SUOMI YKSIKIELISEKSI
Kun Suomi itsenäistyi, ruotsinkielistä väestöä oli noin 11 % maamme väkiluvusta. Ruotsinkieliset olivat sijoittuneet yhteiskunnassamme johtaville paikoille, joista käsin he saattoivat tehokkaasti vaikuttaa vasta itsenäistyneen nuoren valtion tulevaisuuteen. Tämä oppineisto (ei suinkaan sivistyneistö) ajoi häikäilemättä omia etujaan. Sen vaikutusvaltaa osoittaa erittäin hyvin esimerkiksi Helsingin yliopistosta käyty kielisota 1930-luvulla. Ruotsinkielinen vähemmistö teki kaikkensa jarruttaakseen maan pääkielen esiinmarssia ja painaakseen sitä alas. Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta. Ruotsin miehitysvallan maahamme jälkeensä jättämä herrakansan jäännös noudatteli vain esi-isiensä perinteitä. Se oli jatkoa sille sortopolitiikalle, jota koko ruotsinvallan ajan oli harjoitettu kieltämme, sivistystämme ja kansaamme kohtaan.
Tämä maahamme jäänyt ruotsalaisuuden tynkä sai tehokasta apua lahden takaa sukulaisiltaan. Valtiojohtomme tarvitsi tunnustuksen itsenäisyydellemme mm. Ruotsilta ja tukeutui pohjoismaiseen yhteistyöhön. Siksi se suhtautui ruotsinkieliseen väestöön ja sen vaatimuksiin myönteisesti ja välttäen kaikkia ristiriitoja sen kanssa. Tilanteen hyvin käsittäen ruotsalaisemme käyttivät sitä estoitta hyväkseen. Kysymyksessä oli siis ulkopoliittinen painostus nuoren valtiomme johtoa kohtaan.
Aikojen kuluessa väestösuhteet ovat muuttuneet. Ruotsinkielisiä on enää vain noin viisi ja puoli prosenttia asukasluvustamme eli prosentuaalisesti puolet siitä, mitä heitä oli itsenäisyytemme alussa. Kuitenkin entinen meno jatkuu. Tämä pieni vähemmistö kukkoilee maassamme ja pyrkii isännän äänellä määräilemään suurta enemmistöä. Se on paljolti onnistunut pyrkimyksissään. Sen toimesta on saatu pakollinen ruotsin opetus kouluihimme nuorisomme rasitteeksi ja kansamme enemmistön tahdon vastaisesti. Ruotsinkieliselle nuorisolle on järjestetty oikotiet korkeakouluihin suomenkielisiä helpommilla pääsykokeilla ja varattu enemmän aloituspaikkoja keskiasteen koulutukseenkin. Näillä toiskielisillä on myös oma kouluhallinto kuntatasolta valtakunnan tasolle saakka. Pakkoruotsi on tukittu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kymmenpennisistä poliisien lippalakkeihin. Muistettakoon, että kolikkomme olivat vuoteen 1986 asti pelkästään suomenkielisiä. Entä mitä tekemistä ruotsilla on suomenkielisen passissa, ajokortissa, KELA-kortissa tai muissa asiakirjoissa? Ei yhtään mitään. Tällainen pakkoruotsin tunkeminen kaikkialle on meitä suomenkielisiä syvästi loukkaavaa. Siinä on selvästi nähtävissä ruotsinkielisen herrakansan jäännöksen halu nöyryyttää meikäläisiä ja osoittaa valtaansa: katsokaa näin me hallitsemme teitä ettekä te voi sille mitään!
Joulukuussa 1998 ruotsalainen kansanpuolue julkaisi röyhkeydessään vertaansa vailla olevan kielipoliittisen ohjelman. Siinä esitetään mm. kielilain uudistamista ja vaaditaan ”nykyistä velvoittavampaa kielilakia”. Valtioneuvosto tottelikin nöyrästi rkp:ta ja asetti jo noin puolen vuoden kuluttua kielilakikomitean. Sen jäsenistössä ja asiantuntijoissa on vahva edustus ruotsinkielisillä ja ruotsinmielisillä suomenkielisillä. Komitean työlle luo heti alunpitäen synkän varjon tieto siitä, että sen puheenjohtaja on jo etukäteen palkittu korkealla ruotsalaisella kunniamerkillä, Pohjantähden ritarikunnan suurristillä. Meillä suomenkielisillä ei ole mitään hyvää odotettavissa komitealta. Päinvastoin! Jo nyt on tiedossa, että pakkoruotsia aiotaan lisätä kaikin mahdollisin keinoin. Niinpä lakiin on tarkoitus sisällyttää – rkp:n käskystä tietenkin – mm. vaatimus, että opasteitten täytyy olla kaikkialla maassa, siis esimerkiksi rautatieasemilla kaksikielisiä. Siis supisuomalaisilla alueillakin! Uskomatonta ja törkeää!
Kohtuuttomilla ja röyhkeillä vaatimuksillaan rkp ja sen myötäilijät haluavat manata tähän maahan uudestaan 1930-luvun katkerat kieliriidat. Kun kylttien rikkojat ja tervaajat lähtevät uudestaan liikkeelle, syyttäköön rkp itseään. Ainoa viisas päätös, minkä kielilakikomitea voi tehdä, on sellainen, että se ehdottaa maamme julistamista yksikieliseksi. Mitään kansalliskielen asemassa olevaa ruotsia tässä maassa ei tarvita. Suurin osa toiskielisistä puhuu suomea ja se pieni ryhmä, joka osaa kieltämme huonosti voidaan tehokkaalla opetuksella saada parantamaan kielitaitoaan.
Se tulee tälle maalle myös huomattavasti halvemmaksi. Me suomenkielisethän tämän kaksikielisyyden ylellisyyden kustannamme 95-prosenttisesti. Ei ole oikein, että enemmistö pakotetaan ylläpitämään vähemmistön kieltä ja kulttuuria. Ellei ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri säily Suomessa ilman suomenkielisten antamaa tekohengitystä, niin se on osoitus siitä, että niissä itsessään ei ole elinvoimaa.
Pentti Huttunen
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja
Kun Suomi itsenäistyi, ruotsinkielistä väestöä oli noin 11 % maamme väkiluvusta. Ruotsinkieliset olivat sijoittuneet yhteiskunnassamme johtaville paikoille, joista käsin he saattoivat tehokkaasti vaikuttaa vasta itsenäistyneen nuoren valtion tulevaisuuteen. Tämä oppineisto (ei suinkaan sivistyneistö) ajoi häikäilemättä omia etujaan. Sen vaikutusvaltaa osoittaa erittäin hyvin esimerkiksi Helsingin yliopistosta käyty kielisota 1930-luvulla. Ruotsinkielinen vähemmistö teki kaikkensa jarruttaakseen maan pääkielen esiinmarssia ja painaakseen sitä alas. Tässä ei sinänsä ollut mitään uutta. Ruotsin miehitysvallan maahamme jälkeensä jättämä herrakansan jäännös noudatteli vain esi-isiensä perinteitä. Se oli jatkoa sille sortopolitiikalle, jota koko ruotsinvallan ajan oli harjoitettu kieltämme, sivistystämme ja kansaamme kohtaan.
Tämä maahamme jäänyt ruotsalaisuuden tynkä sai tehokasta apua lahden takaa sukulaisiltaan. Valtiojohtomme tarvitsi tunnustuksen itsenäisyydellemme mm. Ruotsilta ja tukeutui pohjoismaiseen yhteistyöhön. Siksi se suhtautui ruotsinkieliseen väestöön ja sen vaatimuksiin myönteisesti ja välttäen kaikkia ristiriitoja sen kanssa. Tilanteen hyvin käsittäen ruotsalaisemme käyttivät sitä estoitta hyväkseen. Kysymyksessä oli siis ulkopoliittinen painostus nuoren valtiomme johtoa kohtaan.
Aikojen kuluessa väestösuhteet ovat muuttuneet. Ruotsinkielisiä on enää vain noin viisi ja puoli prosenttia asukasluvustamme eli prosentuaalisesti puolet siitä, mitä heitä oli itsenäisyytemme alussa. Kuitenkin entinen meno jatkuu. Tämä pieni vähemmistö kukkoilee maassamme ja pyrkii isännän äänellä määräilemään suurta enemmistöä. Se on paljolti onnistunut pyrkimyksissään. Sen toimesta on saatu pakollinen ruotsin opetus kouluihimme nuorisomme rasitteeksi ja kansamme enemmistön tahdon vastaisesti. Ruotsinkieliselle nuorisolle on järjestetty oikotiet korkeakouluihin suomenkielisiä helpommilla pääsykokeilla ja varattu enemmän aloituspaikkoja keskiasteen koulutukseenkin. Näillä toiskielisillä on myös oma kouluhallinto kuntatasolta valtakunnan tasolle saakka. Pakkoruotsi on tukittu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kymmenpennisistä poliisien lippalakkeihin. Muistettakoon, että kolikkomme olivat vuoteen 1986 asti pelkästään suomenkielisiä. Entä mitä tekemistä ruotsilla on suomenkielisen passissa, ajokortissa, KELA-kortissa tai muissa asiakirjoissa? Ei yhtään mitään. Tällainen pakkoruotsin tunkeminen kaikkialle on meitä suomenkielisiä syvästi loukkaavaa. Siinä on selvästi nähtävissä ruotsinkielisen herrakansan jäännöksen halu nöyryyttää meikäläisiä ja osoittaa valtaansa: katsokaa näin me hallitsemme teitä ettekä te voi sille mitään!
Joulukuussa 1998 ruotsalainen kansanpuolue julkaisi röyhkeydessään vertaansa vailla olevan kielipoliittisen ohjelman. Siinä esitetään mm. kielilain uudistamista ja vaaditaan ”nykyistä velvoittavampaa kielilakia”. Valtioneuvosto tottelikin nöyrästi rkp:ta ja asetti jo noin puolen vuoden kuluttua kielilakikomitean. Sen jäsenistössä ja asiantuntijoissa on vahva edustus ruotsinkielisillä ja ruotsinmielisillä suomenkielisillä. Komitean työlle luo heti alunpitäen synkän varjon tieto siitä, että sen puheenjohtaja on jo etukäteen palkittu korkealla ruotsalaisella kunniamerkillä, Pohjantähden ritarikunnan suurristillä. Meillä suomenkielisillä ei ole mitään hyvää odotettavissa komitealta. Päinvastoin! Jo nyt on tiedossa, että pakkoruotsia aiotaan lisätä kaikin mahdollisin keinoin. Niinpä lakiin on tarkoitus sisällyttää – rkp:n käskystä tietenkin – mm. vaatimus, että opasteitten täytyy olla kaikkialla maassa, siis esimerkiksi rautatieasemilla kaksikielisiä. Siis supisuomalaisilla alueillakin! Uskomatonta ja törkeää!
Kohtuuttomilla ja röyhkeillä vaatimuksillaan rkp ja sen myötäilijät haluavat manata tähän maahan uudestaan 1930-luvun katkerat kieliriidat. Kun kylttien rikkojat ja tervaajat lähtevät uudestaan liikkeelle, syyttäköön rkp itseään. Ainoa viisas päätös, minkä kielilakikomitea voi tehdä, on sellainen, että se ehdottaa maamme julistamista yksikieliseksi. Mitään kansalliskielen asemassa olevaa ruotsia tässä maassa ei tarvita. Suurin osa toiskielisistä puhuu suomea ja se pieni ryhmä, joka osaa kieltämme huonosti voidaan tehokkaalla opetuksella saada parantamaan kielitaitoaan.
Se tulee tälle maalle myös huomattavasti halvemmaksi. Me suomenkielisethän tämän kaksikielisyyden ylellisyyden kustannamme 95-prosenttisesti. Ei ole oikein, että enemmistö pakotetaan ylläpitämään vähemmistön kieltä ja kulttuuria. Ellei ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri säily Suomessa ilman suomenkielisten antamaa tekohengitystä, niin se on osoitus siitä, että niissä itsessään ei ole elinvoimaa.
Pentti Huttunen
Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ruotsalaisuuden päivän suruliputus olkoon viimeinen väkivallaton mielenilmaus tätä ruotsinkielistemme sortoa vastaan. Sen jälkeinen aika ratkaisee, nouseeko Irlannissa kuollut IRA Suomessa: politiikkomme ovat suurten haasteiden edessä!
Aivan niin, juuri tuollaisia sortajia, heittiöitä ja loisia me ruotsinkieliset olemme. Vainotkaa meitä, ajakaa meidät kuin ketut koloistamme ja polttakaa meidät torilla kirjojemme ja ruotsalaisen Å:mme kanssa! Tehkää näin ja onni ja auvo tulevat Suomen maahan!
No, jotkut uskovat keijuihin, toiset horoskooppeihin...
Me poistamme pakkoruotsin ja kaksikielisyyden ja kaikki sinun etuoikeutesi.
Mitä etuoikeuksia minulla muka on?
Yritin jokunen viikko sitten ihan kokeeksi ostaa junalipun ruotsiksi. Minulle vastattiin suomen todellisella toisella kansalliskielellä, brouken inglishillä, ja yritettiin tyrkyttää ylihintaista lippua kun myyjä ei hoksannut että olen opsikelija vaikka heiluttelinkin SLL:n myöntämää opiskelijakorttia melkein hänen nenänsä edessä.
No noin aluksi se aatelislinna jossa sä asustat ja käyt ajankuluksesi ruåskimassa pellolla uurastavia, kirkasotsaisia, pyyteettömiä suomenhevoselta näyttäviä "Säärijärven Paavoja", jotka joutuu syömään pettua kun sä viet niiden viljat...joo, moni ei varmaan ole huomannut sitä seikkaa, että - no ainakin omassani - seinäkalenterissa lukee vuosi 2005.
Suomessa kannattaa puhua suomalaiselle Suomen kieltä. Koska olet ilmeisesti nuori ihminen niin yritä sisäistää tämä ajoissa.
Minä asun kylläkin omastakin mielestäni liian isossa rintamamiestalossa (180m² on turhan paljon neljälle). Mutta minkäs teet, kun asuu vielä 17-vuotiaana vanhempiensa luona eivätkä varat vielä riitä omillaan asumiseen. (Pappa betalar inte. Semmoinen ei ole meillä koskaan käynyt.)
Ruoskinut en ole ketään, vaikka on minua yritetty melko aneemisella ruoskantapaisella muovihäkkyrällä piiskata.
Tattista muuten siitä, että muistutit seinääkalenterista. En muistanut kääntää sitä eilen. Nyt siinä lukee Oktober 2005 niin kuin pitääkin eikä September 2005.
Olen joo huomannut.
Ylä-asteella ollessani viereisen suomenkielisen oppilaitoksen oppilaita tuli joskus pihalle rautakanki kädessä huutamaan "Svedut takaisin Ruotsiin!" Nämä äärinationalistinalut asettuivat jopa muutaman kerran kolmen miehen väijyksiin kouluni portin ulkopuolelle. He lähtivät pari kertaa sen rautakangen kera ajamaan takaa joitakin luokkatovereitani. Tämä puuha loppui vasta kun eräs koulutoverini riuhtaisi kangen, jonka he olivat saaneet hänen kotiovensa väliin, heidän käsistänä ja mäjäytti sillä hänen kotiovensa kahvaa riuhtonutta sälliä sormille.
Mutta hei, jotakin jännitystä on elämässä oltava!
Hej, tuo ironia on aika vaikea taiteenlaji, joten odotin Sinun automaattisesti ymmärtävän että teen pilkkaa näistä saa*t*nan suomalaisuuden liigan junteista joilla ei ole mitään kosketusta todellisuuteen.
Olen itse Uudeltamaalta ja katson, että allekirjoittaneella on enemmän yhteistä ruotsinkieltä äidinkielenään puhuvien maakuntamme asukkaiden kanssa kuin esim. Lapissa asuvien paimmentolaisten kanssa näissä käytännön kysymyksissä joita meistä jokainen joutuu kohtaamaan täällä (kaavoituspolitiikka etc.).
Pyydän, että luet tuon kommenntini siinä valossa, se oli lähinnä pottuilua tuolle kiihkoilijalle. Syy, miksi en kirjoittanut tätä toisella kotimaisella on se, että kaikesta huolimatta hallitsen grammatiikan aika köykäisesti.
Allt jag san säga är att ni måste kämpa. Vaikka lauseessa oli suunnilleen kaikki väärin kirjoitettuna :))
No, meitä on moneen häiriintyneeseen junaan ja moni jää silti laiturille.
Jep, ja tuolla kalenterilla lähetin viestin noille helkkarin SL -liigan jäsenille että he huomioitsisivat elävämme 21 vuosisataa, EI 19 vuosisataaaaaa!
Suomalaisuuden Liiton entinen puheenjohtaja.