Kekkosen aika, suomettuneisuus ja Kepun suhde Neuvostoliittoon on Keskustalle edelleen hyvin traumaattista. Juhani Suomi uudessa kirjassaan tuo tämän trauman hyvin esille. Hänestä esim. on väärin, että Koivisto jatkoi ulkopolitiikassa samoja käytäntöjä kuin Kekkonen, suoria suhteita ulkovaltoihin ohi virkamiesten. Aiemmissa Kekkoskirjoissaan UKK:n vastaavat suhteet on esitetty hyvässä tai ainakin neutraalissa valossa.
On aivan oikein tuomita tuollaiset käytännöt, mutta tuomitseminen pitäisi silloin ulottaa kaikkiin moitittavasti toimineisiin, mukaanluettuna UKK.
Kepu puolueena oli suomettumisen airut, pahiten Nl:n edessä rähmällään. Kekkonen presidenttinä käytti puoluetta omien tarkoitusperiensä työrukkasena, se oli lähes ainut hallituskelpoinen ryhmä ennen demareiden taipumista Kekkosen vallan alla 70 luvulla. Ainoastaan maamme sisäisen eheyden vaaliminen pakotti Kekkosen ottamaan hallituksiin muitakin kuin kepun k-linjalaisia.
Suomettumisen ajan käytäntännöt on NL:n romahdettua ja Suomen palattua länsimaisen demokratian tielle yleisesti tuomittu. Hyvien suhteiden ylläpitämistä naapuriin ei kukaan kyseenalaista, ainoastaan tapa jolla noita suhteita ylläpidettiin ja jolla niitä käytettiin muussa politikoinnissa on tuomittu. Kepu oli näiden käytäntöjen ykköstoteuttaja, puolueen k-linja olikin käytännössä NKP:n Suomen osasto.
Historian tuomittua nämä toimet on likapyykkiä pesty, ja mm. Suomen kommunistit ovat virhearviointinsa ja ylilyöntinsä laajalti myöntäneet. Samoin demarit ja kokoomuslaiset. Toki sielläkin muutama jäärä on, mutta vailla merkitystä.
Keskustassa ei ole saatu omaa likapyykkiä pestyä, Kekkosessa ei nähdää mitään negatiivistä, puolueen toimia suomettumisen aikana ei ole sisäisesti selvitetty, traumaa puretaan Lipposkaunana tai Koivistokaunana kuten Juhani Suomi uudessa kirjassaan.
Kepun olisi aika siirtyä 2000-luvulle selvittämällä avoimesti 60- ja 70-lukujen toimet, tehdä niistä tili ja päästä poliittiista kultturia riivaavasta traumasta eroon.
On aivan oikein tuomita tuollaiset käytännöt, mutta tuomitseminen pitäisi silloin ulottaa kaikkiin moitittavasti toimineisiin, mukaanluettuna UKK.
Kepu puolueena oli suomettumisen airut, pahiten Nl:n edessä rähmällään. Kekkonen presidenttinä käytti puoluetta omien tarkoitusperiensä työrukkasena, se oli lähes ainut hallituskelpoinen ryhmä ennen demareiden taipumista Kekkosen vallan alla 70 luvulla. Ainoastaan maamme sisäisen eheyden vaaliminen pakotti Kekkosen ottamaan hallituksiin muitakin kuin kepun k-linjalaisia.
Suomettumisen ajan käytäntännöt on NL:n romahdettua ja Suomen palattua länsimaisen demokratian tielle yleisesti tuomittu. Hyvien suhteiden ylläpitämistä naapuriin ei kukaan kyseenalaista, ainoastaan tapa jolla noita suhteita ylläpidettiin ja jolla niitä käytettiin muussa politikoinnissa on tuomittu. Kepu oli näiden käytäntöjen ykköstoteuttaja, puolueen k-linja olikin käytännössä NKP:n Suomen osasto.
Historian tuomittua nämä toimet on likapyykkiä pesty, ja mm. Suomen kommunistit ovat virhearviointinsa ja ylilyöntinsä laajalti myöntäneet. Samoin demarit ja kokoomuslaiset. Toki sielläkin muutama jäärä on, mutta vailla merkitystä.
Keskustassa ei ole saatu omaa likapyykkiä pestyä, Kekkosessa ei nähdää mitään negatiivistä, puolueen toimia suomettumisen aikana ei ole sisäisesti selvitetty, traumaa puretaan Lipposkaunana tai Koivistokaunana kuten Juhani Suomi uudessa kirjassaan.
Kepun olisi aika siirtyä 2000-luvulle selvittämällä avoimesti 60- ja 70-lukujen toimet, tehdä niistä tili ja päästä poliittiista kultturia riivaavasta traumasta eroon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koiviston rähmällään olo tuntuu ottavan koville...
avaajan olevan oikeassa.
...semmoista väitä.
Lukekaa tuo kirja, eikä vain iltapäivälehtien yliampuvia otsikoita.
Tutustukaa myös historiaan.
Opettaessaan Suomen kansalle ulkopoliittisia realiteetteja Paasikivi korosti: "Emme me suomalaiset maantieteelle mitään voi. Meillä on yhteistä rajaa Neuvostoliiton kanssa yli tuhat kilometriä. Emme voi aina tapella rajan suojaamiseksi, sen on oltava turvallinen raja rauhan keinoin. Olemme asuneet suuren maan naapurina satoja vuosia, asumme naapureina tänään ja niin teemme myös tulevaisuudessa"
Paasikiven ja Kekkosen strategia perustui hitaaseen ja vähäeleiseen etenemiseen länteen. Avoimia ja näyttäviä toimia vältettiin, mutta taustalla alkoi määrätietoinen toiminta Suomen liittämiseksi läntisiin integraatiomalleihin sitä mukaa kun ne edistyivät ja koskettivat Suomen elintärkeitä kauppapoliittisia etuja.
Kekkosen kaudella tämä konkretisoitui kun Suomi liittyi OEDC:hen, EFTA:aan ja EEC:hen
http://www.paasikivi-seura.fi/paasikivenlinja.htm
Koivisto vaali kunnialla edeltäjiensä perintöä.
"Koivisto vaali kunnialla edeltäjiensä perintöä. "
Aivan oikein. Siksi ihmetyttääkin miksi samat teot ovat hyväksyttäviä kun ne tekee omaan uskontokuntaan (kepulaisuus) kuuluva mutta tuomittavia vääräuskoisen (demari) tekemänä.
Juhani Suomi saattaa häpeään paitsi omansa myös Kekkosen elämäntyön poliittisella yksisilmäisyydellään ja älyllisellä epärehellisyydellään, ominaisuuksilla jotka laajemminkin voi yhdistää Kepulaisiin
...