Seksi ennen avioliittoa?

Mun käsityksen mukaan vasta avioliitossa, esiaviollinen seksi on syntiä.

Entä jos kumppanisi ihastuu toiseen? Onko oma mielipiteesi että hän voi yhtä hyvin harrastaa seksiä sen toisen kanssa, kunhan se vain tapahtuu rakkaudesta? Jos sattuisit sydänjuuriasi myöten rakastumaan avioliitossa olevaan ihmiseen ja hän sinuun, olisiko omasta mielestäsi oikein, että eläisitte salasuhteessa - sehän tapahtuisi rakkaudesta? Ja kaikki mikä tapahtuu rakkaudesta on oikein?

Elämme maailmassa jossa käsitys rakkaudesta on perinjuurin vääristynyt, suorastaan turmeltunut. Ajatellaan että rakkaus on vain romanttista kokemusta ja tunnehuumaa. Helsingin kristillisen koulun rehtori sanoi eräässä lehtihaastattelussa mielestäni hyvin: rakastumisen täytyy kasvaa rakastamiseksi. Rakastaminen on ennen kaikkea sitoutumista ja uskollisuutta. Rakastumisen tunne - romanttisena, kiihkeänä tunne-elämyksenä, jota olemme tottuneet pitämään rakkautena! - ei kestä loputtomiin. Rakastaminen on sitä että olen sitoutunut elämälläni omaan puolisooni silloinkin kun tunne ei ole niin valloittava ja hehkeä. Vasta tämä on rakkautta - sitä rakkautta, joka ei tee lähimmäiselleen mitään pahaa.

Seksi ennen avioliittoa voi ruokkia rakastumisen tunnetta. Sitä mikä on valloittavaa ja hehkeää. Mutta se ei ruoki eikä rakenna todellista rakastamista joka on lujaa sitoutumista, vastuullisuutta, uskollisuutta ja uhrautumista. Päinvastoin. Se toimii todellista rakkautta vastaan ja syö siltä pohjaa pois.

Oikea järjestys on että kasvaa ensin toisen tuntemisessa ja kunnioittamisessa. Vasta silloin oppii tuntemaan rakastaako todella tuota ihmistä sellaisella tavalla että tahtoo sitoutua häneen koko elämällään ja parhaassa tapauksessa loppuelämäksi. Tunnehuumassa on helppo ajatella että rakastaa toista juuri niin - mutta mitä osoittaa käytäntö? "Juuri sinä olet se ainoa oikea minulle, en osaa ajatella ketään muuta kuin sinua" ja sitten hypätään sänkyyn. Muutaman vuoden tai ehkä jo puolen vuoden kuluttua kun kiihko on lopahtunut, löytyy toinen kumppani johon tunteet ja ajatukset kohdistuvat, nyt tämä ihminen on juuri se ainoa oikea eikä ketään toista ole eikä tule!
Jos ajatellaan asian hengellistä puolta, tunteet ovat kyllä tärkeitä ja kuuluvat ihmisen sielunelämään mutta niiden ylikorostaminen ja pitäminen totuuden mittapuuna johtaa sielullisuuteen, jossa haureuden henki voi viedä kristittyäkin kuin pässiä narussa.

Kun kunnioitamme Jumalan sanaa ja lähimmäisiämme, myös sitä lähimmäistä johon olemme rakastuneet, niin että tahdomme kiihkeissäkin tunteissamme luottaa Jumalan hyvään tahtoon alistuen Hengen hallintavaltaan ja puhtauteen, myös sielunelämämme varjeltuu rikkovilta voimilta niin että voimme elää kokonaisvaltaisesti siunattua elämää.

Tutustu kumppaniisi. Jos rakastat häntä, tahdot toki että hän varjelee itsensä seksuaalisesti sinua ja avioliittoanne varten? Silloin tahdot kunnioittaa häntä - ja jos on niin että elämän tilanteiden ja olosuhteiden muuttuessa ajan myötä tienne johtavat erilleen ja ehkä Jumala on tarkoittanut tälle rakkautesi kohteelle toisen puolison, ei sinua, olet kiitollinen että et ryöstänyt häneltä sellaista mikä kuuluu vain hänelle ja hänen puolisolleen!

Seksi ennen avioliittoa ei ole rakkautta, koska silloin toimit sitä henkilöä vastaan, johon olet rakastunut ja teet hänelle pahaa.

Lisäksi. Se on rikkomus paitsi lähimmäistä myös itseään elämää vastaan - se on rikkomus Jumalan pyhyyttä vastaan. Ja jos olet kristitty, se on suurin mahdollinen rikkomus myös sinua itseäsi vastaan:
"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ihminen ikinä tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne."

Tästä lisää mm. keskustelussa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000058&posting=22000000010226019

Pakene puhtauteen. RAKKAUDEN tähden.

... jos mukana on aitoa rakkautta niin siitä vain. Rakkaus on tärkein.

vasta avioliittoon.. Varmaan sillä Jumala on ajatellut myös ihmisen hyvinvointia sekä hengellisesti, että fyysisesti. Onhan se aika ainutlaatuinen lahja, minkä aviopari voi antaa toisilleen. Minusta se syventää silloin rakkautta, kun tietää, että kuuluu toiselle kokonaan ja on vainut antaa itsensä kokonaan sille aviopuolisolle. Ei muille. En tosin pysty tuomitsemaan muita. Itse en ole ollut kenenkään muun kuin aviopuolisoni kanssa, mutta harrastin seksiä hänen kanssaan, ennen kuin mentiin naimisiin. Tosin en ollut vielä uskossa silloin. Jos olisin ollut niin olisin odottanut avioliittoa. Enkä häpeä sitä ollenkaan, että hän on ollut ja tulee olemaan minulle ainut kumppani myös seksissä..

niin "voiko"? Kai sitä voi jos niin haluaa, mutta toinen asia on mitä Jumala haluaa, ja tekeekö niinkuin Hän haluaa. Raamattu on tässä asiassa selkeä, se sanoo että seksi kuuluu avioliittoon. Miksi täällä tuollaista kyselet? Jos sinulla on jo oma mielipide asiasta, niin miksi muilta kysyt? Etkö olekaan varma mielipiteestäsi?