Etsin sinua

...että olet kaukana? Oletko jo toivon siemenenä mielessäni? Kaukainen haave joka ei toteudu koskaan? Saavuttamaton rakkaus joka hiipuu hiljaa pois?

"Parempi rakastaa ja menettää
kuin olla koskaan rakastamatta"

(Seneca)

nöpönenä kirjoitti:

...että olet kaukana? Oletko jo toivon siemenenä mielessäni? Kaukainen haave joka ei toteudu koskaan? Saavuttamaton rakkaus joka hiipuu hiljaa pois?

"Parempi rakastaa ja menettää
kuin olla koskaan rakastamatta"

(Seneca)

...siellä sydämessani, se on niin kovia kokenut rakkaudessa, että sen voi vain uusi rakkaus parantaa.

Siitä toivon rippeestä ammennan voimaa itseeni ja otan askeleen lähemmäs sinua. Kun suljen silmäni saatan jo kuvitella nöpönenäsi.

valittu kirjoitti:

...siellä sydämessani, se on niin kovia kokenut rakkaudessa, että sen voi vain uusi rakkaus parantaa.

Siitä toivon rippeestä ammennan voimaa itseeni ja otan askeleen lähemmäs sinua. Kun suljen silmäni saatan jo kuvitella nöpönenäsi.

Takerruit ulkokuoreen (nikkiini) ja se voi olla pettävä eikä kerro minusta välttämättä mitään. Kovia olen minäkin kokenut rakkaudessa, harhaan johdettu.
Voisiko uusi rakkaus parantaa haavat ja saada unohtamaan? Näitä pohdin ja uskon siihen että on joku, joka saa suruni kääntymään jälleen iloksi sekä luottamamukseni toiseen ihmiseen palaamaan takaisin.

nöpönenä kirjoitti:

Takerruit ulkokuoreen (nikkiini) ja se voi olla pettävä eikä kerro minusta välttämättä mitään. Kovia olen minäkin kokenut rakkaudessa, harhaan johdettu.
Voisiko uusi rakkaus parantaa haavat ja saada unohtamaan? Näitä pohdin ja uskon siihen että on joku, joka saa suruni kääntymään jälleen iloksi sekä luottamamukseni toiseen ihmiseen palaamaan takaisin.

että nikki kuvaisi juuri sisintäsi. Olisi pitänyt varmaankin valita silmät, niistä näkee ihmisen sisimpään ja on poisluettava ulkokuoresta.

Olen aivan varma, että uusi rakkaus on miljoooona ruusua parempi, kuin surra vanhaa. Tosin tässä tilanteessa, uuteen rakkauteen uskominen on vaikeaa kun oma sydän on niin kylmä. Edellinen rakkaus on kyllä opettanut olemaan varovainen ja siitä seuraa väkisinkin epäluuloisuus toista kohtaan. Mutta niin se on kai pakko aloittaa, ettei heti tule uusia kolhuja ja pettymystä.

Ja kyllä uskon, että kun se oikea vihdoin löytyy, niin hänestä voi aistia myös samanlaisen luottamuksen ja lämmön, joita itsekin haluan antaa.

Mutta hei - surra ei kannata se saa haavat tihkumaan aina uudelleen, iloa löytyy elämän pienistä asioista yllättävän paljon. Ja pienestä ilosta ei tarvitse koskaan itkeä.

valittu kirjoitti:

että nikki kuvaisi juuri sisintäsi. Olisi pitänyt varmaankin valita silmät, niistä näkee ihmisen sisimpään ja on poisluettava ulkokuoresta.

Olen aivan varma, että uusi rakkaus on miljoooona ruusua parempi, kuin surra vanhaa. Tosin tässä tilanteessa, uuteen rakkauteen uskominen on vaikeaa kun oma sydän on niin kylmä. Edellinen rakkaus on kyllä opettanut olemaan varovainen ja siitä seuraa väkisinkin epäluuloisuus toista kohtaan. Mutta niin se on kai pakko aloittaa, ettei heti tule uusia kolhuja ja pettymystä.

Ja kyllä uskon, että kun se oikea vihdoin löytyy, niin hänestä voi aistia myös samanlaisen luottamuksen ja lämmön, joita itsekin haluan antaa.

Mutta hei - surra ei kannata se saa haavat tihkumaan aina uudelleen, iloa löytyy elämän pienistä asioista yllättävän paljon. Ja pienestä ilosta ei tarvitse koskaan itkeä.

Osuit melko oikeaan nikkini suhteen. Olen sisimmältäni edelleen se pieni nöpönenä, luottavainen ja haavoittuva.

Suru on osa luopumisen prosessia. Täytyy uskaltaa myös surra tapahtunutta ja menetettyä. Täytyy uskaltaa myös käydä ne kipeimmätkin ajatukset ja tunteet läpi, etteivät ne jäisi möykyksi tuonne sisimpään. Yksi tapa käydä läpi näitä tunteita on minulla ollut kirjoittaminen ja keskustelu.

Paras kuuntelija ja ymmärtäjä olisi joskus samanlaisessa tilanteessa ollut ihminen. Minulla ei ole sellaista lähipiirissä, mutta hyvä elämää nähnyt ihminen on tukena jos niin haluan.
Paljon on myös omasta itsestä kiinni kuinka uskaltaa avautua toiselle ihmiselle.

Osaan katsoa jo tapahtunutta toisessa valossa ja tiedän, ettei mikään elämässä ole tarkoitusta vailla. Ehkä tämä oli minulle opiksi erottamaan oikea väärästä ja aito teennäisestä.

Jaksan uskoa yhä, että on olemassa ihminen juuri minua varten ja ennenkaikkea toisiamme varten.
Sydämeni on valmis rakastamaan ja haluan antaa rakkauteni hänelle, joka on minulle valittuna.

nöpönenä kirjoitti:

Osuit melko oikeaan nikkini suhteen. Olen sisimmältäni edelleen se pieni nöpönenä, luottavainen ja haavoittuva.

Suru on osa luopumisen prosessia. Täytyy uskaltaa myös surra tapahtunutta ja menetettyä. Täytyy uskaltaa myös käydä ne kipeimmätkin ajatukset ja tunteet läpi, etteivät ne jäisi möykyksi tuonne sisimpään. Yksi tapa käydä läpi näitä tunteita on minulla ollut kirjoittaminen ja keskustelu.

Paras kuuntelija ja ymmärtäjä olisi joskus samanlaisessa tilanteessa ollut ihminen. Minulla ei ole sellaista lähipiirissä, mutta hyvä elämää nähnyt ihminen on tukena jos niin haluan.
Paljon on myös omasta itsestä kiinni kuinka uskaltaa avautua toiselle ihmiselle.

Osaan katsoa jo tapahtunutta toisessa valossa ja tiedän, ettei mikään elämässä ole tarkoitusta vailla. Ehkä tämä oli minulle opiksi erottamaan oikea väärästä ja aito teennäisestä.

Jaksan uskoa yhä, että on olemassa ihminen juuri minua varten ja ennenkaikkea toisiamme varten.
Sydämeni on valmis rakastamaan ja haluan antaa rakkauteni hänelle, joka on minulle valittuna.

voisi tässä olla mukava kaveri...myöskin kovia rakkaudessa kokenut,mutta lannistumatta,vakaasti ja optimistisesti ajatellen uskoo että varmasti on vielä joku joka myös uskoo rehelliseen ja kestävään parisuhteeseen niin myötä kun vastamäessäkin.
Kesä on vielä nuori,miksi ihmetellä sen kauneutta auringonpaisteineen ja vesisateineen yksin?

nöpönenä kirjoitti:

Osuit melko oikeaan nikkini suhteen. Olen sisimmältäni edelleen se pieni nöpönenä, luottavainen ja haavoittuva.

Suru on osa luopumisen prosessia. Täytyy uskaltaa myös surra tapahtunutta ja menetettyä. Täytyy uskaltaa myös käydä ne kipeimmätkin ajatukset ja tunteet läpi, etteivät ne jäisi möykyksi tuonne sisimpään. Yksi tapa käydä läpi näitä tunteita on minulla ollut kirjoittaminen ja keskustelu.

Paras kuuntelija ja ymmärtäjä olisi joskus samanlaisessa tilanteessa ollut ihminen. Minulla ei ole sellaista lähipiirissä, mutta hyvä elämää nähnyt ihminen on tukena jos niin haluan.
Paljon on myös omasta itsestä kiinni kuinka uskaltaa avautua toiselle ihmiselle.

Osaan katsoa jo tapahtunutta toisessa valossa ja tiedän, ettei mikään elämässä ole tarkoitusta vailla. Ehkä tämä oli minulle opiksi erottamaan oikea väärästä ja aito teennäisestä.

Jaksan uskoa yhä, että on olemassa ihminen juuri minua varten ja ennenkaikkea toisiamme varten.
Sydämeni on valmis rakastamaan ja haluan antaa rakkauteni hänelle, joka on minulle valittuna.

Olen myöskin erittäin arka sisimmästäni. Tosin erittäin varovainen ja epävarma.

Ehkä olen suruni jo surrut tai ehkä osa siitä on vielä möykkynä sisälläni. Olen toki keskustellut vastaavanlaisen tapauksen kokeneiden kanssa, mutta täytyy tunnustaa, etten ole kirjoitellut.

Sen verran pysyn lujana, että sydän pysyy kylmänä siltä laidalta, joka on kolhuja kokenut. Ei kuitenkaan mitenkään vihamielellä, vain suojelemaan sisintäni. Enkä missään tapauksessa satuttamaan ketään. Se toisi minullekin surua.

Kaikella on tosiaan tarkoituksensa, olen samaa mieltä. Elämän kolhut auttavat varmasti rakentamaan riittävän vahvan suojan estämään uusia haavoja, mutta kuitenkin riittävän avoimen, jonka läpi sydämen valittu löytää tien.

Kyllä se rakkaus on kuitenkin niin kaunista kuten tuo ikkunasta näkyvä sateenkaari, joka laskeutuu rakkaani luo satumaahan ja kuihtuu lopulta, mutta aina liian aikaisin.
Joskus vielä lennän sinne ja löydän perille ajoissa, sen oikean luo.

nöpönenä kirjoitti:

Osuit melko oikeaan nikkini suhteen. Olen sisimmältäni edelleen se pieni nöpönenä, luottavainen ja haavoittuva.

Suru on osa luopumisen prosessia. Täytyy uskaltaa myös surra tapahtunutta ja menetettyä. Täytyy uskaltaa myös käydä ne kipeimmätkin ajatukset ja tunteet läpi, etteivät ne jäisi möykyksi tuonne sisimpään. Yksi tapa käydä läpi näitä tunteita on minulla ollut kirjoittaminen ja keskustelu.

Paras kuuntelija ja ymmärtäjä olisi joskus samanlaisessa tilanteessa ollut ihminen. Minulla ei ole sellaista lähipiirissä, mutta hyvä elämää nähnyt ihminen on tukena jos niin haluan.
Paljon on myös omasta itsestä kiinni kuinka uskaltaa avautua toiselle ihmiselle.

Osaan katsoa jo tapahtunutta toisessa valossa ja tiedän, ettei mikään elämässä ole tarkoitusta vailla. Ehkä tämä oli minulle opiksi erottamaan oikea väärästä ja aito teennäisestä.

Jaksan uskoa yhä, että on olemassa ihminen juuri minua varten ja ennenkaikkea toisiamme varten.
Sydämeni on valmis rakastamaan ja haluan antaa rakkauteni hänelle, joka on minulle valittuna.

haluan uskoa kanssasi, että löydät onnen ja muista, valittu on lähempänä kuin arvaatkaan.

Tänään havahduin onneksi ennen kuin karahdin, joten ollaan varovaisia. Maailmassa on paljon petollisuutta, mutta hyvällä sydämellä se aitous vihdoin paljastuu.

Poistun pian kesälaitumille. Siellä istuskelen heinänkorsi suussa ja lähettelen kauniita ajatuksia auringonsäteinä, vesipisaroina tai tähdenlentoina, ehkä jonkun sinullekin nöpönenä.

valittu kirjoitti:

haluan uskoa kanssasi, että löydät onnen ja muista, valittu on lähempänä kuin arvaatkaan.

Tänään havahduin onneksi ennen kuin karahdin, joten ollaan varovaisia. Maailmassa on paljon petollisuutta, mutta hyvällä sydämellä se aitous vihdoin paljastuu.

Poistun pian kesälaitumille. Siellä istuskelen heinänkorsi suussa ja lähettelen kauniita ajatuksia auringonsäteinä, vesipisaroina tai tähdenlentoina, ehkä jonkun sinullekin nöpönenä.

Lähellä oli ettenkö minäkin karahtanut. Nyt olen jo turvallisilla vesillä.
Näinkin lyhyen keskustelun jälkeen tunnut aivan ihanalle ihmiselle ja kiitän sanoistasi. Otan mielelläni vastaan kauniit ajatuksesi ja iltatähtenä loistan hämärtyvässä illassa. Kun näet sen, muista että jossain on ihminen joka ammensi uusia voimia sanoistasi.

Mitä virkistävimpiä lomapäiviä sinulle! :)

"Rakkaus ei koskaan tunne omaa syvyyttään
ennen kuin eron hetkellä" (Kahlil Gibran)