Monet ovat kertoneet häpeävänsä yksinäisyyttään. Viikonlopun jälkeen ei kehtaa tunnustaa, että oli vain kotona yksin, vaan sanoo olleensa kavereiden kanssa ulkona. Tuttua? En kehtaa myöntää edes vanhemmilleni, ettei minulla ole kavereita. Hyvänä esimerkkinä viime uudenvuoden aatto, jonka vietin talomme rappukäytävässä/vintillä yksin. Välillä käväisin kaupungilla ja teeskentelin puhuvani puhelimeen. Todellisuudessa langan toisessa päässä ei ollut ketään. Ajattelen, että jos muut saavat tietää olevani yksinäinen, he pitävät minua jotenkin huonompana, "en minäkään sitten ole sen kanssa kun ei muillekaan kelpaa".
Yksinäisyys noloa
joo
24
2803
Vastaukset
- noloa?
En osaa tuohon nolouteen sanoa oikeastaan mitään.
Olen asunut lapsuuteni niin pienellä paikkakunnalla että kaikki tiesivät minun olevani yksin. Joillekin yksin olo on rikkaus, he nauttivat siitä. Jos olet ujo, et istu tähän nykyiseen standardiin, eli olet hieman erilainen. Haluaisit silti olla muiden parissa. Nämä uudet vuodet ynm. ovat ikäviä, mutta jos yksinäisyys vaivaa, niin koeta etsiä tekemistä jonka kautta löydät ihmisiä tai sitten löydät ainakin tekemistä. Saattaa kuulostaa todella pers..... siitä jolle yksinäisyys on ongelma, mutta muuten ei voi löytää muita ihmisiä...
nimim. kokemusta on - Lonely
Jaa.. Mä kyllä toisaalta NAUTIN yksinäisyydestä, ja en sitä itse pidä nolona, jos olenkin juhlapyhät kotona. Ja usein olenkin, en sillä, etteikö seuraa olisi, vaan sillä että minusta on mukava käpertyä viltin alle omaan yksinäisyyteeni.
Mutta joo.. kyllä sitä joskus tuntee olonsa niin epätoivoiseksi, et valehtelee muille tekemisistään ja vähän liiottelee tapahtumia, mitä on tapahtunut. Sen verran ylpeyttä mullakin on viel jäljellä, et jos joku ottaa yhteyttä vaan sen takia, ettei itse ole muuta seuraa jonnekin saanut, saatan sanoa mitä kaikkea muuta minulla on, vaikkei mitään tähdellistä oliskaan.- joo
Muistan kyllä, kun minulla vielä oli poikaystävä ja kavereita paljon, niin halusin useinkin olla vain yksin. Silloin yksinäisyys ei kalva, kun tietää että seuraa olisi. En olisi surullinen, jos joutuisin jäämään kotiin uudenvuoden aatoksi, jos tietäisin että joku kuitenkin kaipaisi minua.
Mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin, ja kaikilla muilla on seuraa, se alkaa ahdistaa. - Lonely
joo kirjoitti:
Muistan kyllä, kun minulla vielä oli poikaystävä ja kavereita paljon, niin halusin useinkin olla vain yksin. Silloin yksinäisyys ei kalva, kun tietää että seuraa olisi. En olisi surullinen, jos joutuisin jäämään kotiin uudenvuoden aatoksi, jos tietäisin että joku kuitenkin kaipaisi minua.
Mutta kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin, ja kaikilla muilla on seuraa, se alkaa ahdistaa.Joo, totta puhut! Onhan se kyllä niinkin!
Yksinäisyys tuntuu pahimmalta silloin, kun tietää, ettei kenellekään voi soittaa, eikä ole mitään muuta vaihtoehtoa minne mennä.
Jos seuraavan kerran haluat oikeesti puhuakin jonkun kanssa, niin hei.. soita mulle ! : )
Mul on joitain sellasia kavereita, et he saattaa puhua puolet siitä ajasta mitä oon heidän kanssaan kännykkäänsä, ja siinä sit tulee aika idiootti-olo, ja muutaman kerran oon itsekin tämmösessä tilanteessa esittänyt, et puhun tärkeitäkin juttuja jonkun kans : ) : )
- samatäällä
Häpeän myös yksinäisyyttäni. Muille ihmisille saatan valehdella ja kertoa tehneeni jotakin kavereiden kanssa, olemattomien sellaisten. Vanhempani kuitenkin tietävät miten yksin olen, ei sellaista voi salata jos kotona asuu. Minäkin kiertelen monesti kaupungilla ja saatan selailla kännykkäni valikoita, jotta näyttäisi siltä että ehkä odottaisin jotakin. Pelkästään yksin puistonpenkillä istuminen hävettää. Kaikkein pahimpia ovat juuri yleiset juhlat, uudenvuodenyö ja vappu, jolloin pitäisi olla kavereiden kanssa. Koen jo nyt ahdistusta siitä, että juhlinko taas vuoden vaihtumista yksin kotona.
- marissa
vanhemmille voi kertoa? Tarkoitan, että hehän ovat olleet kanssasi jo ennen syntymääsi ja eivätkä varmasti tuomitsisi sinua mitenkään yksinäisyydestäsi.
Omaa yksinäisyyttäni ainakin helpotti se, että puhuin siitä vanhempieni kanssa. Samalla kuulin, että hekin olivat olleet sitä joskus ja se oli jotenkin helpottavaa. Asioiden jakaminen helpottaa, se itse asiassa vähentää yksinäisyyttä kun saa jakaa vaikeitakin asioita. - Kolmikymppinen yksin(äinenkin)
Ainakin meillä työporukoiden juttuja kuunnellessa, voin todeta että yksinäisyys yleistyy mitä vanhemmaksi tullaan.
Yli kolmekymppisten keskuudessa meillä on jo vitsiksi muodostunut heitto "joo, mä voin tehdä ylitöitä, koska mulla ei ole elämää". Se elämänpuute on nimenomaan sosiaalisen elämän puutetta.
Toisaalta, nuorempana ainakin minulla oli todella vilkas sosiaalinen elämä. Oli pari hyvää ystävää, muutamia kavereita ja iso liuta tuttavia, joiden kanssa aikaa tuli vietettyä.
Nyt ei enää jaksaisi ylläpitää yhtä hengästyttävää tahtiakaan. Toisaalta, olisihan se kiva, kun olisi se joku, jonka kanssa käydä leffassa ex-tempore tai ravintolassa. Harvemmin kukaan viitsii vain kotoaan enää minnekään mennä.
Ystävyyssuhteista on tullut sellaisia mailailu (vitsiketjukirjeet, lyhyet viestit) ja tekstailuystävyyksiä. Joskus tulee sentään juteltua puhelimessa tämän keski-ikäistyvän entisen ystäväpiirin kanssa. Kukin kuitenkin nököttää siellä kotonaan joko siipan kanssa tai itsekseen.
Oma siippani asuu työkomennuksen takia 800 km päässä minusta. Näin on ollut jo kuusi vuotta. Se on tavallaan hyvä ja tavallaan huono asia.
Hyvä siinä, että olisi aikaa tavata ystäviä. Huono siinä, että kaikki lomat ja pidemmät vapaat tulee pyhitettyä paikkakunnalta toiselle matkailulle ja ollaan yhdessä kuin paita ja peppu. Eli ystävien kanssa ei tule vietettyä sellaista pidempää vapaata eikä voi lomailla heidän kanssaan.
Toisaalta nautin, kun saan tulla töistä kotiin, avata netin ja opiskella kenenkään häiritsemättä verkkokurssejani. Sitten taas tulee niitä suden hetkiä, kun on todella yksinäinen olo. Sitä vain ei osaa tarttua siihen luuriin ja pyytää ihmisiä ulos. Kun ei ole sinkku eikä oikein pariskuntakaan, niin ei oikein kuulu mihinkään.- nössö
Minä olen myös suurimmilta osin aina yksin. Minulla on yksi ystävä, mutta näen häntä harvoin, koska hän harrastaa paljon ja hänellä on itsellään muita ystäviä.
Olen asunut pari vuotta yksin (nyt jouduin muuttamaan vanhempieni luokse vähäksi aikaa) ja olen jo tottunut omaan seuraani. En pidä sitä enää niin usein ahdistavana. Usein nautin siitä, mutta tietenkin joskus tulee todella toimeton olo. Etenkin usein viikonloppuisin suorastaan kiemurtelen tylsyydestä. Yritän sitten virkistää itseäni käymällä lenkillä, ja nykyään käyn silloin tällöin äitini kanssa elokuvissa.
Mutta vaikka en aina pidäkään yksinoloa kamalana, niin silti häpeän sitä. Joillekin ihmisille, jotka ovat aina viikonloppuisin menossa ja tapaavat usein ystäviään tuntuu hävettävältä tunnustaa, että itse on maannut viikonlopun sängyssä telkkaria katsellen. Olen 18 ja usein tunnen itseni epänormaaliksi kun en pahemmin seurustele ihmisten kanssa, vaan elän kuin jokin 80-vuotias yksinäinen vanhus.
Mielestäni joka viikonloppu ei ole tarvis mennä mihinkään, koti-illat ovat ihan kiva juttu, mutta minä vietän koti-iltaa JOKA IKINEN viikonloppu ja arkipäivä. - nössö
nössö kirjoitti:
Minä olen myös suurimmilta osin aina yksin. Minulla on yksi ystävä, mutta näen häntä harvoin, koska hän harrastaa paljon ja hänellä on itsellään muita ystäviä.
Olen asunut pari vuotta yksin (nyt jouduin muuttamaan vanhempieni luokse vähäksi aikaa) ja olen jo tottunut omaan seuraani. En pidä sitä enää niin usein ahdistavana. Usein nautin siitä, mutta tietenkin joskus tulee todella toimeton olo. Etenkin usein viikonloppuisin suorastaan kiemurtelen tylsyydestä. Yritän sitten virkistää itseäni käymällä lenkillä, ja nykyään käyn silloin tällöin äitini kanssa elokuvissa.
Mutta vaikka en aina pidäkään yksinoloa kamalana, niin silti häpeän sitä. Joillekin ihmisille, jotka ovat aina viikonloppuisin menossa ja tapaavat usein ystäviään tuntuu hävettävältä tunnustaa, että itse on maannut viikonlopun sängyssä telkkaria katsellen. Olen 18 ja usein tunnen itseni epänormaaliksi kun en pahemmin seurustele ihmisten kanssa, vaan elän kuin jokin 80-vuotias yksinäinen vanhus.
Mielestäni joka viikonloppu ei ole tarvis mennä mihinkään, koti-illat ovat ihan kiva juttu, mutta minä vietän koti-iltaa JOKA IKINEN viikonloppu ja arkipäivä.Unohdin sanoa, että minuakin pitkään ahdisti etenkin "juhlat" eli uudenvuodenaatot, juhannus jne. Nykyään kuitenkin olen kääntänyt asian niin päin, että miksi ihmeessä juhlistaisin jotain vuoden vaihtumista? Turhaa sähellystä, kaikki mielipuolet,hullut ja juopot mönkivät ulos koloistaan roskaamaan kadut, mölyämään ja sikailemaan. Vuosia sitten joku kakara heitti minua raketilla uutena vuotena. Olisi mukavaa jos suomalaiset osaisivat juhlistaa asiallisesti, mutta ei.
- Vulpes vulpes
nössö kirjoitti:
Unohdin sanoa, että minuakin pitkään ahdisti etenkin "juhlat" eli uudenvuodenaatot, juhannus jne. Nykyään kuitenkin olen kääntänyt asian niin päin, että miksi ihmeessä juhlistaisin jotain vuoden vaihtumista? Turhaa sähellystä, kaikki mielipuolet,hullut ja juopot mönkivät ulos koloistaan roskaamaan kadut, mölyämään ja sikailemaan. Vuosia sitten joku kakara heitti minua raketilla uutena vuotena. Olisi mukavaa jos suomalaiset osaisivat juhlistaa asiallisesti, mutta ei.
Noin minäkin ajattelin viettäessnäi yksinäni juhlapyhiä, jolloin päivän sosiaalisena kohokohtana saattoi olla tekstiviesti joltain tuttavalta. Nyt olen ymmärtänyt olevani syvästi kateellinen niille jotka osaavat ottaa ilon irti elämästä ja toisistaan ja uskaltavat siinä sivussa luopua järjen ja asiallisuuden kahleista. Ylilyöntejä ja vahinkoja tapahtuu, mutta on silti parempi pitää hauskaa kuin olla pitämättä. Minä en osaa, vaikka haluaisinkin. Siksi olen jatkossakin yksin ja kärsin siitä.
- ghhdgfdf
Vulpes vulpes kirjoitti:
Noin minäkin ajattelin viettäessnäi yksinäni juhlapyhiä, jolloin päivän sosiaalisena kohokohtana saattoi olla tekstiviesti joltain tuttavalta. Nyt olen ymmärtänyt olevani syvästi kateellinen niille jotka osaavat ottaa ilon irti elämästä ja toisistaan ja uskaltavat siinä sivussa luopua järjen ja asiallisuuden kahleista. Ylilyöntejä ja vahinkoja tapahtuu, mutta on silti parempi pitää hauskaa kuin olla pitämättä. Minä en osaa, vaikka haluaisinkin. Siksi olen jatkossakin yksin ja kärsin siitä.
Muakin ahdistaa jo nyt erittäin todennäköinen kotonaolo uutenavuotena. Jos edes asuisin yksin niin se ei haittasi koska kukaan ei tietäisi että olen yksin. Pahinta on että asun vanhempien luona ja helle tulee vieraita(sukulaisia) joka uutenavuonna. Silloin hekin näkevät yksinäisyyteni.Pitänee tehdä kuten ketjun aloittaja, lähteä jonnekkin harhailemaan ja toivoa että kukaan moikka-tuttu ei näe ja kysy että missä on kaverisi. Yksi olisi että järjestettäisiin joku miitti uutenavuotena kaikille yksinäisille.
- joo
ghhdgfdf kirjoitti:
Muakin ahdistaa jo nyt erittäin todennäköinen kotonaolo uutenavuotena. Jos edes asuisin yksin niin se ei haittasi koska kukaan ei tietäisi että olen yksin. Pahinta on että asun vanhempien luona ja helle tulee vieraita(sukulaisia) joka uutenavuonna. Silloin hekin näkevät yksinäisyyteni.Pitänee tehdä kuten ketjun aloittaja, lähteä jonnekkin harhailemaan ja toivoa että kukaan moikka-tuttu ei näe ja kysy että missä on kaverisi. Yksi olisi että järjestettäisiin joku miitti uutenavuotena kaikille yksinäisille.
Aivan! Jos asuisi yksin niin ei haittaisi/hävettäisi niin paljon, ja saisi sen lisäksi tehdä mitä huvittaa.
Meille ei tule sukulaisia, vanhempani ovat yhtä elämättömiä kuin minäkin. Luultavasti siis kyyhötän koneella äidin ja isän hengittäessä niskaan...ja näin ahdistus vain kasvaa. Menojalka vipattaisi, mutta ei voi mitään...
"Pitänee tehdä kuten ketjun aloittaja, lähteä jonnekkin harhailemaan ja toivoa että kukaan moikka-tuttu ei näe ja kysy että missä on kaverisi."
:D Aivan.
Mitäs jos järjestettäisiin miitti jo ennen uuttavuotta? Ei tällästä jaksa... Mistä päin olette, minä Lahdesta? Saman ikäinen seura olisi kivaa..ketään noin 17v?
- Yksin vaan ei yksinäinen
luepa J.Vilskan kirja "Yksinäisyys", siinä on asiaa juuri niille jotka kokevat olevansa "huonompia" kun ovat yksin, eivät kelpaa kenellekään....Nykyään yleinen mielipide ihannoi ja arvostaa sosiaalisesti lahjakkaita henkilöitä,jolla on taito tutustua ihmisiin noin vain. Itsekin luulin pitkään että minä olin ainoa maailmassa joka ei ollut tuota sosiaalisen taidon lahjaa saanut.Mutta eräs tuttu jolla näytti olevan useampi "ystävä" joka päivälle, kertoikin kerran koko totuuden, hänellä oli laaja sosiaalinen verkosto, vaan ei yhtään ystävää, joka olisi häntä tukenut huonoina päivinä!Minä olisin kelvannut hänelle olkapääksi johonka nojata, mutta koska en kuulunut tuohon hyvien aikojen ystäväpiiriinkään, en viitsinyt ruveta leelian lepotuoliksikaan! En häpeä, että minulle ei ole ystäviä, harrastan runsaasti, ja jos joskus tuntuu tyhjältä , mutta sitten muistan arvostaa itseäni ja unohdan koko asian. En tarvitse muita tunteakseni itseni jonkin arvoiseksi! Lue tuo kirja ja opi arvostamaan itseäsi.
- joo
Täällä ei taida monikaan käydä...
- synkkä metsä
Kyllä se nolottaa, kun ei ole lainkaan ystäviä. Pelkään että muut ajattelee, että mussa on jotain pahasti vialla kun en ole kelvannut kenellekään edes kaveriksi.
- yksin kotona
olen kyl samaa mieltä. Haluaisin tosiaan tietää mitä muut ajattelee kun mä olen vaan yksin. Ei ole kavereita eikä ketään. Mietin et mitä mä olen tehnyt et olen ansainnut tälläsen kohtalon olla yksin
- 8+11
Nii. Ei se kivaa oo vastata joulun jälkeen kenellekkään että oli yksin...
Ja samalla se myös hankaloittaa uusien ihmisten ja vanhojen puolituttujen tapaamista...
Miten vastaa johonkin "Mitä oot puuhaillu viimeaikoina?" kysymykseen, jos olet ollut yksin kotona 24/7 niin, että toinen osapuoli kiinnostuu juttelemaan kanssasi enemmän? On vaikea olla uudelle ihmiselle niin kiinnostava, että häntä kiinnostaisi tavata uudestaankin, jos omassa elämässä ei tapahdu kertakaikkiaan yhtään mitään. Vaikeahan se on ihmisen kanssa jutella, jolla ei koskaan ole mitään sanottavaa.
Itselleen ainakin yksinäisyydestä on aiheutunut aikamoinen oravanpyörä. Yksinäisyyden takia on vaikea jutella muiden kanssa -> muiden on vaikea jutella kanssani, koska minulla ei ole mitään kerrottavaa -> muista ihmisistä on vähemmän seuraa minulle ja uusia ihmissuhteita ei synny -> yksinäisyys vain kasvaa vuosi vuodelta- 9+9
Ei kai yksinäisyys pakota ketään tylsistymään vapaa-ajallaan. Yksin voi käydä elokuvissa, taidenäyttelyissä, konserteissa, museoissa, zumbatunneilla, kasvohoidossa ja melkein missä tahansa muuallakin. Yksin voi kutoa itselleen kaulahuivin, leipoa kakun uudella reseptillä (ja laittaa pakkaseen sen mitä jää yli), tehdä hyviä löytöjä kirppiksiltä, osallistua kansalaisopiston viikonloppukurssille ja tehdä monia muita asioita, joista riittää puhuttavaa.
- Säälittävä luuseri
Olen kaiken teeskentelyn ja yksinäisyyden piilottamisen mestari. Sen, ettei minulla ole sosiaalista elämää, tietää minun lisäkseni vain vanhempani. Muille valehtelen aina, että hyvin menee ja että minulla muka olisi kavereita joiden kanssa tekisin asioita. En vain kestäisi jos ihmiset saisivat tietää kuinka surkeaa elämäni on. Olen 20-vuotias ja neitsyt. Eikös olekin hupaisaa ja noloa? Mitäs tuumaatte? Olen säälittävä tapaus. En edes kykene tutustumaan tyttöihin.
Joka tapauksessa olen helvetin nolo jätkä ja täysi teeskentelijä, kenellä ei ole mitään arvoa. Vihaan itseäni syvästi ja jos muut saisivat tietää mikä minä oikeasti olen, inhoaisivat hekin minua. Olen täysin epäonnistunut elämässäni. - dfhdfh457
Ihan samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Yksinäisyys hävettää niin paljon, että se on muodostunut jo esteeksi jopa potentiaalisille ihmissuhteille. Olen myös tehnyt tuota kännykkätemppua. Vanhemmilleni en halua myöntää, koska en halua heidän olevan pettyneitä minuun. Luulisi tosin, että vanhempani tietävät tilanteeni vaikken ole sitä heille kertonutkaan. Töissä vältän vapaa-aikaan liittyviä aiheita, mutta jos puheet niihin ajautuvat, keksin silloin tällöin jotain tarinoita. Olen jopa valehdellut lomamatkoja (väitin olleeni viikon lomalla Etelä-Euroopassa kavereiden kanssa, vaikka todellisuudessa istuin yksin kotona).
Ajatteluani kuvaa 100% AP:n viimeinen virke. - joo....
Heippa kaikki! Tämä olikin minun vanha viestini. Tämän viestin jälkeen olen muuttanut toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, ollut opiskeluriennoissa aktiivisesti mukana, mennyt ulkomaille vaihtoon, laittanut nettiin kaveripalstalle ja treffipalstalle ilmoituksia, harrastanut eri asioita, käynyt ulkona kavereiden kanssa, ollut töissä... Enkä ole enää yksinäinen! Minulla on pari hyvää ystävää ja paljon kavereita. Juttelen paljon rennommin ihmisille ja olen yrittänyt sosiaalisissa tilanteissa olla se oma itseni vaikka jännittäisikin. Näin käy kun on tarpeeksi sinnikäs eikä jää tuleen makaamaan!
- joo.......
Niin ja lisäyksenä vielä että olen käynyt psykologilla juttelemassa ja kehittänyt itseäni...
- 5678hgkghk
Noni hieno homma! Antaa uskoa minullekin!
- ......
mua ainaki harmittaa enempi yksinäisyys kuin nolottaa, mut kyllä se silti nolottaakin. Kun on 19v teini nii pitäs olla kavereiden kans ryyppäämäs, niinku haluaisinki. Ja sit ku muut joskus kyselee esim mitä tein vk loppuna nii kiva siin sit keksii jtai ku on vaa ollu yksin kotona. Onneks mul on sentään perhe jonka kans voin viettää joulun, ettei tarvi ihan yksin olla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031668- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63859
- 61835