. Tämä on edelleenkin syytä pitää lähtökohtana. Kaikki poikkeaminen siitä aiheuttaa joitakin ongelmia. Esimerkiksi ulkomaille englanniksi kirjoittaessaan on syytä välttää muita kuin Ascii-merkkejä, siis esim. ä-kirjaimia suomalaisissa nimissä, ellei tiedetä, että vastaanottajan ohjelma selviää niistä. Yksikin ä-kirjain viestissä voi aiheuttaa koko viestin koodautumisen jollakin omituisella tavalla.

Suomessa Latin-1 on OK
Viestinnässä suomeksi (tai ruotsiksi) tarvitsemme tietenkin muitakin kuin Ascii-merkkejä. Vaikka joskus muinoin käytettiin kaikenlaisia korvikkeita, niin nykyisin niihin ei juuri ole aihetta. Ä- ja ö-kirjainten käyttö on sen verran tärkeä asia kielessämme, että sen takia on syytä hyväksyä joitakin riskejä, jotka kotimaisessa viestinnässä alkavat olla jo hyvin pieniä.

Tekniikka, jolla ä ja ö saadaan käyttöön, on sellainen, että "kaupan päälle" tulee sitten satakunta muutakin merkkiä, esimerkiksi aksentillinen é ja asteen merkki °, joten niitäkin voi käyttää silloin, kun joka tapauksessa olemme siirtyneet Asciista astetta laajempaan merkistöön. Kyseinen merkkivalikoima on kuvattu dokumentissa ISO-Latin-1-merkistöstä.

Miten Latin-1:tä lähetetään?
On olennaisesti kaksi tapaa lähettää meiliviesti, jossa on kyseisiä ISO-Latin-1-merkkejä: lähettää ne "sellaisinaan" eli kahdeksanbittisinä merkkeinä, ja lähettää ne ns. QP-koodattuina (QP = Quoted Printable). Ensin mainittua ei periaatteessa saisi lainkaan käyttää otsakkeissa, siis käytännössä lähinnä Subject-rivillä. Käytännössä se toimii varsin yleisesti Suomessa. QP-koodaus taas on kamalan näköistä (kamalan n=E4k=F6ist=E4), ellei vastaanottajan ohjelma osaa tulkita sitä; tosin useimmat Suomessa käytetyt meiliohjelmat osaavat.

Varminta olisi käyttää vain Ascii-merkkejä. Etenkin otsikoissa niin on ehkä syytä tehdä suomenkielisessäkin viestinnässä, jos halutaan pelata todella varman päälle. Mutta normaalissa meiliviestinnässä Suomessa on parasta käyttää QP-koodausta; tosin ero sen ja kahdeksanbittisyyden välillä on käytännössä melko pieni. (Huomaa, että nyyseissä tilanne on toinen: kahdeksanbittisyys pelaa siellä selvästi paremmin.) Tämän hoitaa meiliohjelma, kunhan sitä käsketään hoitamaan se.

Meiliohjelman asetukset kuntoon
On siis syytä heti alkajaisiksi panna asetukset kuntoon, kun rupeaa käyttämään uutta meiliohjelmaa.

Tavallisimmin asetusten kunnostamista tarvitaan käytettäessä Outlook Expressin tapaista ohjelmaa. Ks. ohjetta Microsoft Outlook Expressin asetukset. Huomaa, että siellä suositetaan 8-bittisten merkkien lähettämistä sellaisinaan, mikä on yksi vaihtoehto mutta ei ehkä suositeltavin. Netscapen selaimeen liitetyn meiliohjelman osalta tilanne on melko samantapainen. Olennaista on huolehtia siitä, että Web-selaimeen liittyvä meiliohjelma ei lähetä viestejä esim. HTML-muotoisina tai uu-koodattuina. Eri asia tietysti on, jos jonkun vastaanottajan kanssa erikseen sovitaan sellaisesta viestintätavasta.

Liitteitä ja HTML:ää?
Meiliviestiin voidaan liittää liitetiedostoja, kuten Word-dokumentteja, Excel-taulukoita, PDF-dokumentteja, kuvia ja ohjelmiakin. Yleensä kussakin meiliohjelmassa on melko helppo tapa ottaa liitteitä mukaan.

Liitteisiin on kuitenkin syytä suhtautua erittäin kriittisesti. Yleensä ei pidä lähettää liitetiedostoja, ellei vastaanottaja ole niitä pyytänyt tai niihin ainakin suostunut. Tätä selostetaan tarkemmin Juhapekka Tolvasen värikkäässä jutussa Miksi on typerää postittaa sähköpostin liitetiedostona MS Word -dokumentteja.

Meilin vastaanottajana sinun kannattaa olla tarkkana: älä avaa liitetiedostoa, ellet tiedä, mitä se sisältää. Ota huomioon, että meiliohjelmasi saattaa hyvinkin suorittaa liitetiedostossa olevan ohjelman, ellei ole osannut ja huomannut muuttaa sen asetuksia. Ja mitä kaikkea sellainen ohjelma voineekaan tehdä?

Tietokoneen käyttäjän turvaopas (RFC 2504) sanoo aiheesta näin:

Monet sähköpostiohjelmat sallivat tiedostojen liittämisen sähköpostiviesteihin. Sähköpostin kautta tulevat tiedostot ovat tiedostoja kuten muutkin. Mikä tahansa tapa, jolla tiedosto voi löytää tiensä tietokoneeseen, on mahdollisesti vaarallinen. Jos liitetiedosto on vain tekstitiedosto, hyvä niin. Mutta se voi olla enemmän kuin tekstitiedosto. Jos liitetiedosto itse on ohjelma tai suorituskelpoinen skripti, niin äärimmäistä varovaisuutta olisi sovellettava ennen sen ajamista.
Viestinnän osapuolet voivat toki sopia jonkin liitetiedostomuodon käyttämisestä. Michael Santovecin opas Decoding Internet Attachments kuvailee monia usein käytettyjä koodausmenetelmiä ja niiden soveltuvuutta eri tilanteisiin.

Teknisesti HTML:ää voidaan käyttää meilissä monella eri tavalla. Osa tavoista perustuu siihen, että esimerkiksi Outlook Express osaa suoraan näyttää HTML-muotoisen viestin. Viesti voidaan lähettää myös multipart/alternate-muodossa, jolloin mukana on (ensimmäisenä) myös tekstimuotoinen vaihtoehto.

On myös mahdollista tehdä HTML-dokumentista ja siihen liittyvistä kuvista, tyyliohjeista yms. yksi tiedosto, jonka voi lähettää liitteenä. Tämä voidaan tehdä IE:llä avaamalla dokumentti ja tallentamalla se komennolla Tiedosto/Tallenna nimellä siten, että muodoksi valitaan valikosta "Web-arkisto (*.mht)". Kyseessä on ns. MSHTML-muoto, joka on teknisesti sanottuna tyyppiä multipart/mixed. Sen voi sitten lähettää Outlook Expressillä liitetiedostona (Lisää/Liitetiedosto), ja vastaanottaja voi omalla Outlook Expressillään avata liitetiedoston, jolloin sivu aukeaa yleensä IE:hen. Useat muutkin meiliohjelmat osaavat toimia vastaavalla tavalla.

Toinen vaihtoehto on zippaus, joka pakkaa joukon tiedostoja yhdeksi tiedostoksi, jonka voi sitten lähettää esim. meilin liitetiedostona. Tämä usein pienentää lähetettävää datamäärää huomattavasti ja siten sopii paremmin isoille aineistoille. Vastaanottajalla pitää olla sopiva purkuohjelma, joka tosin saattaa jo kuulua koneen vakiovarusteisiin (esim. WinXP:ssä).

Seuraava osa: Mitä saa tehdä - dataliikenteen pelisääntöjä

--------------------------------------------------------------------------------

Ensimmäisen version kirjoittamisen ajankohta: 2000-09-11. Päivitetty viimeksi 2005-05-06.
Tämä sivu kuuluu Jukka "Yucca" Korpelan avoimeen tietosivustoon Datatekniikka ja viestintä, osaan Internet.

http://www.paf.fi/online_fin/kolumni.pbs?news_id=13056#detail