Kätketty Viisaus

Se viisaus, joka on Totuus, on Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka Hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Kaikkien ihmisten kirkkaudeksi tämä viisaus on tarkoitettu, jotta meidän uskomme ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa. Me, ihmiset, olemme oman kaikki tietävyytemme ja itsekeskeisyytemme sokaisemat, emmekä kykene vastaanottamaan sitä todellista viisautta, totuutta, joka on Jumalasta. Kuka muu kuin ihmisen henki tietää mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.

Vain Jumalan Hengen avulla me voimme ymmärtää Jumalan moninaista viisautta. Meidän on saatava itseemme Jumalan Henki, että saamme olla osalliset Jumalan viisaudesta. Omalla järjellämme emme mitään voi. Herra tietää viisaiden ajatukset ja näkee ne turhanpäiväisiksi. Viisaiden ja oppineiden viisaus on vain tämän maailman viisautta ja oppia, se ei ole totuutta.

Koska ihmiset ovat kääntyneet pois Jumalan yhteydestä seuraamaan omaa viisauttaan ja omia oppejaan, ei meillä luonnostaan ole Hengen kautta yhteyttä Jumalaan. Mutta kuinka me voisimme sen saada? Ihminen ei itse voi synnyttää itseensä Jumalan Henkeä. Vain Jumala voi saada ihmisen uudestisyntymään Jumalan Hengestä. Uudestisyntyneellä ihmisellä on Jumalan Henki, koska Jumala on sen hänessä synnyttänyt.

Jumalan Hengen saaminen on yhteyden palautuminen ihmisen ja Jumalan välille. Koska ihmiskunta itse on kääntynyt pois Jumalan yhteydestä ensimmäisestä ihmisestä alkaen ja seurannut oman ihmisviisautensa teitä rikkoen näin itseään Jumalaa vastaan, me olemme Jumalan silmissä saastuttaneet itsemme synneissämme. Sillä ihmisviisauden mukaan eläessämme ovat ajatuksemme läpeensä pahat ja saastaiset Jumalan edessä.

Kuitenkin Jumala on ihmisiä suuresti rakastanut ja halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden päästä yhteyteen kanssaan. Toisaalta Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen ja ihmisten pahat teot vaativat rangaistuksen, Jumala ei voi jättää syntiä rangaistuksetta, koska hän vihaa syntiä ja oikeudenmukaisuus vaatii rangaistuksen synnille. Näin näyttää ettei kukaan voisi välttää Jumalan tulevaa vihaa ja kadotustuomiota. Kuitenkin on mahdollisuus pelastua. Siksi tuli Jeesus ihmiseksi, että ihmisessä voitiin tuomita ja rangaista ihmisten syntien vaatima käsittämättömän suuri rangaistus, kuolema ja kirotuksi tuleminen.

Jeesus tuli ihmiseksi kertomaan, että meillä on vielä mahdollisuus saada Jumalan Henki, välttää Jumalan tuomio ja päästä osalliseksi Jumalan viisaudesta Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän kärsi meidän rangaistuksemme, että me Hänen kauttaan voisimme olla osalliset Jumalan armosta. Hän kuitenkin vaatii, että me kadumme syntejämme, hylkäämme oman viisautemme ja käännymme hänen puoleensa, nöyrrymme hänen edessään. Kyse ei ole nöyristelystä, mutta Jumala on niin suuri, maailmankaikkeuden Luoja, ettei meillä ole mitään uhoamista hänen edessään, vaan siinä meidän tulee käsittää oma vähäisyytemme ja myöntää Jumalan Jumaluus. Jos me tätä Jeesukselta vilpittömästi rukoilemme, Hän armahtaa meitä rakkautensa tähden. Jeesuksen kautta me silloin pääsemme osalliseksi Jumalan kirkkaudesta, eikä mikään rangaistus meitä uhkaa, kun pysymme Kristuksessa.

Totuuden tuntemiseen ei siis liity mitään mystiikkaa, meditointia, noituutta tai muuta epäjumalanpalvelusta, nämä ovat Jumalan silmissä iljettäviä tekoja. Kaikki totuus on löydettävissä Raamatun tuntemisen kautta, mutta ilman osallisuutta Jumalan Hengestä me emme voi ymmärtää Raamattua. Se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta ja vain Pyhän Hengen avulla voidaan sitä oikein ymmärtää. Kun me saamme uudestisyntyä Hengestä ja saamme Pyhän Hengen kautta yhteyden Jeesukseen Kristukseen, me myös olemme osalliset Jumalan kätketystä viisaudesta, joka on annettu meille Kristuksessa. Sillä Kristuksessa ovat kätkettyinä kaikki tiedot ja viisauden aarteet ja kun pysymme Hänessä ja Hän pysyy meissä, me olemme siitä osalliset. Tämä on ainoa mahdollisuus, ainoa tie päästä elämään ja päästä tuntemaan totuus, Hän joka itse on tie, totuus ja elämä.
541227
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 54

Vanhimmat

Jopas on merkillistä kun jumalasi vain piileksii eikä ole näyttänyt edes pienenpientä merkkiä olemassaolostaan.
Ja vielä pitäisi uskoa sokeasti johonkin piileskelevään jumalaan.
Et kuule sinäkään tule jumalaasi tapaamaan uskotpa tai rukoiletpa kuinka paljon tahansa pilaat vain tämän ainoan elämäsi taikauskollasi.

Äänestä
  • se tosi HÖLMÖ oot!

    Jumalahan on ilmaissut itsensä vuosien saatossa vaikka miten ja kuinka.

    Mutta ettehän te ATEISTIPÖLLÖT mitään järkipuhetta usko ettekä mitään näyttöä myöskään usko. Kaikki on vain sattumaa.

    Voi voi.

    Äänestä

  • Fiksu kirjoitti:

    se tosi HÖLMÖ oot!

    Jumalahan on ilmaissut itsensä vuosien saatossa vaikka miten ja kuinka.

    Mutta ettehän te ATEISTIPÖLLÖT mitään järkipuhetta usko ettekä mitään näyttöä myöskään usko. Kaikki on vain sattumaa.

    Voi voi.

    ...mutta niinhän on myös menninkäiset ja keijukaiset ym. monille ihmisille,niile jotka niihin uskovat vakaasti !?!
    Eli mitään objektiivisia todisteita ei jumaluudesta olle,vain subjektiivisia,kö ?!?

    Äänestä

Sinussa se tyhmyys oikein tiivistyy. Olet tyypillinen aivopesty uskovainen. Miten vitussa ihminen voi olla niin idiootti, että uskoo kaiken mitä muut höyrähtäneet ovat sinulle syöttäneet? Ota jo vihdoin järkikulta käyttöösi ja pärjää vihdoin omillasi. Jos jumala olisi olemassa, minäkin olisin jo kuollut 40 vuotta sitten syntitaakkaani ja samoin monet muut pakanat.

Äänestä
  • tyhmyyden perikuvakin tuli pitkästä aikaa palstalle.

    Äänestä

  • Enpä ole minäkään ollut aina uskovainen, mutta minkäs teet kun joudut eli saat kohdata todellisen elävän Jumalan. Vähän aikaa meni nieleskellessä, mutta eipä sitten enää voinut muuta kuin myöntää että totta se on.

    Ei näitä tekstejä minulle ole mistään syötetty, ihan olen itse joutunut etsimään ja löytämään asioita oman lukemisen, rukouksen ja ajattelun avulla. Mutta kuule, kun Jumala vapauttaa ihmisen siitä sokeudesta missä jumalattomat elävät niin väistämättä asenteet muuttuvat, asiat näkee aivan uudella tavalla, paljon selkeämmin ja kirkkaammin. Kokeile niin huomaat miten paljon muuttuu, mutta älä tyydy uskonnollisuuteen, vaan etsi todellinen elävä Jumala, joka itsensä kyllä häntä etsivälle ilmaisee.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Enpä ole minäkään ollut aina uskovainen, mutta minkäs teet kun joudut eli saat kohdata todellisen elävän Jumalan. Vähän aikaa meni nieleskellessä, mutta eipä sitten enää voinut muuta kuin myöntää että totta se on.

    Ei näitä tekstejä minulle ole mistään syötetty, ihan olen itse joutunut etsimään ja löytämään asioita oman lukemisen, rukouksen ja ajattelun avulla. Mutta kuule, kun Jumala vapauttaa ihmisen siitä sokeudesta missä jumalattomat elävät niin väistämättä asenteet muuttuvat, asiat näkee aivan uudella tavalla, paljon selkeämmin ja kirkkaammin. Kokeile niin huomaat miten paljon muuttuu, mutta älä tyydy uskonnollisuuteen, vaan etsi todellinen elävä Jumala, joka itsensä kyllä häntä etsivälle ilmaisee.

    "siitä sokeudesta missä jumalattomat elävät niin väistämättä asenteet muuttuvat, asiat näkee aivan uudella tavalla, paljon selkeämmin ja kirkkaammin"

    Kaiken sen mantran, jonka aluksi kirjoitit, olen lukenut ja kuullut tuhansia kertoja uskovilta tälläkin palstalla. Se ei kerro itsessään yhtään mitään, onpahan vain lyhyt teismin vakiokuvaus pähkinänkuoressa. Ylläoleva lause sen sijaan on mielenkiintoinen, koska se viittaa muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet ihmisen sisällä.

    Kysynkin nyt konkreettisesti, mitkä asenteesi ovat muuttuneet ja mitkä asiat näet entistä selvemmin ja kirkkaammin? Enkä tarkoita sitä, että uudelleen kuvailisit uskosi sisällön ja pyhän yhteytesi syntiä vihaavaan Jumalaasi vaan muutoksen aikaisempaan tapasi asennoitua tähän maalliseen elämääsi, koska onhan sinulla ennenkin ollut asenteita ja olet nähnyt asioita, tosin epäselvästi ja sameasti. Mikä siis on muuttunut, muu kuin se, että uskot olevasi pelastettu konkreettiselta kuolemalta?

    Äänestä

  • oplev kirjoitti:

    "siitä sokeudesta missä jumalattomat elävät niin väistämättä asenteet muuttuvat, asiat näkee aivan uudella tavalla, paljon selkeämmin ja kirkkaammin"

    Kaiken sen mantran, jonka aluksi kirjoitit, olen lukenut ja kuullut tuhansia kertoja uskovilta tälläkin palstalla. Se ei kerro itsessään yhtään mitään, onpahan vain lyhyt teismin vakiokuvaus pähkinänkuoressa. Ylläoleva lause sen sijaan on mielenkiintoinen, koska se viittaa muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet ihmisen sisällä.

    Kysynkin nyt konkreettisesti, mitkä asenteesi ovat muuttuneet ja mitkä asiat näet entistä selvemmin ja kirkkaammin? Enkä tarkoita sitä, että uudelleen kuvailisit uskosi sisällön ja pyhän yhteytesi syntiä vihaavaan Jumalaasi vaan muutoksen aikaisempaan tapasi asennoitua tähän maalliseen elämääsi, koska onhan sinulla ennenkin ollut asenteita ja olet nähnyt asioita, tosin epäselvästi ja sameasti. Mikä siis on muuttunut, muu kuin se, että uskot olevasi pelastettu konkreettiselta kuolemalta?

    Tässä jotain mitä nyt ensiksi mieleen tulee.

    Uskoon tullessa suurin muutos oli syntien anteeksisaamisesta johtuva puhdas omatunto ja halu lukea Raamattua. Raamattu tuntui ihmeelliseltä kirjalta, olin sitä aiemminkin lukenut ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta nyt vasta sen sisältö todella eli. Kertomukset tempasivat mukaansa ja ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärsin mitä luin, lukukokemus oli kuin jatkuvaa ahaa -elämystä.

    Konkreettisia esimerkkejä maallisten arvojen muutoksista:
    Suunnittelin silloin uuden auton hankintaa, mutta uskoon tultuani tajusin aivan kirkkaasti ja selkeästi ettei tarve ollut todellinen, vaan uuden auton tarkoitus olisi ollut tehdä naapurit kateelliseksi. Tämä on todellinen muutos, en ole uskoon tuloni jälkeen enää ostanut merkkituotteita merkin takia. Jotain turhamaisuutta jäi pois ja asioiden arvojärjestys muuttui todella yhdessä päivässä. Myös suhtautuminen ihmisiin muuttui, ennen oli työpaikalla osa ihmisistä kuin arvottomia olentoja ja toisaalta johtoportaassa olevia menestyjiä pidin hyvinkin tärkeinä ja merkittävinä henkilöinä. Uskoon tulon jälkeen ihmisten arvioiminen heidän ulkonäön tai aseman perusteella jäi pois ja tilalle tuli käsitys siitä, että jokainen on Jumalan rakastama ihminen ja toisaalta kukaan ihminen ei itsessään ole koskaan mitään suurta.

    Yksi erittäin konkreettinen esimerkki todellisesta muutoksesta on se, että kun itsessä tapahtui muutoksia, en enää halunnut puhua toisista selän takana, vaan halusin pyrkiä kaikessa reiluun käytökseen. Tämän vuoksi aloin kokea itseni monesti kiusaantuneeksi kaveriporukassa missä huomasin toisissa sitä ahneutta, leuhkimista, vähän ilkeämielistä juoruilua ym. asioita jotka olivat itseltä jääneet vähemmäksi. Vasta silloin käsitin itsekin miten paljon olin muuttunut, enhän ollut tarkoituksellisesti pyrkinyt muuttumaan vaan se tuli itsellekin yllätyksenä. Muutamassa viikossa kaveriporukka vaihtui, koska en enää halunnut viettää aikaa ravintolassa enkä muutenkaan halunnut hakeutua seuraan jossa tunsin usein olon jotenkin kiusaantuneeksi. Ennen olin samanlainen kuin he, nyt monet heidän tapansa tuntui suorastaan vastenmielisiltä. Tämä ei johtunut siitä, että jokin olisi syntiä eikä siksi saisi tehdä, vaan oikeasti olin kokenut jotain niin hienoa, etten enää halunnut mitään entistä. Paljon mieluummin olin kotona Raamatun äärellä ja rukouksessa kuin jossain ravintolassa.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väittää, että olisin muuttunut jotenkin paremmaksi ihmiseksi, se ei pitäisi paikkaansa. Uskoon tulon myötä kuitenkin näkee selvästi ja kirkkaasti kuinka monien asioiden taustalla ja vaikuttimena on itsekkyys ja ylpeys. Tämän huomaa ennen kaikkea itsessään ja silloin kyllä turha leuhkiminen ja toisiin halveksivasti suhtautuminen vähenee, ainakin hieman.

    Kaikki nämä esimerkit ovat hyvin vähäisiä, harmaita ja epäselviä heijastumia, ulkonaisia merkkejä siitä ihmeellisestä muutoksesta mikä ihmisen sisällä tapahtuu, kun hän vastaanottaa Jumalan Pyhän Hengen ja uudistuu sisältä aivan todellisesti. Uudestisyntyneen ihmisen mieli ei enää niin paljon askartele omassa itsessä tai tämän näkyvän maailman asioissa vaan hän Hengessä jo elää todeksi sitä mikä on maallisen elämän jälkeen luvassa.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Tässä jotain mitä nyt ensiksi mieleen tulee.

    Uskoon tullessa suurin muutos oli syntien anteeksisaamisesta johtuva puhdas omatunto ja halu lukea Raamattua. Raamattu tuntui ihmeelliseltä kirjalta, olin sitä aiemminkin lukenut ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta nyt vasta sen sisältö todella eli. Kertomukset tempasivat mukaansa ja ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärsin mitä luin, lukukokemus oli kuin jatkuvaa ahaa -elämystä.

    Konkreettisia esimerkkejä maallisten arvojen muutoksista:
    Suunnittelin silloin uuden auton hankintaa, mutta uskoon tultuani tajusin aivan kirkkaasti ja selkeästi ettei tarve ollut todellinen, vaan uuden auton tarkoitus olisi ollut tehdä naapurit kateelliseksi. Tämä on todellinen muutos, en ole uskoon tuloni jälkeen enää ostanut merkkituotteita merkin takia. Jotain turhamaisuutta jäi pois ja asioiden arvojärjestys muuttui todella yhdessä päivässä. Myös suhtautuminen ihmisiin muuttui, ennen oli työpaikalla osa ihmisistä kuin arvottomia olentoja ja toisaalta johtoportaassa olevia menestyjiä pidin hyvinkin tärkeinä ja merkittävinä henkilöinä. Uskoon tulon jälkeen ihmisten arvioiminen heidän ulkonäön tai aseman perusteella jäi pois ja tilalle tuli käsitys siitä, että jokainen on Jumalan rakastama ihminen ja toisaalta kukaan ihminen ei itsessään ole koskaan mitään suurta.

    Yksi erittäin konkreettinen esimerkki todellisesta muutoksesta on se, että kun itsessä tapahtui muutoksia, en enää halunnut puhua toisista selän takana, vaan halusin pyrkiä kaikessa reiluun käytökseen. Tämän vuoksi aloin kokea itseni monesti kiusaantuneeksi kaveriporukassa missä huomasin toisissa sitä ahneutta, leuhkimista, vähän ilkeämielistä juoruilua ym. asioita jotka olivat itseltä jääneet vähemmäksi. Vasta silloin käsitin itsekin miten paljon olin muuttunut, enhän ollut tarkoituksellisesti pyrkinyt muuttumaan vaan se tuli itsellekin yllätyksenä. Muutamassa viikossa kaveriporukka vaihtui, koska en enää halunnut viettää aikaa ravintolassa enkä muutenkaan halunnut hakeutua seuraan jossa tunsin usein olon jotenkin kiusaantuneeksi. Ennen olin samanlainen kuin he, nyt monet heidän tapansa tuntui suorastaan vastenmielisiltä. Tämä ei johtunut siitä, että jokin olisi syntiä eikä siksi saisi tehdä, vaan oikeasti olin kokenut jotain niin hienoa, etten enää halunnut mitään entistä. Paljon mieluummin olin kotona Raamatun äärellä ja rukouksessa kuin jossain ravintolassa.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väittää, että olisin muuttunut jotenkin paremmaksi ihmiseksi, se ei pitäisi paikkaansa. Uskoon tulon myötä kuitenkin näkee selvästi ja kirkkaasti kuinka monien asioiden taustalla ja vaikuttimena on itsekkyys ja ylpeys. Tämän huomaa ennen kaikkea itsessään ja silloin kyllä turha leuhkiminen ja toisiin halveksivasti suhtautuminen vähenee, ainakin hieman.

    Kaikki nämä esimerkit ovat hyvin vähäisiä, harmaita ja epäselviä heijastumia, ulkonaisia merkkejä siitä ihmeellisestä muutoksesta mikä ihmisen sisällä tapahtuu, kun hän vastaanottaa Jumalan Pyhän Hengen ja uudistuu sisältä aivan todellisesti. Uudestisyntyneen ihmisen mieli ei enää niin paljon askartele omassa itsessä tai tämän näkyvän maailman asioissa vaan hän Hengessä jo elää todeksi sitä mikä on maallisen elämän jälkeen luvassa.

    Aika tarpeettomalta se uskoontuleminen, parannuksen teko tuntuisi, jos sen seurauksena ei tulisi parempaa ihmistä, kuin mitä aikaisemmin oli. Kyllähän Jumalan hengen kosketus saa aikaan ihmisessä sen, että se ihminen _muuttuu_ paremmaksi, mutta ei välttämättä paremmaksi kuin muut ihmiset vaan paremmaksi, kuin mitä hän oli itse aikaisemmin. Joskus muutos voi olla vain sisäinen, eikä monikaan sitä huomaa ulkoisessa elämässä. Jotkut kun luonnostaan elävät suhteellisen moitteetonta elämää, nimittäin kristillisten käsitysten puitteissa, eikä silloin ulkoisille muutoksille ole tarvetta.

    On sanottu, että ainoa asia, mistä kristitty saa olla ylpeä, on Kristus. Kaikessa muussa kerskaaminen koituu omaksi tuomiokseen.

    Tekojen ja uskon suhde semsijaan on aina yhtä mielenkiintoinen. Joh 15:10 "Jos te pidätte käskyni, te pysytte rakkaudessani"

    ”Lapsukaiset älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1. Joh. 3:18

    Mark. 10:17-31. Rikas nuorukainen oli laitettu lopulta tilanteeseen, jossa hänen piti antaa pois omaisuutensa, tehdä siis ihan konkreettinen teko. Mutta rikas nuori lähti murheissaan pois. Rikkaan miehen on vaikea periä Jumalan valtakuntaa. Ihmisten täytyy tehdä tekoja, joilla he oikeasti voivat nähdä oman uskonsa, eivätkä turru omiin luuloihinsa, että heidän uskonsa on jotain erikoista.

    Alla Kolbjanin lainaama vuorisaarna sisältää myös seuraavat kohdat: Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon... Joka kuulee sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen. Jeesus tekee selvästi ymmärrettäväksi, että opetuslapsen täytyy kulkea juuri samaa tietä, kuin Hän kulki, sanoissa, teoissa ja ajatuksissa. Jeesus pyytää kantamaan oman ristinsä eikä nurisemaan sen painoa ja niitä koettelemuksia, joihin ihminen voi koitua tiellänsä. Ristin kantaminen on siis myös jotain, mitä ihmisen itse täytyy tehdä. Se mitä Jeesus lupasi, oli, että Hän rukoilee jokaisen uskovaisen puolesta, Isän edessä, jotta meidän syntimme olisivat anteeksi annetut, niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Siinähän lepää se uskovaisuuden ydin, uskossa, että vaikka me pyrimme tekemään kaiken mahdollisimman hyvin (toivottavasti!), niin emme tule täydellisiksi itsestämme ja tarvitsemme siksi vapahtajan, joka pitää meidän puoliamme Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla ja näkee uskon täyttävän sen, mihin lihallinen minä ei maanpäällä pystynyt.

    Muistelen mös Jeesuksen mainintaa; "Se, joka tekee kuten minä sanon ja teen, pelastuu."

    Teot eivät liene siis merkityksettömiä. Eivät kanssaihmisten kannalta, eivätkä ihmisen itsensä kannalta. Usko ja kaste (ylhäältä) pelastavat, mutta joka tekee Jeesuksen sanojen mukaisesti, uskoo Jeesukseen ja Kristus toimii hänessä. Se usko voi tulla vain Jumalalta, samoin kuin lopullinen kaste, joka muuttaa ihmisen atomeja myöten.

    Ympyrä sulkeutuu. Jos ihmisestä ei ole tullut parempaa, eikä ihminen ole uskossaan muuttunut, niin vaihtoehtoisesti, ennenkuin puhuisin ja kutsuisin tilannetta petokseksi ja ulkokultaisuudeksi, katsoisin kysymyksessä olevan parannuksen teko, se johon ennen kaikkea Johannes kehoitti ja jonka parannuksen merkiksi myös Johannes kastoi. Jeesuksen tulikaste on taivaallinen kaste. Siihen ymmärrän myös lähetyskäskyn viittaavan pohjimmiltaan.

    Kiitos oikein hyvistä kirjoituksista. Oikein mukavaa ja antoisaa luettavaa. Jumala tehköön sinusta aina vain paremman, täydellisen ihmisen :)

    Äänestä

  • pht kirjoitti:

    Aika tarpeettomalta se uskoontuleminen, parannuksen teko tuntuisi, jos sen seurauksena ei tulisi parempaa ihmistä, kuin mitä aikaisemmin oli. Kyllähän Jumalan hengen kosketus saa aikaan ihmisessä sen, että se ihminen _muuttuu_ paremmaksi, mutta ei välttämättä paremmaksi kuin muut ihmiset vaan paremmaksi, kuin mitä hän oli itse aikaisemmin. Joskus muutos voi olla vain sisäinen, eikä monikaan sitä huomaa ulkoisessa elämässä. Jotkut kun luonnostaan elävät suhteellisen moitteetonta elämää, nimittäin kristillisten käsitysten puitteissa, eikä silloin ulkoisille muutoksille ole tarvetta.

    On sanottu, että ainoa asia, mistä kristitty saa olla ylpeä, on Kristus. Kaikessa muussa kerskaaminen koituu omaksi tuomiokseen.

    Tekojen ja uskon suhde semsijaan on aina yhtä mielenkiintoinen. Joh 15:10 "Jos te pidätte käskyni, te pysytte rakkaudessani"

    ”Lapsukaiset älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” 1. Joh. 3:18

    Mark. 10:17-31. Rikas nuorukainen oli laitettu lopulta tilanteeseen, jossa hänen piti antaa pois omaisuutensa, tehdä siis ihan konkreettinen teko. Mutta rikas nuori lähti murheissaan pois. Rikkaan miehen on vaikea periä Jumalan valtakuntaa. Ihmisten täytyy tehdä tekoja, joilla he oikeasti voivat nähdä oman uskonsa, eivätkä turru omiin luuloihinsa, että heidän uskonsa on jotain erikoista.

    Alla Kolbjanin lainaama vuorisaarna sisältää myös seuraavat kohdat: Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee Taivaallisen Isäni tahdon... Joka kuulee sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattava ymmärtäväiseen mieheen. Jeesus tekee selvästi ymmärrettäväksi, että opetuslapsen täytyy kulkea juuri samaa tietä, kuin Hän kulki, sanoissa, teoissa ja ajatuksissa. Jeesus pyytää kantamaan oman ristinsä eikä nurisemaan sen painoa ja niitä koettelemuksia, joihin ihminen voi koitua tiellänsä. Ristin kantaminen on siis myös jotain, mitä ihmisen itse täytyy tehdä. Se mitä Jeesus lupasi, oli, että Hän rukoilee jokaisen uskovaisen puolesta, Isän edessä, jotta meidän syntimme olisivat anteeksi annetut, niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Siinähän lepää se uskovaisuuden ydin, uskossa, että vaikka me pyrimme tekemään kaiken mahdollisimman hyvin (toivottavasti!), niin emme tule täydellisiksi itsestämme ja tarvitsemme siksi vapahtajan, joka pitää meidän puoliamme Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla ja näkee uskon täyttävän sen, mihin lihallinen minä ei maanpäällä pystynyt.

    Muistelen mös Jeesuksen mainintaa; "Se, joka tekee kuten minä sanon ja teen, pelastuu."

    Teot eivät liene siis merkityksettömiä. Eivät kanssaihmisten kannalta, eivätkä ihmisen itsensä kannalta. Usko ja kaste (ylhäältä) pelastavat, mutta joka tekee Jeesuksen sanojen mukaisesti, uskoo Jeesukseen ja Kristus toimii hänessä. Se usko voi tulla vain Jumalalta, samoin kuin lopullinen kaste, joka muuttaa ihmisen atomeja myöten.

    Ympyrä sulkeutuu. Jos ihmisestä ei ole tullut parempaa, eikä ihminen ole uskossaan muuttunut, niin vaihtoehtoisesti, ennenkuin puhuisin ja kutsuisin tilannetta petokseksi ja ulkokultaisuudeksi, katsoisin kysymyksessä olevan parannuksen teko, se johon ennen kaikkea Johannes kehoitti ja jonka parannuksen merkiksi myös Johannes kastoi. Jeesuksen tulikaste on taivaallinen kaste. Siihen ymmärrän myös lähetyskäskyn viittaavan pohjimmiltaan.

    Kiitos oikein hyvistä kirjoituksista. Oikein mukavaa ja antoisaa luettavaa. Jumala tehköön sinusta aina vain paremman, täydellisen ihmisen :)

    Kiitos kommentista. Ollaan varmaan samoilla linjoilla, kuitenkin olen itse halukkaampi painottamaan kristityn vapautta. Monet ihan tosissaan luulevat, että kristittyä sitovat jotkin lait ja säädökset, että aivot täytyy kytkeä pois päältä ja alkaa elämään sääntöjen mukaan.

    Tosiasiassahan monella oma ajattelu alkaa juuri uskoon tulosta, aikaisemmin on mennyt yhteiskunnan normien mukaan muun harmaan massan seassa mutta uskoon tuleminen antaa elämälle todellisen merkityksen ja suunnan. Eihän kristitty ole velvoitettu noudattamaan lakia. Eihän kukaan kristitty tee tekoja, että pelastuisi tai että saisi siitä jotakin ansioita. Pelastus on lahja ja pelastuneet ihmiset tekevät tekoja omasta halustaan, rakkaudesta totuuteen.

    Kristikunnassa on tietysti myös nimikristittyjä, jotka eivät ole saaneet Jumalan Henkeä vaan luulottelevat olevansa uskossa ja heidän uskonsa on enemmänkin luulemista, koska eivät ole henkilökohtaisesti koskaan kohdanneet elävää Jumalaa. On myös paljon uskossaan nuoria, jotka eivät ole vielä päässeet oivaltamaan vapautta Kristuksessa, vaan ovat vielä hieman lakihenkisyyden vallassa. Siksi tahdon tuoda voimakkaasti esiin sitä, että kristitty on vapaa. Jumala vapauttaa, ei hän ketään tahdo orjuuttaa, hän antaa vapaan valinnan mutta hänen kohtaaminen muuttaa ihmisen, sytyttää sen rakkauden totuuteen.

    Koska moni uskova tästä rakkaudesta totuuteen tahtoo toimia oikein ja nauttii elämästään puhtaalla omallatunnolla, näkyy se ulospäin elämänä, johon Jumala alunperin ihmisen tarkoitti. Monet vain vetävät tästä väärät johtopäätökset ja kuvittelevat toiminnan motiivina olevan lakien ja säädösten mukaan toimimisen. Luulevat ettei kristitty enää voi nauttia elämästä, vaikka asia on juuri päinvastoin.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Kiitos kommentista. Ollaan varmaan samoilla linjoilla, kuitenkin olen itse halukkaampi painottamaan kristityn vapautta. Monet ihan tosissaan luulevat, että kristittyä sitovat jotkin lait ja säädökset, että aivot täytyy kytkeä pois päältä ja alkaa elämään sääntöjen mukaan.

    Tosiasiassahan monella oma ajattelu alkaa juuri uskoon tulosta, aikaisemmin on mennyt yhteiskunnan normien mukaan muun harmaan massan seassa mutta uskoon tuleminen antaa elämälle todellisen merkityksen ja suunnan. Eihän kristitty ole velvoitettu noudattamaan lakia. Eihän kukaan kristitty tee tekoja, että pelastuisi tai että saisi siitä jotakin ansioita. Pelastus on lahja ja pelastuneet ihmiset tekevät tekoja omasta halustaan, rakkaudesta totuuteen.

    Kristikunnassa on tietysti myös nimikristittyjä, jotka eivät ole saaneet Jumalan Henkeä vaan luulottelevat olevansa uskossa ja heidän uskonsa on enemmänkin luulemista, koska eivät ole henkilökohtaisesti koskaan kohdanneet elävää Jumalaa. On myös paljon uskossaan nuoria, jotka eivät ole vielä päässeet oivaltamaan vapautta Kristuksessa, vaan ovat vielä hieman lakihenkisyyden vallassa. Siksi tahdon tuoda voimakkaasti esiin sitä, että kristitty on vapaa. Jumala vapauttaa, ei hän ketään tahdo orjuuttaa, hän antaa vapaan valinnan mutta hänen kohtaaminen muuttaa ihmisen, sytyttää sen rakkauden totuuteen.

    Koska moni uskova tästä rakkaudesta totuuteen tahtoo toimia oikein ja nauttii elämästään puhtaalla omallatunnolla, näkyy se ulospäin elämänä, johon Jumala alunperin ihmisen tarkoitti. Monet vain vetävät tästä väärät johtopäätökset ja kuvittelevat toiminnan motiivina olevan lakien ja säädösten mukaan toimimisen. Luulevat ettei kristitty enää voi nauttia elämästä, vaikka asia on juuri päinvastoin.

    Niin, tosiaankin joku on vielä lain alla, mutta uskoakseni kristityn vapaus on siinä, että hän vapaaehtoisesti noudattaa Jumalan valtakunnan lakeja ja säädöksiä. Riippuen nyt siitä, kuinka pitkään henkilö on harjoittanut uskonnollista elämäänsä, alkaa myös vaikutukset noiden lakien noudattamisen suhteen näkymään ja tuntumaan. Aluksi maallinen ihminen tunsi vetoa enemmän maallisiin asioihin. Sitten hengen valosta osansa saanut tahtoo tehdä parannuksen, ja samalla tavalla kuin maan vetovoima perustuu tapoihin ja toistoihin, samoin myös taivaan vetovoima perustuu siihen, että jaksaa luottaa hengen voimaan ja toistaa elämässään niitä elämänohjeita, joita Jeesus opetuslapsilleen antoi.

    Laki usein ymmäretään juuri vapautensa riistämiseksi, mutta samoin kuin meillä on maallinen laki, jonka on tarkoitus tehdä ihmisistä yhdenveroisia, oikeudenmukaisia ja vapaita peloista ja vaaroista, niin samalla tavalla taivaan laki ymmärtääkseni kasvattaa ihmistä kohti vapautta. Laki muuttuu elämäntavaksi, tuoreeksi jokapäiväiseksi iloksi.

    Ennen kristittyjä kritisoitiin juuri siitä, että he olivat tiukkapipoisia "nautinnoista" kieltäytyjiä, tänäpäivänä alkaa vaaka kallistumaan sille puolelle, että juuri liberaaleja ja vapaan katsontakannan ottajia morkataan eniten. Ei ole kristitty enää ateistinkaan mielestä, jos ei pysty täyttämään jokaista Jeesuksen neuvoa. Maailmanajat ja näkemykset vaihtelevat.

    Paavali mainitsi, että 'kaikki on kristitylle sallittua, mutta kaikki EI ole rakentavaa.' Ehkä siinä on ytimekkäästi sanottu se, millainen asenne kristityllä pitäisi olla elämän tarjoamiin tilanteisiin. Meillä on vapaus valita se kaikkein parhain. Ja kukapa ei nauttisi sitten kaikkein suurimman ilon, kukkaansa puhjenneen ristin juurella? Taivasten valtakunnan lakien noudattamisessa on ihmisen onni ja autuus sekä vapaus. Nimittäin silloin kun niitä ei enää tarvitse noudattaa, vaan ne ovat ihmiselle sisäänhengitetty henki ja kaikki elämä.

    On eri asia siis olla lakien orja kuin samojen lakien noudattaja, mutta Jumalan palvelija.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Tässä jotain mitä nyt ensiksi mieleen tulee.

    Uskoon tullessa suurin muutos oli syntien anteeksisaamisesta johtuva puhdas omatunto ja halu lukea Raamattua. Raamattu tuntui ihmeelliseltä kirjalta, olin sitä aiemminkin lukenut ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta nyt vasta sen sisältö todella eli. Kertomukset tempasivat mukaansa ja ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärsin mitä luin, lukukokemus oli kuin jatkuvaa ahaa -elämystä.

    Konkreettisia esimerkkejä maallisten arvojen muutoksista:
    Suunnittelin silloin uuden auton hankintaa, mutta uskoon tultuani tajusin aivan kirkkaasti ja selkeästi ettei tarve ollut todellinen, vaan uuden auton tarkoitus olisi ollut tehdä naapurit kateelliseksi. Tämä on todellinen muutos, en ole uskoon tuloni jälkeen enää ostanut merkkituotteita merkin takia. Jotain turhamaisuutta jäi pois ja asioiden arvojärjestys muuttui todella yhdessä päivässä. Myös suhtautuminen ihmisiin muuttui, ennen oli työpaikalla osa ihmisistä kuin arvottomia olentoja ja toisaalta johtoportaassa olevia menestyjiä pidin hyvinkin tärkeinä ja merkittävinä henkilöinä. Uskoon tulon jälkeen ihmisten arvioiminen heidän ulkonäön tai aseman perusteella jäi pois ja tilalle tuli käsitys siitä, että jokainen on Jumalan rakastama ihminen ja toisaalta kukaan ihminen ei itsessään ole koskaan mitään suurta.

    Yksi erittäin konkreettinen esimerkki todellisesta muutoksesta on se, että kun itsessä tapahtui muutoksia, en enää halunnut puhua toisista selän takana, vaan halusin pyrkiä kaikessa reiluun käytökseen. Tämän vuoksi aloin kokea itseni monesti kiusaantuneeksi kaveriporukassa missä huomasin toisissa sitä ahneutta, leuhkimista, vähän ilkeämielistä juoruilua ym. asioita jotka olivat itseltä jääneet vähemmäksi. Vasta silloin käsitin itsekin miten paljon olin muuttunut, enhän ollut tarkoituksellisesti pyrkinyt muuttumaan vaan se tuli itsellekin yllätyksenä. Muutamassa viikossa kaveriporukka vaihtui, koska en enää halunnut viettää aikaa ravintolassa enkä muutenkaan halunnut hakeutua seuraan jossa tunsin usein olon jotenkin kiusaantuneeksi. Ennen olin samanlainen kuin he, nyt monet heidän tapansa tuntui suorastaan vastenmielisiltä. Tämä ei johtunut siitä, että jokin olisi syntiä eikä siksi saisi tehdä, vaan oikeasti olin kokenut jotain niin hienoa, etten enää halunnut mitään entistä. Paljon mieluummin olin kotona Raamatun äärellä ja rukouksessa kuin jossain ravintolassa.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väittää, että olisin muuttunut jotenkin paremmaksi ihmiseksi, se ei pitäisi paikkaansa. Uskoon tulon myötä kuitenkin näkee selvästi ja kirkkaasti kuinka monien asioiden taustalla ja vaikuttimena on itsekkyys ja ylpeys. Tämän huomaa ennen kaikkea itsessään ja silloin kyllä turha leuhkiminen ja toisiin halveksivasti suhtautuminen vähenee, ainakin hieman.

    Kaikki nämä esimerkit ovat hyvin vähäisiä, harmaita ja epäselviä heijastumia, ulkonaisia merkkejä siitä ihmeellisestä muutoksesta mikä ihmisen sisällä tapahtuu, kun hän vastaanottaa Jumalan Pyhän Hengen ja uudistuu sisältä aivan todellisesti. Uudestisyntyneen ihmisen mieli ei enää niin paljon askartele omassa itsessä tai tämän näkyvän maailman asioissa vaan hän Hengessä jo elää todeksi sitä mikä on maallisen elämän jälkeen luvassa.

    Nuo esittämäsi muutokset osoittavat, että ennen olit itsekäs ja nyt olet alkanut välittää muistakin ihmisistä.

    Se kuitenkaan ei ole kristinuskon ainoa oikeus, nimittäin minulla on samat muiden ihmisten kunnioittamista koskevat arvot. Elämänohjeenihan on: "Jos et vahingoita, tee mitä tahdot".

    Hyvä, jos uskontosi sai sinussa muutoksen parempaan. Itse en tarvinnut siihen uskontoa, olin ymmärtänyt nuo asiat jo lapsesta lähtien.

    -wicca

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Kiitos kommentista. Ollaan varmaan samoilla linjoilla, kuitenkin olen itse halukkaampi painottamaan kristityn vapautta. Monet ihan tosissaan luulevat, että kristittyä sitovat jotkin lait ja säädökset, että aivot täytyy kytkeä pois päältä ja alkaa elämään sääntöjen mukaan.

    Tosiasiassahan monella oma ajattelu alkaa juuri uskoon tulosta, aikaisemmin on mennyt yhteiskunnan normien mukaan muun harmaan massan seassa mutta uskoon tuleminen antaa elämälle todellisen merkityksen ja suunnan. Eihän kristitty ole velvoitettu noudattamaan lakia. Eihän kukaan kristitty tee tekoja, että pelastuisi tai että saisi siitä jotakin ansioita. Pelastus on lahja ja pelastuneet ihmiset tekevät tekoja omasta halustaan, rakkaudesta totuuteen.

    Kristikunnassa on tietysti myös nimikristittyjä, jotka eivät ole saaneet Jumalan Henkeä vaan luulottelevat olevansa uskossa ja heidän uskonsa on enemmänkin luulemista, koska eivät ole henkilökohtaisesti koskaan kohdanneet elävää Jumalaa. On myös paljon uskossaan nuoria, jotka eivät ole vielä päässeet oivaltamaan vapautta Kristuksessa, vaan ovat vielä hieman lakihenkisyyden vallassa. Siksi tahdon tuoda voimakkaasti esiin sitä, että kristitty on vapaa. Jumala vapauttaa, ei hän ketään tahdo orjuuttaa, hän antaa vapaan valinnan mutta hänen kohtaaminen muuttaa ihmisen, sytyttää sen rakkauden totuuteen.

    Koska moni uskova tästä rakkaudesta totuuteen tahtoo toimia oikein ja nauttii elämästään puhtaalla omallatunnolla, näkyy se ulospäin elämänä, johon Jumala alunperin ihmisen tarkoitti. Monet vain vetävät tästä väärät johtopäätökset ja kuvittelevat toiminnan motiivina olevan lakien ja säädösten mukaan toimimisen. Luulevat ettei kristitty enää voi nauttia elämästä, vaikka asia on juuri päinvastoin.

    >Monet ihan tosissaan luulevat, että kristittyä sitovat jotkin lait ja säädökset, että aivot täytyy kytkeä pois päältä ja alkaa elämään sääntöjen mukaan.

    ..jos et toimikkaan "raamatullisesti" niin kyllä paheksutaan. Ja oikein porukalla. Nähty on.

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    Nuo esittämäsi muutokset osoittavat, että ennen olit itsekäs ja nyt olet alkanut välittää muistakin ihmisistä.

    Se kuitenkaan ei ole kristinuskon ainoa oikeus, nimittäin minulla on samat muiden ihmisten kunnioittamista koskevat arvot. Elämänohjeenihan on: "Jos et vahingoita, tee mitä tahdot".

    Hyvä, jos uskontosi sai sinussa muutoksen parempaan. Itse en tarvinnut siihen uskontoa, olin ymmärtänyt nuo asiat jo lapsesta lähtien.

    -wicca

    aika monet heistä unohtavat silti olla vahingoittamatta itseään. Kokemuksia tuttavapiiristä. Kristitylle ei vielä riitä elämänohje, jonka mainitsit, vaikka onhan se totta, että se on oikein hyvä alku.

    Äänestä

  • pht kirjoitti:

    aika monet heistä unohtavat silti olla vahingoittamatta itseään. Kokemuksia tuttavapiiristä. Kristitylle ei vielä riitä elämänohje, jonka mainitsit, vaikka onhan se totta, että se on oikein hyvä alku.

    ..onkin ohje eikä laki. "Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita" koskee myös itsensä vahingoittamista. En saa vahingoittaa itseäni, koska silloin loukkaan jälleen kerran koko universumia, sillä kaikki liittyy kaikkeen. Lisäksi uskon,että "kaikki mitä teen palaa minulle takaisin". Se voi tulla vaikka seuraavassa elämässäkin, jos ei tässä, mutta haittaa siitä on.

    Niin, joo ja ennenkuin joku älähtää, niin wiccoilla ei ole mitään kastijärjestelmää, eikä kärsiviä ihmisiä rangaista perustelemalla "karman lailla".

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    ..onkin ohje eikä laki. "Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita" koskee myös itsensä vahingoittamista. En saa vahingoittaa itseäni, koska silloin loukkaan jälleen kerran koko universumia, sillä kaikki liittyy kaikkeen. Lisäksi uskon,että "kaikki mitä teen palaa minulle takaisin". Se voi tulla vaikka seuraavassa elämässäkin, jos ei tässä, mutta haittaa siitä on.

    Niin, joo ja ennenkuin joku älähtää, niin wiccoilla ei ole mitään kastijärjestelmää, eikä kärsiviä ihmisiä rangaista perustelemalla "karman lailla".

    Niin, miten se nyt menikään? "Kaikki mitä teen palaa minulle takaisin", et kuitenkaan käyttänyt karma-käsitettä vaikkakin kerroit uskovasi että kärsimykset ovat seurausta aikaisemmasta toiminnasta. Karma nimenomaan tarkoittaa tietoisesti tehtyä tekoa tai toimintaa. Käsitteitähän nämä tietysti ovat mutta oletko perehtynyt asiaan miten tämä "syy ja seuraus" ymmärretään wiccalaisuudessa, ilmeisesti jonkin ulkoisen olennon kautta? Selailin tuota omistamaani Margot Adlerin teosta 'drawing down the moon', mutten ainakaan näin nopeasti löytänyt vastausta.

    Hmm.. kieltämättä menee vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, keskustelua vois varmaan käydä laajemmin muissa yhteyksissä.

    Äänestä

  • Bardon kirjoitti:

    Niin, miten se nyt menikään? "Kaikki mitä teen palaa minulle takaisin", et kuitenkaan käyttänyt karma-käsitettä vaikkakin kerroit uskovasi että kärsimykset ovat seurausta aikaisemmasta toiminnasta. Karma nimenomaan tarkoittaa tietoisesti tehtyä tekoa tai toimintaa. Käsitteitähän nämä tietysti ovat mutta oletko perehtynyt asiaan miten tämä "syy ja seuraus" ymmärretään wiccalaisuudessa, ilmeisesti jonkin ulkoisen olennon kautta? Selailin tuota omistamaani Margot Adlerin teosta 'drawing down the moon', mutten ainakaan näin nopeasti löytänyt vastausta.

    Hmm.. kieltämättä menee vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, keskustelua vois varmaan käydä laajemmin muissa yhteyksissä.

    >Käsitteitähän nämä tietysti ovat mutta oletko perehtynyt asiaan miten tämä "syy ja seuraus" ymmärretään wiccalaisuudessa, ilmeisesti jonkin ulkoisen olennon kautta?

    Ei minkään ulkoisen olennon kautta, vaan maailmankaikkeuden. Kaikki maailmankaikkeudessa on energiatasolla kytköksissä toisiinsa. Syntyy ketjureaktio, joka leviää koko maailmankaikkeuteen ja jossain vaiheessa kiertää kehän tavoin lähettäjälle itselleen takaisin.

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    >Käsitteitähän nämä tietysti ovat mutta oletko perehtynyt asiaan miten tämä "syy ja seuraus" ymmärretään wiccalaisuudessa, ilmeisesti jonkin ulkoisen olennon kautta?

    Ei minkään ulkoisen olennon kautta, vaan maailmankaikkeuden. Kaikki maailmankaikkeudessa on energiatasolla kytköksissä toisiinsa. Syntyy ketjureaktio, joka leviää koko maailmankaikkeuteen ja jossain vaiheessa kiertää kehän tavoin lähettäjälle itselleen takaisin.

    asiallisesta ja ytimekkäästä vastauksesta. Nyt minä tietysti jään pohtimaan tätä lähettäjän itse-olemusta suhteessa universaalisen kaikki-energiaan... eli siis tässä tapauksessa teon täytyisi itsessään omistaa jokin muisti ja ominaisuus miten siitä myöhemmin muodostuu seuraamus Itse-tekijälle. Niin tai näin, lienemme yhtämieltä siitä että meissä "itsessämme" täytyy olla jotain mikä on kaikenaikaa sidoksissa tuohon teon aiheuttamaan energia-olentoon?

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    ..onkin ohje eikä laki. "Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita" koskee myös itsensä vahingoittamista. En saa vahingoittaa itseäni, koska silloin loukkaan jälleen kerran koko universumia, sillä kaikki liittyy kaikkeen. Lisäksi uskon,että "kaikki mitä teen palaa minulle takaisin". Se voi tulla vaikka seuraavassa elämässäkin, jos ei tässä, mutta haittaa siitä on.

    Niin, joo ja ennenkuin joku älähtää, niin wiccoilla ei ole mitään kastijärjestelmää, eikä kärsiviä ihmisiä rangaista perustelemalla "karman lailla".

    mitä pahaa karmanlaissa on? Sehän tarkoittaa ainakin osaksi sitä, mitä itsekin snaoit

    >>"kaikki mitä teen palaa minulle takaisin".

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Tässä jotain mitä nyt ensiksi mieleen tulee.

    Uskoon tullessa suurin muutos oli syntien anteeksisaamisesta johtuva puhdas omatunto ja halu lukea Raamattua. Raamattu tuntui ihmeelliseltä kirjalta, olin sitä aiemminkin lukenut ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta nyt vasta sen sisältö todella eli. Kertomukset tempasivat mukaansa ja ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärsin mitä luin, lukukokemus oli kuin jatkuvaa ahaa -elämystä.

    Konkreettisia esimerkkejä maallisten arvojen muutoksista:
    Suunnittelin silloin uuden auton hankintaa, mutta uskoon tultuani tajusin aivan kirkkaasti ja selkeästi ettei tarve ollut todellinen, vaan uuden auton tarkoitus olisi ollut tehdä naapurit kateelliseksi. Tämä on todellinen muutos, en ole uskoon tuloni jälkeen enää ostanut merkkituotteita merkin takia. Jotain turhamaisuutta jäi pois ja asioiden arvojärjestys muuttui todella yhdessä päivässä. Myös suhtautuminen ihmisiin muuttui, ennen oli työpaikalla osa ihmisistä kuin arvottomia olentoja ja toisaalta johtoportaassa olevia menestyjiä pidin hyvinkin tärkeinä ja merkittävinä henkilöinä. Uskoon tulon jälkeen ihmisten arvioiminen heidän ulkonäön tai aseman perusteella jäi pois ja tilalle tuli käsitys siitä, että jokainen on Jumalan rakastama ihminen ja toisaalta kukaan ihminen ei itsessään ole koskaan mitään suurta.

    Yksi erittäin konkreettinen esimerkki todellisesta muutoksesta on se, että kun itsessä tapahtui muutoksia, en enää halunnut puhua toisista selän takana, vaan halusin pyrkiä kaikessa reiluun käytökseen. Tämän vuoksi aloin kokea itseni monesti kiusaantuneeksi kaveriporukassa missä huomasin toisissa sitä ahneutta, leuhkimista, vähän ilkeämielistä juoruilua ym. asioita jotka olivat itseltä jääneet vähemmäksi. Vasta silloin käsitin itsekin miten paljon olin muuttunut, enhän ollut tarkoituksellisesti pyrkinyt muuttumaan vaan se tuli itsellekin yllätyksenä. Muutamassa viikossa kaveriporukka vaihtui, koska en enää halunnut viettää aikaa ravintolassa enkä muutenkaan halunnut hakeutua seuraan jossa tunsin usein olon jotenkin kiusaantuneeksi. Ennen olin samanlainen kuin he, nyt monet heidän tapansa tuntui suorastaan vastenmielisiltä. Tämä ei johtunut siitä, että jokin olisi syntiä eikä siksi saisi tehdä, vaan oikeasti olin kokenut jotain niin hienoa, etten enää halunnut mitään entistä. Paljon mieluummin olin kotona Raamatun äärellä ja rukouksessa kuin jossain ravintolassa.

    Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole väittää, että olisin muuttunut jotenkin paremmaksi ihmiseksi, se ei pitäisi paikkaansa. Uskoon tulon myötä kuitenkin näkee selvästi ja kirkkaasti kuinka monien asioiden taustalla ja vaikuttimena on itsekkyys ja ylpeys. Tämän huomaa ennen kaikkea itsessään ja silloin kyllä turha leuhkiminen ja toisiin halveksivasti suhtautuminen vähenee, ainakin hieman.

    Kaikki nämä esimerkit ovat hyvin vähäisiä, harmaita ja epäselviä heijastumia, ulkonaisia merkkejä siitä ihmeellisestä muutoksesta mikä ihmisen sisällä tapahtuu, kun hän vastaanottaa Jumalan Pyhän Hengen ja uudistuu sisältä aivan todellisesti. Uudestisyntyneen ihmisen mieli ei enää niin paljon askartele omassa itsessä tai tämän näkyvän maailman asioissa vaan hän Hengessä jo elää todeksi sitä mikä on maallisen elämän jälkeen luvassa.

    Minun täytyy sanoa, että viestisi keskiosa ilahdutti minua kovin. Olen aina puolustanut uskoa sen vuoksi, että minusta se parhaimillaan on juuri sitä, että ihmisen arvomaailma saa sellaisen sisällön, jota näissä kappaleissa kuvasit. Itse arvostan tällaista etiikka kovin suuresti ja olen tälläkin palstalla aikoinaan pohtinut, mikä saa ihmisen oivaltamaan nämä asiat, jos näitä arvoja edustamassa ei olisi uskovia ihmisiä, sitä maan suolaa, joka näiden asioiden pohtimista pitää esillä. Samalla minua ärsyttää se, että uskoon kytketään niin paljon epätervettä höyryämistä ja liturgiaa, jota minun käsittääkseni ainakin Jeesus evakeliumien mukaan kovasti vastusti jopa kapinallisuuteen asti. En tässä nyt tarkoita kirkkoa ja seurakuntia, minusta on päivänselvää, että samanmieliset ihmiset kokoontuvat yhteen ja toimivat organisoidusti.

    Itselleni on kuitenkin aina ollut vaikea ymmärtää sitä, jota uskovaiset itse pitävät uskonsa ytimenä ja johon sinäkin kirjoituksesi päätit eli toivoa ikuisesta paremmasta elämästä. Minusta ei välttämättä sitä tarvita, jotta näkisi asiat uudessa valossa ja kirkkaammin. Minusta riittää se, että oivaltaa näiden arvojen olevan ainoita, jotka tekevät tämän maailman ja sen ihmisten elämän paremmaksi.

    Äänestä

  • oplev kirjoitti:

    Minun täytyy sanoa, että viestisi keskiosa ilahdutti minua kovin. Olen aina puolustanut uskoa sen vuoksi, että minusta se parhaimillaan on juuri sitä, että ihmisen arvomaailma saa sellaisen sisällön, jota näissä kappaleissa kuvasit. Itse arvostan tällaista etiikka kovin suuresti ja olen tälläkin palstalla aikoinaan pohtinut, mikä saa ihmisen oivaltamaan nämä asiat, jos näitä arvoja edustamassa ei olisi uskovia ihmisiä, sitä maan suolaa, joka näiden asioiden pohtimista pitää esillä. Samalla minua ärsyttää se, että uskoon kytketään niin paljon epätervettä höyryämistä ja liturgiaa, jota minun käsittääkseni ainakin Jeesus evakeliumien mukaan kovasti vastusti jopa kapinallisuuteen asti. En tässä nyt tarkoita kirkkoa ja seurakuntia, minusta on päivänselvää, että samanmieliset ihmiset kokoontuvat yhteen ja toimivat organisoidusti.

    Itselleni on kuitenkin aina ollut vaikea ymmärtää sitä, jota uskovaiset itse pitävät uskonsa ytimenä ja johon sinäkin kirjoituksesi päätit eli toivoa ikuisesta paremmasta elämästä. Minusta ei välttämättä sitä tarvita, jotta näkisi asiat uudessa valossa ja kirkkaammin. Minusta riittää se, että oivaltaa näiden arvojen olevan ainoita, jotka tekevät tämän maailman ja sen ihmisten elämän paremmaksi.

    Niin, meillä uskovilla on ongelmia asian esille tuomisessa. Usein me käytämme kieltä, jota monien on vaikea ymmärtää ja puhumme asioista, kuten mainitsemasi Taivaskaipuu, joita ei läheskään kaikki voi käsittää samalla tavalla. Monet asiat on itsekin saanut oivaltaa vasta monien vuosien uskon taipaleen aikana, mutta niitä on silti herkästi tuomassa esiin ja odottaa, että toiset ilman muuta ne ymmärtävät. Ajatusmallit ja asenteet on muuttuneet niin paljon uskossa elettyjen vuosien aikana, että tuskin enää muistaa miten asiat pitäisi esittää varsinkin ei –uskovien kanssa keskusteltaessa (en viittaa nyt sinuun, vaan kirjoitan asiasta yleensä).

    Mutta kuitenkin koko sen ajan, uskoontulosta tähän hetkeen asti, on ollut kaikkein ihmeellisintä elää Jumalan johdatuksessa. Nähdä hänen voimansa suurissa asioissa ja liikuttua hänen huolenpidostaan aivan vähäisissäkin inhimillisissä tarpeissa. Aina Jumala on johdattanut asiat niin hienolla tavalla, etten itse olisi osannut kuvitellakaan ja aina hän on ottanut huomioon minun ainutlaatuisuuteni kaikki vahvuuteni, heikkouteni ja vajavuuteni, eikä ole vaatinut liikaa.

    Elämä Jumalan johdatuksessa on todellinen seikkailu, josta ei ihmeellisiä rukousvastauksia ja suoranaisia ihmeitäkään puutu. Paljon siihen kuuluu myös vaikeita aikoja, monenlaisia koettelemuksia mutta kaikki ne jaksaa, kun koko ajan itse Kaikkivaltias Pyhä Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, elämän ja kuoleman Herra kulkee minun, ihan tavallisen ihmisen kanssa. Tämä kaikki on Jeesuksen Kristuksen ansiota, josta osalliseksi ihminen pääsee ottaessaan hänet vastaan. Pitäisihän tämäkin muistaa, eikä aina vaan kaivata sinne Taivaaseen.

    Äänestä

  • pht kirjoitti:

    mitä pahaa karmanlaissa on? Sehän tarkoittaa ainakin osaksi sitä, mitä itsekin snaoit

    >>"kaikki mitä teen palaa minulle takaisin".

    Jos syntyi kärsimään, niin se ei tarkoita, että aina ja ikuisesti pitäisi kärsiä, tai että muilla olisi oikeus "rangaista". Kukaan toinen ihminen ei tiedä, mitä toiselle edellisessä elämässä on tapahtunut, joten kukaan ei ole siitä oikeudellinen rankaisemaan. Elämä on kuitenkin tärkein. Elämä ja sen kunnioittaminen. "Tee mitä tahdot kunhan et vahingoita".

    My humble opinion.

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    Jos syntyi kärsimään, niin se ei tarkoita, että aina ja ikuisesti pitäisi kärsiä, tai että muilla olisi oikeus "rangaista". Kukaan toinen ihminen ei tiedä, mitä toiselle edellisessä elämässä on tapahtunut, joten kukaan ei ole siitä oikeudellinen rankaisemaan. Elämä on kuitenkin tärkein. Elämä ja sen kunnioittaminen. "Tee mitä tahdot kunhan et vahingoita".

    My humble opinion.

    ei elämän tarvitse olla itselle kärsimystä tietenkään, vielä vähemmän se oikeuttaa aiheuttamaan kärsimystä muille. Mutta itseaiheuteutta tai ei, kärsimyksestä tuskin kukaan pääsee irti kokonaan tässä maailmassa.

    Mutta, jos kukaan ei tiedä, mitä toiselle/itselle on tapahtunut spekuloidussa edellisessä elämässä, niin miten kukaan voi tietää, onko sellaisia edellisiä elämiä edes olemassa?

    Äänestä

  • pht kirjoitti:

    ei elämän tarvitse olla itselle kärsimystä tietenkään, vielä vähemmän se oikeuttaa aiheuttamaan kärsimystä muille. Mutta itseaiheuteutta tai ei, kärsimyksestä tuskin kukaan pääsee irti kokonaan tässä maailmassa.

    Mutta, jos kukaan ei tiedä, mitä toiselle/itselle on tapahtunut spekuloidussa edellisessä elämässä, niin miten kukaan voi tietää, onko sellaisia edellisiä elämiä edes olemassa?

    ...että ei tiedä mitä toiselle on tapahtunut. Itsestään sensijaan voi ottaa selvää (jos haluaa). Niin ja tuostakin sen verran, että mitään kleopatra-tarinoita minäkään en niele ;).

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    ...että ei tiedä mitä toiselle on tapahtunut. Itsestään sensijaan voi ottaa selvää (jos haluaa). Niin ja tuostakin sen verran, että mitään kleopatra-tarinoita minäkään en niele ;).

    nimittäin siitä, etteikö toisista voisi tietää, mutta kullakin omanlainen uskonsa. Hauskaa tosiaankin on se, että aika harva on ollut mikään tavallinen ihminen edellisissä elämissä, vaan kyllähän ne on juuri niitä kleopatroja ja muita kuninkaita, mahtimiehiä ja -naisia tupanneet olemaan. Ja sitten kun kymmenen ihmistä sattuu väittämään, että ovat olleet se yksi ja sama Artturi ;)

    Äänestä

  • pht kirjoitti:

    nimittäin siitä, etteikö toisista voisi tietää, mutta kullakin omanlainen uskonsa. Hauskaa tosiaankin on se, että aika harva on ollut mikään tavallinen ihminen edellisissä elämissä, vaan kyllähän ne on juuri niitä kleopatroja ja muita kuninkaita, mahtimiehiä ja -naisia tupanneet olemaan. Ja sitten kun kymmenen ihmistä sattuu väittämään, että ovat olleet se yksi ja sama Artturi ;)

    Siksi mietinkin tarkkaan ketä uskoa (kuuntelen sisäistä ääntäni)..

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Niin, meillä uskovilla on ongelmia asian esille tuomisessa. Usein me käytämme kieltä, jota monien on vaikea ymmärtää ja puhumme asioista, kuten mainitsemasi Taivaskaipuu, joita ei läheskään kaikki voi käsittää samalla tavalla. Monet asiat on itsekin saanut oivaltaa vasta monien vuosien uskon taipaleen aikana, mutta niitä on silti herkästi tuomassa esiin ja odottaa, että toiset ilman muuta ne ymmärtävät. Ajatusmallit ja asenteet on muuttuneet niin paljon uskossa elettyjen vuosien aikana, että tuskin enää muistaa miten asiat pitäisi esittää varsinkin ei –uskovien kanssa keskusteltaessa (en viittaa nyt sinuun, vaan kirjoitan asiasta yleensä).

    Mutta kuitenkin koko sen ajan, uskoontulosta tähän hetkeen asti, on ollut kaikkein ihmeellisintä elää Jumalan johdatuksessa. Nähdä hänen voimansa suurissa asioissa ja liikuttua hänen huolenpidostaan aivan vähäisissäkin inhimillisissä tarpeissa. Aina Jumala on johdattanut asiat niin hienolla tavalla, etten itse olisi osannut kuvitellakaan ja aina hän on ottanut huomioon minun ainutlaatuisuuteni kaikki vahvuuteni, heikkouteni ja vajavuuteni, eikä ole vaatinut liikaa.

    Elämä Jumalan johdatuksessa on todellinen seikkailu, josta ei ihmeellisiä rukousvastauksia ja suoranaisia ihmeitäkään puutu. Paljon siihen kuuluu myös vaikeita aikoja, monenlaisia koettelemuksia mutta kaikki ne jaksaa, kun koko ajan itse Kaikkivaltias Pyhä Jumala, maailmankaikkeuden Luoja, elämän ja kuoleman Herra kulkee minun, ihan tavallisen ihmisen kanssa. Tämä kaikki on Jeesuksen Kristuksen ansiota, josta osalliseksi ihminen pääsee ottaessaan hänet vastaan. Pitäisihän tämäkin muistaa, eikä aina vaan kaivata sinne Taivaaseen.

    "Niin, meillä uskovilla on ongelmia asian esille tuomisessa. Usein me käytämme kieltä, jota monien on vaikea ymmärtää ja puhumme asioista, kuten mainitsemasi Taivaskaipuu, joita ei läheskään kaikki voi käsittää samalla tavalla."

    No, iloni ei sitten ollut pitkäaikainen.

    Jotain psykologisesti arveluttavaa on siinä, että ihminen hakeutuu seuraan, jonka käsitemaailma ja terminologia on niin erikoista, ettei se ole enää muiden ihmisten ymmärrettävissä. Olen tässä lueskellut palstan osoioita ja törmännyt siellä kirjoituksiisi, joissa todistelet olevaista olemattomaksi ja päinvastoin ja sanot muun muassa:

    "Puhun nyt elävästä uskosta Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Siis en puhu uskonnollisuudesta, jonka liturgiat ja kaavat kyllä pystyy viemään läpi ilman elävää suhdetta todelliseen Jumalaan, siihen ei vaadita Jumalan kohtaamista että osaa kävellä ehtoollispöytään. Nämä on tärkeää erottaa, elävä usko ja uskonnollisuus eli muotojumalisuus."

    Tämän oudonpaa jargongia minä en osaa kuvitella, sitä käyttävät lahkolaiset internetissä palstalla toiseen, kirjoituksesat kolmanteen, päivästä päivään, vuodesta toiseen. Heitä ymmärtää vain toinen samanlainen, taivaskaipuu on käsittämätön asia normaali-ihmiselle. Minusta puolusteluksi ei käy, että teillä on 'se jokin', Jeesuskin puhui ihan ymmärrettävästi paitsi silloin, kun hän puhui taivaallisesta isästään. Yksinkertaiset ihmiset eivät käsittäneet silloinkaan mitä hän puhui vaan mystifioivat tämän vertauksen ja tätä väärinymmärryksen perintöä tämä käyttämäsi mantra on tulvillaan.

    Itse pidän tällaista uskoa jonkinlaisena itsesuggestiivisena pakkomielteenä, minusta juuri nämä ehtoollispöytään kävelijät ovat niitä, joita minä pidän tosiuskovina: itseään ylentämättöminä arkipäivän vaeltajina, sitkeitä etsijöitä, joiden elämisessä näkyy ne asenteet, joita minä edellä ihastelin, ja jotka käyvät kirkossa hakemassa lisävahvitusta näille asenteilleen, elääkseen elämäänsä eteenpäin hyvän mahdollisuuksiin uskoen ja niitä parhaansa mukaan edistääkseen.

    Miksiköhän Jaakko V:llä ,Iiwarilla ja poikasella ei näytä olevan ollenkaan tällaisia hallusinatoorisia ja suggestiivisia tarpeita ja kokemuksia, vaikka hekin uskovat elämään kuoleman jälkeen ja näyttävät todella sisäistäneet sen, mitä kristinusko? Heillä ei näytä myöskään olevan tarvetta esiintyä oikeudenmukaisena tuomarina ja totuuden tuntijana kaikissa mahdollisissa asioissa ja pitää Raamatun joka jaetta kuolemattomana totuutena ikäänkuin kaikki kaatuisi yhden pilkun väärästä paikasta.

    Jos sinä olet oikeassa, minun täytyy perua puheeni. Se onkin juuri uskonnollisuus, jota minä ihailen ja jonka katoamista maailmasta pidän pahana asiana. Meidän on kuitenkin oltava täällä maailmassa ja maailmasta, vaikka lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän korskeutta tuleekin kaikin tavoin välttää.

    Äänestä

  • oplev kirjoitti:

    "Niin, meillä uskovilla on ongelmia asian esille tuomisessa. Usein me käytämme kieltä, jota monien on vaikea ymmärtää ja puhumme asioista, kuten mainitsemasi Taivaskaipuu, joita ei läheskään kaikki voi käsittää samalla tavalla."

    No, iloni ei sitten ollut pitkäaikainen.

    Jotain psykologisesti arveluttavaa on siinä, että ihminen hakeutuu seuraan, jonka käsitemaailma ja terminologia on niin erikoista, ettei se ole enää muiden ihmisten ymmärrettävissä. Olen tässä lueskellut palstan osoioita ja törmännyt siellä kirjoituksiisi, joissa todistelet olevaista olemattomaksi ja päinvastoin ja sanot muun muassa:

    "Puhun nyt elävästä uskosta Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Siis en puhu uskonnollisuudesta, jonka liturgiat ja kaavat kyllä pystyy viemään läpi ilman elävää suhdetta todelliseen Jumalaan, siihen ei vaadita Jumalan kohtaamista että osaa kävellä ehtoollispöytään. Nämä on tärkeää erottaa, elävä usko ja uskonnollisuus eli muotojumalisuus."

    Tämän oudonpaa jargongia minä en osaa kuvitella, sitä käyttävät lahkolaiset internetissä palstalla toiseen, kirjoituksesat kolmanteen, päivästä päivään, vuodesta toiseen. Heitä ymmärtää vain toinen samanlainen, taivaskaipuu on käsittämätön asia normaali-ihmiselle. Minusta puolusteluksi ei käy, että teillä on 'se jokin', Jeesuskin puhui ihan ymmärrettävästi paitsi silloin, kun hän puhui taivaallisesta isästään. Yksinkertaiset ihmiset eivät käsittäneet silloinkaan mitä hän puhui vaan mystifioivat tämän vertauksen ja tätä väärinymmärryksen perintöä tämä käyttämäsi mantra on tulvillaan.

    Itse pidän tällaista uskoa jonkinlaisena itsesuggestiivisena pakkomielteenä, minusta juuri nämä ehtoollispöytään kävelijät ovat niitä, joita minä pidän tosiuskovina: itseään ylentämättöminä arkipäivän vaeltajina, sitkeitä etsijöitä, joiden elämisessä näkyy ne asenteet, joita minä edellä ihastelin, ja jotka käyvät kirkossa hakemassa lisävahvitusta näille asenteilleen, elääkseen elämäänsä eteenpäin hyvän mahdollisuuksiin uskoen ja niitä parhaansa mukaan edistääkseen.

    Miksiköhän Jaakko V:llä ,Iiwarilla ja poikasella ei näytä olevan ollenkaan tällaisia hallusinatoorisia ja suggestiivisia tarpeita ja kokemuksia, vaikka hekin uskovat elämään kuoleman jälkeen ja näyttävät todella sisäistäneet sen, mitä kristinusko? Heillä ei näytä myöskään olevan tarvetta esiintyä oikeudenmukaisena tuomarina ja totuuden tuntijana kaikissa mahdollisissa asioissa ja pitää Raamatun joka jaetta kuolemattomana totuutena ikäänkuin kaikki kaatuisi yhden pilkun väärästä paikasta.

    Jos sinä olet oikeassa, minun täytyy perua puheeni. Se onkin juuri uskonnollisuus, jota minä ihailen ja jonka katoamista maailmasta pidän pahana asiana. Meidän on kuitenkin oltava täällä maailmassa ja maailmasta, vaikka lihan himoa, silmäin pyyntöä ja elämän korskeutta tuleekin kaikin tavoin välttää.

    Yritän vastata, toivottavasti jotain selviää. Ensin lue Jeesuksen opetus Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta jakeet 1-21.

    Siinä on täydellinen vastaus siihen, mitä on todellinen elävä usko ja mitä on uskonnollisuus. Sen käsittäminen on vastaus kaikkiin muihin kysymyksiin.

    Nikodeemus on uskonnollinen henkilö (hän kyllä osaa kaikki uskonnolliset liturgiat ja kaavat), joka haluaa varmuuden siitä kuinka pelastutaan. Jeesus sanoo, että on välttämätöntä syntyä uudesti, ylhäältä, Jumalan Hengestä. Sillä lihasta syntynyt (luonnollinen ihminen) on lihaa, eikä liha voi periä Jumalan valtakuntaa. Vain Hengestä syntynyt (hengellinen ihminen) voi pelastua.

    Nikodeemus kysyy kuinka hän voi syntyä uudesti Hengestä. Jeesus vastaa, että uskomalla ja kertoo heti perään tarkemmin miten pitää uskoa. Jeesus vertaa itseään vaskikäärmeeseen.

    Lue neljännen Mooseksen kirjan luvusta 21 jakeet 4-9.

    Kansa erämaassa tunnusti tehneensä syntiä ja pyysi apua, näin on toimittava yksittäisen ihmisenkin. Silloin Jumala antoi avun. Samalla tavoin kuin silloin ne jotka luottivat siihen, että vaskikäärmeeseen katsominen pelastaa heidät myös pelastuivat, samalla tavoin ne, jotka luottavat siihen, että Jeesus on kuollut ristillä heidän puolestaan, myös saavat ikuisen elämän.

    Ne jotka eivät katsoneet vaskikäärmeeseen erämaassa, eivät pelastuneet. Siellä jotkut saattoivat pitää tyhmänä laittaa toivoaan vaskikäärmeeseen, eihän nyt vaskikäärme voi pelastaa, ainakaan siitä ei ole tieteellisiä todisteita. Sellaiset kuolivat, koska eivät uskoneet sitä pelastusta, jonka Jumala oli valmistanut. Ei Jumala valmista ihmisille sellaista ihmisen mielestä järkevää pelastusta, vaan sellaisen pelastuksen, joka tuntuu ihmisestä järjettömälle. Tässä punnitaan, haluaako ihminen luottaa Jumalan sanaan vai ei. Jumala pelastaa kuuliaisen, joka lähestyy Jumalaa niin, kuin Jumala tahtoo siis Jeesuksen kautta.

    Koska liha ei voi päästä Taivaaseen, ihmisen on pakko syntyä uudesti Hengestä, jos tahtoo pelastua. Tästä olen kirjoittanut tekstissä Kätketty Viisaus. Yksikään ihminen ei pelastu, uskoi hän miten paljon ja mihin tahansa, ellei ole uudestisyntynyt. Jos joku ei ole uudestisyntynyt, mutta hän uskoo Jeesukseen, ei hän silti voi pelastua, silloin tämä usko ei ole elävää vaan se on kuollutta uskoa. Puuttuu Jumalan Henki ja sitä myöten myös yhteys Jumalaan. Silloin kyse on vain kristillisistä tavoista ja perinteestä, uskonnollisuudesta mutta ei elävästä uskosta.

    Toivottavasti tämä selvittää edes vähän, jokainen uudestisyntynyt käsittää tämän asian ilman muuta, mutta ellei itse ole uudestisyntynyt tässä voi olla jotain vaikeasti ymmärrettävää. Selvennän kyllä mielelläni minkä vain osaan jos lisäkysymyksiä ilmaantuu. Uudestisyntyminen on aina lahja, ihminen ei itse voi vaikuttaa siihen. Ihminen voi vain pyytää Jeesukselta syntejä anteeksi ja Pyhän Hengen lahjaa. Jumala lupaa, että jokainen joka tätä häneltä pyytää, myös sen saa. Pyyntö osoitetaan Jeesukselle, koska häneen uskominen on Jumalan mielen mukainen tie, Jeesus on kärsinyt rangaistuksen sinun synneistäsi ja siksi juuri Jeesus voi sinut armahtaa syntiesi seurauksesta eli iankaikkisesta kuolemasta. Avain on Jeesus, hän on Vapahtaja.

    Äänestä

Jeesuksen suhtautumien viisauteen

Kuningas Salomon hallitsi Israelia
900 luvulla ennen ajan laskumme alkua.
Raamatun mukaan Jumala antoi Salomolle
runsain määrin viisautta,
oikeudenmukaisuutta, älyä ja ymmärrystä:

"Ja Jumala antoi Salomolle viisautta ja
ymmärrystä ylen runsaasti ja älyä
niin laajalti, kuin on hiekkaa meren
rannalla, niin että Salomon viisaus oli
suurempi kuin kaikkien Idän miesten ja
kaikkien egyptiläisten viisaus... Ja
Salomon viisautta tultiin kuulemaan
kaikista kansoista, kaikkien maan
kuninkaiden luota, jotka olivat
kuulleet hänen viisaudestansa." (1Kun.4:29-34)

Jeesus piti viisauden kuulemista hyveenä.
Jeesus varoitti ja nuhteli
omaa sukupolveaan siitä että tämä ei
suostunut kuuntelemaan viisautta.

"Etelän kuningatar (tarkoittaa
Saban kuningatarta) on heräjävä tuomiolle
(tuomiopäivänä) tämän sukupolven
kanssa ja tuleva sille tuomioksi (koska
on vanhurskaampi kuin sukupolvi jonka
aikana Jeesus saarnasi); sillä hän
(Saban kuningatar) tuli maan ääristä
kuulemaan Salomon viisautta, ja
katso, tässä (Jeesus viittaa itseensä) on
enempi kuin Salomo." (Matt.12:42)


Jeesuksen itseänsä mukaan hänessä
oli suurempi viisaus kuin se millä
Kunigas Salomoa oli siunattu. Siksi
Jeesus sanoi "tässä on enemmän kuin
Salomo". Sanoohan Raamattu että
Jeesus kasvoi viisauteen ja
ymmärrykseen (Luuk.2:40). Jeesuksen
opetuksen mukaan viisauden ja
tiedon tavoittelu on uskovan hengellinen
velvollisuus, sillä pitihän Jeesus
vanhurskaana Saban kuningatarta joka
näki paljon vaivaa viisautta
kuullakseen (kts. 1Kun.10:1-4). Tieteellisen
tiedon periaatteelinen
vastustus tai vähättely on Jeesuksen
opetuksen vastaista. Katso myös Luuk.11:52, 21:15.


http://www.geocities.com/CapitolHill/Senate/5796/tiede.html

Äänestä
  • ” Tieteellisen tiedon periaatteelinen vastustus tai vähättely on Jeesuksen opetuksen vastaista.”

    Olet oikeassa, tavallaan. Mutta kuitenkin turhaa on ihmisen tieto ja ihmisviisauden ymmärrys, ei ihminen sillä voi mitään todellista ilman totuuden tuntemista. Raamatussa erityisesti Salomon teksteistä tulee ilmi, että hän rinnastaa todellisen viisauden Jumalan tuntemiseen.

    Eihän asioiden tietämisessä ole missään tapauksessa mitään väärää, kunhan ei kuvittele tieteen olevan totuutta. Ei ihmisviisaudessa ole mitään pahaa, kunhan muistaa että se on lahja, eikä ylpisty.

    Raamatun mukaan ihminen, joka ei tunne Jumalaa tulee jatkuvasti tyhmemmäksi. Ilman Jumalan tuntemista ihmisen omat ajatukset kulkeutuvat yhä kauemmas totuudesta. Ihminen kohdistaa uskonnollisuutensa vaikkapa evoluutio –uskoon, joka nyt on kai ääriesimerkki siitä miten valhe voi saada valtaansa koko koulujärjestelmänkin. Näin siis tarvitaan elävä suhde todelliseen Jumalaan, tarvitaan uudestisyntyminen Hengestä, että saa kyvyn nähdä monenlaisten valheiden läpi. Pelkkä tieto ei riitä, sitä on osattava käyttää viisaasti.

    Äänestä

Moikka Jaska

Hyvin puhuit. En viitsi alkaa pilkkua viilaamaan pikkuasioista.

Minua vain mietityttää aina, kuinka Jeesuksen ristikuolemaa pidetään ilmeisesti kristinuskon tärkeimpänä kysymyksenä. Mihin on unohdettu se, mitä Jeesus puhui elämänsä aikana?

Mikä on mieleestäsi "Isämme tahto", josta Jeesus seuraavassa puhuu?


Matt. 7.:

13. Menkää sisään ahtaasta portista. Sillä se portti on väljä ja se tie leveä, joka vie kuolemaan. Ja niin monet menevät siitä sisälle. 14. Miten ahdas onkaan se portti ja kaita se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.' 23. Ja silloin minä tunnustan heille: en koskaan ole tuntenut teitä; menkää pois minun luotani te, jotka ette ole lakiani noudattaneet.

24. Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevät mies, joka rakensi talonsa kalliolle. 25. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. 26. Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle. 27. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.

* * * * * * * *

Olen sillä kannalla, että vastaus kysymykseen "Mikä on Isämme tahto" löytyy seuraavasta:

Matt. 5:

ENSIMMÄINEN KÄSKY

21. Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. 22. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin typerys', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.

23. Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, 24. niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.

25. Taivu nopeasti sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet tiellä hänen kanssaan. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. 26. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.

TOINEN KÄSKY

27. Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' 28. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on jo häpäissyt häntä sydämessään. 29. Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. 30. Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.

31. On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. 32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa edes haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.

KOLMAS KÄSKY

33. Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. 34. Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35. älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkää Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. 36. Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37. Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei'. Enempi on pahasta.

NELJÄS KÄSKY

38. Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' 39. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. 40. Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. 41. Jos joku pakottaa sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. 42. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.

Matt. 7:
1. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. 2. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. 3. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? 4. Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi?

5. Sitä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

VIIDES KÄSKY

Matt. 5:
43. Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.'

44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, 45. jotta olisitte taivaallisen Isänne poikia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin oikea- kuin väärämielisille. 46. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö republikaanitkin tee niin? 47. Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö jokapäiväiset ihmisetkin tee niin? 48. Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.

Äänestä
  • Tästä varmaan riittäisi juttua enemmän kuin tänne mahtuu, mutta kun viestiisi liittyi kysymys niin yritän tuoda esiin käsitystäni asiasta.

    ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon”

    Ensimmäiseksi täytyy aloittaa sillä, että ihminen ei voi pelastua pitämällä käskyjä. Se ei ole ollenkaan Raamatun mukainen pelastustie. Pelastus meille on lahjoitettu yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Jeesuksen tähden, muuta pelastustietä ei ole olemassa: Apt4:12 ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Siis jokainen, joka uskoo, pelastuu. Tässä ei tietenkään riitä ihmisen usko, vaan usko on saatava lahjana Jumalalta uudestisyntymisen kautta (Hengestä syntyminen).

    Taivaallisen Isän tahdon täyttäminen ei siis tarkoita sitä, että täyttäisin hänen tahtonsa pelastuakseni. Eli kun sanotaan ” Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon” tarkoitetaan tässä sitä, että pelastuvalle ihmiselle tunnusomaista käytöstä on vaeltaa Jumalan tahdon mukaan.

    Kristitty ei tee tekoja, että hän pelastuisi, vaan koska on jo pelastunut. Kun Jumala vapauttaa ihmisen tämän maailman valheellisuudesta, kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja Jumala ottaa hänet omakseen ilman mitään ihmisen omia tekoja ja ansioita, se totisesti sytyttää halun elää lähellä Jumalaa. Jokainen, joka kohtaa Jumalan ja saa häneltä sellaisen rakkauden, vapauden, sellaisen armon jota ei voi sanoin kuvata, jokainen sellainen ihminen tahtoo elää lähellä ihmeellistä Jumalaansa. Ei silloin halua rikkoa hänen tahtoaan vastaan, se tuntusi vastenmieliseltä.

    Tärkeää on se, ettei käskyjä ole tarkoitus orjallisesti noudattaa, se on lakihenkisyyttä. Ei käskyjen pidä antaa orjuuttaa itseään, ei siitä mitään ansioita tule. Ihminen saa olla miten hyvä tahansa, vaikka eläisi kaikkien silmissä nuhteettoman elämän, ei silti pääse Taivaaseen ilman uudestisyntymistä. Toisaalta saa olla kuinka huono ihminen tahansa, jos on uudestisyntynyt kristitty ja loppuun asti pysyy Jeesuksessa Kristuksessa, ei voi joutua kadotukseen.

    Tässä nyt tuli selvitettyä varmaan tarpeettomankin pitkästi, mutta palstan lukijoissa on varmaan paljon erilaisia ihmisiä ja on hyvä tuoda näitä perusasioita selkeästi esille. Jos perusasiat jäi jotain enemmänkin kiinnostamaan, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikkapa www.kotisatama.net ja sieltä sivuvalikosta usko –kohdasta. Siellä on enemmänkin pelastumisesta.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Tästä varmaan riittäisi juttua enemmän kuin tänne mahtuu, mutta kun viestiisi liittyi kysymys niin yritän tuoda esiin käsitystäni asiasta.

    ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon”

    Ensimmäiseksi täytyy aloittaa sillä, että ihminen ei voi pelastua pitämällä käskyjä. Se ei ole ollenkaan Raamatun mukainen pelastustie. Pelastus meille on lahjoitettu yksin armosta, yksin uskon kautta, yksin Jeesuksen tähden, muuta pelastustietä ei ole olemassa: Apt4:12 ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Siis jokainen, joka uskoo, pelastuu. Tässä ei tietenkään riitä ihmisen usko, vaan usko on saatava lahjana Jumalalta uudestisyntymisen kautta (Hengestä syntyminen).

    Taivaallisen Isän tahdon täyttäminen ei siis tarkoita sitä, että täyttäisin hänen tahtonsa pelastuakseni. Eli kun sanotaan ” Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon” tarkoitetaan tässä sitä, että pelastuvalle ihmiselle tunnusomaista käytöstä on vaeltaa Jumalan tahdon mukaan.

    Kristitty ei tee tekoja, että hän pelastuisi, vaan koska on jo pelastunut. Kun Jumala vapauttaa ihmisen tämän maailman valheellisuudesta, kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja Jumala ottaa hänet omakseen ilman mitään ihmisen omia tekoja ja ansioita, se totisesti sytyttää halun elää lähellä Jumalaa. Jokainen, joka kohtaa Jumalan ja saa häneltä sellaisen rakkauden, vapauden, sellaisen armon jota ei voi sanoin kuvata, jokainen sellainen ihminen tahtoo elää lähellä ihmeellistä Jumalaansa. Ei silloin halua rikkoa hänen tahtoaan vastaan, se tuntusi vastenmieliseltä.

    Tärkeää on se, ettei käskyjä ole tarkoitus orjallisesti noudattaa, se on lakihenkisyyttä. Ei käskyjen pidä antaa orjuuttaa itseään, ei siitä mitään ansioita tule. Ihminen saa olla miten hyvä tahansa, vaikka eläisi kaikkien silmissä nuhteettoman elämän, ei silti pääse Taivaaseen ilman uudestisyntymistä. Toisaalta saa olla kuinka huono ihminen tahansa, jos on uudestisyntynyt kristitty ja loppuun asti pysyy Jeesuksessa Kristuksessa, ei voi joutua kadotukseen.

    Tässä nyt tuli selvitettyä varmaan tarpeettomankin pitkästi, mutta palstan lukijoissa on varmaan paljon erilaisia ihmisiä ja on hyvä tuoda näitä perusasioita selkeästi esille. Jos perusasiat jäi jotain enemmänkin kiinnostamaan, kannattaa käydä vilkaisemassa vaikkapa www.kotisatama.net ja sieltä sivuvalikosta usko –kohdasta. Siellä on enemmänkin pelastumisesta.

    Se on totta että Jeesukseen Kristukseen turvautumalla välttää kadotuksen, helvetin kärsimykset. Mutta osaatko kertoa kristityn teurastajan kohtalosta? Ei varmaan kovin hyvällä katsota "Taivaan porteilla"?

    Äänestä

>Se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta ja vain Pyhän Hengen avulla voidaan sitä oikein ymmärtää.

Eli kun olisimme nielaiseet kaiken kyselemättä, niin sitten huomaakin hokevansa papukaijana samaa kuin muutkin kiihkokristityt suu vaahdossa..

Äänestä
  • Jälleen kerran olet metsässä.

    Mutta sehän on sinulle tuiki tuttua.

    Äänestä

  • Niin, kirjoitin tuon lauseen tuomaan esiin sitä, että ilman Jumalan Pyhän Hengen vaikutusta Raamatun teksti vaikuttaa kuolleelta ja tylsältä. Voi vain ihmetellä miksi sanotaan Jumalan sanassa olevan voimaa, kun ei sitä näytä olevan. Vasta uudestisyntyminen vaikuttaa ihmisessä todellisen muutoksen, jonka selvin merkki on se, että Raamatún teksti alkaa elää. Aivan äskettäin uskoon tullut saattaa lukea Raamattua tuntikausia joka päivä, koska sieltä avautuu ihmeellisiä totuuksia.

    Totta kai kristityt ajattelevat asioista hyvin samalla tavalla, koska heillä on kaikilla sama Henki, heillä on yhteys Hengen kautta Jumalaan ja toisiinsa. Todella erilaisen kasvatuksen saaneet ihmiset jopa eri kulttuureista ovat mitä läheisimmät tuttavat, koska heillä on sama Henki. Nuori ja vanha, mies ja nainen, Suomalainen ja Afrikkalainen, kaikki he ymmärtävät Kristuksen olevan koko elämän lähde, kaikki he käsittävät Jumalan armon tulevan Kristuksen kautta samalla tavalla, ei siksi että heillä olisi jokin oppi, vaan koska heillä on sama Kristuksen Henki itsessään.

    Se muutos minkä uskoontulo vaikuttaa, on jotain mitä ihminen ei itse koskaan pystyisi saamaan aikaiseksi.

    Jos ymmärsin oikein, että harrastat noituutta niin sinunhan pitäisi tietää jotain hengistä ja siitä, miten ihminen muuttuu saadessaan jonkin hengen. Kirjoitan tässä yhteydessä hengen pienellä, koska ne henget joiden kanssa te noituudessa olette tekemisissä ovat aina pimeyden palveluksessa. Etkö ole koskaan nähnyt kuinka noituuden harjoittaja joutuessaan hengen valtaan on suorastaan riivaustilassa? Siinä esimerkki toisesta päästä miten henki voi muuttaa ihmisen.

    Äänestä

  • En ymmärrä sitä, että sanoman pitäisi olla eri. Onko niin, että teillä noidilla on sitten kaikilla eri sanoma / eri totuus?

    Äänestä

  • Efraim kirjoitti:

    En ymmärrä sitä, että sanoman pitäisi olla eri. Onko niin, että teillä noidilla on sitten kaikilla eri sanoma / eri totuus?

    ..nimitys noita vaikka pakanaksi, niin liippaa suurempaa porukkaa.. Enkä voi vastata ihan kaikkien puolesta, vaan omana itsenäni. Tosin tämä ajatukseni tuntuu olevan ainakin wiccoilla aika yleinen.

    >Onko niin, että teillä noidilla on sitten kaikilla eri sanoma / eri totuus?

    Ajatellaan näin, että mikään uskonto ei tiedä totuutta. Mikään ei ole oikeassa ja mitään ei voi todistaa. Kyseessä on USKON ei tiedon asia. MUTTA jokaisessa uskonnossa on jotain hyvää ja jokin osa totuutta.

    Muutamia palasia, jotka kristinuskosta pidän hyvinä: Jeesuksen lempeä ja myös naisia kunnioittava persoona, oppi: "minkä tahdotte toisten tekevän teille, tehkää se myös heille." ja tieto että on olemassa jumaluus (vaikkei tosin ollenkaan sellainen kuin itse Jumaluuden uskon olevan).

    Kunnioitan kristittyjä sellaisenaan, mutta vedän herneet nenääni siitä, jos a.faktoja uskostani vääristellään, b.aletaan minua väkisin johonkin toiseen uskontoon käännyttää.

    Minusta kaikki uskontojen edustajat voisivat elää rauhassa rinta rinnan, halveksimatta toisen uskoa. Käännyttäminen on vain se paha asia, kun aletaan pakottaa ihmisiä. Minun puolestani menkööt kristityt kirkkoon tai seurakuntatalolle tms. ja kohdatkoon jumalansa siellä. Minä menen metsään tai pellolle tai merenrantaan ja kohtaan Jumalani siellä. Yksi yhteinenkin asia on: sekä kristityt, että wiccat uskovat Jumaluuden olevan kaikkialla. Jumaluus ei siis ole rajattu vain yhdessä paikassa esiintyväksi.

    Äänestä

...on toki mahdollista löytää raamatun(ut)kautta,mutta voi samaan päätyä ihan omia aivojaan käyttäen,humaanien elämänohjeiden mukaan, lähimmäisiään kunnioittaen !?!
Ut:ssa on toki paljon hyviä ohjeita oppimattoman/kouluttamattoman kansan kaistemiseksi ja valistamiseksi...mutta samankaltaiset päämäärät lienevät olleet kautta ihmiskunnan historian kaikilla senajan humaaneilla ajattelijoilla...ut:n jeesus lienee ollut tämänkaltainen tyyppi,jos hänet uskoo todeksi sellaisena kuin ut hänet kuvaa,mikä taasen on vallan eri asia,kuin että oikeasti olisi "jumaluudesta" peräisin oleva historiallinen henkilö !?!
Jos joku löytää onnen raamatusta niin hyvähän se lienee...kunhan ei aiheuta ympärilleen tuskaa ja ahdistusta toisia tuomiten,saatika väkivalloin !?!
Mutta tiedon ja koulutuksen lisäys sekä valmiiden oppien ja pyhien kirjojen kyseenalaistaminen väistämättä johtaa uskonnon(=luulon)vähenemiseen,tosin melkoisen hitaasti,koska ainahan löytyy "hyväuskoisia" ja elämässään epävarmoja ihmisiä uskontojen pauloihin jumalia(jeesuksia)palvomaan...valitettavasti !?!
-Auringon lapsi,universumin atomeista muodostettu-

Äänestä
  • Uskaltaisin kuitenkin väittää, että meistä kahdesta se hyväuskoinen olet sinä. Siis ainakin jos todella uskot, että olet muodostunut vahingossa universumissa leijailevista atomeista (mistä ne atomit sinne universumiin sitten ovat tulleetkin).

    Tarkoitukseni ei ole tuomita, vaan tuoda julki asioita. Kaikki eivät ole vertailleet uskontoja ja siksi haluan olla kertomassa, että kristinusko poikkeaa kaikista muista uskonnoista. Kaikki muut uskonnot ovat ihmisen yrityksiä kurkottaa jonkin jumalan puoleen, kuka milläkin keinolla. Kristinusko on syntynyt siitä, että Jumala lähestyi ihmistä.

    Tämä on mielestäni aika merkittävä ero ja sellainen asia, joka kannattaa huomioida. Kaikkien ihmisten itse kehittämien uskontojen lisäksi on olemassa muutakin. Jumala on lähestynyt ihmisiä ja ilmaissut ihmisille sen pelastustien jonka hän on itse valmistanut, että ihmiset saavat löytää hänet. Jumala on itse ilmaissut lähettäneensä Jeesuksen, että jokainen joka uskoo häneen, saa armon ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi, syntyä uudelleen Hengestä. Jeesus on se tie, jonka kautta Jumala on lähestynyt ihmisiä ja Jeesus on ainoa välittäjä, jonka kautta ihminen voi päästä todellisen elävän Jumalan yhteyteen.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Uskaltaisin kuitenkin väittää, että meistä kahdesta se hyväuskoinen olet sinä. Siis ainakin jos todella uskot, että olet muodostunut vahingossa universumissa leijailevista atomeista (mistä ne atomit sinne universumiin sitten ovat tulleetkin).

    Tarkoitukseni ei ole tuomita, vaan tuoda julki asioita. Kaikki eivät ole vertailleet uskontoja ja siksi haluan olla kertomassa, että kristinusko poikkeaa kaikista muista uskonnoista. Kaikki muut uskonnot ovat ihmisen yrityksiä kurkottaa jonkin jumalan puoleen, kuka milläkin keinolla. Kristinusko on syntynyt siitä, että Jumala lähestyi ihmistä.

    Tämä on mielestäni aika merkittävä ero ja sellainen asia, joka kannattaa huomioida. Kaikkien ihmisten itse kehittämien uskontojen lisäksi on olemassa muutakin. Jumala on lähestynyt ihmisiä ja ilmaissut ihmisille sen pelastustien jonka hän on itse valmistanut, että ihmiset saavat löytää hänet. Jumala on itse ilmaissut lähettäneensä Jeesuksen, että jokainen joka uskoo häneen, saa armon ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi, syntyä uudelleen Hengestä. Jeesus on se tie, jonka kautta Jumala on lähestynyt ihmisiä ja Jeesus on ainoa välittäjä, jonka kautta ihminen voi päästä todellisen elävän Jumalan yhteyteen.

    ...tietää,joko lukemalla valmiiksi tutkittua/kirjoitettua "tietoa" tai itse asioista selvää ottamalla tms. !?!
    Oman järjen ja logiikan käyttö on suotavaa,jopa välttämätöntä asioiden ymmärtämisessä !?!
    Uskomisessahan riittää pelkkä uskominen itse !?!
    Uskon asioissahan lienee juuri uskosta kyse...ei "tiedosta",ainakaan objektiivisesta,kö ?!?
    Muuten mistä sinä olet löytänyt vakaumuksesi... onko jumalasi lähestynyt sinua,vai oletko näistä asioista lukenut(raamattua?) vai mistä ?!?

    Äänestä

Kertokaa minulle kuinka Jesaja ennusti 700 eKr., että Kyyros niminen kuningas vapauttaa juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta? Tuolloin ei vielä tiedetty tulevasta pakkosiirtolaisuuden ajasta mitään. Ei ollut Kyyros nimistä kuningasta, eikä edes Persian valtakuntaa, jonka hallitsija Kyyros oli. Ja mitä Kyyros itse sanoi, lue Esra 1.

Kerro miten Jeremia tiesi ennen pakkosiirtolaisuutta, että pakkosiirtolaisuus kestää tasan 70 vuotta? Kerro miten Jeremia tiesi etukäteen, että juuri Nebukatnessar vie Jerusalemin asukkaat Babyloniaan, että kuningas Nebukatnessar oli itse henkilökohtaisesti paikalla Jerusalemin valtauksessa.

Kerro miten Jesaja tiesi koska Jerusalemin temppeli rakennetaan uudestaan jo paljon ennen kuin sitä oli edes tuhottu?

Miten Daniel pystyi ennustamaan Messiaan saapumisen vuodelleen, joidenkin mielestä jopa päivälleen oikein?

Siinä vain pari konkreettista esimerkkiä asioista joista on myös Raamatun ulkopuoliset todisteet.

Nämä asiat vain tapahtuivat niinkuin nämä profeetat ennalta kertoivat. Mistä nämä profeetat tiesivät? Itse he vastaavat "Minulle tuli tämä Jumalan sana ..."

Tiedätkö sinä paremmin, kuinka he pystyivät tietämään ennalta? Kuinka he tiesivät Jumalan tahdon, ja miksi aina kun Jumalan tahtoa noudatettiin koko kansakunta menestyi?

Äänestä
  • Myös ennustajat näkevät tulevaan, se ei ole mukään juutalaisten ja kristittyjen yksinoikeus.

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    Myös ennustajat näkevät tulevaan, se ei ole mukään juutalaisten ja kristittyjen yksinoikeus.

    Ennustajat eivät kuitenkaan tiedä kaikkea, ennustuksissa on virheitä, tiedätkö miksi? Koska ennustajat juuri saavat tietonsa tietäjähengiltä, jotka eivät tiedä kaikkea kuten Jumala. Nämä henget joihin ennustajilla on yhteys, ovat vääryyden palveluksessa ja niiden päätehtävä on sitoa ihmisiä, tehdä ihmisistä jotenkin riippuvaisia ja saada ihmiset uskomaan itseensä muutaman onnistuneen ennustuksen avulla. Näiden henkien kanssa tekemisissä olevat ovat todellisessa vaarassa, monet ovat jo mielisairaalassa ja monet tuhonneet itsensä kuka mitenkin, jopa itsemurhan kautta.

    Ihmiset ovat niin yliluonnollisen lumoissa ja jotkut jopa luulevat hallitsevansa näitä henkiä, vaikka tosiasiassa tilanne on päinvastoin.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Ennustajat eivät kuitenkaan tiedä kaikkea, ennustuksissa on virheitä, tiedätkö miksi? Koska ennustajat juuri saavat tietonsa tietäjähengiltä, jotka eivät tiedä kaikkea kuten Jumala. Nämä henget joihin ennustajilla on yhteys, ovat vääryyden palveluksessa ja niiden päätehtävä on sitoa ihmisiä, tehdä ihmisistä jotenkin riippuvaisia ja saada ihmiset uskomaan itseensä muutaman onnistuneen ennustuksen avulla. Näiden henkien kanssa tekemisissä olevat ovat todellisessa vaarassa, monet ovat jo mielisairaalassa ja monet tuhonneet itsensä kuka mitenkin, jopa itsemurhan kautta.

    Ihmiset ovat niin yliluonnollisen lumoissa ja jotkut jopa luulevat hallitsevansa näitä henkiä, vaikka tosiasiassa tilanne on päinvastoin.

    >Ennustajat eivät kuitenkaan tiedä kaikkea,

    Raamatussakin on virheitä.

    >Koska ennustajat juuri saavat tietonsa tietäjähengiltä,

    En minä ainakaan saa miltään hengiltä. Vann ihna itseltäni. ;)

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Ennustajat eivät kuitenkaan tiedä kaikkea, ennustuksissa on virheitä, tiedätkö miksi? Koska ennustajat juuri saavat tietonsa tietäjähengiltä, jotka eivät tiedä kaikkea kuten Jumala. Nämä henget joihin ennustajilla on yhteys, ovat vääryyden palveluksessa ja niiden päätehtävä on sitoa ihmisiä, tehdä ihmisistä jotenkin riippuvaisia ja saada ihmiset uskomaan itseensä muutaman onnistuneen ennustuksen avulla. Näiden henkien kanssa tekemisissä olevat ovat todellisessa vaarassa, monet ovat jo mielisairaalassa ja monet tuhonneet itsensä kuka mitenkin, jopa itsemurhan kautta.

    Ihmiset ovat niin yliluonnollisen lumoissa ja jotkut jopa luulevat hallitsevansa näitä henkiä, vaikka tosiasiassa tilanne on päinvastoin.

    mitä muuten ovat mielestäsi nämä kutsumasi "tietäjähenget" kanssauskovasi EclipsE väitti, että ei ole muuta kuin jumala ja enkelit vs. saatanan ja paholaiset. Jos tietäjähenget ovat mielestäsi sitten paholaisia, niin miksi kutsut niitä "tietäjähengiksi"?

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    mitä muuten ovat mielestäsi nämä kutsumasi "tietäjähenget" kanssauskovasi EclipsE väitti, että ei ole muuta kuin jumala ja enkelit vs. saatanan ja paholaiset. Jos tietäjähenget ovat mielestäsi sitten paholaisia, niin miksi kutsut niitä "tietäjähengiksi"?

    Niin, luomakuntaan kuuluu Jumalan, joka siis itse kolmiyhteisenä on ainoa olento, joka on olemassa muista riippumatta. Kaikki muu on luotua, niin ihmiset, Saatana, kuin myös enkelit, joista siis osa on langenneita enkeleitä.

    Saatana ja langenneet enkelit on siis heitetty alas Taivaasta, joka on Jumalan asuinsija ja niinpä maan päällä toimii sekä hyviä, että pahoja henkiä (enkelit ovat henkiä).

    Puhekielessä käytetään usein langenneista enkeleista, jotka siis ovat Saatanan palveluksessa, nimitystä tietäjähenki tai vainajahenki ym. näiden henkien toiminnan tai ominaisuuksien mukaan. Jotkin henget esiintyvät ihmisille kuolleen omaisen henkenä (esim henkioppaan kautta), toiset taas tietäjähenkenä (esim. ennustajille)ym. Tästä siis nämä nimitykset.

    Kuitenkin kaikkea hallitsee Jumala, joka voisi tahtoessaan vaikka tuhota Saatanan ja langenneet enkelit ja vaikka muunkin luomakunnan ja me tiedämme, että lopulta Jumala tuhoaakin Saatanan, valhetta seuranneet enkelit ja valhetta seuranneet ihmiset (Ilmestyskirja).

    Äänestä

  • ...lienevät sopivasti tulkittavissa kunkin oman mieltymyksensä mukaan,kas kun sekään kirjanen ei liene ihan alkuperäinen teos,vaan käännäksien käännös ja moneen kertaan kirkolliskokouksissa kokoon kyhätty teos...josta lienee jätetyn pois monia mielenkiintoisia,mutta senhetkisen valtaapitävän kirkon syrjimiä tekstejä...hmmm,miksiköhän ihmisen on tarvinnut oikolukea "jumalan sanaa" ?!?
    Ja nuo ennustuksethan lienee todistettu kaikki "alkuperäisistä" teksteistä kiistatta historiallisesti paikkaansapitäviksi,kö ?!?
    Eihän ihminen(kirkko) voisi millään muokata tai ´väärentää´ "jumalan sanaa",eihän ?!?

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    Niin, luomakuntaan kuuluu Jumalan, joka siis itse kolmiyhteisenä on ainoa olento, joka on olemassa muista riippumatta. Kaikki muu on luotua, niin ihmiset, Saatana, kuin myös enkelit, joista siis osa on langenneita enkeleitä.

    Saatana ja langenneet enkelit on siis heitetty alas Taivaasta, joka on Jumalan asuinsija ja niinpä maan päällä toimii sekä hyviä, että pahoja henkiä (enkelit ovat henkiä).

    Puhekielessä käytetään usein langenneista enkeleista, jotka siis ovat Saatanan palveluksessa, nimitystä tietäjähenki tai vainajahenki ym. näiden henkien toiminnan tai ominaisuuksien mukaan. Jotkin henget esiintyvät ihmisille kuolleen omaisen henkenä (esim henkioppaan kautta), toiset taas tietäjähenkenä (esim. ennustajille)ym. Tästä siis nämä nimitykset.

    Kuitenkin kaikkea hallitsee Jumala, joka voisi tahtoessaan vaikka tuhota Saatanan ja langenneet enkelit ja vaikka muunkin luomakunnan ja me tiedämme, että lopulta Jumala tuhoaakin Saatanan, valhetta seuranneet enkelit ja valhetta seuranneet ihmiset (Ilmestyskirja).

    >Puhekielessä käytetään usein langenneista enkeleista, jotka siis ovat Saatanan palveluksessa, nimitystä tietäjähenki tai vainajahenki ym. näiden henkien toiminnan tai ominaisuuksien mukaan.

    Tämä olikin vallan uusi teoria. raamatusta sitä ei löydy ja muilta kristityiltä en ole kuullut. Mielenkiintoista..

    Äänestä

  • Vilja kirjoitti:

    >Puhekielessä käytetään usein langenneista enkeleista, jotka siis ovat Saatanan palveluksessa, nimitystä tietäjähenki tai vainajahenki ym. näiden henkien toiminnan tai ominaisuuksien mukaan.

    Tämä olikin vallan uusi teoria. raamatusta sitä ei löydy ja muilta kristityiltä en ole kuullut. Mielenkiintoista..

    Kyllä Raamatusta löytyy kohtia joissa kerrotaan sekä valheenhengen, että tietäjähengen että myös vainajahengen toiminnasta.
    Tosin me tiedämme, että näiden henkien taustalla on Saatana, jolle Jumala on antanut luvan toimia maan päällä tietyin rajoituksin.

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...lienevät sopivasti tulkittavissa kunkin oman mieltymyksensä mukaan,kas kun sekään kirjanen ei liene ihan alkuperäinen teos,vaan käännäksien käännös ja moneen kertaan kirkolliskokouksissa kokoon kyhätty teos...josta lienee jätetyn pois monia mielenkiintoisia,mutta senhetkisen valtaapitävän kirkon syrjimiä tekstejä...hmmm,miksiköhän ihmisen on tarvinnut oikolukea "jumalan sanaa" ?!?
    Ja nuo ennustuksethan lienee todistettu kaikki "alkuperäisistä" teksteistä kiistatta historiallisesti paikkaansapitäviksi,kö ?!?
    Eihän ihminen(kirkko) voisi millään muokata tai ´väärentää´ "jumalan sanaa",eihän ?!?

    En ymmärrä mistä keksit tuota juttua. En käsitä miksi et tutustu Raamatun luotettavuuteen, jos epäilet, etteivät käännökset ole alkutekstin mukaisia.

    Äänestä

  • Jaska kirjoitti:

    En ymmärrä mistä keksit tuota juttua. En käsitä miksi et tutustu Raamatun luotettavuuteen, jos epäilet, etteivät käännökset ole alkutekstin mukaisia.

    ...hengeltään,mutteivat sanoiltaan ja sanojahan ihmiset tulkitsenevatkin,kö ?!?
    Vertaappas eri aikakausien raamattujen sanoja ja mieti miksi jokin sana olisi pitänyt muokata toiseen(modernimpaan?) muotoon ?!?
    Ja tokihan monia kirjoituksia lienee jätetty pois "alkuperäisestä" raamatusta aina kunkin ajanjakson mieltymysten mukaan...miksiköhän ?!?
    Ja pitikö sen jumal-olennon vielä vahtia,ettei ´sanaakaan saa tästä kirjoituksesta muuttaa`,onko toteutunut(heh,kaikkivoipainen,just joo?)...DUH !?!

    Äänestä

  • Saddamisti ;-) kirjoitti:

    ...hengeltään,mutteivat sanoiltaan ja sanojahan ihmiset tulkitsenevatkin,kö ?!?
    Vertaappas eri aikakausien raamattujen sanoja ja mieti miksi jokin sana olisi pitänyt muokata toiseen(modernimpaan?) muotoon ?!?
    Ja tokihan monia kirjoituksia lienee jätetty pois "alkuperäisestä" raamatusta aina kunkin ajanjakson mieltymysten mukaan...miksiköhän ?!?
    Ja pitikö sen jumal-olennon vielä vahtia,ettei ´sanaakaan saa tästä kirjoituksesta muuttaa`,onko toteutunut(heh,kaikkivoipainen,just joo?)...DUH !?!

    "mieti miksi jokin sana olisi pitänyt muokata toiseen(modernimpaan?) muotoon "

    Siksi, että ihmiset ymmärtäisivät. Äskettäin jossain keskustelussa selitin, että esim. sana 'lammas' on käännetty toisin joidenkin maiden Raamatussa, koska kyseisissä maissa ei ole koskaan nähty lammasta. On käytetty jotain sanaa, joka lyhyesti kuvaa lampaan olemusta.

    Kirjoituksia ei ole jätetty pois. Sehän Raamatussa on niin ihmeellistä, että se mistä kirjoista Raamattu koostuu tiedetään todella kauas menneisyyteen. Tiedetään eri uskonnollisten ryhmien hyväksyneen tietyt kirjat, mutta hylänneen toiset, puhun nyt ei-kristillisistä uskonnollisista yhteisöistä. Näistä on tietoa ainakin kahden ja puolen tuhannen vuoden ajalta ja ehkä enemmänkin.

    Raamatun alkutekstit ovat kaikkien saatavilla ja näin uudet käännökset tehdään yleensä alkutekstistä eikä entisiä käännöksiä muokkaamalla.

    "pitikö sen jumal-olennon vielä vahtia,ettei ´sanaakaan saa tästä kirjoituksesta muuttaa"

    Muistaakseni kirja sanoo suunnilleen, että laista ei mitään häviä, ei pieninkään piirto. Tässä 'pieni piirto' tarkoittaa heprealaista kirjainmerkkiä. Onko se kadonnut alkutekstistä?

    Äänestä

"Mitä itse ajattelet uskovien ja ei-uskovien välisestä kommunikaatiosta, kohtaavatko argumentit yleensäkään millään tasolla vai puhuvatko ihmiset sinun mielestäsi ohi. "

Riippuu aiheesta. Ateisti ja uskovainen voivat saada aikaan hyvinkin hedelmällisen vuoropuhelun aihessta X. Mutta annas olla kun aiheeksi pullahtaa pahamaineinen aihe Y, niin argumentit eivät varmasti tule kohtaamaan erilaisten maailmankatsomusten vuoksi.

"Vielä pyytäisin jotain kommenttia tuosta Kätketty Viisaus ryhmässä käydystä kommunikaatio keskustelusta, onko siinä sinun mielestäsi jotain huomioimisen arvoista?"

Aijaijai.. Liikaa matskua. En ehdi nyt paneutua kaikkeen, joten kommentoin vain avaustasi.

Huh.. Aihe Y. Tätä juuri tarkoitan maailmankatsomusten erilaisuudella. Minulle kirjoituksesi ei oikeasti avaudu. Yhtä hyvin voisit kuvailla tuossa minulle neliskulmaista ympyrää. :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Jaska kirjoitti:

Se viisaus, joka on Totuus, on Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka Hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme. Kaikkien ihmisten kirkkaudeksi tämä viisaus on tarkoitettu, jotta meidän uskomme ei perustuisi ihmisviisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa. Me, ihmiset, olemme oman kaikki tietävyytemme ja itsekeskeisyytemme sokaisemat, emmekä kykene vastaanottamaan sitä todellista viisautta, totuutta, joka on Jumalasta. Kuka muu kuin ihmisen henki tietää mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.

Vain Jumalan Hengen avulla me voimme ymmärtää Jumalan moninaista viisautta. Meidän on saatava itseemme Jumalan Henki, että saamme olla osalliset Jumalan viisaudesta. Omalla järjellämme emme mitään voi. Herra tietää viisaiden ajatukset ja näkee ne turhanpäiväisiksi. Viisaiden ja oppineiden viisaus on vain tämän maailman viisautta ja oppia, se ei ole totuutta.

Koska ihmiset ovat kääntyneet pois Jumalan yhteydestä seuraamaan omaa viisauttaan ja omia oppejaan, ei meillä luonnostaan ole Hengen kautta yhteyttä Jumalaan. Mutta kuinka me voisimme sen saada? Ihminen ei itse voi synnyttää itseensä Jumalan Henkeä. Vain Jumala voi saada ihmisen uudestisyntymään Jumalan Hengestä. Uudestisyntyneellä ihmisellä on Jumalan Henki, koska Jumala on sen hänessä synnyttänyt.

Jumalan Hengen saaminen on yhteyden palautuminen ihmisen ja Jumalan välille. Koska ihmiskunta itse on kääntynyt pois Jumalan yhteydestä ensimmäisestä ihmisestä alkaen ja seurannut oman ihmisviisautensa teitä rikkoen näin itseään Jumalaa vastaan, me olemme Jumalan silmissä saastuttaneet itsemme synneissämme. Sillä ihmisviisauden mukaan eläessämme ovat ajatuksemme läpeensä pahat ja saastaiset Jumalan edessä.

Kuitenkin Jumala on ihmisiä suuresti rakastanut ja halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden päästä yhteyteen kanssaan. Toisaalta Jumala on ehdottoman oikeudenmukainen ja ihmisten pahat teot vaativat rangaistuksen, Jumala ei voi jättää syntiä rangaistuksetta, koska hän vihaa syntiä ja oikeudenmukaisuus vaatii rangaistuksen synnille. Näin näyttää ettei kukaan voisi välttää Jumalan tulevaa vihaa ja kadotustuomiota. Kuitenkin on mahdollisuus pelastua. Siksi tuli Jeesus ihmiseksi, että ihmisessä voitiin tuomita ja rangaista ihmisten syntien vaatima käsittämättömän suuri rangaistus, kuolema ja kirotuksi tuleminen.

Jeesus tuli ihmiseksi kertomaan, että meillä on vielä mahdollisuus saada Jumalan Henki, välttää Jumalan tuomio ja päästä osalliseksi Jumalan viisaudesta Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän kärsi meidän rangaistuksemme, että me Hänen kauttaan voisimme olla osalliset Jumalan armosta. Hän kuitenkin vaatii, että me kadumme syntejämme, hylkäämme oman viisautemme ja käännymme hänen puoleensa, nöyrrymme hänen edessään. Kyse ei ole nöyristelystä, mutta Jumala on niin suuri, maailmankaikkeuden Luoja, ettei meillä ole mitään uhoamista hänen edessään, vaan siinä meidän tulee käsittää oma vähäisyytemme ja myöntää Jumalan Jumaluus. Jos me tätä Jeesukselta vilpittömästi rukoilemme, Hän armahtaa meitä rakkautensa tähden. Jeesuksen kautta me silloin pääsemme osalliseksi Jumalan kirkkaudesta, eikä mikään rangaistus meitä uhkaa, kun pysymme Kristuksessa.

Totuuden tuntemiseen ei siis liity mitään mystiikkaa, meditointia, noituutta tai muuta epäjumalanpalvelusta, nämä ovat Jumalan silmissä iljettäviä tekoja. Kaikki totuus on löydettävissä Raamatun tuntemisen kautta, mutta ilman osallisuutta Jumalan Hengestä me emme voi ymmärtää Raamattua. Se on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta ja vain Pyhän Hengen avulla voidaan sitä oikein ymmärtää. Kun me saamme uudestisyntyä Hengestä ja saamme Pyhän Hengen kautta yhteyden Jeesukseen Kristukseen, me myös olemme osalliset Jumalan kätketystä viisaudesta, joka on annettu meille Kristuksessa. Sillä Kristuksessa ovat kätkettyinä kaikki tiedot ja viisauden aarteet ja kun pysymme Hänessä ja Hän pysyy meissä, me olemme siitä osalliset. Tämä on ainoa mahdollisuus, ainoa tie päästä elämään ja päästä tuntemaan totuus, Hän joka itse on tie, totuus ja elämä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu