Miksi ihmiset eivät käy luterilaisissa

Siellähän heiluu katolla risti, tuo roomalaisten ikivanha teloitusväline. Sitten joissa kirkoissa on vielä Jeesuspatsas verisenä kyseisessä paalussa.
Ajatelkaapas jos Ziisus olisi hirtetty. Olisi se karmea näky kirkon katolla, meinaan se hirsipuu!

Tänäänkin oli Forssan kirkko täynnä kaikenikäisiä sanakuulijoita.

Itsekkin käyn mielelläni.
.
Jeesus meni tapansa mukaan sapattina synagoogaan (Lk. 10:1) sen ajan kirkkoon.
Miksi emme mekin tekisi samoin.
Monista kuitenkin Jumalanpalvelus voi tuntua varsin pitkäveteiseltä ja kuivalta.
Niin tuntui minustakin ennen, mutta ei enää.

Jumalanpalvelus on loppujen lopuksi hyvin rikas anniltaan, kun siihen paremmin perehtyy ja kun se enemmän avautuu meille. Siinä kolmiyhteinen Jumala on läsnä ja toimii keskuudessamme.

Kerrompa eräästä Jumalanpalveluksesta Someron kirkossa.
Osallistujia oli useita satoja.

Jumalanpalveluksen aloitimme kiitos- ja ylistysvirrellä 340:
"Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa,
ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa.
Kun etsin, niin hän vastasi,
ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat."

Ääneen lausuimme synnintunnustuksena:
"Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä, joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen ja suuresta armosta annat anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit. Me olemme tehneet syntiä...., mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi....
Synninpäästön jälkeen saimme kiitollisin mielin laulaa virrestä 134 säkeistöt 1 ja 4:
"Pyhä, pyhä, pyhä! Suuri Jumalamme,
aamun tullen sinulle me tuomme kiitoksen.
Pyhä, pyhä, pyhä, armon antajamme,
laupias Herra koliyhteinen!"

Päivän saarnatekstinä oli Room. 4:23-25:
"Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen.
Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden."
Saarnan saimme kopiona mukaamme kirkosta poistuessamme.

Päivän teksti käsittelee sitä, miten Aabraham vanhurskautettiin uskon kautta ja on meillekin uskon esikuva.

Muutamia poimintoja saarnasta:
"Roomalaiskirjeessä Paavali tekee selkoa vanhan liiton ja Kristuksen myötä tulleen uuden liiton eroista.
Vanha ja uusi eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Edellinen on pelkistetty sanoissa: laki-liha-rikkomus-viha-kuolema. Kun taas uusi lähtee lupauksesta ja edellisen vastapainona ovatkin sitten: Henki-usko-armo ja elämä".
"Merkillistä sinänsä, että Aabraham vanhan liiton patriarkkana soveltuu tähän jälkimmäiseen kuvaukseen".
"Aabrahamin oli uskottava sellaista, josta ei asiallisesti ottaen löytynyt mitään järkeä. Patriarkka uskoi ansiotta, häneltä (ja Saaralta) puuttuivat lupauksen vastaanottamisen inhimilliset edellytykset....usko oli Jumalan aikaansaamaa, kuten meidänkin kohdallamme: "usko syntyy kuulemisesta,...kuulemisen synnyttää Kristuksen Sana" (Room. 10:17). Vastaanhan me ihmiset monta kertaa toki Jumalalle panemmekin. Eikä Jumala tee väkivaltaa. Jumalan työlle meidän pelastamiseksemme avautuvat ovet, toisin sanoen meidän uskollemme jää kasvualusta, kun emme vastusta Jumalan työtä."
"Pelastus on Jumalan armoteko, ei ihmisen oma ansio. Se tulee osaksemme kuitenkin vain ja nimenomaa uskon kautta.
Aabrahan uskoi Jumalaan, joka tekee kuolleita eläviksi ja luo uutta elämää. Ja juuri tästä on kyse meidänkin uskossamme. Kristillinen seurakunta uskoo Jumalaan, joka herätti Kristuksen kuolleista.

Roomalaiskirjeen neljäs luku, ei vain päätösjakeissaan, vaan kokonaisuudessaan, on opettamassa jatkuvasti myös meille nykyajan kristityille tärkeää läksyä armon vastaanottamisesta.
Meille on niin tyypillistä hakea itsestämme edes jotakin- vaikka kuinka vähäistä- ansion liitoskohtaa Jumalan armolle. Samasta lähteestä nousee pyrkimys löytää edes jotakin omaehtoista puolustusaineistoa synnin, syyllisyyden ja tuomionalaisuuden keskellä.

Aabrahamin usko opettaa meitä luopumaan tästä toivottomasta urakasta ja antamaan kaikesta kunnian yksin Jumalalle.
Kun ihmisen mahdollisuudet loppuvat;silloin Jumala pääsee aloittamaan uutta luovan, puhdistavan ja pelastavan työnsä. Oikea usko kasvaa ihmisen mahdollisuuksien haudoilla" (Kirkkoherra HANNU RANTALA).

Saarnan jälkeen pyysimme yhteisessä esirukouksessamme mm. Hengen uudistusta kirkollemme.

Ehtoollisen viettoon valmistauduimme mm. Isä Meidän-rukouksen ja "Pyhä, pyhä, pyhä"-hymnin kera:
"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Jumala kaikkivaltias!
Täydet ovat taivaat ja maa sinun herrauttasi.
Hoosianna korkeudessa!
Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.
Hoosianna korkeudessa!"

Ehtoollispöydässä Jeesus itse ravitsi meitä:
"Oi Jeesus, leipä elämän, nyt olet läsnä tässä
ja näet köyhän, nääntyvän armoa pyytämässä.
Rukoilen, herra, hartaasti:
valmista armopöytääsi myös minut vieraaksesi." (Virsi 224:1)

Loppulauluun saattoi sitten kiitollisin mielin yhtyä:
"Jeesukselle Kristukselle olkoon kiitos iäti,
kun hän taivaan leipää antoi,
antoi synnit anteeksi.
Saimme toivon, saimme ilon
matkallemme voimaksi."

Jumalanpalveluksessamme saimme laulaa peräti yhdeksän (9) virttä.

Kiitos Jumalalle, että hän hoitaa meitä Sanallaan ja armonvälineillään!
-----
Kertoisitko sinäkin, miten Jumala on sinua hoitanut Jumalanpalveluksessa!

ELÄVÄKSI, KIRJAIN KUOLETTAA!!

Mieti mitä toi Raamatun kohta mahd. tarkoittaa?

Helsingin tuomiokirkossa on Agricolan, Lutherin ja Melanchtonin patsaat. Niitä kolmea kristinuskon vääristelijää ja harhaoppien kehittelijää sopii siellä käydä ihastelemassa. Sitten kun harhaopissa eläminen alkaa kyllästyttämään voi palata takaisin alkuperäiseen Kristuksen ja Apostolien oppiin pyhine sakramentteineen, joko katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Molemmilla on aito apostolinen suksessio ja todellinen alkuperäinen usko.

Tällä hetkellä tilanne luterilaisessa kirkossa on vakava. Nyt tänä eksytyksen aikana on katsottava alttarit, mille kumartaa ja kuunneltava tarkasti mitä saarnastuoleja kuuntelee. Harhaopit ovat käyneet voimalla valloittamaan luterilaisia pappeja. Nyt kohdistan tämän luterilaisuuteen, sillä sen otsikon alla keskustellaan. Mitä tulee sitten muiden suuntien oppiharhoihin, niin sanon, ettei näytä olevan puhtaat jauhot toistenkaan pussissa. kaiken kaikkiaan sanon: käyn kirkossa montakin kertaa, mutta vaikoin minne menen ja kriteeri on Jumalan Sana ja siinä pysyminen. Suren niitä kirkossa vainottuja pappeja, jotka pitävät totuudesta kiinni.

!?
Otsikko:
Miksi ihmiset eivät käy luterilaisissa
Nimimerkki:
jumalanpalveluksissa
Miksi noin pitää laittaa, että ei käytä oikeaa nimeä tai säännöllistä, samaa, nimimerkkiä, vaan sekottaa tolla lailla jutun osan nimimerkin osaksi. Miksi tälläinen käyttäytyminen?
!?

Alpo Ahola