Maljasen kirja

Löytyykö täältä ystävällistä sielua (kuolematonta tai kuolevaista, ei väliä), joka lainaisi minulle luettavaksi tuon kiistellyn kirjan?
231292
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 23

Vanhimmat

Kiinnostais minuakin se kirja.

Äänestä
  • kirjastosta, ainakin meidän pikkukirjastossa on koko ajan ollut tarjolla.

    Äänestä

  • emäntä kirjoitti:

    kirjastosta, ainakin meidän pikkukirjastossa on koko ajan ollut tarjolla.

    No kun meidän kirjastossa ei tuntusi olevan. Nimeäkään en tiedä, mutta lähinnä uskontohyllyä olen tsuumaillut jo muutaman vuoden ja olettaisin havainneeni jos sellainen olisi siellä ollut.

    Äänestä

  • Markku_Meilo kirjoitti:

    No kun meidän kirjastossa ei tuntusi olevan. Nimeäkään en tiedä, mutta lähinnä uskontohyllyä olen tsuumaillut jo muutaman vuoden ja olettaisin havainneeni jos sellainen olisi siellä ollut.

    Pääsin irti mormonismista on kirjan nimi. JOs haluat Östmanin vastauksen teokseen niin meilaa [email protected], niin voin lähettää sen sinulle.

    Äänestä

Toki tuo minultakin lainaan joutaisi, mutta kirjastostasikin takuulla löytyy. Jos ei ihan paikallisesta, niin sitten ainakin Helsingin suurista kirjastoista. Kirjan nimi on "Pääsin eroon mormoneista", ja kirjoittaja siis Pentti Maljanen. Kirjakaupoista ei enää taida löytyä, kun kyseessä on jo kolmatta vuosikymmentä vanha kirja.

Kim Östman on tosiaankin kirjoittanut teokseen vastauskirjoituksen, nimellä "Käsittelyssä 'Pääsin eroon mormoneista'". Kyllä sitäkin voi suositella lämpimästi.

Äänestä
  • on siis oikea nimi. Olen lukenut sitä ihan sivumennen kirjastossa. Aikoinaan, kun olin itse mormoni, sitä ei oikein tohtinut lukea eikä ollut suotavaakaan oman uskon takia, mutta myöhemmin lukaisin sitä. Se on aika helppolukuinen. Muistaakseni joku lut. pappi oli kirjoitushommissa mukana, ainakin silloin sanottiin (koska epäiltiin Maljasen taitoja). Sittemmin he perustivat Uskonnon uhrit-järjestön, koska yhteydenottoja tuli niin paljon.

    Mormonikirkossa seurattiin järjestön toimintaa. "Ei niillä mene hyvin", tiedettiin sanoa jossakin vaiheessa. Arveltiin, että Jumalan rangaistukset ovat kovat, kun tuollaista tekevät. Jälkeenpäin tuntui pahalta, kun tiesi, kuinka paljon ihminen voi joutua kärsimään uskonnon tähden. Tuli omia kokemuksia.

    Onhan se varmaan subjektiivinen kuvaus, mutta ei siinä hirveästi virheitä ole. Siinä esimerkiksi puhutaan naisesta, joka näki Maljasen piruna häntineen kaikkineen. Tunnen naisen, sisaren, koska yhteisö on niin pieni, että lähes kaikki tuntevat toisensa.
    Että maailmaan mahtuu näitä äärifundiksia.

    Äänestä

  • emäntä kirjoitti:

    on siis oikea nimi. Olen lukenut sitä ihan sivumennen kirjastossa. Aikoinaan, kun olin itse mormoni, sitä ei oikein tohtinut lukea eikä ollut suotavaakaan oman uskon takia, mutta myöhemmin lukaisin sitä. Se on aika helppolukuinen. Muistaakseni joku lut. pappi oli kirjoitushommissa mukana, ainakin silloin sanottiin (koska epäiltiin Maljasen taitoja). Sittemmin he perustivat Uskonnon uhrit-järjestön, koska yhteydenottoja tuli niin paljon.

    Mormonikirkossa seurattiin järjestön toimintaa. "Ei niillä mene hyvin", tiedettiin sanoa jossakin vaiheessa. Arveltiin, että Jumalan rangaistukset ovat kovat, kun tuollaista tekevät. Jälkeenpäin tuntui pahalta, kun tiesi, kuinka paljon ihminen voi joutua kärsimään uskonnon tähden. Tuli omia kokemuksia.

    Onhan se varmaan subjektiivinen kuvaus, mutta ei siinä hirveästi virheitä ole. Siinä esimerkiksi puhutaan naisesta, joka näki Maljasen piruna häntineen kaikkineen. Tunnen naisen, sisaren, koska yhteisö on niin pieni, että lähes kaikki tuntevat toisensa.
    Että maailmaan mahtuu näitä äärifundiksia.

    Niinpä olikin, olet oikeassa. Siis "Pääsin irti mormoneista".

    Äänestä

  • old_profile_25605 kirjoitti:

    Niinpä olikin, olet oikeassa. Siis "Pääsin irti mormoneista".

    Nyt kun tiedän kirjan nimen, niin olen melkoisen varma, että Nikkilän kirjaston uskonto-hyllyssä sitä ei ole ollut, kirjastossa vieraillessani.

    Ja kun nyt sain toisaalta lupauksen Östmaninkin kirjasta, niin olisi kiva lukea tuo Maljasen kirja alle. Jos saisit kirjan liikkeelle, niin tässä olisi suunta:

    PL 18
    01101 ITÄSALMI

    Äänestä

  • Markku_Meilo kirjoitti:

    Nyt kun tiedän kirjan nimen, niin olen melkoisen varma, että Nikkilän kirjaston uskonto-hyllyssä sitä ei ole ollut, kirjastossa vieraillessani.

    Ja kun nyt sain toisaalta lupauksen Östmaninkin kirjasta, niin olisi kiva lukea tuo Maljasen kirja alle. Jos saisit kirjan liikkeelle, niin tässä olisi suunta:

    PL 18
    01101 ITÄSALMI

    saapko laettoo niin jotta sie maksat postimaksun?

    Äänestä

  • *Xilomeida* kirjoitti:

    saapko laettoo niin jotta sie maksat postimaksun?

    Kurkkaa postlootaasi.

    Äänestä

  • emäntä kirjoitti:

    on siis oikea nimi. Olen lukenut sitä ihan sivumennen kirjastossa. Aikoinaan, kun olin itse mormoni, sitä ei oikein tohtinut lukea eikä ollut suotavaakaan oman uskon takia, mutta myöhemmin lukaisin sitä. Se on aika helppolukuinen. Muistaakseni joku lut. pappi oli kirjoitushommissa mukana, ainakin silloin sanottiin (koska epäiltiin Maljasen taitoja). Sittemmin he perustivat Uskonnon uhrit-järjestön, koska yhteydenottoja tuli niin paljon.

    Mormonikirkossa seurattiin järjestön toimintaa. "Ei niillä mene hyvin", tiedettiin sanoa jossakin vaiheessa. Arveltiin, että Jumalan rangaistukset ovat kovat, kun tuollaista tekevät. Jälkeenpäin tuntui pahalta, kun tiesi, kuinka paljon ihminen voi joutua kärsimään uskonnon tähden. Tuli omia kokemuksia.

    Onhan se varmaan subjektiivinen kuvaus, mutta ei siinä hirveästi virheitä ole. Siinä esimerkiksi puhutaan naisesta, joka näki Maljasen piruna häntineen kaikkineen. Tunnen naisen, sisaren, koska yhteisö on niin pieni, että lähes kaikki tuntevat toisensa.
    Että maailmaan mahtuu näitä äärifundiksia.

    äärifundis taidat olla itsekin... ainakin puheistasi päätellen.

    Äänestä

  • Hui..Niskavillat nousi pystyyn kun luin tämän otteen, koska koin tuon asianaivan samalla lailla! en ole lukenut Maljasen kirjaa aikasemmin...


    "Vasta vuosia myöhemmin, organisoidessani itse lähetystyötä seurakunnassani, oivalsin, miten nerokkaasta eksytyksestä oli kysymys. Käännytystyön aikana ei asiasta kiinnostuneelle tutkijalle tuoda esille mitään sellaista, mikä hämmentäisi hänen aikaisempia käsityksiään. Päinvastoin, useimmat opetukset ja väitteet tuntuvat tukevan Raamatun opetuksia, tai sitten ne sivuavat yleisesti hyväksyttyjä eettisiä tai siveellisiä arvoja. Ja jos joku kaltaiseni epäilijä liiallisilla kysymyksillään potki yli karsinan aidan, hänet rauhoitettiin helposti vakiovastauksella, että asiat kyllä myöhemmin selvenevät. Tässä vaiheessa kun asianomainen ei ole vielä riittävän valmis valaisemaan mieltään koko totuudella.

    Käsitykseni mukaan valehdella voi monin tavoin ja vaikeneminen on yksi niistä. Ei koskaan, ei kenellekään tutkijalle kerrota mormonismin koko totuutta. Ei ennen kuin asianosainen on saatu kasteelle ja sitten sitä tietä, temppelin kautta, kohti ikuista vaitioloa."

    Äänestä

Lue myös Mormonin kirja. Kysy Jumalalta rukouksessa, onko se kirja totta. Tee se vilpittömästi, niin voit tietää itse, onko kirja totta vai ei.

Äänestä
  • >>Lue myös Mormonin kirja.

    Olen jo luvannut lukea kirpparilta ostamani kirjan, mutta vasta talvella.

    >>Kysy Jumalalta rukouksessa, onko se kirja totta.

    Mikähän tuo kyseessä oleva Jumala on ja mikä tärkeämpää, niin mistä tai miten tuosta tyypistä saisi vakavasti otettavan havainnon?

    >> Tee se vilpittömästi, niin voit tietää itse, onko kirja totta vai ei.

    Olen havainnut tuon liturgian tai sanoisinko mantran tällä osiolla useamman kerran. Jos jeohovantodistajan suuntaan on kriittinen, niin hän vetoaa siihen, että kriitikolla ei ole oikea sydämentila. Nuo ovat tapoja kertoa ihmiselle, että hän on kysellyt "sopimattomia". Näkemykseni mukaan totuus kestää kritiikin ja torjuu sen mennen tullen.

    Olen kasvanut ulos yhdestä mielenhallintamekanismista, enkä koskaan enää halua antaa elämänhallintaani millekään uskonnolliselle liikkeelle, kaikkein vähiten millekään 1800-luvun uusfundisliikkeelle.

    Äänestä

  • Markku_Meilo kirjoitti:

    >>Lue myös Mormonin kirja.

    Olen jo luvannut lukea kirpparilta ostamani kirjan, mutta vasta talvella.

    >>Kysy Jumalalta rukouksessa, onko se kirja totta.

    Mikähän tuo kyseessä oleva Jumala on ja mikä tärkeämpää, niin mistä tai miten tuosta tyypistä saisi vakavasti otettavan havainnon?

    >> Tee se vilpittömästi, niin voit tietää itse, onko kirja totta vai ei.

    Olen havainnut tuon liturgian tai sanoisinko mantran tällä osiolla useamman kerran. Jos jeohovantodistajan suuntaan on kriittinen, niin hän vetoaa siihen, että kriitikolla ei ole oikea sydämentila. Nuo ovat tapoja kertoa ihmiselle, että hän on kysellyt "sopimattomia". Näkemykseni mukaan totuus kestää kritiikin ja torjuu sen mennen tullen.

    Olen kasvanut ulos yhdestä mielenhallintamekanismista, enkä koskaan enää halua antaa elämänhallintaani millekään uskonnolliselle liikkeelle, kaikkein vähiten millekään 1800-luvun uusfundisliikkeelle.

    "Olen kasvanut ulos yhdestä mielenhallintamekanismista, enkä koskaan enää halua antaa elämänhallintaani millekään uskonnolliselle liikkeelle, kaikkein vähiten millekään 1800-luvun uusfundisliikkeelle."

    Lähtöasemsai on ennakkoluuloinen ja voimakkaasti torjuva. Älä pähkäile aivoillasi kuuntele positiivisesti sydäntäsi. Uskoa ja tiedettä ei tule sekoittaa. Kerro palstalla miten Mormonin kirjan itse koit.

    Äänestä

  • lavanpalvelija kirjoitti:

    "Olen kasvanut ulos yhdestä mielenhallintamekanismista, enkä koskaan enää halua antaa elämänhallintaani millekään uskonnolliselle liikkeelle, kaikkein vähiten millekään 1800-luvun uusfundisliikkeelle."

    Lähtöasemsai on ennakkoluuloinen ja voimakkaasti torjuva. Älä pähkäile aivoillasi kuuntele positiivisesti sydäntäsi. Uskoa ja tiedettä ei tule sekoittaa. Kerro palstalla miten Mormonin kirjan itse koit.

    >>Lähtöasemsai on ennakkoluuloinen ja voimakkaasti torjuva.

    Ja mitä enemmän luen Raamattuun perustuvista uskonnoista, sitä voimakkaammaksi torjunta tulee ja epäilenpä, että ennakkoluulojeni osuus vähenee vastaavassa suhteessa. Kuten itsekin olet eri tilanteissa maininnut, niin Pelastusarmeija on aivan omassa luokassaan. Näin minäkin sen näen ja harmittelen edelleen sitä 1960-luvun Vartiotorni-lehden tunnetun kirjoituksen minulle syöttämää mielikuvaa sekä sen antamalla asenteella käymääni keskustelua eräällä ovella. Jos olisi mahdollista, niin palaisin ja pyytäisin henkilöltä anteeksi.

    Toki Pelastusarmeijan uskonnollinen puoli on sitten tietysti oma lukunsa, mutta käytännön auttamisen toimintamallia pidän ihailtavana. Jos maailman parhaimmaksi hyväntekeväisyydeksi katsotaan oman uskonnolisen näkemyksen saarnaaminen, kuten Vartiotorniseura asian aikanaan ilmaisi, niin sellaiseen minä en palaa. Toinen luotaan työntävä syy, uskonnossa kuin uskonnossa on se mekanismi, jossa juhlapuheissa kailotetaan lähimmäisenrakkautta, mutta käytännössä lähimmäisiä ovat ensin uskonsisaret ja -veljet. Jotain kosmeettista saatetaan tehdä, mutta lähinnä PR-vaikuttimista.

    >> Älä pähkäile aivoillasi kuuntele positiivisesti sydäntäsi.

    Niinpä, mutta jos ihminen on luojanluoma, niin sydämen kokoa kasvattamalla olisi aivot voinut jättää kokonaan pois. Olisimme kaikki niin sydämellisiä, niin sydämellisiä.

    Tässä suhteessa olemme eromme huomanneet useita kertoja.

    >> Uskoa ja tiedettä ei tule sekoittaa.

    Kohdallani vaara lienee hyvin pieni ja pienenee kaiken aikaa.

    >> Kerro palstalla miten Mormonin kirjan itse koit.

    Siihen mennee aikaa ja ensin luen nuo kaksi tässä vitjassa esillä ollutta kirjaa. Vaan kiirettä ei ole, maailmanloppua ei ole näkyvissä.

    Äänestä

  • Itse mormoniksi 8-vuotiaana kastettuna olen lukenut Mormonin kirjan läpi moneen kertaan. Lapsesta asti istuin kirkon tilaisuuksissa viikottain, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tultuani kultaiseen ikään, jossa lapset vakavasti alkavat pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä aloin vilpittömästi rukoilla vastausta, onko Mormonin kirja totta ja Jumalan sanaa. Rukoilin vuosikaudet, saamatta vastausta.

    Jumala itse varjeli minua mormonismilta kaikki nuo pitkät vuodet. Hän oli miekkani ja kilpeni valhetta ja eksytystä vastaan. Myöhemmin aikuisena annoin itseni ehdoitta Jumalan haltuun, Hän valisti minulle kasvonsa ja antoi uskon lahjan. Se ei ole usko moniavioisuuteen, kultalevyihin, verisovitukseen tahi mustien alempiarvoisuuteen, ei vapaamuurarirituaaleihin, teenjuontikieltoon tai maagisiin alusvaatteisiin. Se on usko Jumalaan, Raamattuun ja iankaikkiseen elämään.

    Mormonin kirja ei ole totta - paitsi siinä mielessä, kuin kaikki kirjallisuus on "totta". Olen pahoillani. Sinä uskot saaneesi vastaukseksi jotain muuta, eli "on totta". Se vastaus ei ole Jumalasta, vaan saatanan eksytystä. Tämä on kovasti sanottu, mutta jokainen sielu on kallisarvoinen ja mittaamattoman arvokas.

    Kunnioitan silti oikeuttasi olla sitä mieltä kuin olet. Meillä on mielipiteen ja sanan vapaus, myös uskonnon asioissa.

    Äänestä

  • calmato kirjoitti:

    Itse mormoniksi 8-vuotiaana kastettuna olen lukenut Mormonin kirjan läpi moneen kertaan. Lapsesta asti istuin kirkon tilaisuuksissa viikottain, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Tultuani kultaiseen ikään, jossa lapset vakavasti alkavat pohtia elämän tärkeitä kysymyksiä aloin vilpittömästi rukoilla vastausta, onko Mormonin kirja totta ja Jumalan sanaa. Rukoilin vuosikaudet, saamatta vastausta.

    Jumala itse varjeli minua mormonismilta kaikki nuo pitkät vuodet. Hän oli miekkani ja kilpeni valhetta ja eksytystä vastaan. Myöhemmin aikuisena annoin itseni ehdoitta Jumalan haltuun, Hän valisti minulle kasvonsa ja antoi uskon lahjan. Se ei ole usko moniavioisuuteen, kultalevyihin, verisovitukseen tahi mustien alempiarvoisuuteen, ei vapaamuurarirituaaleihin, teenjuontikieltoon tai maagisiin alusvaatteisiin. Se on usko Jumalaan, Raamattuun ja iankaikkiseen elämään.

    Mormonin kirja ei ole totta - paitsi siinä mielessä, kuin kaikki kirjallisuus on "totta". Olen pahoillani. Sinä uskot saaneesi vastaukseksi jotain muuta, eli "on totta". Se vastaus ei ole Jumalasta, vaan saatanan eksytystä. Tämä on kovasti sanottu, mutta jokainen sielu on kallisarvoinen ja mittaamattoman arvokas.

    Kunnioitan silti oikeuttasi olla sitä mieltä kuin olet. Meillä on mielipiteen ja sanan vapaus, myös uskonnon asioissa.

    millainen todistuksen tulee olla? Jäikö sínulta huomaamatta hiljainen totuuden "kuiskaus"? Jos olisin odottanut enkelin ilmestymistä, niin enpä olisi jäsen. Tuo kirja kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Kristukseen. Se on myös hyvin monipuolinen kaikkine tapahtumineen. Jopa lukuisat sotakuvaukset todistavat minulle sen aitoudesta, vaikka niitä on ihan kyllästymiseen asti.

    Äänestä

  • UPDATE_6767016 kirjoitti:

    millainen todistuksen tulee olla? Jäikö sínulta huomaamatta hiljainen totuuden "kuiskaus"? Jos olisin odottanut enkelin ilmestymistä, niin enpä olisi jäsen. Tuo kirja kehottaa kaikkeen hyvään ja uskomaan Kristukseen. Se on myös hyvin monipuolinen kaikkine tapahtumineen. Jopa lukuisat sotakuvaukset todistavat minulle sen aitoudesta, vaikka niitä on ihan kyllästymiseen asti.

    Monista asioista olen vakuuttunut elämäni aikana, monenlaiseen sitoutunut, monia voimakkaita elämyksiä kokenut. Monesta minulla on usein mainitsemasi 'totuuden tuntu'.
    En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat ehtojen asettamisella. En kai minä muuta rukoillut kuin vastausta siihen, onko Mormonin kirja Jumalan sanaa ja Smith oikea profeetta.
    Avaruus humisi tyhjyyttään - ei mitään, ei mitään.

    Sen sijaan Raamatusta minulle on lapsesta asti tullut hyvä ja kiitollinen mieli aina lukiessani. Olen kokenut siinä 'toden tunnun', eli se heijastelee vajavaisin ihmistaidoin kirjoitettuna sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka ovat oikeasti lähes sanojen ulottumattomissa.

    Miten olisin voinut asettaa ehtoja, kun ei minulla ole voinut olla kokemusta siitä, millainen "todistuksen" pitäisi olla - eihän minulla koskaan mormonismista ole sellaista ollut ja toisen ihmisen todistusta on mahdoton käsittää.
    - sanottakoon, että en pystynyt uskomaan todistuskokouksissa ihmisten todistuksiin. Huomasin heidän liioittelevan ja yrittävän todistuksellaan miellyttää kuulijoitaan. Ei 'toden tuntua' siis myöskään todistuskokouksissa muiden jäsenten puheista.

    Olen aina ollut valitettavan tarkkanäköinen ihmisten suhteen, jo lapsesta nähnyt aikuisten läpi.

    Äänestä

  • calmato kirjoitti:

    Monista asioista olen vakuuttunut elämäni aikana, monenlaiseen sitoutunut, monia voimakkaita elämyksiä kokenut. Monesta minulla on usein mainitsemasi 'totuuden tuntu'.
    En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat ehtojen asettamisella. En kai minä muuta rukoillut kuin vastausta siihen, onko Mormonin kirja Jumalan sanaa ja Smith oikea profeetta.
    Avaruus humisi tyhjyyttään - ei mitään, ei mitään.

    Sen sijaan Raamatusta minulle on lapsesta asti tullut hyvä ja kiitollinen mieli aina lukiessani. Olen kokenut siinä 'toden tunnun', eli se heijastelee vajavaisin ihmistaidoin kirjoitettuna sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka ovat oikeasti lähes sanojen ulottumattomissa.

    Miten olisin voinut asettaa ehtoja, kun ei minulla ole voinut olla kokemusta siitä, millainen "todistuksen" pitäisi olla - eihän minulla koskaan mormonismista ole sellaista ollut ja toisen ihmisen todistusta on mahdoton käsittää.
    - sanottakoon, että en pystynyt uskomaan todistuskokouksissa ihmisten todistuksiin. Huomasin heidän liioittelevan ja yrittävän todistuksellaan miellyttää kuulijoitaan. Ei 'toden tuntua' siis myöskään todistuskokouksissa muiden jäsenten puheista.

    Olen aina ollut valitettavan tarkkanäköinen ihmisten suhteen, jo lapsesta nähnyt aikuisten läpi.

    sillä emme ole kukaan täydellisiä. Muistan omalta osaltani, että todistuksen saamista korostettiin joskus väärin tai ainakín koin sen saamisen erilaiseksi, kuin ennakko-odotuksista tuli mieleen. Jo sana "todistus" voi herättää esineellisyyden vaikutelman. Sitten olivat vielä nuo enkelinäyt, joita jotkut olivat saaneet. - Todistus on kuitenkin useimmin "hiljainen kuiskaus" ja epäilysten poistumista.

    Äänestä

noiden Ameeriikassa kirjoitettujen ja painettujen kirjojen lukemisessa.

Oikeastaan ainoa Ameeriikkalainen kirjailija jonka teoksia voin suoralta kädeltä suositella on Jack London, jonka teoksista saa erinomaisen kuvan Ameeriikan viimevuosisadan alun maaseutuväestön elämästä ja kurjuudesta.

Lue nuo Londonin teokset ainakin ensin niin saat syvyyttä mm. Mormonin kirjalle.

Turust

Äänestä
  • Siinä puhutaan mormoneistakin sitä paitsi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Markku_Meilo kirjoitti:

Löytyykö täältä ystävällistä sielua (kuolematonta tai kuolevaista, ei väliä), joka lainaisi minulle luettavaksi tuon kiistellyn kirjan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu