Olen itse ev.lut ja lapsena kastettu, enkä ole käynyt ns. uskovien kasteella.
Mutta asiaan...Luterilaisillakin on varmasti eri käsityksiä lapsikasteesta, ja tästä on varmaan keskusteltu tällä palstalla aiemminkin, mutta minua on jäänyt vaivaamaan tämä kasteasia.
Minun mielipiteeni on se, että jokainen ihminen on syntinen. Vastasyntynyt vauva ei kuitenkaan mielestäni ole vastuussa teoistaan, eli jos kastamaton vauva kuolee, minusta hän on sellaisenaan täysin taivaskelpoinen. Jokaisessa ihmisessä on jo syntyessään ns. synnin siemen, mutta lapsi on tavallaan "synnitön" siihen asti, kunnes hän tulee erottamaan hyvän ja pahan. Eli pieni lapsi ei ole vastuussa teoistaan, koska hän ei vielä ymmärrä käsitteitä synti, hyvä ja paha. Lapsikaste on sinällään ihan ok, siinä mielessä, että vauva otetaan kasteen kautta seurakunnan yhteyteen, mutta kastettu vauva ja kastamaton vauva ovat molemmat Jumalan silmissä varmasti yhtä viattomia. Ei suinkaan Jumala heitä viatonta vauvaa helvettiin, jos tämä kuolee ilman kastetta?
Mutta asiaan...Luterilaisillakin on varmasti eri käsityksiä lapsikasteesta, ja tästä on varmaan keskusteltu tällä palstalla aiemminkin, mutta minua on jäänyt vaivaamaan tämä kasteasia.
Minun mielipiteeni on se, että jokainen ihminen on syntinen. Vastasyntynyt vauva ei kuitenkaan mielestäni ole vastuussa teoistaan, eli jos kastamaton vauva kuolee, minusta hän on sellaisenaan täysin taivaskelpoinen. Jokaisessa ihmisessä on jo syntyessään ns. synnin siemen, mutta lapsi on tavallaan "synnitön" siihen asti, kunnes hän tulee erottamaan hyvän ja pahan. Eli pieni lapsi ei ole vastuussa teoistaan, koska hän ei vielä ymmärrä käsitteitä synti, hyvä ja paha. Lapsikaste on sinällään ihan ok, siinä mielessä, että vauva otetaan kasteen kautta seurakunnan yhteyteen, mutta kastettu vauva ja kastamaton vauva ovat molemmat Jumalan silmissä varmasti yhtä viattomia. Ei suinkaan Jumala heitä viatonta vauvaa helvettiin, jos tämä kuolee ilman kastetta?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Näin se sitten kai on että kasteen todellinen merkitys on vain sitoa ihmisiä vieronmaksajaksi kirkolle koska raamattu ei tue lapsikastetta.
En ole todellakaan mikään asiantuntija mutta käsittääkseni ev.lut-kirkossa on lähinnä kahta näkemystä kasteasiassa.
On pappeja, jotka ovat sitä mieltä, että vasta kaste vapauttaa lapsen perisynnin alta. Ja näin ollen he ovat sysäämässä kastamattoman lapsen suoraan helvettiin. Tai onhan todettava sekin, että monet papit eivät enää helvettiin edes usko, ainakaan siinä mielessä, että sinne joku joutuisi, uskoo ja tai tekee sitten elämässään mitä tahansa. (Tällaisen käsityksen sain Turun uudesta piispastakin aamulla radiossa.)
Sitten on niitä pappeja, jotka opettavat ja uskovat, että kastamattomatkin lapset ovat kyllä perisynnin alaisia mutta Kristuksen sovintotyö puhdisti myös kaikki lapset perisynninkin syyllisyydestä, Kristus kuoli kaikkien häneen uskovien puolesta, siis pienten lasten ja vielä kohdussa olevien lastenkin puolesta. Vaikka me aikuiset emme käsitä sitä, miten lapset uskovat, niin lapsilla on siitä huolimatta elävä usko. Jeesus itse sanoi: ” totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.” (Matt.18:3)
Toisessa kohtaa Jeesus sanoo, että lasten kaltaisten on taivaan valtakunta.(Matt.19:14)
Mielestäni hyvin kuvaa jälkimmäistä oppia Niilo Rauhala, joka on pappi ja ehkä tunnetuin virsirunoilija tällä hetkellä. Rauhalan virsiähän on nykyisessä virsikirjassa paljon.
Siis Rauhala on kirjoittanut mielestäni kauniin ja liikuttavan runon, minkä löysin täältä netistä toisaalta.
Yöllä
enkeli löysi hänet kauniista vauvankehdosta
puhtaalta tuoksuvan pitsikatoksen alta
ja kantoi hänen sielunsa pois.
Aamu oli äidille ja isälle outo.
Järkyttyneinä he havahtuivat hereille.
Heidän sydämensä vavahti
kuin tyyni yöllinen vedenpinta
aamun äkillisestä pyörteestä
ja huone tuli täyteen
kyynelten tuskaa.
Vielä yöllä
äiti oli ruokkinut häntä
ja vaihtanut puhtaat vaipat.
Ja äidin nukuttua
isä oli havahtunut vielä hereille,
säätänyt lämpöpatteriin sopivan lämpötilan
ja kuunnellut hiljaista hengitystä.
Se lapsi oli esikoinen,
kuukausi ja kahdeksan päivää,
eikä häntä vielä ollut kastettu.
Kaikki askeleet tästä aamusta läpi päivien
olivat äidille ja isälle
kuin vaellusta syvässä, kylmässä hangessa.
Kaksi viikkoa he itkivät itseään tyhjäksi;
niin kuin kuohuva aalto aallon perään
niin heidän sydämensä virrat olivat syvät.
Kun he kahdestaan olivat kantaneet lapsensa
kappelista kynttilöiden keskeltä
roudan rakoon hiljaisen lumen alle,
he tunsivat kulkevansa edestakaisin
autiolla rannalla
tyhjinä ja paljaina
kuin syyskoivu pitkän tuulen jäljiltä.
Yhdessä he sitten päättivät lähteä liikkeelle.
Heitä heitteli eteenpäin kysymys,
lohdutuksen kaipuu.
Tyhjyyden yllä väreili levoton hätä:
Oliko lapsemme enkelin tuttu ?
Kappelissa kirkkoherra oli jättänyt heidät
tuntemattoman Jumalan eteen,
rukoillut kastamattoman lapsen puolesta
mutta lohdutuksen valkoiset liljat
eivät olleet puhjenneet
pienen arkun kannelle.
He soittivat naapurin ovikelloa.
Vanha mies avasi ja säikähti
heidän väsyneitä silmiään,
joita peitti kyynelten usva.
”Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”
- Olen tässä lähdössä kauppaan
enkä usko mihinkään, mitä en ole nähnyt,
kaikenlaistahan sitä tähän ikään mennessä
on saanut kuulla.
He tapasivat puistossa vanhan naisen,
joka ulkoilutti koiraansa.
”Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”
Nainen sähähti valmiin vastauksen:
”Olen aina sanonut,
ettei lapsia tarvitsisi syntyä
tähän täyteen maailmaan.
Ja minultakin on mennyt monien öitten uni,
kun olen ajatellut
mitä lapsi yhteiskunnalle maksaa”.
Äiti ja isä etsivät lohdutusta
kuin kevään oksaa,
johon lehti puhkeaisi ja lämmin viserrys.
He koputtivat kirkkoherran kanslian oveen.
”Anteeksi, jos jälleen häiritsemme,
mutta jäimme vastausta vaille.
Oliko lapsemme enkelin tuttu ?”.
- Jaa, rakkaat ystävät, muistanhan teidät,
kuinka olette jaksaneet ?
Olisi ollut onnellista puhua toista kieltä
mutta kun pienokaistanne ei vielä ollut verhonnut
valkoinen kastemekko.
Otan täältä hyllyltä vihkosen,
josta minun täytyy suoraan kysymykseenne lukea näin:
”On lapsi ainutlaatuinen
Jumalan luomana
vaan ei hän synny vapaana,
ei valkeudessa,
vaan hänet käärii vielä yö,
hän enkeleille vieras on
ja Jumalalle mahdoton,
jos puuttuu kasteen armotyö…”
Ja niin äiti ja isä
huomasivat kulkevansa itkun talvihuurussa
pitkin lumista jalkakäytävää
ja tuuli heitteli kasvoihin
kylmiä jäähileitä
lohduttomassa kaupungissa.
Jossain pitkän taipaleen takana
oli se viimeinen kesä,
jolloin äidin vanha isoisä
oli pitänyt häntä polvillaan,
pientä tyttöstä,
ja puhunut lasten valtakunnasta.
Ja yhtäkkiä surevat silmät avautuvat
kaukaiselle auringolle
ja äiti huudahtaa lumisella jalkakäytävällä;
”Näen vanhan auringon
isoisän silmistä
hänen polviltaan,
silloin oli läsnä lasten valtakunta.”
”Lähdetään sitä etsimään”, mies lausui.
He matkustivat pieneen, kaukaiseen kylään,
koputtivat vanhalle, kuluneelle ovelle,
jota isoisä oli vuosikymmeniä avannut.
”Asuuko täällä isoisän aurinko?” he kysyivät.
Tutut kasvot lapsuuden yhteisistä leikeistä
vastasivat:
”Sitäkö etsitte,
isoisän aurinko ei täältä ole laskenut vielä,
täällä on vielä niitä, joiden mukana
kulkee kirkas laulu
ja joiden keskellä elää jäätymätön lähde.
Sen reunalla heitä lohdutetaan
ja lapset enkeleinä leikkivät.”
- Nyt löydämme vastauksen,
oliko lapsemme enkelin tuttu,
huudahtaa äiti.
”Menkää järven toiselle puolelle,
siellä he tänä iltana kokoontuvat
ja kaikki vastaukset elävät heidän sanassaan.”
Kun ilta oli tullut,
he avasivat arkaillen oven huoneeseen,
jonka täytti kirkas laulu.
Lapset olivat istuutuneet vanhempien keskelle
pöydän äärelle.
Pöydällä oli iso Raamattu
ja vanha, harmaatukkainen mies
istuutui sen taakse ja avasi kirjan.
”Tuo on kuin isoisäni”,
kuiskasi vaimo miehelleen,
”ja kaikkien kasvoilta loistaa
isoisän aurinko.”
”Lasten valtakunnasta
tahtoisin puhua teille”,
aloitti vanhus vakaa
puheensa kirkkain sanoin.
”Ei ole Isämme edessä
yhtään niin arvokasta
kuin on pieni lapsi,
uskomme esikuva.
Mieleeni vuosien takaa
nousee nyt monta lasta,
jotka kuolivat kehtoon
pieninä, kuihtuneina,
silloin kuin kylien yli
sairaus outo kulki.
Tyhjäksi äidin syli
monessa kodissa muuttui,
mutta kodista kotiin
kaikui toivon sana:
Kristus Vapahtajana
lapset huomaansa sulki;
elämän sykkeen yli
kaartui jo armon taivas,
ennen kuin yksikään päivä
kehdon ylitse kulki.
Kristuksen tähden lapsi
vapaana syntyy tänne,
Golgatan ristin valo
lapsen sielussa paistaa,
Kristuksen laupias syli
lasta jo idussa kantaa.
Lehteä puhtaampana,
joka puhkeaa oksaan,
lapsi silmänsä avaa
elämän ensi päivään.”
Tuolilta ponnahtaa vaimo ylös
kirkastunein silmin
ja huudahtaa vanhuksen puheen lomaan:
” Tuossa on lapsemme armo,
hän oli enkelin tuttu,
isoisän aurinko oli hänen pukunsa,
kun hän kehdossa jätti meidät!”
Puheensa päätettyään
vanhus kysyy vaimolta ja mieheltä:
” Onko teillä pukuna isoisänne aurinko,
se mikä vuorella paistaa
lasten valtakunnassa,
oletteko te enkelin tuttuja?”
”Me tahtoisimme nähdä lapsemme
enkelien keskellä”,
he sanovat,
”me haluaisimme pukeutua lapsemme pukuun
ja kulkea isoisämme tietä.
Antakaa meille se valo,
joka loistaa kasvoiltanne.”
Ja monet kädet kohoavat heitä kohti,
vuorella kohisee puhdas virta,
kun anteeksiantamuksen siunaus
kulkee heidän ylitsensä.
Jumalan pyhä, kirkas vaate
kääriytyy heidän ympärilleen
ja taivaat liikahtelevat ilosta.
Kun kevät puhkesi,
he taittoivat kaksi puhdasta vihreää oksaa.
Toisen he panivat lapsena tyhjään kehtoon
ja toisen painoivat sulaneeseen multaan
pienelle hautakummulle.
He kuuntelivat kaukaa palanneiden lintujen
huilun ääntä
ja itkivät hiljaa valoisia kyyneleitä
toistensa silmien edessä
isoisän auringon kirkkaudessa.
Niilo Rauhala
Lähellä pyhää aamua
runoja
Raamatusta etsitään totuus, sitä eivät enää näy liberalisoituneet ja antinomistiset teologit ymmärtävän.
www.nic.fi/~aahola
Raamatun mukaan Kristuksen ruumiiseen liitytään kasteessa. Kristusruumis elää ikuisesti.
Onko kastamaton edes ikuisuusolento? Jos ei vielä ole ikuisuusolento, niin eihän sellaista voi mikään ikuinen tuomio kohdata. Raamatun mukaan kuollessa maa maatuu maaksi ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. On viisasta kastaa lapsi mahdollisimman pian fyysisen syntymän jälkeen.
Saarn. 12:7
Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin
Kasteessa ihmisestä tulee iankaikkisesti elävän Kristusruumiin jäsen Raamatun mukaan. Kastamaton ei ole vielä Kristusruumiin jäsen.
12 Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin;
13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä
100 vuotiaanaki
16 Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.
17 Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät.
18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Kyllähän se on niin kuin tuossa kirjoituksessasi totesit, että pienet vauvat ovat Jumalan silmissä viattomia kaikkeen. Raamatussa ei opeteta lapsikastetta, vaan ainoastaan uskovien kastetta ja Jeesus itse oli siitä meille kaikille esimerkkinä. Jeesus astui veteen ja Johannes Kastaja upotti hänet veden sisään kokonaan. Se on ainoa oikea tapa kastaa ihminen. Paljon jälkeenpäin ihmiset ovat keksineet pirskottelut ja vedellä valelemiset, mutta Jeesus ei näin opettanut. Pienet lapset eivät tarvitse kastetta, vaan jos he kuolevat kastamattomina, he pääsevät Jumalan luo suoraan. Me aikuiset tarvitsemme kasteen ja nimenomaan upotuskasteen Jeesuksen esimerkin mukaan. Kun olemme saaneet opetusta evankeliumista ja olemme tulleet uskoon, niin kaste on sitä seuraava toimitus. Se on vertaukuva siitä, että kastettava pestään synnistä puhtaaksi kokonaan upottamalla hänet täysin veden alle. Lapset ovat synnittömiä ja heitä ei tarvitse pestä synnistä puhtaiksi. Siunausta sinulle.
Eikö Jumala vanhurskauttanutkaan jumalatonta?
Koska en saanut mitään vastaus kysymykseeni, niin vastaan itse, ettei tule mitään jälkipuheita.
Johanneksen parannuksen kaste (uskovien kaste, mikä se on?) ei ole kristillinen kaste. Jeesus asetti kristillisen kasteen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen antaessaan lähetyskäskyn. Te jotka kannatatte Johanneksen kastetta, niin käykää sillä parannuksen kasteella täytettyänne 30 vuotta ja täyttäkää Mooseksen laki niinkuin Jeesuskin sen täytti. Laki on kuitenkin hengellinen ja lihallinen ihminen ei sitä kykene kuuna päivänä täytämään. Mutta sen mielestänne kaiken Jeeuksen tavalla tehtyänne, olette tietenkin omasta mielestänne kuin Kristus, mutta todellisesti ette ole saaneet sittenkään Jumalan edessä syntiä pois, sillä eihän tehtyä saa tekemättömäksi ja velikään ei voi veljeään lunastaa. Itse ei missään tapauksessa lain töitä tekemällä tulla vanhurskaaksi. Mikä lihasta on syntynyt on liha, opettaa Jeesus Nikodeemukselle. Liha tarkoittaa samaa kuin turmeltunut. Pienet lapset eivät ole turmeltumattomia, vaikka kuinka niin väitetään. Pienet lapset kuitenkin uskovat vaikka kuinka väitetään, etteivät he voi uskoa kuin vasta ns. "tietoisesa iässä". Pelastus ei ole siten töistä, vaan armosta. Se on kokonaan Kristuksen teko, valintaa myöden. Tämä onkin jo sitten uskon asia, jonka kirkastaa Pyhä Henki Sanasta.
Kyselit luterilaisesta tulkinnasta kastekysymyksessä.
Tässä pari linkkiä:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteEK.html
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksikastammelaEK.htm
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm
kauas lut. kirkko on mennyt totuudesta. Toivottavasti mahdollisimman moni ajatteleva ihminen löytää totuuden elämäänsä. Jumala on antanut meille ihmisille järjen, jota saa käyttää hyväkseen. Samoin meille on luvattu Pyhä Henki, jonka avulla voimme erottaa hyvän pahasta ja totuuden erheestä. Rukoilkaa ihmiset, että löytäisitte totuuden. Jumala vastaa vilpittömiin rukouksiin. Ja onneksi ei ole lut. kirkosta kiinni, mihin kastamattomat lapset menevät, jos kuolevat. Kyllä Taivaan Isä pitää jokaisesta pienokaisestaan huolen sanoipa valtion kirkko mitä hyvänsä. Totuus on ja pysyy.
Sekä Vanha Testamentti, että Uusi Testamentti opettavat vanhempien vastuun lapsiinsa nähden. Jeesus lausui myllynkivituomion, jos lapset vietellään vääryyteen, siis väärään oppiinkin, eikä tarkoita pelkästään ulkonaista jumalatonta menoa. Jumalatonta menoahan nykyisten jumalattomien vanhempien lapset joutuvat katselemaan päivittäin. Meno on aika hurjaa kodeissa ja hummanteripaikoissa. Laivojen yökerhoissakin lehtitietojen mukaan on ollut lapsiakin. Vastaavanlaista on meno monessa kodissa. Tutustukaapa asiaan, niin tiedätte mitä viina ja huoruus perheissä tekevät. Ajattelevia ihmisiä ei ole, sillä valitettavasti se järkikulta on myös perisynnin turmelema. Himot hallitsevat ja Raamattu revitään. Kysymys kuuluu, löytäneekö Hän uskoa maan päältä? Kaikki ovat pois poikenneet ja kelvottomaksi käyneet. Ei ole yhtään hyväntekijää.
Jumalattomuus ei ole pelkästään luterilaisen kirkon ongelma, vaan se on totta kaikissa kirkkokunnissa. Olen perehtynyt kysymykseen.
VOI KUINKA ?
Nimimerkin takaa on äärimmäistä farisealaisuutta heittää kiveä. Tule esiin oikeilla kasvoillasi rehellisyyden nimissä.
Nimeäpä nyt se täydellinen hengellinen liike, johon kuulut, koska nimeät kauaksi totuudesta menneen lut. kirkon.
Jos et nimeä, niin tiedä se, että kahdeksas käsky on edelleen voimassa.
synkkää tekstiä. Minä en voi yhtyä tuohon väitteeseen, etteikö tänä aikana ole hyvän tekijöitä. Ainakin minä olen tavannut hyväntekijöitä, jotka ovat kuin enkeleitä auttaessaan pyyteettömästi ilman palkkaa tai mitään vaateita. Sitäpaitsi ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka ajattelevat ja ovat järkeviä ja viisaita. Siis viisaita Jumalan tavalla eli he tietävät paljon Jumalan sanasta ja noudattavat Hänen antamiaan ohjeita. Heidän perheensä on onnellisia ja lapset kasvavat kunnioituksessa vanhempiaan kohtaan. Aviomiehet huolehtivat siitä, että perheen lapset eivät puhu äideilleen epäkunnioittavasti. Lapset saavat katsoa vanhempiaan ylöspäin saaden hyvän esimerkin siitä, miten puolisoa on kohdeltava, kunhan heillä aikanaan itsellään on oma puoliso. Nämä monet perheet lukevat Jumalan sanaa päivittäin ja tietävät siitä paljon ja seisovat vahvoina yhteikunnassa. Lapsista pidetään huolta ja heidän kanssaan vietetään laatuaikaa. Kyllä Hän löytää totista uskoa maan päältä ja vielä Suomestakin eli samassa maassa ollaan.
Valitettavasti nyt niin on, että Jeesus on itse sanonut, että kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö hän uskoa maanpäältä. En vääritele Jumalan Sanaa, vaan otan sen totuudessa. Valitettavasti edellen on todettava, että maassamme on menossa voimakas luopumuksen ja jumalattoman menon yleistymisen aika. Jos sitä ei näe, on ihme. Totisesti on aika tehdä parannuksen ja kääntyä jumalattomasta menosta.
SleeplessNight todista nyt kiireesti Raamatun sanalla, että lapset ovat viattomia.
Raamatun sana ei välttämättä enään ole pelkästään Jumalan sana koska sen sisältöä on muokattu vuosituhansien saatossa!
Mihin tälläinen antamasi vastaus on vastaus. On turha mutkistella sillä tavalla, mitä vastauksesi osoittaa. Sano sitten vastauksesi vaikka omin sanoin tai siteeraten alkuperäistä ja aitoa tekstiä. Kyllä sellainen minulta löytyy. Väite on kuitenkin aina perusteltava.
Katso viimestä raamatun tekstien muutoksia. Esimerkiksi, ennen ei saanut tehdä huorin mutta nyt ei saa tehdä avioriskosta. Siis jos portto ei oo naimisissa niin saa myydä itseensä.
En varsinaisesti käytä viimeisintä käännöstä. Enisijaisesti käytän vanhaa Bibliaa. Mutta onko tämä peruste opille lasten viattomuudesta ja millä tavalla? En nimittäin käsitä vastauksen liittyvän mitenkään lasten viattomuuteen. Minulla on kyllä aikaa odottaa, että vastaat kysymykseeni.
Tehdä huorin ja tehdä aviorikos tarkoittavat samaa asiaa, mutta jälkimmäinen tapa on nykykielen mukaan asiallisempi.
Huora, huorahtava ja huoripukki ovat nykysuomessa halventavia sanoja, huorahtava arkityyliä. Samaan joukkoon mielletään helposti kuuluvaksi myös huorin tekemisestä puhuminen. Siksi on parempaa kieltä sanoa tehdä aviorikos kuin tehdä huorin. Kieli muuttuu.
Tuon logiikan tarkistamiseksi on tehtävä seuraava hypoteesi:
Aviorikos voidaan autenttisena tehdä jos vaikka toinen on avioliitossa, mutta miten sitä sukupulimoraalitonta tekoa voidaan sanoa avirikokseksi jos mikään osapuli ei ole avioliitossa. Tätä kysymystä on sitten laajennettava kaikkiin seksuaalisuuden lajeihin ja lopuksi on kysyttävä, että sekö vain on syntiä jos tekee aviorikoksen? Siispä siis tehdään kaikkea muuta joka ei ole syntiä, kunhan ei vain tehdä avorikosta. Jopa on aikoihin eletty.
"sekö vain on syntiä jos tekee aviorikoksen? Siispä siis tehdään kaikkea muuta joka ei ole syntiä, kunhan ei vain tehdä avorikosta."
Näitä seksuaalisyntejä on avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet eli avoliitto ja sukupuolisuhde seurustelun aikana ja tietenkin, jos avioliitossa elävä puoliso on sukupuoliyhteydessä muun kuin oman puolisonsa kanssa. Lisäksi samaan kastiin kuuluu myös homot ja lesbot eli hekin tekevät syntiä ollessaan samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. He pilkkaavat Jumalaa ja Hänen luomistyötänsä halventamalla itsensä ja oman identiteettinsä, jonka Jumala on heille antanut. Toivoisin, että papit uskaltaisivat sanoa nämä asiat niinkuin ne on ja opettaisivat suomalaisille, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sitä ihan kaipaa, että papit tekisivät sen, mutta he antavat vain ympäripyöreitä vastauksia, joista jokainen voi päätellä oman "totuuden" niinkuin haluaa. Papeilta puuttuu selkäranka opettaa näitä asioita oikein.
Sanoit oikein, mutta tähän seksuaalisyntien vähättelyyn kuului nimenomaan kuudennen käskyn muoto: Älä tee aviorikosta ja hylättiin tarkoitukselliseti muoto: Älä tee huorin. Tämä on sitä liberaalia asioiden vesitystä. Synti pitäisi saarnata synniksi, että tultaisiin synnintuntoon. Kanssasi olen samaa mieltä. Kyllä niitä Jumalan pilkkaajia on, jotka sanovat, että missä olit Jumala silloin, kun sattui sitä ja sitä.
Ei huorin teko ja aviorikos voi olla sama asia!
Jos ET oo naimisissa niin et voi tehdä aviorikosta. Sanoohan tuon jo köyhän järkikin.
Olen ent.ev.lut ja lapsena kastettu. Minut aikanaan pakotettiin rippikouluun ja konfirmaatioon vaikka olisin halunnut erota kirkosta. Uskonnolla ei ole mitään merkitystä minulle. Kiva lukea aina silloin tällöin näitä teidän juttujanne, niin muistaa että kiva kun tuli erottua.
"Kiva lukea aina silloin tällöin näitä teidän juttujanne, niin muistaa että kiva kun tuli erottua."
Kirkosta voi aikuinen erota milloin hyvänsä. Jos sinusta on kiva muistaa, että kiva kun tuli erottua, niin entäs sitten? Vai tarkoititko, että muidenkin mielestä pitäisi olla kivaa erota kirkosta?
Kaste onkin yksi. Palaa takaisin kotiin.
Sinulle kuuluu sanoa, että ole tyytyväinen epäuskoosi, Sinulla on nyt suoritettuna se valinta, johon turmeltunut ihminen korkeintaan kykenee. Nyt Sinulla on kaikkea mitä haluat.
Muista ja tunnusta nyt kuitenkin, että armo on Sinuakin kohdannut, mutta olet sen hyljännyt. Hallaa olet valinnallasi itsellesi tehnyt.
Naura vaan, mutta se parhaiten nauraa, joka viimeiseksi nauraa. Muista, että joka tilanteessa olet itse vastuussa kaikesta, sillä viimeisellä esiinhuudollakin, kun jyvät erotetaan akamoista.
Ei ole pystytty todistamaan että Jumala olis olemassa. Ei liioin etteikö hän olisi olemassa.
Emme varmuudella tiedä on pirua olemassa. Ei liioin tiedetä onko helvettiä olemassa.
Niin, että kaikki raamattua tutkivat ja sen tekstiä uskovat voivat olla harhaan johdettuja.
"Tiede tiedottaa", ei vaan epäuskossasi puhut suulla suuremmalla. Todistuksesi kertoo vain sen, että et usko. Siksi pyydänkin, että todistat ettei epäuskosi kohteita ole. Palaa takaisin areenalle sitten, kun pystyt todistamaan jotain väitöksestäsi. Väitöksellä tieteen nimissä nauraa naurismaan aitaseipäätkin. Mikä on sellainen todiste, joka epäilee ja sanoo, ettei ole saatu todistettua. Huomaatko itse tuota absurdia väittämääsi. Kun niin hataralla pohjalla on kielteinen todistuksesi, niin tahtomattasi todistatkin, että ne ovatkin olemassa, jota yrität itsellesi ja toisille vakuuttaa ettei niitä ole olemassa.