Jumala on minut hyljännyt, ainakin siltä tuntuu, elämäni on tyhjää täynnä suurimmaksi osaksi.
Ainoita valopilkahduksia elämässäni on se kun saan olla pojan kanssa.
Mulla olisi paljon kysysttävää Jumalalta että miksi näin piti tapahtua, miksen minä saanut elää seesteistä elämää, kun Jumala tiesi että minut on elämässä niin monta kertaa jätetty ja näki kuinka tärkeä ex vaimo oli minulle.
Isän kuolema nuoruusiällä ja erään pitkäaikaisen seurustelun loppuminen joka päättyi minun jättämiseen, eikö siinä olisi ollut minulle tarpeeksi vastoinkäymistä, miksi kuitenkin kun rukoillen pyysin itselleni vaimoa aikoinaan ja ihme tapahtui silloin, miksi kuitenkin siitä liitosta tuli ero ja minut jätettiin ja jäi avioero poika, joka on mennyt kans rikki eron takia.
Miksi me emme voineet antaa lapsellemme turvallista lapsuutta, ettei lapsi joutuisi kokemaan sellaisia asioita jotka eivät lapsen normaaliin elämään kuulu, eli jatkuva kaipaus toisen luokse, missään ei ole hyvä olla, vaan on tavallaan puolittain aina jotakin.
Minun mielestä ero ei saa olla se ensisijainen vaihtoehto ratkaisuissa, vaan pitäisi ajatella kuinka se vaikuttaa lapseen.
Ne harvat hetket mitä ollaan yhdessä perheenä, on lapselle ilon päiviä, sitä näkee oikein kuinka lapsi nauttii ja iloitsee kun molemmat on siinä lähellä ja läsnä, se mua mietityttää että kuinka me olemee riistäneet lapselta ehkä normaalin lapsuuden ja vaikka miten paljon annetaan kuitenkin rakkautta lapselle, niin kuitenkin se on riittämätöntä lapsen tarpeita ajatellen, sanokoon kuka mitä sanoo, mutta minun mielestä lapsen oikeuksiin kuuluu, molemmat vanhemmat yhtäaikaisesti eikä vuorotellen niin kuin nyt on tapana eron jälkeen, mutta minkäs sitä voi maailma on tälläinen ja hullummaksi menee.
Missä on oikeudenmukainen Jumala kun sitä tarvitsee, missä on rukousvastaukset joita olen yläkertaan laittanut miksi Jumala vaikenee, vai onko se minut hyljännyt, kuitenkin tämä taakka ja kysymyksiin jäämättä vastaukset painavat mieltäni, mitä olen tehnyt elämässäni niin pahasti väärin että kaikki paha lankeaa aina kohdallani, vaikka en ole mikäään itsekeskeinen, vaan pikemminkin epäitsekäs ja ajattelen toisen tarpeita ensin ennen itseäni, miksi tälläisestä luonteenpiirteestä on tehty heikkous ja hyväksikäytettävä, ennen oli joku raja jossakin ja kunnoitus, nyt vaan imetään vieläkin enemmän jos sellaista haivaitaan että on hyväksikäytettävä.
Yksin en jaksa ja kaipaisinkin että Herra tulisi ja auttaisi minua elämäni vaikeimmalla hetkellä, kun tuntuu siltä että kaikki menee rikki mihin minä kosken, enää en tohdi enää aloittaa uuttaa liittoa, kun kuitenkin käy niin että ero tulee kuitenkin ja toisekseen se mikä on luvattu papin edessä on luvattu, ei musta ole rikkomaan sitä valaa jonka annoin Jumalan kasvojen edessä, pidän kuitenin ´niin pyhänä avioliitto valaa että sitä ei saa ihminen rikkoa, vaikka laki siihen antaakin myöten, mutta ei kuitenkaan Jumalan silmien edessä se ole pätevä.
Kuitenkin aina eron jälkeen ihminen revitään niin palasiksi että siitä toipuminen vie vuosia ja toipuuko silloinkaan kunnolla, eikö olisi kuitenkin yksínkertaisempaa ja helpompaa lähteä peruskorjaamaan sitä suhdetta mikä oli, vaikka työtä se vaatisikin, monesti lopputulos olisi kuitenkin kaikkienkin kannalta se paras mahdollinen.
Ainoita valopilkahduksia elämässäni on se kun saan olla pojan kanssa.
Mulla olisi paljon kysysttävää Jumalalta että miksi näin piti tapahtua, miksen minä saanut elää seesteistä elämää, kun Jumala tiesi että minut on elämässä niin monta kertaa jätetty ja näki kuinka tärkeä ex vaimo oli minulle.
Isän kuolema nuoruusiällä ja erään pitkäaikaisen seurustelun loppuminen joka päättyi minun jättämiseen, eikö siinä olisi ollut minulle tarpeeksi vastoinkäymistä, miksi kuitenkin kun rukoillen pyysin itselleni vaimoa aikoinaan ja ihme tapahtui silloin, miksi kuitenkin siitä liitosta tuli ero ja minut jätettiin ja jäi avioero poika, joka on mennyt kans rikki eron takia.
Miksi me emme voineet antaa lapsellemme turvallista lapsuutta, ettei lapsi joutuisi kokemaan sellaisia asioita jotka eivät lapsen normaaliin elämään kuulu, eli jatkuva kaipaus toisen luokse, missään ei ole hyvä olla, vaan on tavallaan puolittain aina jotakin.
Minun mielestä ero ei saa olla se ensisijainen vaihtoehto ratkaisuissa, vaan pitäisi ajatella kuinka se vaikuttaa lapseen.
Ne harvat hetket mitä ollaan yhdessä perheenä, on lapselle ilon päiviä, sitä näkee oikein kuinka lapsi nauttii ja iloitsee kun molemmat on siinä lähellä ja läsnä, se mua mietityttää että kuinka me olemee riistäneet lapselta ehkä normaalin lapsuuden ja vaikka miten paljon annetaan kuitenkin rakkautta lapselle, niin kuitenkin se on riittämätöntä lapsen tarpeita ajatellen, sanokoon kuka mitä sanoo, mutta minun mielestä lapsen oikeuksiin kuuluu, molemmat vanhemmat yhtäaikaisesti eikä vuorotellen niin kuin nyt on tapana eron jälkeen, mutta minkäs sitä voi maailma on tälläinen ja hullummaksi menee.
Missä on oikeudenmukainen Jumala kun sitä tarvitsee, missä on rukousvastaukset joita olen yläkertaan laittanut miksi Jumala vaikenee, vai onko se minut hyljännyt, kuitenkin tämä taakka ja kysymyksiin jäämättä vastaukset painavat mieltäni, mitä olen tehnyt elämässäni niin pahasti väärin että kaikki paha lankeaa aina kohdallani, vaikka en ole mikäään itsekeskeinen, vaan pikemminkin epäitsekäs ja ajattelen toisen tarpeita ensin ennen itseäni, miksi tälläisestä luonteenpiirteestä on tehty heikkous ja hyväksikäytettävä, ennen oli joku raja jossakin ja kunnoitus, nyt vaan imetään vieläkin enemmän jos sellaista haivaitaan että on hyväksikäytettävä.
Yksin en jaksa ja kaipaisinkin että Herra tulisi ja auttaisi minua elämäni vaikeimmalla hetkellä, kun tuntuu siltä että kaikki menee rikki mihin minä kosken, enää en tohdi enää aloittaa uuttaa liittoa, kun kuitenkin käy niin että ero tulee kuitenkin ja toisekseen se mikä on luvattu papin edessä on luvattu, ei musta ole rikkomaan sitä valaa jonka annoin Jumalan kasvojen edessä, pidän kuitenin ´niin pyhänä avioliitto valaa että sitä ei saa ihminen rikkoa, vaikka laki siihen antaakin myöten, mutta ei kuitenkaan Jumalan silmien edessä se ole pätevä.
Kuitenkin aina eron jälkeen ihminen revitään niin palasiksi että siitä toipuminen vie vuosia ja toipuuko silloinkaan kunnolla, eikö olisi kuitenkin yksínkertaisempaa ja helpompaa lähteä peruskorjaamaan sitä suhdetta mikä oli, vaikka työtä se vaatisikin, monesti lopputulos olisi kuitenkin kaikkienkin kannalta se paras mahdollinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyljännyt sinua, vaikka sinusta siltä tuntuu. Uskovaisen elämässä ei tapahdu mitää hyvää eikä pahaa, niin etteikö se menisi Jumalan suunnitelman mukaan. Elämä on, kuin palapeli. Joskus pitkän ajan päästä huomaat, että tuon asian takia tapahtui näin ja tuon asian takia tapahtui näin..kuin palapelin osaset ne liittyvät toisiinsa. Sinullakin on oma paikkasi Jumalan edessä ja mikä tärkeintä Jumalalla on suunnitelma sinua varten.
Jumalalta voi ja saa pyytää asioita. Se on meidän etuoikeutemme uskovaisina. Mutta Jumalan tahto ei läheskään aina ole sama kuin meidän oma tahtomme. Ja joskus Jumalan on käytettävä ihmisiin kovaa kättä. Mutta Jumala on luvannut Raamatussa, että hän ei anna kenellekkään enmpää, kuin hän jaksaa kantaa ! Varmasti se on raskasta, mutta silti, toistan, että Jumala tietää sinun voimavarasi, vaikka siltä ei nyt niin tunnu.
Jätän sinut rukouksin Jumalan kasvojen eteen ja voimia sinulle.
olla kodissa, jossa äidin ja isän välillä ei ole suhteet kunnossa, mistä kielii että vaimosi halusi erota.
Älä jämiydy jankkaamaan sitä mitä mielestäsi pitäisi olla, vaan tee olevasta paras mahdollinen! Lapselle ei ole hyväksi isä joka syyllistää äitiä lähtemisestä ja ruikuttaa vain menneen perään. Ryhdistäydy!
Ehkä on asiat niin kuin sanoit?
Perään kuulutan vaan sellaisia asioita, mikä helpottaisi eroa ja voisi sitten tulevaisuudessa sanoa lapselle että kaikkemme teimme kuitenkin sen liiton eteen ja olen edelleen sitä mieltä että Suomessa erotaan aivan liian helposti ja yleistetään että eron syy on yleensä alkoholi ja miehen käyttäytyminen, sellaisesta pitäisi päästä pois.
Omalta kohdaltani halusin ja kävinkin perheneuvojalla, vaimoni ei sinnne halunnut tulla ja erosta en ole kuitenkaan syyllistänyt vaimoani ainakaan lapselle vaan molemmilla on lapsen hyvinvointi pääasia, vaikka välistä sitä tuntee epäonnistuneensa täydellisesti.
Mitäpä sitä sellaisesta suhteesta voisi tulla jossa toinen uskoo johdatukseen ja Jumalaan ja toinen on ateisti ja jos kokee olevansa tärkeysjärjestyksessä vasta jotain sijalla 7 niin ei sellainen litto ole tervettä kuitenkaan, ehkä se koko homma meni liian pitkälle aikoinaan pelkästään sen takia kun uskoin että Jumala on olemassa ja johdatti aikoinaan sen luokseni ja luotin siihen että kaikki järjestyy, nyt kuitenkin vielä haluan saada Jumalalta vastauksen näihihin kysymyksiin, että miksi ero tuli, enkä tyytyä vaan siihen toteamukseen ex:n kohdalta että erottiin siksi kun hänen vanhempansa eivät älynneet erota.
Minkäs sille mahtaa jos minut on kasvatettu siten että ongelmista selviää puhumalla.
Entinen on kuitenkin hieno ja rakas ihminen ja arvostan häntä aika korkealle edelleenkin, kaikesta näistä asioista huolimatta, kunnioitan häntä naisena ja äitinä ja ihmisenä sellaisena kun on aitona ihmisenä ja ehkä minä sitten joskus saan tietää että miksi kaiken piti tapahtua niin kuin tapahtui.
ÄLÄ LAKKAA LUOTTAMASTA JUMALAAN TAI HÄNEN JOHDATUKSEENSA. Rukoile Jumalalta oikeita sanoja siihen mitä sanot lapsille tai lapselle kun se aika koittaa. Lapset ymmärtävät yllättävän paljon.
Sanoit tai pikemminkin kirjoitit:
>>Mitäpä sitä sellaisesta suhteesta voisi tulla jossa toinen uskoo johdatukseen ja Jumalaan ja toinen on ateisti ja jos kokee olevansa tärkeysjärjestyksessä vasta jotain sijalla 7 niin ei sellainen litto ole tervettä kuitenkaan>>
Itse elän avioliitossa, jossa aviomieheni ei ole uskossa. Se on vaikeata. Varsinkin kun saatana pääsee hyökkäämään sen toisen puolison kautta ja kotona on tavallaan se henkien taistelu koko ajan, Jeesus vs saatana.Ja sitä rukoustaistelua on käytävä koko ajan tai kyllä tunnen nahassani, että rukous on herpaantunut hetkeksikään. Mutta siitäkin huolimatta avioliittoni on mennyt Jumalan käsikirjoituksen mukaan. Ja aviomieheni on lasteni lisäksi elämässäni yksi tärkeimpiä ja rakkaimpia ihmisiä.
Entäpä jos sinun liittosi tarkoituksena on ollut sinun lapsesi ? En oikein osaa enkä tiedä, että miten helpottaisin pahaa oloasi, mutta muista, että Jeesus tietää ja tuntee tilanteesi. Kannan sinua edelleen rukouksin taivaan isän eteen joka päivä...
Ihmiset ovat inhimillisiä olentoja joilla on tunteet. Epäonnistumisen tunne on normaalia ja sitä tulee kaikille. Varsinkin vanhempi-lapsi suhteessa.. Usein me vanhemmat ollaan vaan liian ankaria itsellemme. Ja yleensä ongelmista selviää puhumalla, mutta jos toinen ei halua puhua, niin minkäs sinä teet enää sitten asialle ? et mitään muuta, paitsi aina voit rukoilla hänen ja tilanteenne puolesta. Laitahan aina viestiä mitä sinulle kuuluu..
Ehkä on niin kuin sanoit että sen liiton tarkoitus oli se lapsi, niin olen itsekin monesti ajatellut ja sitä minä rukoilin Jumalalta vaimoa ja lasta, sain molemmat toisen sitten menetin, ehkä olisi pitänyt pyytää myös että se liitto olis kestänyt.
Jotenki tuntuu että olen tehnyt taas väärin ex:ää kohtaan, kun on kylmä ja etäinen ja välistä tuntuu että on sydämellinen mua kohtaan, en tiedä, voi olla vaan näitä omia tuntemuksia ja ei viitsi edes puhua asiasta ex:n kanssa kun se menee täysin sitten lukkoon ja tunnen vaan itseni idiootiksi.
Jotenkin musta tuntuu että ex:ssä olis 2 eri puolta välistä sydämellinen ja sitten se kova ja joskus on tuntunut siltä kun hän luulee että en huomaa, että hän katsoisi minuun sillälailla kaihoten ja jos otan sitten asian puheeksi niin loukkaan vaan itseäni kun saan kuulla että hän ei välitä eikä tule välittämäänkään musta, kun kuitenkin jotenkin mun vaisto sanooo että on olemassa ristiriita tiettyjen asioiden kanssa ja tosiaan teen itsestäni vaan narrin taas ottamalla asiat esille.
Miksi tietyt asiat on niin kovin vaikeita, haluan vaan että asioista puhuttaisiin rehellisesti sydänjuuria myöten ja olen rukoillut jo monta vuotta sen asian johdosta että ex vaimo avautuisi puhumaan asioista ja Jumala antaisi mulle kuuntelemisen lahjan ja myös että mua kuunneltaisiin, saataisiin ainakin pois ne asiat mielestä mitkä on jäänyt epäselviksi.
hänellä onkin ristiriitaiset ja kaksijakoiset tunteet.. Varmaan teidänkin tilanteenne vaatii oman aikansa, ennen kuin aika on "kypsä" sydänjuuria myöten tapahtuvaan keskusteluun. Hengessä mukana !
En tiedä kuinka tämän sanoisin,mutta tuntuu että ei voi pitää asioita sisällään vaan täytyy jollekin puhua mitä sisän huutaa.
Ex vaimoni sanoi aikoinaan mulle että heillä oli riitainen perhe ja olisi toivonut avioeroa vanhemmilleen, siinä vaimon äiti syytti miestään insestistä ja homoudesta.
Sen tiedän että ex vaimo rakastaa isäänsä tosi paljon ja minäkin olin vaan jotain ilmaa, en tiedä sitten että mikä on totuus, koska kuitenkin se totuus satuttaa, eli että onko vaimolla ja hänen isällään suhde tai onko ollut ja onko vaimo vielä hänen hallintavallassaan vai mikä siinä on, ehkä heillä on vaan niin tavallisesta poikkeavat normaalit hyvät välit, vaikka vaisto sanoo jotain muuta. Näistä asioista ei voi kyllä oikein puhua ja ihmettelinkin kuinka hän aikoinaan minulle näistä asioista puhui ja ehkä sai aikaan epäilyksen siemenen. Vaikka tuntuu kuitenkin siltä että menetin vaimoni isälle ja ex vaimo on jotenkin erilainen kuin muut naiset hän pelkää läheisyyttä ja on kasvattanut vahvan panssarin ja tuntuu ihmisenä voimakastahtoiselta, vaikka kuitenkin näkee sinne sisällekin että siellä on joku 7v tyttö joka kaipaisi ymmärrystä? tarkoitan että pelaan täysin vaistojen varassa ja tuntuu siltä että hänen kehitys olis jäänyt jossain vaiheessa 7v tasolle tai että silloin on tapahtunut jotai traumaattista, se on mun arvio asiassa, tosi hankala ja arka asia ja toivoton.
ex vaimo kävi myös aikoinaan psykologilla raiskauksen takia, tai hän ei itse edes tiennyt että oliko raiskattu tai ei, siitä se ei sitten enempää sanonut että kuka sen mahdollisesti raiskasi.
Rakas Jeesus, tuon eteesi tämän miehen kertomat asiat. Sinä tiedät kaiken sen tuskan ja ahdistukseen tästä tilanteesta johtuen. Auta Jeesus tätä miestä eteenpäin elämässä. Auta häntä ettei hän katkeroituisi kokemuksistaan. Auta häntä siunaamaan lähimmäisiään kaikesta huolimatta. Johdata kaikissa hänen elämänsä valintatilanteissa ja vahvista häntä uskossa ja rakkaudessa Sinuun.
Ole Jeesus hänen kanssaan yksinäisinä hetkinä, anna hänen saada kokea Sinun läsnäolosi. Kiitos että Sinä Jeesus et koskaan hylkää etkä jätä vaikka ihmiset meidät hylkäisivätkin.
Ehkä sinulla on vielä joskus tehtävä olla lähimmäistesi rinnalla kun heillä on vaikeaa? Kun selviät näistä koettelemuksista, saat uutta vahvuutta. Rukoile edelleen ja rukoile myös lähimmäistesi puolesta. Siunausta.