Elämän rohkeat ratkaisut

Elin 15 vuotta alistettuna avioliitossa.Kärsin koko ajan rakkauden puutteesta ja inhosin miestäni alun alkaen.Luulin sen olevan Jumalan tahto kun seurakuntalaiset kehottivat meitä menemään naimisiin.Olin niin voimaton, enkä saanut mitään tukea mistään kun minua painostettiin naimisiin vaikka olin jo lempannut sen kerran elämästäni.Seurakunta halusi mainosarvoa sille menestysteologialleen että kun uskot niin kaikki menee hienosti.Olipa hienoa olla entisen alkoholistin vaimona.Sain upean pyhimyksen sädekehän päähäni kun pelastin hänet maailmasta.Ja päästin tuhoamaan oman sieluni ja elämäni.
Mieleni katkeroitti se kun minun piirustukseni piti hävittää seinältä siksi etten korottaisi itseäni muita paremmaksi.Olen aina ollut hyvä piirtämään ja muiden on ollut vaikea sitä kestää.Kateellisia olivat.En sitä silloin tajunnut.Jumalan lahjojahan ne on.Kestin vuosia tätä paskaa.Mieheni kuitenkin tuki mua harrastuksissani ja sain tehtyä käsilläni kauniita juttuja joista iloitsen vieläkin.Se on osa minun persoonaani.Ja niitä en antanut kenenkään tuhota.
Luin kerran jostain sellaisen jutun että kun olet kyllästynyt olemaan kynnysmattona niin nouse seisomaan..Se jäi soimaan mun päähän kuin musiikki.Ja mä päätin nousta.Sain kokea vielä mieheni pettämiset ja valehtelut mutta se juttu soi koko ajan mun päässä ja tiesin että mun elämäni suunta on tasan tarkkaan mun omissa käsissäni.Lopulta vuosien päästä uskalsin ottaa eron askeleet hänestä..sairaasta seurakunta yhteisöstä ja kaikesta siitä mikä oli hallinnut mun elämää väärällä tavalla.Aina saarnattiin vapaudesta mutta olin kuin vanki kahleissa siellä.
Nyt olen omillani..elän rakastettuna ja vapaana tekemään mitä ikinä sydämeni halajaa.Jumalani kanssa.

rohkeaa on se, että tekee niin kuin tahtoo. niin kuin todella itse haluaa. joskus on vaikea edes tunnistaa sitä mitä tahtoo, kun vain menee muiden mukana.
ihmiset ajatteleva paljon sitä mitää muut ajattelevat ja sitä miten kuuluisi tehdä. se, että kuuntelee itseään ja tuntemuksiaan ja sen mukaan toimii on rohkeata, vaikka muut sitä arvostelisivat eivätkä hyväksyisi.

on rohkeaa tutkia itseään ja löytää sen kuka oikeasti on, ilman muitten odotusten ja arvostelevien sanojen vaikutusta.

eniten ihminen varmasti haluaa näitä kolmea asiaa:

*ilmaista itseään : työ, harrastukset, ihmissuhteet
*tulla kuuluksi ja ymmärreyksi: kuulua johonkin yhteisöön
*rakastaa ja
saada rakkautta ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisenaan.

jos ei ihminen näitä saa niin häneltä puuttuu koko ajan jotain ja silloin sitä kaipaa jotain muutosta vaikkei oikeastaan tiedä, että mitä.

monesti raha sekoittaa sen mitä todella
haluamme. esim työ, monet käyvät töissä vain rahan takia. eivät ehkä uskalla vaihtaa ja lähteä etsimään uutta työtä mitä todella haluavat.
ihmissuhteissa joku voi olla vain sen takia, että se on taloudellisesti turvatunpaa.
monesti rahaasioilla (menestyksellä elämässä)haetaan sitä turvallisuutta, joka oikeastaan tulee kuitenkin sisältä päin ihmisestä. kun ihminen kokee selviävänsä missä tahansa olosuhtessa niin hänellä on tunne turvallisuudesta. ei mikään rahalla hankittu tuo sitä turvaa, monesti me vain niin luulemme. ja onhan se helpompihankkia rahaa kuin itseluottamusta! eli vaikka sitä kuinka olis menestynyt ja kovalla työllä ansainnut omakotitalon ja uuden karhean auton ym. ei niillä ole mitään merkitystä jos nämä edellä mainitsemani asiat eivät täyty!


tässä olisi tällainen asenne, jonka muuttuessa elämäkin voi muuttua todella paljon! :

jos sinun arvosi perustuu suorituksiin (saavutuksiin, menestykseen)niin aina löytyy joku parempi ja menestyneempi, kauniinpi jne. ja sinä koet olevasi silloin riittämätön. jos arvosi perustuu siihen kuka olet niin olet täysin riittävä ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet.
kun koet olevasi riittävä niin energiaasi ei kulu erehtymisien ja riittämättömyyden kelailuun ja teet esim. työsikin paremmin ja voi menestyä niin yksityielämässä kuin työssäkin. ei kunnianhimo ole sinänsä pahasta!

tässä jotain vihjettä mielipiteeni muodossa, jos tästä olisi jotain apua.