Tämän iltaisessa Kirvesmiehet -ohjelmassa käsiteltiin steinerkouluja. Juttu varmisti sen, mitä kriittiset äänet ovat jo vuosikausia yrittäneet jankuttaa.
1) Ohjelmassa esiintyi äiti (toimittaja Sari Tikanoja), jonka kaksi poikaa olivat olleet Vantaan seudun steinerkoulussa. Ensimmäinen pettymys äidille oli ollut se, ettei niin paljon kuulutettua vanhempien ja koulun välistä yhteistyötä juuri ollutkaan. Parhaimmillaan talkoissa oli vain muutamia vanhempia.
2) Kyseisen äidin pojat eivät vielä kolmannella luokalla olleet oppineet lukemaan. Kun äiti oli keskustellut asiasta koululla, hänelle oli todettu, että pojalla on neurologinen vamma. Steinerkouluissa tehdään siis nähtävästi aivan tuulesta temmattuja diagnooseja opettajien toimesta. Äiti siirsi pojat tavalliseen peruskouluun, jossa pojat kuitenkin alkoivat oppimaan hyvää vauhtia -eikä tietoakaan neurologisesta vammasta.
Samaisessa koulussa oli niin edelleen toinen vastaavanlainen tapaus: lukemaan oppimattoman lapsen äidille oli myös sanottu lapsen sairastavan neurologista vammaa. Tämä äiti oli vienyt lapsensa neurologisiin tutkimuksiin joissa oli osoittunut, ettei lapsella ollut niin minkäänlaista vammaa.
Mikäli nämä äidit eivät olisi olleet kriittisiä steinerpedagogien antamiin hengentieteellisiin diagnooseihin, olisivat heidän lapsensa ilmeisesti kantaneet loppukouluaikansa steinerkoulussa leimaa, jonka mukaan heillä on kyseinen vamma.
2) Ohjelmassa haastateltiin kahta nuora poikaa, joista toinen oli teekkari ja toinen Kokoomus-aktivisti. Kummatkin olivat antroposofi-perheistä ja toinen poika käynyt myös Steinerkoulun. "Pehmeästä pedagogiikasta" huolimatta kumpainenkin suuntautui nk. koviin arvoihin; toinen opiskeli steinerlaisten vastustamaa tekniikkaa ja toisen puoluekannaksi oli muodostunut porvarillinen maailmankatsomus. Steinerpedagogiikka ei siis näytä väitteistä huolimatta kasvattavan tähän yhteiskuntaan tippaakaan sen "pehmeämpiarvoisia" yksilöitä.
3) Ohjelmassa esiintyi myös Helsingin Rudolf Steiner -koulun opettaja Kari Kalliala, joka ei osannut selittää, mitä on eurytmia (sic!), eikä myöskään sitä, mitä varsinaista eroa steinerkoululla ja peruskoululla on.
Samaisen opettajan mukaan n. 30 oppilaasta 10 (lähinnä paremmin menestyvät) vaihtavat steinerkoulun tavalliseen lukioon. Tämäkin kertoo jotain oppilaiden koulutyytyväisyydestä... Steinerkouluthan mainostavat itseään sillä, että oppilaiden kouluviihtyvyys on tavallista parempi.
Ohjelmassa esiintyneet pojat taas olivat pikemminkin sitä mieltä, että KOTITAUSTALLA on ratkaiseva merkitys ihmisen tulevaisuudelle, ei niinkään pedagogiikalla.
4) Steinerkoulusta peruskouluun poikansa pistänyt äiti totesi aivan oikein, että steinerkoulujen kritiikinsietokyky on huono, ja epäkohtiin on mahdotonta puuttua. Hänen toisen poikansa luokassa oli 30 oppilasta (Steinerkoulut eivät siis vastoin yleistä luuloa suosi pieniä luokkakokoja), mutta opettaja ei saanut oppilaisiin minkäänlaista kuria vielä kolmannella luokallakaan. Äidin mukaan ongelmallista on se, että steinerkoulussa sama opettaja johtaa samaa luokkaa 8 vuotta, joten jos opettaja on suoranaisesti kyvytön ohjaamaan lapsia, ei asiaan voida vaikuttaa esim. opettajaa vaihtamalla.
Samainen äiti totesi myös, että steinerkoulujen toinen ongelma ovat opettajat, joille antroposofia on tärkeämpi kuin itse lapset. Ongelmana olivat hänen mukaansa myös vanhemmat, joille steinerkoulu ja sen taustaideologia tuntuu olevan tärkeämpi kuin lapsille itselleen.
5) Väitetään, ettei steinerkouluissa ole kilpailua. Tähän Steinerkoulun käynyt poika totesi, että se ei pidä paikkaansa: hänen mielestään kilpailua esiintyy kaikissa yhteisöissä (kuten monin tutkimuksin on todistettukin) ja sitä esiintyy myös steinerkoulussa, vaikka numeroarvostelua ei olekaan. Se esiintyy vain muussa muodossa.
Ohjelma oli kokonaisuudessaan hyvä ja vahvisti monet epäilyt siitä, että steinerpedagogiikalla ei ole mitään virkaa oppilaan arvomaailman, minäkuvan, eikä yksilöllisen kehityksen kanssa. Näitä arvoja steinerkoulut kyllä mainospuheissan korostavat, mutta menetelmät näköjään ontuvat. Steinerkouluissa ei kasva yhtään pehmeämmin, lempeämmin, eikä ihmisistä tule tippaakaan sen parempia kuin peruskoulustakaan.
Syy siihen on keskeisesti se, ettei itse lapsilla sinänsä ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä opettajille sekä osalle vanhemmista on Steinerin aataminaikuisten ja vanhentuneiden oppien ja uskonnon toteuttaminen.
1) Ohjelmassa esiintyi äiti (toimittaja Sari Tikanoja), jonka kaksi poikaa olivat olleet Vantaan seudun steinerkoulussa. Ensimmäinen pettymys äidille oli ollut se, ettei niin paljon kuulutettua vanhempien ja koulun välistä yhteistyötä juuri ollutkaan. Parhaimmillaan talkoissa oli vain muutamia vanhempia.
2) Kyseisen äidin pojat eivät vielä kolmannella luokalla olleet oppineet lukemaan. Kun äiti oli keskustellut asiasta koululla, hänelle oli todettu, että pojalla on neurologinen vamma. Steinerkouluissa tehdään siis nähtävästi aivan tuulesta temmattuja diagnooseja opettajien toimesta. Äiti siirsi pojat tavalliseen peruskouluun, jossa pojat kuitenkin alkoivat oppimaan hyvää vauhtia -eikä tietoakaan neurologisesta vammasta.
Samaisessa koulussa oli niin edelleen toinen vastaavanlainen tapaus: lukemaan oppimattoman lapsen äidille oli myös sanottu lapsen sairastavan neurologista vammaa. Tämä äiti oli vienyt lapsensa neurologisiin tutkimuksiin joissa oli osoittunut, ettei lapsella ollut niin minkäänlaista vammaa.
Mikäli nämä äidit eivät olisi olleet kriittisiä steinerpedagogien antamiin hengentieteellisiin diagnooseihin, olisivat heidän lapsensa ilmeisesti kantaneet loppukouluaikansa steinerkoulussa leimaa, jonka mukaan heillä on kyseinen vamma.
2) Ohjelmassa haastateltiin kahta nuora poikaa, joista toinen oli teekkari ja toinen Kokoomus-aktivisti. Kummatkin olivat antroposofi-perheistä ja toinen poika käynyt myös Steinerkoulun. "Pehmeästä pedagogiikasta" huolimatta kumpainenkin suuntautui nk. koviin arvoihin; toinen opiskeli steinerlaisten vastustamaa tekniikkaa ja toisen puoluekannaksi oli muodostunut porvarillinen maailmankatsomus. Steinerpedagogiikka ei siis näytä väitteistä huolimatta kasvattavan tähän yhteiskuntaan tippaakaan sen "pehmeämpiarvoisia" yksilöitä.
3) Ohjelmassa esiintyi myös Helsingin Rudolf Steiner -koulun opettaja Kari Kalliala, joka ei osannut selittää, mitä on eurytmia (sic!), eikä myöskään sitä, mitä varsinaista eroa steinerkoululla ja peruskoululla on.
Samaisen opettajan mukaan n. 30 oppilaasta 10 (lähinnä paremmin menestyvät) vaihtavat steinerkoulun tavalliseen lukioon. Tämäkin kertoo jotain oppilaiden koulutyytyväisyydestä... Steinerkouluthan mainostavat itseään sillä, että oppilaiden kouluviihtyvyys on tavallista parempi.
Ohjelmassa esiintyneet pojat taas olivat pikemminkin sitä mieltä, että KOTITAUSTALLA on ratkaiseva merkitys ihmisen tulevaisuudelle, ei niinkään pedagogiikalla.
4) Steinerkoulusta peruskouluun poikansa pistänyt äiti totesi aivan oikein, että steinerkoulujen kritiikinsietokyky on huono, ja epäkohtiin on mahdotonta puuttua. Hänen toisen poikansa luokassa oli 30 oppilasta (Steinerkoulut eivät siis vastoin yleistä luuloa suosi pieniä luokkakokoja), mutta opettaja ei saanut oppilaisiin minkäänlaista kuria vielä kolmannella luokallakaan. Äidin mukaan ongelmallista on se, että steinerkoulussa sama opettaja johtaa samaa luokkaa 8 vuotta, joten jos opettaja on suoranaisesti kyvytön ohjaamaan lapsia, ei asiaan voida vaikuttaa esim. opettajaa vaihtamalla.
Samainen äiti totesi myös, että steinerkoulujen toinen ongelma ovat opettajat, joille antroposofia on tärkeämpi kuin itse lapset. Ongelmana olivat hänen mukaansa myös vanhemmat, joille steinerkoulu ja sen taustaideologia tuntuu olevan tärkeämpi kuin lapsille itselleen.
5) Väitetään, ettei steinerkouluissa ole kilpailua. Tähän Steinerkoulun käynyt poika totesi, että se ei pidä paikkaansa: hänen mielestään kilpailua esiintyy kaikissa yhteisöissä (kuten monin tutkimuksin on todistettukin) ja sitä esiintyy myös steinerkoulussa, vaikka numeroarvostelua ei olekaan. Se esiintyy vain muussa muodossa.
Ohjelma oli kokonaisuudessaan hyvä ja vahvisti monet epäilyt siitä, että steinerpedagogiikalla ei ole mitään virkaa oppilaan arvomaailman, minäkuvan, eikä yksilöllisen kehityksen kanssa. Näitä arvoja steinerkoulut kyllä mainospuheissan korostavat, mutta menetelmät näköjään ontuvat. Steinerkouluissa ei kasva yhtään pehmeämmin, lempeämmin, eikä ihmisistä tule tippaakaan sen parempia kuin peruskoulustakaan.
Syy siihen on keskeisesti se, ettei itse lapsilla sinänsä ole mitään merkitystä, vaan tärkeintä opettajille sekä osalle vanhemmista on Steinerin aataminaikuisten ja vanhentuneiden oppien ja uskonnon toteuttaminen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Noinhan se on. Itse kävin muutaman vuoden tuota Vantaan steinerkoulua. Kävi vielä niin huono tuuri, että luokkamme sai todella huonosti opettavan, äärimmäistä kuria pitävän ja erittäin uskonnollisen opettajan. Ns. naispuolinen hitler...
Voi niitä aikoja.
PS. tiesittekö, että steinerkouluissa ei saisi pelata jalkapalloa, koska siinä potkitaan. Siis liian väkivaltaista.
PPS. Eurytmia ON TODELLA PERSEESTÄ!!!!
mä olen melankolinen, tiesitkö?
"hiljallensa jalka käy, eipä kotiportti näy. kuorma kotiin kannetaan, sitten talliin nukkumaan"
ps. Eurytmia on TODELLA, TODELLA, TODELLA syvältä
mut hei, elämä on laiffii
eikös peruskoulussakin ole koko ala-aste sama opettaja - kun sattuu juoppo tai sekopää, siinä sitten lapset saavat opetusta.
Se on ihan sairas laitos. Ja kakarat jäävät jälkeen. Koulukiusausta, ahdasmielisyyttä. Oppiminen jää sivuseikaksi. Usein johtoportaassa on mielenvikaisia ihmisiä. Puhun kokemuksesta. Älkää panko lapsianne steineriin.
"Se on ihan sairas laitos. Ja kakarat jäävät jälkeen. Koulukiusausta, ahdasmielisyyttä...."
Tuosta koulukiusaamisesta voin olla muuta mieltä. Kaikilla meillä oppilailla oli aika hyvä yhteishenki. Ei siellä kukaan toisiaan kiusannut. No nahistelua oli, mutta hyvin vähän.
Tuo opettajamme tosin kiusasi meitä. Itse vietin n.2h viikossa jälki-istunnoissa (tai oikeastaan seisonnoissa, koska meidän piti seisoa hiljaa pulpettien takana). Ja mistä syystä? No koska keskustelin kavereideni kanssa luokassa opetuksen aikana. Opettaja vaati aina täydellistä hiljaisuutta opetuksen aikana.
onhan sitä koulukiusaamista peruskoulussakin, mutta silti. ihmeen paljon kehitys- käytös- ja oppimishäiriöisiä lapsia steineristä silti löyty...
Ja kun tossa alkuperäisessä kommentissa puhuttiin tosta arvojen päinvastaseks kääntymisestä niin sen verran lisäisin että kaikki tuntemani ja ikäiseni steiner-opettajien lapset ja sitä koulua siis käyneet löytyvät tällä hetkellä narkkaripiireistä tai vähintään 3x viikos ryyppääjistä. De alla.
mitä se eurytmia sit on, kertokaa.
ja on kai joku tyytyväinenkin steiner-koulun käytyään?? itse kun olen ajatellut sitä omille lapsilleni sitten joskus... kertokaa lisää ihmiset?
eurytmia on tavallaan sellaista rytmitanssia. Lapset paukuttelevat puukapuloilla yhteen ja tekevät paukutuksen tahtiin erilaisia hassuja liikkeitä. Sillä yritetään parantaa lapsen rytmitajua ja liikeratoja.
Ihme pakkopulla liikuntaa ja hihhulitouhua mun mielestäni!