"Tämä sukupolvi ei katoa"

Tämä Jeesuksen lausunto on ollut jehnujen kompastuskivi, ja heidän väärä tulkintansa on tehnyt todistajien hallintoelimestä väärän profeetan. Tässä perustelu:

Tuo sana 'sukupolvi' on käännetty kreikankielisestä sanasta joka tarkoittaa myös 'kansaa'. Markuksen 13:24-32:ssa Jeesus puhuu 'Ihmisen Pojan tulemisesta' Tuon käännöksen mukaisesti Jeesus tarkoitti todennäköisesti sitä, että juutalaiset pysyvät kansana siihen asti kunnes 'loppu tulee'. Tämä on sopusoinnussa myös Roomalaiskirjeen 11 luvun kertomuksen kanssa.

Jehnut ovat opettaneet tuota kohtaa väärin ja he ovat sanoneet, että "RAAMATTU KERTOO, että loppu tulee sen sukupolven aikana joka näki vuoden 1914 tapahtumat". Huomatkaa sanat "RAAMATTU KERTOO".

Toisaalta jehnut ovat sanoneet, että he eivät ole koskaan liittäneet lopunajanennustuksiinsa sanoja "NÄIN ON HERRA SANONUT", mikä on heidän mukaansa edellytys, että syyllistyttäisiin väärään profetointiin. Kuitenkin he ovat sanoneet, että "NÄIN RAAMTTU KERTOO." Koska jehnut kuitenkin sanovat, että Raamattu on Jumalan sana, niin eikö tuo RAAMATTU KERTOO tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO?

Tuosta jo hölmömpikin tajuaa, että jehnut ovat tosiaankin syyllistyneet väärään profetointiin liittämällä toteutumattomiin ennustuksiinsa sanat NÄIN RAAMATTU KERTOO = NÄIN JUMALA SANOO.

Jehnu-uskonto on siten väärä profeetta.



-Corrector-
221470
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 22

Vanhimmat

>>Jehnu-uskonto on siten väärä profeetta.>Tuo sana 'sukupolvi' on käännetty kreikankielisestä sanasta joka tarkoittaa myös 'kansaa'. Markuksen 13:24-32:ssa Jeesus puhuu 'Ihmisen Pojan tulemisesta' Tuon käännöksen mukaisesti Jeesus tarkoitti todennäköisesti sitä, että juutalaiset pysyvät kansana siihen asti kunnes 'loppu tulee'.

Äänestä
  • Matteuksen evankeliumi:
    1:17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.

    Tuosta pikaisesti laskemalla saadaan sukupolven kestoksi noin 40-50 vuotta. Se oli siis suunnilleen tuohon aikaan ajateltu sukupolven ikä.

    Äänestä

  • theos kirjoitti:

    Matteuksen evankeliumi:
    1:17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.

    Tuosta pikaisesti laskemalla saadaan sukupolven kestoksi noin 40-50 vuotta. Se oli siis suunnilleen tuohon aikaan ajateltu sukupolven ikä.

    Vähissä on vastaukset. Taisi olla liian perusteellinen vastaväite.

    Äänestä

  • adsl. kirjoitti:

    Vähissä on vastaukset. Taisi olla liian perusteellinen vastaväite.

    Tai sitten vain kiinnostaa ihan **tusti.

    Äänestä

  • Ymmärän sinun näkökulmasi Theos. Tuossa Markuksen 13 luvussahan ensivaikutelma on konteksti lähtökohtana huomioden se, että kyse olisi vain Jerusalemin kohtalosta, mutta Jeesuksen sanojen perusteella tuo vastaus ymmärrettiin tarkoittavan myös Hänen paluuseensa liittyvää aikaa. Raamattuhan kertoo siitä, että loppua edeltäisi luopumuksen aika kuten muistat. Ja edessäpäin olevasta lopusta puhuttin vielä about 30 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen, kuten Johanneksen evankeliumistakin ja Ilmestyksestä voidaan nähdä.

    Toisin kuin sanoit, tuo sana joka on käännetty 'sukupolveksi' voidaan kääntää myös 'kansaksi'. Kumpikin kännös on oikea. Uskovat ymmmärtävät Jeesuksen käyttäneen profetoinnin kieltä, kun taas Raamattua kriittisesti lukevat - sanotaanko jokseenkin matemattista tarkkuutta vaativat - eivät tietenkään tuota hyväksy. Uskossahan on lopulta kyse uskosta, ei herkkäuskosta, vaan uskosta jona vakuutena on Pyhä Henki.

    Jatketaan kernaasti keskustelua, koska aina sitä saattaa jotain oleellista jäädä pois näsitä vastineista - varsinkin kun saunakin alkaa olla lämmin :-)

    -Corrector-

    Äänestä

  • adsl. kirjoitti:

    Vähissä on vastaukset. Taisi olla liian perusteellinen vastaväite.

    Tai sitten ei. Joskus on näet niin ettei työaikana ehdi seuramaan mitä palstalla tapahtuu.

    -error disable- ;-)

    Äänestä

  • Emeritus-Corrector kirjoitti:

    Ymmärän sinun näkökulmasi Theos. Tuossa Markuksen 13 luvussahan ensivaikutelma on konteksti lähtökohtana huomioden se, että kyse olisi vain Jerusalemin kohtalosta, mutta Jeesuksen sanojen perusteella tuo vastaus ymmärrettiin tarkoittavan myös Hänen paluuseensa liittyvää aikaa. Raamattuhan kertoo siitä, että loppua edeltäisi luopumuksen aika kuten muistat. Ja edessäpäin olevasta lopusta puhuttin vielä about 30 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen, kuten Johanneksen evankeliumistakin ja Ilmestyksestä voidaan nähdä.

    Toisin kuin sanoit, tuo sana joka on käännetty 'sukupolveksi' voidaan kääntää myös 'kansaksi'. Kumpikin kännös on oikea. Uskovat ymmmärtävät Jeesuksen käyttäneen profetoinnin kieltä, kun taas Raamattua kriittisesti lukevat - sanotaanko jokseenkin matemattista tarkkuutta vaativat - eivät tietenkään tuota hyväksy. Uskossahan on lopulta kyse uskosta, ei herkkäuskosta, vaan uskosta jona vakuutena on Pyhä Henki.

    Jatketaan kernaasti keskustelua, koska aina sitä saattaa jotain oleellista jäädä pois näsitä vastineista - varsinkin kun saunakin alkaa olla lämmin :-)

    -Corrector-

    ...kuten tässä toteat.

    >>Uskovat ymmmärtävät Jeesuksen käyttäneen profetoinnin kieltä, kun taas Raamattua kriittisesti lukevat - sanotaanko jokseenkin matemattista tarkkuutta vaativat - eivät tietenkään tuota hyväksy. Uskossahan on lopulta kyse uskosta, ei herkkäuskosta, vaan uskosta jona vakuutena on Pyhä Henki.

    Äänestä

  • theos kirjoitti:

    ...kuten tässä toteat.

    >>Uskovat ymmmärtävät Jeesuksen käyttäneen profetoinnin kieltä, kun taas Raamattua kriittisesti lukevat - sanotaanko jokseenkin matemattista tarkkuutta vaativat - eivät tietenkään tuota hyväksy. Uskossahan on lopulta kyse uskosta, ei herkkäuskosta, vaan uskosta jona vakuutena on Pyhä Henki.

    Mitä mieltä sinä olet Theos, pitäisikö Raamattu olla kirjoitettu siten, että se olisi matemaattisen tarkka, ennenkuin sen sanomaan voi uskoa? Vai mikä sinusta olisi riittävän tarkkuuden taso?

    Äänestä

  • Emeritus-Corrector kirjoitti:

    Mitä mieltä sinä olet Theos, pitäisikö Raamattu olla kirjoitettu siten, että se olisi matemaattisen tarkka, ennenkuin sen sanomaan voi uskoa? Vai mikä sinusta olisi riittävän tarkkuuden taso?

    Jotta se olisi Jumalista perää, sen pitäisi olla tieteen kannalta katsottuna oikeaa tietoa sisältävä. Sen tulsisi lisäksi olla opetuksissaan looginen ja siinä ei tulisi olla ristiriitaisia tietoja.

    Lyhyesti sanoen: sen sisällön tulisi olla todeksi havaittavaa. Ilman mystisiä 'tulkintoja'.

    Äänestä

  • >>>niin hän edelleenkin tarkoitti sitä samaa asiaa, mitä kaikissa muissakin kohdissa tarkoitetaan. Tuota hänen omana aikanaa eläneiden ihmisten muodostamaa sukupolvea.

    Luulet vaan, vai tapahtuivatko nuo kaikki asiat sen uskomasi sukupolven aikana?

    Äänestä

Kotikirkkosi tunnustuskirjat sanovat RAAMATUN SANOVAN Jehovan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen olevan samaa olemusta(ymmärt.persoonaa), yhtä iankaikkisia, yhtä kaikkivaltiaita. Tuo väittämä on kuitenkin RAAMATUN VASTAINEN, vai haluatteko todistaa sen toisin.

Tämän vuoksi kysynkin sinulta Emeritus-Corrector, tahdotko sinä ottaa tämän kolminaisuusasian yksin harteillesi, vastaamalla siitä esitettyihin kysymyksiin?

Tässä 1. kysymys:

Koska kolminaisuus on vastakohta juutalaiselle uskolle Jumalasta, miksei Jeesus ja hänen seuraajansa käyttäneet käyttäneet huomattavan paljon aikaa opettaakseen ja korostaakseen sitä vakuuttaakseen juutalaiset kolminaisuusopin todenperäisyydestä, aivan kuten he tekivät muiden kristillisten opetusten suhteen?

Äänestä
  • Samaa jumalallista olemusta he tosiaan ovatkin. Jos eivät olisi, niin silloin esimerkiksi Pyhä Henki olisi luotu, vai mitä? Tällöin Isä Jumala olisi ollut äärettömän kauan aikaa ilman Pyhää Henkeä. Voitko sinä Nero kertoa minkä aikaa Isä Jumala oli ilman Pyhää Henkeä? ja milloin Pyhä Henki luotiin? (Karkea arviokin riittää)
    Minä väitän että Pyhä Henki on ollut aina olemassa.

    Pyhää Henkeä sanotaan Raamatussa myös Kristuksen Hengeksi. Oletko samaa mieltä? Kumpi näistä sinun mielestäsi luotiin ensiksi Kristus vai Pyhä Henki? Mitä Raamattu sanoo Jeesuksen alkuperästä, luotiinko Hänet vai kertooko Raamattu Jeesuksesta, että Hän oli olemassa jo ennen luomakuntaa?

    Tässä mutama harkinnanarvoinen kysymys?




    Hyvä Nero, loistava huumorintaju - Yesss!!! :-)



    Ensinnäkin, kolminaisuus ei sinäsnsä ole vastakohtainen juutalaiselle uskolle, vaan juutalaisilla oli puutteellinen käsitys Jumalasta. Jumalahan paljasti itseään ja suunnitelmiaan edistyvästi pikkuhiljaa, eikö niin? Esimerkiksi juutalaisilla oli väärä käsitys ja väärät odotukset Messiaasta ja hänen roolistaan. Jeesus jopa KIELSI ihmisiä kertomasta toisille siitä kuka Hän todellisuudessa oli, ts. ihmisten ei tullut tietää liian aikaisin, että Jeesus oli luvattu Messias jota odotettiin. Monet muutkin Raamatun VT:n kirjoitukset saivat lisäselvitystä apostolien opetusten kautta. Jospa VT:n kertomukset uusista taivaista ja uudesta maastakin kuuluvat tähän sarjaan edistyvästä ymmärryksestä? Jumala teki itsensä tunnetuksi nimellään vasta Mooseksen päivinä, kun sitä aikaisemmat sukupolvet eivät tienneet Hänen nimestään mitään. Messiassalaisuuskin paljastui vähitellen, lähimmät opetuslapset saivat ymmärryksen ensin, toisille se paljastettiin myöhemmin ja silloinkin se jätettiin siten verhottuna, että ihmisten piti osoittaa uskoa Häneen. Jeesuksen messiaanisuutta ei ollut koskaan tarkoitukskaan paljastaa samalla tavalla kuin vaikkapa jokin matemaattinen fakta. Miksi kolminaisuuskaan olisi pitänyt selittää tarkoin kun kerran messiaanisuuskin piti olla salattuna?

    Kolminaisuus on käsite joka pyrkii auttamaan meitä ymmärtämään Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumalallista olemusta ja toisaalta näiden persoonien erilaisuutta.

    -Corrector-

    Äänestä

  • Emeritus-Corrector kirjoitti:

    Samaa jumalallista olemusta he tosiaan ovatkin. Jos eivät olisi, niin silloin esimerkiksi Pyhä Henki olisi luotu, vai mitä? Tällöin Isä Jumala olisi ollut äärettömän kauan aikaa ilman Pyhää Henkeä. Voitko sinä Nero kertoa minkä aikaa Isä Jumala oli ilman Pyhää Henkeä? ja milloin Pyhä Henki luotiin? (Karkea arviokin riittää)
    Minä väitän että Pyhä Henki on ollut aina olemassa.

    Pyhää Henkeä sanotaan Raamatussa myös Kristuksen Hengeksi. Oletko samaa mieltä? Kumpi näistä sinun mielestäsi luotiin ensiksi Kristus vai Pyhä Henki? Mitä Raamattu sanoo Jeesuksen alkuperästä, luotiinko Hänet vai kertooko Raamattu Jeesuksesta, että Hän oli olemassa jo ennen luomakuntaa?

    Tässä mutama harkinnanarvoinen kysymys?




    Hyvä Nero, loistava huumorintaju - Yesss!!! :-)



    Ensinnäkin, kolminaisuus ei sinäsnsä ole vastakohtainen juutalaiselle uskolle, vaan juutalaisilla oli puutteellinen käsitys Jumalasta. Jumalahan paljasti itseään ja suunnitelmiaan edistyvästi pikkuhiljaa, eikö niin? Esimerkiksi juutalaisilla oli väärä käsitys ja väärät odotukset Messiaasta ja hänen roolistaan. Jeesus jopa KIELSI ihmisiä kertomasta toisille siitä kuka Hän todellisuudessa oli, ts. ihmisten ei tullut tietää liian aikaisin, että Jeesus oli luvattu Messias jota odotettiin. Monet muutkin Raamatun VT:n kirjoitukset saivat lisäselvitystä apostolien opetusten kautta. Jospa VT:n kertomukset uusista taivaista ja uudesta maastakin kuuluvat tähän sarjaan edistyvästä ymmärryksestä? Jumala teki itsensä tunnetuksi nimellään vasta Mooseksen päivinä, kun sitä aikaisemmat sukupolvet eivät tienneet Hänen nimestään mitään. Messiassalaisuuskin paljastui vähitellen, lähimmät opetuslapset saivat ymmärryksen ensin, toisille se paljastettiin myöhemmin ja silloinkin se jätettiin siten verhottuna, että ihmisten piti osoittaa uskoa Häneen. Jeesuksen messiaanisuutta ei ollut koskaan tarkoitukskaan paljastaa samalla tavalla kuin vaikkapa jokin matemaattinen fakta. Miksi kolminaisuuskaan olisi pitänyt selittää tarkoin kun kerran messiaanisuuskin piti olla salattuna?

    Kolminaisuus on käsite joka pyrkii auttamaan meitä ymmärtämään Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen jumalallista olemusta ja toisaalta näiden persoonien erilaisuutta.

    -Corrector-

    corre:
    "Tällöin Isä Jumala olisi ollut äärettömän kauan aikaa ilman Pyhää Henkeä. Voitko sinä Nero kertoa minkä aikaa Isä Jumala oli ilman Pyhää Henkeä? ja milloin Pyhä Henki luotiin?"

    Sinä personoit pyhän hengen kirjoituksessasi. Et kuitenkaan anna sijaa sille, mitä sanat ru'ah / pneu'ma merkitsevät. Ne merkitsevät mm. ihmisen henkeä (henkistä taipumusta) tai kuten tässä tapauksessa, Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä. Useimmissa tapauksissa ru'ah ja pneu'ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

    Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset "kirkkoisät" eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.


    On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa". Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä "auttajasta" (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.)
    Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä "tekoja" että "lapsia". Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden "kuninkaiksi" (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se 'sai aiheen', 'sai aikaan himoitsemista', 'vietteli' ja 'tappoi' (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

    Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos "pyhä henki" olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista 'pyhistä hengistä'. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota "Jumalan pyhäksi hengeksi" tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus "pyhä henki" esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20.)

    Matteuksen 28:19:ssä puhutaan "Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä". "Nimi" voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa "lain nimessä" tai "terveen järjen nimessä", emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii.

    Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan "pyhässä hengessä" (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan 'täyttymään hengellä' viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen 'todistamisesta' (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki "todistaa", 'puhuu' tai "sanoo" jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

    Kun siis sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on "pyhä", koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on "pyhyyden henkenä" vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan "voima", sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko'ah; kreikk. dy'na.mis). Sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden "voimaa" tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). "Voima" on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. "Vaikuttava voima" kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä "vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta". "Voimaa" voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas "vaikuttavaa voimaa" voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. "Vaikuttava voima" edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

    Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että "Jumalan vaikuttava voima [eli "henki" (ru'ah)] liikehti vesien pinnan yllä" (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: "Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija." Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan "kädeksi" tai "sormiksi" (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

    Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että "ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi" (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: "Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?" (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

    Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on "Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima"). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen "hengellisellä tavalla syntynyt" (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

    Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: "Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa." (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan "pyhän hengen johtamina", Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25. Myös koko Raamattu on "Jumalan henkeyttämä", mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the.o'pneu.stos, joka merkitsee kirjaimellisesti 'Jumalan hengittämää' (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11).

    Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki "ajoi" Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin "tuli", joka saa heidät olemaan "hengestä palavia" (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin 'lisää höyryä' eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat "hengen voimaa" eli hänen "henkensä välittämää voimaa" (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että "profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja", jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

    Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: "On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa." (1Ko 12:4–7.)

    Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki 'täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla', jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

    Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala 'otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan', niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

    Joosua tuli "täyteen viisauden henkeä" Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki "verhosi" ja 'kannusti' samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

    Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

    Hengen 'vuodattaminen' hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

    Äänestä

  • Emeritys-Commentator kirjoitti:

    corre:
    "Tällöin Isä Jumala olisi ollut äärettömän kauan aikaa ilman Pyhää Henkeä. Voitko sinä Nero kertoa minkä aikaa Isä Jumala oli ilman Pyhää Henkeä? ja milloin Pyhä Henki luotiin?"

    Sinä personoit pyhän hengen kirjoituksessasi. Et kuitenkaan anna sijaa sille, mitä sanat ru'ah / pneu'ma merkitsevät. Ne merkitsevät mm. ihmisen henkeä (henkistä taipumusta) tai kuten tässä tapauksessa, Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä. Useimmissa tapauksissa ru'ah ja pneu'ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

    Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset "kirkkoisät" eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.


    On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa". Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä "auttajasta" (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.)
    Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä "tekoja" että "lapsia". Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden "kuninkaiksi" (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se 'sai aiheen', 'sai aikaan himoitsemista', 'vietteli' ja 'tappoi' (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

    Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos "pyhä henki" olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista 'pyhistä hengistä'. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota "Jumalan pyhäksi hengeksi" tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus "pyhä henki" esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20.)

    Matteuksen 28:19:ssä puhutaan "Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä". "Nimi" voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa "lain nimessä" tai "terveen järjen nimessä", emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii.

    Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan "pyhässä hengessä" (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan 'täyttymään hengellä' viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen 'todistamisesta' (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki "todistaa", 'puhuu' tai "sanoo" jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

    Kun siis sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on "pyhä", koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on "pyhyyden henkenä" vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan "voima", sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko'ah; kreikk. dy'na.mis). Sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden "voimaa" tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). "Voima" on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. "Vaikuttava voima" kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä "vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta". "Voimaa" voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas "vaikuttavaa voimaa" voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. "Vaikuttava voima" edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

    Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että "Jumalan vaikuttava voima [eli "henki" (ru'ah)] liikehti vesien pinnan yllä" (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: "Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija." Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan "kädeksi" tai "sormiksi" (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

    Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että "ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi" (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: "Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?" (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

    Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on "Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima"). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen "hengellisellä tavalla syntynyt" (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

    Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: "Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa." (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan "pyhän hengen johtamina", Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25. Myös koko Raamattu on "Jumalan henkeyttämä", mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the.o'pneu.stos, joka merkitsee kirjaimellisesti 'Jumalan hengittämää' (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11).

    Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki "ajoi" Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin "tuli", joka saa heidät olemaan "hengestä palavia" (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin 'lisää höyryä' eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat "hengen voimaa" eli hänen "henkensä välittämää voimaa" (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että "profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja", jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

    Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: "On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa." (1Ko 12:4–7.)

    Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki 'täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla', jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

    Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala 'otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan', niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

    Joosua tuli "täyteen viisauden henkeä" Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki "verhosi" ja 'kannusti' samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

    Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

    Hengen 'vuodattaminen' hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

    Noinko paljon tarvitsit selityksiä vastustaaksesi Raamatun opetusta?

    Pyhä Henki esitetään kuitenkin persoonana ja se on hyväksyttävä niin kuin Sana sanoo. Sitä ei Vartiotorniseuran kilometrikompuroinnilla kaadeta.

    Kun Jeesus puhui lopun ajoista, niin hän osoitti, että tulisi olemaan petollisia eksyttäjiä jotka sanoisivat että Kristus on jo tullut. Soveltuuko tämä Jehovantodistajiin? Kyllä sopii. Entä paljonko Vartiotorniseura on hyötynyt rahallisesti ihmisistä lopunajanläheisyyden lietsonnallaan?

    Äänestä

  • Oli odotettavissa kirjoitti:

    Noinko paljon tarvitsit selityksiä vastustaaksesi Raamatun opetusta?

    Pyhä Henki esitetään kuitenkin persoonana ja se on hyväksyttävä niin kuin Sana sanoo. Sitä ei Vartiotorniseuran kilometrikompuroinnilla kaadeta.

    Kun Jeesus puhui lopun ajoista, niin hän osoitti, että tulisi olemaan petollisia eksyttäjiä jotka sanoisivat että Kristus on jo tullut. Soveltuuko tämä Jehovantodistajiin? Kyllä sopii. Entä paljonko Vartiotorniseura on hyötynyt rahallisesti ihmisistä lopunajanläheisyyden lietsonnallaan?

    Esitykseni tueksi olin laittanut lukuisia raamatunkohtia, joita et tietenkään vaivaitunut lukemaan.

    Äänestä

  • Emeritys-Commentator kirjoitti:

    corre:
    "Tällöin Isä Jumala olisi ollut äärettömän kauan aikaa ilman Pyhää Henkeä. Voitko sinä Nero kertoa minkä aikaa Isä Jumala oli ilman Pyhää Henkeä? ja milloin Pyhä Henki luotiin?"

    Sinä personoit pyhän hengen kirjoituksessasi. Et kuitenkaan anna sijaa sille, mitä sanat ru'ah / pneu'ma merkitsevät. Ne merkitsevät mm. ihmisen henkeä (henkistä taipumusta) tai kuten tässä tapauksessa, Jumalan vaikuttavaa voimaa eli pyhää henkeä. Useimmissa tapauksissa ru'ah ja pneu'ma tarkoittavat Jumalan henkeä, hänen vaikuttavaa voimaansa, pyhää henkeään.

    Opetuksesta, jonka mukaan pyhä henki on persoona ja osa Jumalasta, tuli virallinen kirkon dogmi vasta 300-luvulla. Varhaiset "kirkkoisät" eivät tällaista opettaneet; 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri opetti, että pyhä henki tarkoitti Jumalan vaikutusta tai toimintatapaa, ja Hippolytoksenkaan mukaan pyhällä hengellä ei ollut persoonallisuutta. Raamattu itse osoittaa johdonmukaisesti, ettei Jumalan pyhä henki ole persoona vaan Jumalan vaikuttava voima, jonka avulla hän toteuttaa tahtonsa ja tarkoituksensa.


    On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa". Joissakin tapauksissa Jeesus käytti kreikkalaisen tekstin mukaan tästä "auttajasta" (parakleetista) maskuliinista persoonapronominia. (Vrt. Joh 14:16, 17, 26; 15:26; 16:7–15.)
    Raamatussa ei kuitenkaan ole epätavallista, että personoidaan jokin, mikä ei todellisuudessa ole persoona. Sananlaskujen kirjassa personoidaan viisaus (1:20–33; 8:1–36), ja siitä käytetään sekä alkukielessä (hepreassa) että monissa käännöksissä persoonapronominin feminiinimuotoa. Viisaus personoidaan myös Matteuksen 11:19:ssä ja Luukkaan 7:35:ssä, joissa sillä sanotaan olevan sekä "tekoja" että "lapsia". Apostoli Paavali personoi synnin ja kuoleman ja myös ansaitsemattoman hyvyyden "kuninkaiksi" (Ro 5:14, 17, 21; 6:12). Hän sanoi synnistä, että se 'sai aiheen', 'sai aikaan himoitsemista', 'vietteli' ja 'tappoi' (Ro 7:8–11). Mutta Paavali ei selvästikään tarkoittanut, että synti olisi ollut todellisuudessa persoona.

    Koska Jumala itse on Henki ja pyhä ja kaikki hänen uskolliset enkelipoikansa ovat henkiä ja pyhiä, niin on selvää, että jos "pyhä henki" olisi persoona, olisi järkevää, että Raamatussa olisi esitetty jokin tapa, jolla tällainen henkipersoona olisi voitu tunnistaa ja erottaa kaikista näistä muista 'pyhistä hengistä'. Voitaisiin odottaa, että sen yhteydessä olisi käytetty vähintäänkin määräistä artikkelia kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä ei sanota "Jumalan pyhäksi hengeksi" tai sitä ei ole määritetty jollain muulla samantapaisella ilmauksella. Tämä ainakin erottaisi sen Pyhäksi Hengeksi. Mutta asia onkin päinvastoin: enimmäkseen ilmaus "pyhä henki" esiintyy kreikkalaisessa tekstissä ilman artikkelia, mikä osoittaa, ettei se ole persoona. (Vrt. Ap 6:3, 5; 7:55; 8:15, 17, 19; 9:17; 11:24; 13:9, 52; 19:2; Ro 9:1; 14:17; 15:13, 16, 19; 1Ko 12:3; Hpr 2:4; 6:4; 2Pi 1:21; Ju 20.)

    Matteuksen 28:19:ssä puhutaan "Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimestä". "Nimi" voi merkitä muutakin kuin jonkun persoonan nimeä. Kun sanomme suomessa "lain nimessä" tai "terveen järjen nimessä", emme tarkoita mitään persoonaa vaan sitä, mitä laki edustaa, tai sen arvovaltaa tai sitä, mitä terve järki edustaa tai vaatii.

    Pyhän hengen persoonattomuudesta todistaa myös tapa, jolla sitä käytetään muiden persoonattomien käsitteiden, esim. veden ja tulen yhteydessä (Mt 3:11; Mr 1:8), ja se, että kristittyjä sanotaan kastettavan "pyhässä hengessä" (Ap 1:5; 11:16). Ihmisiä kehotetaan 'täyttymään hengellä' viinin sijasta (Ef 5:18). Samoin heidän sanotaan olevan täynnä henkeä viisauden ja uskon (Ap 6:3, 5; 11:24) tai ilon (Ap 13:52) ominaisuuksien ohella, ja 2. Korinttilaiskirjeen 6:6:ssa pyhä henki on mainittu monien tällaisten ominaisuuksien joukossa. On erittäin epätodennäköistä, että pyhää henkeä olisi käytetty tällaisissa yhteyksissä, jos se olisi jumalallinen persoona. Hengen 'todistamisesta' (Ap 5:32; 20:23) voidaan todeta, että sama asia sanotaan vedestä ja verestä 1. Johanneksen kirjeen 5:6–8:ssa. Vaikka joissakin raamatunkohdissa sanotaan, että henki "todistaa", 'puhuu' tai "sanoo" jotain, toiset kohdat osoittavat selvästi, että se puhui ihmisten kautta eikä sillä ollut omaa ääntä (vrt. Hpr 3:7; 10:15–17; Ps 95:7; Jer 31:33, 34; Ap 19:2–6; 21:4; 28:25). Sitä voidaankin verrata radioaaltoihin, jotka voivat siirtää mikrofoniin puhuvan henkilön sanoman ja saavat aikaan sen, että kaukana olevat henkilöt kuulevat hänen äänensä ikään kuin puhuvan tuon sanoman radion kaiuttimen kautta. Henkensä välityksellä Jumala siirtää sanomiaan ja tiedottaa tahtonsa maan päällä olevien palvelijoittensa mieleen ja sydämeen, ja he voivat vuorostaan välittää tuon sanoman muille.

    Kun siis sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään Jumalan pyhästä hengestä, ne tarkoittavat Jumalan näkymätöntä vaikuttavaa voimaa, jonka avulla hän toteuttaa jumalallisen tahtonsa ja tarkoituksensa. Se on "pyhä", koska se on peräisin Hänestä eikä maallisesta lähteestä ja koska se on "pyhyyden henkenä" vapaa kaikesta turmeluksesta (Ro 1:4). Se ei ole pelkästään Jehovan "voima", sillä tällä sanalla käännetään pikemminkin muita alkukielten käsitteitä (hepr. ko'ah; kreikk. dy'na.mis). Sanoja ru'ah ja pneu'ma käytetään läheisessä yhteydessä tai jopa rinnakkain näiden "voimaa" tarkoittavien sanojen kanssa, mikä osoittaa, että niiden välillä on läheinen yhteys mutta kuitenkin selvä ero (Mi 3:8; Sak 4:6; Lu 1:17, 35; Ap 10:38). "Voima" on pohjimmaltaan kyky toimia ja tehdä jotain, ja se voi olla piilevänä eli toimettomassa tilassa jossakussa tai jossakin. "Vaikuttava voima" kuvaa sen sijaan tarkemmin johonkuhun tai johonkin kohdistettua tai käytettyä energiaa, ja se voidaan määritellä "vaikutukseksi, joka saa tai pyrkii saamaan aikaan liikettä tai liikkeen muutosta". "Voimaa" voitaisiin verrata paristoon varastoituun energiaan, kun taas "vaikuttavaa voimaa" voitaisiin verrata tällaisesta paristosta lähtevään sähkövirtaan. "Vaikuttava voima" edustaa näin ollen tarkemmin Jumalan henkeä tarkoittavien heprealaisten ja kreikkalaisten sanojen merkitystä, ja tätä tukee Raamatun huolellinen tarkastelu.

    Jehova Jumala loi aineellisen kaikkeuden henkensä eli vaikuttavan voimansa avulla. Raamatussa sanotaan varhaisissa muodostumisvaiheissaan olleesta planeetta Maasta, että "Jumalan vaikuttava voima [eli "henki" (ru'ah)] liikehti vesien pinnan yllä" (1Mo 1:2). Psalmissa 33:6 sanotaan: "Jehovan sanalla tehtiin taivaat ja hänen suunsa hengellä koko niiden armeija." Jumalan henki voidaan lähettää mahtavan henkäyksen tavoin antamaan voimaa, vaikka sen kohteen ja Jumalan välillä ei olisi mitään fyysistä kosketusta (vrt. 2Mo 15:8, 10). Siinä missä ihminen käyttäisi käsiensä ja sormiensa voimaa jonkin tekemiseen, Jumala käyttää henkeään. Siksi henkeä sanotaan myös Jumalan "kädeksi" tai "sormiksi" (vrt. Ps 8:3; 19:1 ja Mt 12:28:aa Lu 11:20:een).

    Nykytiede puhuu aineesta järjestyneenä energiana, ikään kuin energiakimppuina, ja tunnustaa, että "ainetta voidaan muuttaa energiaksi ja energiaa aineeksi" (The World Book Encyclopedia, 1987, 13. osa, s. 246). Sen kaikkeuden valtavuus, jota ihminen on tähän mennessä pystynyt tutkimaan kaukoputkillaan, antaa jonkinlaisen aavistuksen siitä pohjattomasta energialähteestä, joka Jehova Jumalassa on. Profeetta kirjoittikin: "Kuka on mitoittanut Jehovan hengen?" (Jes 40:12, 13, 25, 26.)

    Ei ainoastaan eloton vaan myös koko elollinen luomakunta on kiitollisuudenvelassa olemassaolostaan ja elämästään Jehovan hengen toiminnalle. Tämän hengen avulla tuotettiin ne alkuperäiset elävät luomukset, joiden välityksellä kaikki nykyisetkin ovat saaneet elämän (vrt. Job 33:4; ks. tämän artikkelin aineistoa, jonka väliotsikkona on "Hengitys; elämän henkäys; elämänvoima"). Jehova käytti pyhää henkeään elvyttääkseen Abrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn, ja siksi Iisakin voitiin sanoa olleen "hengellisellä tavalla syntynyt" (Ga 4:28, 29). Henkensä avulla Jumala myös siirsi Poikansa elämän taivaasta maan päälle ja aiheutti hedelmöitymisen juutalaisneitsyen Marian kohdussa (Mt 1:18, 20; Lu 1:35).

    Jumalan hengen päätoimintatapoja on sen kyky tiedottaa, valaista ja paljastaa asioita. Daavid saattoi sen tähden rukoilla: "Opeta minut tekemään tahtosi, sillä sinä olet Jumalani. Sinun henkesi on hyvä; johdattakoon se minua oikeamielisyyden maassa." (Ps 143:10.) Joosef oli paljon aiemmin tulkinnut faraon profeetalliset unet, ja hän pystyi siihen Jumalan avulla. Egyptin hallitsija tunnusti, että Joosefissa vaikutti Jumalan henki. (1Mo 41:16, 25–39.) Tämä hengen valistava voima on erityisen merkittävä profetioissa. Kuten apostoli osoittaa, profetia ei ollut lähtöisin olosuhteiden ja tapahtumien inhimillisestä tulkinnasta, se ei ollut tulos mistään profeettojen synnynnäisestä kyvystä selittää niiden merkitystä tai ennustaa tulevien tapahtumien muotoutumista. Nuo miehet puhuivat sen sijaan "pyhän hengen johtamina", Jumalan vaikuttavan voiman liikkeelle panemina ja opastamina. (2Pi 1:20, 21; 2Sa 23:2; Sak 7:12; Lu 1:67; 2:25–35; Ap 1:16; 28:25. Myös koko Raamattu on "Jumalan henkeyttämä", mikä on käännös kreikkalaisesta sanasta the.o'pneu.stos, joka merkitsee kirjaimellisesti 'Jumalan hengittämää' (2Ti 3:16). Henki toimi eri tavoin ollessaan yhteydessä Raamattua kirjoittaviin miehiin ja opastaessaan heitä, ja se pani heidät joissakin tapauksissa näkemään näkyjä tai unia (Hes 37:1; Jl 2:28, 29; Il 4:1, 2; 17:3; 21:10), mutta kaikissa tapauksissa se vaikutti heidän mieleensä ja sydämeensä motivoidakseen ja opastaakseen heitä Jumalan tarkoituksen mukaisesti (Da 7:1; Ap 16:9, 10; Il 1:10, 11).

    Jumalan henki ei siis vain paljasta Jumalan tahtoa ja auta ymmärtämään sitä vaan antaa hänen palvelijoilleen myös voimaa toimia tuon tahdon mukaan. Henki toimii motivoivana voimana, joka panee heidät liikkeelle ja kannustaa heitä, niin kuin Markus sanoo, että henki "ajoi" Jeesuksen erämaahan hänen kasteensa jälkeen (Mr 1:12; vrt. Lu 4:1). Se voi olla heissä kuin "tuli", joka saa heidät olemaan "hengestä palavia" (1Te 5:19; Ap 18:25; Ro 12:11) ja ikään kuin 'lisää höyryä' eli painetta heissä tietyn työn tekemiseen (vrt. Job 32:8, 18–20; 2Ti 1:6, 7). He saavat "hengen voimaa" eli hänen "henkensä välittämää voimaa" (Lu 2:27; Ef 3:16; vrt. Mi 3:8). Se ei silti ole vain jokin tiedostamaton, sokea kannustin, vaan se vaikuttaa heidän mieleensä ja sydämeensä, niin että he voivat olla älyllisessä yhteistoiminnassa tuon heille annetun voiman kanssa. Näin apostoli saattoi sanoa niistä, jotka olivat saaneet kristillisessä seurakunnassa profetoimisen hengen, että "profeettojen tulee valvoa profeetoilla olevia hengen lahjoja", jotta voitaisiin säilyttää hyvä järjestys (1Ko 14:31–33).

    Samoin kuin sähkövirtaa voidaan käyttää mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, Jumalan henkeäkin käytetään valtuuttamaan ja voimistamaan ihmisiä tekemään monenlaista (Jes 48:16; 61:1–3). Paavali kirjoittikin hengen ihmelahjoista omana aikanaan: "On moninaisia lahjoja mutta sama henki, ja on moninaisia palveluksia ja kuitenkin sama Herra, ja on moninaisia toimintoja, ja kuitenkin sama Jumala saa aikaan kaikki toiminnat kaikissa. Mutta hengen ilmentymä annetaan kullekin hyödyllisessä tarkoituksessa." (1Ko 12:4–7.)

    Hengellä on pätevöittävä voima eli kyky; se voi tehdä ihmiset päteviksi johonkin työhön tai virkaan. Vaikka Besalel ja Oholiab ovat saattaneet olla kokeneita käsityöläisiä, ennen kuin heidät nimitettiin valmistamaan tabernaakkelin varusteita ja pappien vaatteita, niin Jumalan henki 'täytti heidät viisaudella, ymmärryksellä ja tiedolla', jotta työ voitiin tehdä tarkoitetulla tavalla. Se lisäsi heidän luontaisia kykyjään ja heidän hankkimaansa tietoa, ja sen ansiosta he pystyivät opettamaan toisia. (2Mo 31:1–11; 35:30–35.) Daavidille annettiin myöhemmin temppelin rakennussuunnitelmat henkeytyksestä, ts. Jumalan hengen toiminnan avulla, ja siksi Daavid saattoi ryhtyä laajoihin valmisteluihin rakennustyötä varten (1Ai 28:12).

    Jumalan henki vaikutti Mooseksessa ja hänen kauttaan, niin että hän saattoi profetoida ja suorittaa ihmetekoja sekä johtaa kansakuntaa ja toimia sen tuomarina ja esikuvata siten Kristuksen Jeesuksen tulevaa osaa (Jes 63:11–13; Ap 3:20–23). Epätäydellisenä ihmisenä Mooses totesi kuitenkin vastuukuorman raskaaksi, ja Jumala 'otti henkeä, joka Mooseksessa oli, ja pani sitä 70 vanhimpaan', niin että he saattoivat auttaa kuorman kantamisessa (4Mo 11:11–17, 24–30). Henki alkoi toimia myös Daavidissa siitä lähtien kun Samuel voiteli hänet, ja se opasti ja valmisti häntä hänen tulevaan kuninkuuteensa (1Sa 16:13).

    Joosua tuli "täyteen viisauden henkeä" Mooseksen seuraajana. Mutta hänessä henki ei saanut aikaan kykyä profetoida ja suorittaa ihmetekoja siinä määrin kuin Mooseksessa. (5Mo 34:9–12.) Hengen ansiosta Joosua pystyi kuitenkin johtamaan Israelia sotaretkillä, joiden tuloksena oli Kanaanin valloittaminen. Jehovan henki "verhosi" ja 'kannusti' samoin muitakin miehiä – mm. Otnielia, Gideonia, Jeftaa ja Simsonia – taistelemaan Jumalan kansan puolesta. (Tu 3:9, 10; 6:34; 11:29; 13:24, 25; 14:5, 6, 19; 15:14.)

    Jumalan henki auttoi miehiä puhumaan hänen totuuden sanaansa vastustajien edessä rohkeasti ja henkensä uhalla (Mi 3:8).

    Hengen 'vuodattaminen' hänen kansansa ylle on todiste hänen suosiostaan, ja se johtaa siunauksiin ja saa kansan menestymään (Hes 39:29; Jes 44:3, 4).

    Pahoittelit tuossa viimeisessä kirjoituksessasi, ettei sinun pitkää kirjoitustasi ole tutkittu ja kaikkia niihin liittyviä Raamatunpaikkoja.

    Kerron sinulla ja kaikille totuuden! Sinä olit laatinut tuon pitkän kirjoituksesi hämäystarkoituksessa. Kun silmäilin sitä, niin huomasin että olisit voinut jättää siitä 5/6 pois ja keskittyä oleelliseen, mutta silloinhan hämääminen olisi ollut vaikeaa.

    Jehovien tapa onkin todisteiden puuttuessa yrittää hukuttaa vastapuoli tekstitulvaan ja saada heidät lukemaan vartiotornilaista höpötystä. Lisäksi, pitkää tyhjänpäiväistä kirjoitusta lukiessa joutuu käyttämään aika paljon energiaa jotta pääsisi jyvälle mitä vastapuoli haluaa sanoa, ja kun kirjoitus on kokonaisuutena sekava ja sisältää paljon toisarvoista asiaa niin sivusta seuraajat kyllästyvät helposti koko asiaan. Tämä on kierojen jehovien tarkoituskin.

    Pari kommenttia kuitenkin aiheeseen:



    Luonnollisesti, koska Raamattu esittää Pyhän Hengen persoonana. En näe syytä miksi sitä pitäisi lähteä muuksi muuttamaan. Kuten itsekin totesit: "On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa"."



    Ei varmasti, koska kyseessä oli selvästi kuvakielen käyttö. Pyhän Hengen yhteydessä kyse ei ollut kuvakielestä. Nuo sinun esimerkit ovat huonoja perustellessasi, ettei Pyhä Henki olisi persoona. Ei mene läpi :-)



    Kunpa käyttäisit aikaa tuon kastekäskyn "Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä" miettimiseen. Kysytäänpä näinpäin: Miksi kastekäsky ei kuulunut vain että 'kastakaa heidät Isän nimessä'? Eikö se olisi loogista jos vartiotornilainen näkemys olisi oikea? Mietipä sitä tovi, ja ymmärrä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tosiaankin samaa jumalallista olemusta, mutta eri persoonia.

    Parilla sanalla sanoen, vartiotornilainen selityksesi toi mieleeni farisealaisen pohdinnan.



    -Corrector-

    Äänestä

  • Emeritus-Corrector kirjoitti:

    Pahoittelit tuossa viimeisessä kirjoituksessasi, ettei sinun pitkää kirjoitustasi ole tutkittu ja kaikkia niihin liittyviä Raamatunpaikkoja.

    Kerron sinulla ja kaikille totuuden! Sinä olit laatinut tuon pitkän kirjoituksesi hämäystarkoituksessa. Kun silmäilin sitä, niin huomasin että olisit voinut jättää siitä 5/6 pois ja keskittyä oleelliseen, mutta silloinhan hämääminen olisi ollut vaikeaa.

    Jehovien tapa onkin todisteiden puuttuessa yrittää hukuttaa vastapuoli tekstitulvaan ja saada heidät lukemaan vartiotornilaista höpötystä. Lisäksi, pitkää tyhjänpäiväistä kirjoitusta lukiessa joutuu käyttämään aika paljon energiaa jotta pääsisi jyvälle mitä vastapuoli haluaa sanoa, ja kun kirjoitus on kokonaisuutena sekava ja sisältää paljon toisarvoista asiaa niin sivusta seuraajat kyllästyvät helposti koko asiaan. Tämä on kierojen jehovien tarkoituskin.

    Pari kommenttia kuitenkin aiheeseen:



    Luonnollisesti, koska Raamattu esittää Pyhän Hengen persoonana. En näe syytä miksi sitä pitäisi lähteä muuksi muuttamaan. Kuten itsekin totesit: "On totta, että Jeesus puhui pyhästä hengestä "auttajana" ja sanoi, että tämä auttaja "opettaa", "todistaa", "opastaa", "puhuu", "kuulee" ja "saa"."



    Ei varmasti, koska kyseessä oli selvästi kuvakielen käyttö. Pyhän Hengen yhteydessä kyse ei ollut kuvakielestä. Nuo sinun esimerkit ovat huonoja perustellessasi, ettei Pyhä Henki olisi persoona. Ei mene läpi :-)



    Kunpa käyttäisit aikaa tuon kastekäskyn "Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä" miettimiseen. Kysytäänpä näinpäin: Miksi kastekäsky ei kuulunut vain että 'kastakaa heidät Isän nimessä'? Eikö se olisi loogista jos vartiotornilainen näkemys olisi oikea? Mietipä sitä tovi, ja ymmärrä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat tosiaankin samaa jumalallista olemusta, mutta eri persoonia.

    Parilla sanalla sanoen, vartiotornilainen selityksesi toi mieleeni farisealaisen pohdinnan.



    -Corrector-

    SEIS

    Äänestä

>>> eikö tuo RAAMATTU KERTOO tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO?

no ei? kertoohan raamattu käärmeenkin(saatanan) sanoneen, että "ette suinkaan kuole.." Tarkoitatko, että Jumala olisi sanonut tuon? Mielenkiintoista. ;C

Äänestä
  • >>? kertoohan raamattu käärmeenkin(saatanan) sanoneen, että "ette suinkaan kuole.." Tarkoitatko, että Jumala olisi sanonut tuon? Mielenkiintoista"

    Äänestä

  • Selitystä kirjoitti:

    >>? kertoohan raamattu käärmeenkin(saatanan) sanoneen, että "ette suinkaan kuole.." Tarkoitatko, että Jumala olisi sanonut tuon? Mielenkiintoista"

    totesin vain, että RAAMATTU KERTOO _ei_ tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO. etkö osaa suomea vai?

    Äänestä

  • selittäjä kirjoitti:

    totesin vain, että RAAMATTU KERTOO _ei_ tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO. etkö osaa suomea vai?

    >>>totesin vain, että RAAMATTU KERTOO _ei_ tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO. etkö osaa suomea vai?

    Sinun toteamuksesi poikkesi alkukommentin kontekstista, joten se siitä toteamuksestasi.
    Aravelen, että sinä olet 15-vuotias jehovantodistajanuori, jolla opiskelut on vasta edessäpäin. Onnea opintoihin jos vanhempasi ja seurakuntasi eivät lannista sinua jo alkumetreillä.

    Äänestä

  • koulunsa käynyt kirjoitti:

    >>>totesin vain, että RAAMATTU KERTOO _ei_ tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO. etkö osaa suomea vai?

    Sinun toteamuksesi poikkesi alkukommentin kontekstista, joten se siitä toteamuksestasi.
    Aravelen, että sinä olet 15-vuotias jehovantodistajanuori, jolla opiskelut on vasta edessäpäin. Onnea opintoihin jos vanhempasi ja seurakuntasi eivät lannista sinua jo alkumetreillä.

    On se nyt jumalauta kun ei suomenkieli mene perille =D

    Koulut on käyty eikä kukaan ole ollut lannistamassa. Mitähän kouluja sinä olet käynyt, kun et edes osaa kirjoittaa suomea kunnolla?

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Emeritus-Corrector kirjoitti:

Tämä Jeesuksen lausunto on ollut jehnujen kompastuskivi, ja heidän väärä tulkintansa on tehnyt todistajien hallintoelimestä väärän profeetan. Tässä perustelu:

Tuo sana 'sukupolvi' on käännetty kreikankielisestä sanasta joka tarkoittaa myös 'kansaa'. Markuksen 13:24-32:ssa Jeesus puhuu 'Ihmisen Pojan tulemisesta' Tuon käännöksen mukaisesti Jeesus tarkoitti todennäköisesti sitä, että juutalaiset pysyvät kansana siihen asti kunnes 'loppu tulee'. Tämä on sopusoinnussa myös Roomalaiskirjeen 11 luvun kertomuksen kanssa.

Jehnut ovat opettaneet tuota kohtaa väärin ja he ovat sanoneet, että "RAAMATTU KERTOO, että loppu tulee sen sukupolven aikana joka näki vuoden 1914 tapahtumat". Huomatkaa sanat "RAAMATTU KERTOO".

Toisaalta jehnut ovat sanoneet, että he eivät ole koskaan liittäneet lopunajanennustuksiinsa sanoja "NÄIN ON HERRA SANONUT", mikä on heidän mukaansa edellytys, että syyllistyttäisiin väärään profetointiin. Kuitenkin he ovat sanoneet, että "NÄIN RAAMTTU KERTOO." Koska jehnut kuitenkin sanovat, että Raamattu on Jumalan sana, niin eikö tuo RAAMATTU KERTOO tarkoita samaa kuin JUMALA SANOO?

Tuosta jo hölmömpikin tajuaa, että jehnut ovat tosiaankin syyllistyneet väärään profetointiin liittämällä toteutumattomiin ennustuksiinsa sanat NÄIN RAAMATTU KERTOO = NÄIN JUMALA SANOO.

Jehnu-uskonto on siten väärä profeetta.



-Corrector-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu