- todistan ainoastaan.
1.
Sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatusta. Sana otettiin myöhemmin käyttöön kuvaamaan Isän, Pojan ja Hengen jumaluutta.
On kolme persoonaa, jotka kaikki ovat yhtä jumalallisia, ja kuitenkaan ei ole montaa Jumalaa, vain yksi Jumala.
Tällaista opillista muotoilua ei olisi koskaan tarvittu ellei olisi noussut harhaoppeja jotka väittivät Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan. Nuo harhaopit ja vääristymät ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat kristikunnan keskellä, siksi tarvitaan edelleen opetusta kolminaisuudesta, siitä mitä todella on.
Nimittäin, vaikka sanaa "kolminaisuus" tai "kolminaisuus-oppi" ei löydy Raamatusta, itse asia, jota sanalla ja opilla kuvataan, löytyy. Se on olemassa.
Itse vierastan sanaa "kolminaisuus" hieman! Keskittymällä yhteen sanaan voidaan mennä pääasiasta sivuun ja keskustelusta tulee pelkkää filosofista pohdiskelua. Koska kuitenkin on kyse tärkeästä asiasta ja väärällä opetuksella voidaan saada vakaantumattomia ja sielullisesti vietävissä olevia uskovia eksymään, on tästäkin asiasta tarpeen keskustella.
PÄÄASIA ON JEESUKSEN SEURAAMINEN. Hänen henkilökohtainen tuntemisensa Vapahtajana. Tämän kautta myös se, mitä kolminaisuus-opiksi nimitämme, alkaa avautua uskovalle luonnollisella tavalla, hengessä. Silloin ei oikeastaan tarvitse käyttää koko sanaa "kolminaisuus". Uskovalla on Isä, on Poika ja on Pyhä Henki. Se riittää. Kolminaisuus-opin sisältö, se mitä todellisuudessa on, on jotain jota en voi täysin tyhjentävästi selittää, en itselleni enkä toiselle, mutta hengessäni koen että se on totta ja olen uskoni kanssa sopusoinnussa.
Olen huomannut että kun tässä erehdytään ja saivartelu kolminaisuus-opista alkaa, yleensä erehdytään heti tai vähitellen myös kaikessa muussa.
On helppoa havaita että ne joiden kolminaisuus-oppi kieltää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhtäläisen jumaluuden, eivät muutenkaan seuraa Jeesusta Kristusta terveellä tavalla. Yleensä he ovat kristillisten seurakuntien kanssa vastahankaan muissakin asioissa, muodostavat omia kuppikuntia ja ryhmittymiä. Rehellisen ja vilpittömän Jumalalle antautumisen ja Jeesuksen seuraamisen sijasta heidän hengellinen elämänsä painottuu erinäisiin ajatuksiin ja ajatusrakennelmiin, niiden erikoislaatuisiin korostamisiin, sanakiistoihin ym.
Kristillisen kolminaisuus-ajattelun sijasta - jossa sekä Isä, Poika että Pyhä Henki ovat persoonia, asemaltaan yhtälaisesti iankaikkisia ja jumalallisia - on olemassa epäkristillistä kolminaisuus-ajattelua, jossa sekä Isä, Poika että Pyhä Henki tunnustetaan, ainakin filosofisella tasolla, käsitteinä, mutta ei persoonallisuutta ja/tai yhtälaista asemaa. Tällöin kolminaisuus-opin sisältöä - eli Isän ja Pojan ja Hengen vaikutuksia - ei myöskään tunneta arkipäivän elämässä.
Kristitty pelastuu ja hän kasvaa uskossaan ja pyhittyy Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Hänen ei välttämättä tarvitse näitä koskaan eritellä eikä muotoilla kolminaisuus-uskoaan teologisesti. Uskovan ei välttämättä tarvitse edes käyttää sanaa kolminaisuus. Hän voi olla täysin tietämätön aiheesta käytävästä kiistasta. Mutta jos hänen pelastumisensa on todellinen ja Jeesuksen seuraaminen vilpitöntä on aivan selvää että Jumala kaikessa täyteydessään vaikuttaa hänessä. Yhteydessä Jumalaan hänellä on sekä Isä, Poika että Pyhä Henki. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.
Tietyssä mielessä Jeesus riittää. Kun minulla on Jeesus, minulla on kaikki mitä Häneen sisältyy, ja hengellinen voitelu opettaa minua kaikessa.
Säälittävää on jos kristittyinä juutumme joihinkin raamatun- tai opinkohtiin ja niiden muotoiluihin ja niistä käytäviin keskusteluihin niin että henkilökohtainen hengellinen kasvumme ja Jeesuksen tuntemisessa syventyminen jää toiselle sijalle. Silloin monet mielipiteemme voivat olla oikeitakin, mutta oikeassaoleminen on vain ulkokohtaista, itse asian sisältö jää elämättä ja kokematta.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen todellisuus avautuu koettavaksi, rikkaaksi, yltäkylläiseksi hengelliseksi elämäksi henkilökohtaisessa antautumisessa, oman raadollisuuden kohtaamisessa ja nöyrtymisessä, jota olemme tottuneet nimittämään "ristin juurella olemiseksi". Oman minän ja itsekeskeisyyden sijasta painopiste asettuu Kristukseen.
Rehellinen kristillinen elämä alkaa ristin juurelta ja jatkuu ristin kautta. Se on juuri omana itsenään olemista Herran edessä. Silloin lasken myös omat opilliset näkemykseni "hänen jalkojensa juureen" ja rukoilen kaikessa: Herra Jeesus Kristus, johda sinä minua kaikkeen totuuteen tuntemisesi kautta. Amen.
En väittele, todistan ainoastaan.
Tärkeintä on että meillä on asian sisältö. Silloin ei ole niin merkittävää osaammeko määritellä asian täysin ymmärrettävällä tavalla. MEILLÄ ON ASIA, OSAAMME MÄÄRITELLÄ SITÄ TAI EMME. Tämä on helpottavaa, eikö vain?
Todellinen kristillisyys ei ole järkeisoppi jossa pelastuminen olisi sitä syvempää mitä paremmin ymmärrämme. Todellinen kristillisyys ei ole myöskään suoritususkonto, jossa pelastus on riippuvainen teoistani: kun kuuliaisesti etenen porras portaalta ja opetus opetukselta ylintä porrasta kohti, saan lopulta kokea henkisen kehittymiseni tuloksena pelastumisen.
Todellisessa kristillisyydessä pelastus perustuu Jeesuksen täytettyyn työhön.
Pelastuksemme on aivan yhtä todellinen riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme ja mieltymyksistämme, luontaisista kyvyistämme tms. Jumala ei ole riippuvainen myöskään älykkyysosamäärästämme, ei taidokkuudestamme käydä teologista tai filosofista keskustelua, ei myöskään taidokkuutemme puutteesta!
SUMMA SUMMARUM:
Tärkeintä kristillisessä kolminaisuus-opissa on että minulla on Isä, Poika ja Pyhä Henki persoonina ja persoonallisesti, ja minulla todella on nämä kolme riippumatta siitä osaanko asiaa järkevästi muotoilla tai en - kaikki riippuu vain siitä onko minulla Jeesus Kristus ja tahdonko Häntä vilpittömästi rakastaa ja seurata.
Mitä hyötyä on jos minulla on vain asian ulkokohtainen, muodollinen määrittely. Olkoonkin että tuo muoto saattaa olla oikea. Ehkä olen omaksunut perinteisen käsityksen kolminaisuudesta niin että hyväksyn Isän, Pojan ja Pyhän Hengen persoonina ja yhtä jumalallisina, mutta en kuitenkaan ole käytännöllisesti antautunut Jeesukselle ja lähtenyt Häntä seuraamaan ristin tiellä uudestisyntymisen kautta?
Tärkeintä on tärkein. Ilman Jeesusta kristillinen oppikin jää pelkäksi opiksi, jolloin se on uskontoa, inhimillistä uskomusmaailmaa.
Todellinen Jeesus kohdataan ristin luona ja todellisen Jeesuksen seurassa eletään ristin kautta.
Tämä edellyttää myös oman itsensä kohtaamista. Tulemista valoon. Ja siinä meitä auttaa Pyhä Henki.
"...hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion."
- - -
Tällaisia ajatuksia tänään aamupäivällä.
Puheenvuoroni liittyy eiliseen kirjoitukseeni
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000010916612
Linkissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000010912123
oleviin kysymyksiin saatan palata kun muilta töiltäni ehdin.
Siunattua syksyn jatkoa!
"JEESUS KRISTUS ON HERRA." Se on tunnustus josta Pyhä Henki tykkää, sillä hänen tahtonsa on kirkastaa ja korottaa Kristusta. Se on iankaikkisen Isän kunniaa maan päällä - ja kerran valtaistuimen edessä, kun kirjat avataan:
Jokainen kieli on tunnustava Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus Kristus on Herra.
Viimeistään silloin jokainen ihminen on näkevä totuuden Jumalasta ja totuuden itsestään. Myös omasta tottelemattomuudestaan ja valheellisuudestaan. Nekin jotka joutuvat kadotukseen ajassa tehtyjen valintojensa tähden tunnustavat Kristuksen edessä että tuomio on oikeudenmukainen ja ansaittu.
Antaudutaan koko sydämestämme Jeesukselle ja kasvetaan Hänessä, koko Jumalan ja Hänen ylenpalttisen rakkautensa tuntemisessa, armossa. Ristin juurella tänään. Sieltä löytyy ylösnousemuselämän voima.
"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Jes. 43: 19.
1.
Sanaa kolminaisuus ei löydy Raamatusta. Sana otettiin myöhemmin käyttöön kuvaamaan Isän, Pojan ja Hengen jumaluutta.
On kolme persoonaa, jotka kaikki ovat yhtä jumalallisia, ja kuitenkaan ei ole montaa Jumalaa, vain yksi Jumala.
Tällaista opillista muotoilua ei olisi koskaan tarvittu ellei olisi noussut harhaoppeja jotka väittivät Raamatun kokonaisilmoitusta vastaan. Nuo harhaopit ja vääristymät ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat kristikunnan keskellä, siksi tarvitaan edelleen opetusta kolminaisuudesta, siitä mitä todella on.
Nimittäin, vaikka sanaa "kolminaisuus" tai "kolminaisuus-oppi" ei löydy Raamatusta, itse asia, jota sanalla ja opilla kuvataan, löytyy. Se on olemassa.
Itse vierastan sanaa "kolminaisuus" hieman! Keskittymällä yhteen sanaan voidaan mennä pääasiasta sivuun ja keskustelusta tulee pelkkää filosofista pohdiskelua. Koska kuitenkin on kyse tärkeästä asiasta ja väärällä opetuksella voidaan saada vakaantumattomia ja sielullisesti vietävissä olevia uskovia eksymään, on tästäkin asiasta tarpeen keskustella.
PÄÄASIA ON JEESUKSEN SEURAAMINEN. Hänen henkilökohtainen tuntemisensa Vapahtajana. Tämän kautta myös se, mitä kolminaisuus-opiksi nimitämme, alkaa avautua uskovalle luonnollisella tavalla, hengessä. Silloin ei oikeastaan tarvitse käyttää koko sanaa "kolminaisuus". Uskovalla on Isä, on Poika ja on Pyhä Henki. Se riittää. Kolminaisuus-opin sisältö, se mitä todellisuudessa on, on jotain jota en voi täysin tyhjentävästi selittää, en itselleni enkä toiselle, mutta hengessäni koen että se on totta ja olen uskoni kanssa sopusoinnussa.
Olen huomannut että kun tässä erehdytään ja saivartelu kolminaisuus-opista alkaa, yleensä erehdytään heti tai vähitellen myös kaikessa muussa.
On helppoa havaita että ne joiden kolminaisuus-oppi kieltää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhtäläisen jumaluuden, eivät muutenkaan seuraa Jeesusta Kristusta terveellä tavalla. Yleensä he ovat kristillisten seurakuntien kanssa vastahankaan muissakin asioissa, muodostavat omia kuppikuntia ja ryhmittymiä. Rehellisen ja vilpittömän Jumalalle antautumisen ja Jeesuksen seuraamisen sijasta heidän hengellinen elämänsä painottuu erinäisiin ajatuksiin ja ajatusrakennelmiin, niiden erikoislaatuisiin korostamisiin, sanakiistoihin ym.
Kristillisen kolminaisuus-ajattelun sijasta - jossa sekä Isä, Poika että Pyhä Henki ovat persoonia, asemaltaan yhtälaisesti iankaikkisia ja jumalallisia - on olemassa epäkristillistä kolminaisuus-ajattelua, jossa sekä Isä, Poika että Pyhä Henki tunnustetaan, ainakin filosofisella tasolla, käsitteinä, mutta ei persoonallisuutta ja/tai yhtälaista asemaa. Tällöin kolminaisuus-opin sisältöä - eli Isän ja Pojan ja Hengen vaikutuksia - ei myöskään tunneta arkipäivän elämässä.
Kristitty pelastuu ja hän kasvaa uskossaan ja pyhittyy Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kautta. Hänen ei välttämättä tarvitse näitä koskaan eritellä eikä muotoilla kolminaisuus-uskoaan teologisesti. Uskovan ei välttämättä tarvitse edes käyttää sanaa kolminaisuus. Hän voi olla täysin tietämätön aiheesta käytävästä kiistasta. Mutta jos hänen pelastumisensa on todellinen ja Jeesuksen seuraaminen vilpitöntä on aivan selvää että Jumala kaikessa täyteydessään vaikuttaa hänessä. Yhteydessä Jumalaan hänellä on sekä Isä, Poika että Pyhä Henki. Ei tämä sen monimutkaisempaa ole.
Tietyssä mielessä Jeesus riittää. Kun minulla on Jeesus, minulla on kaikki mitä Häneen sisältyy, ja hengellinen voitelu opettaa minua kaikessa.
Säälittävää on jos kristittyinä juutumme joihinkin raamatun- tai opinkohtiin ja niiden muotoiluihin ja niistä käytäviin keskusteluihin niin että henkilökohtainen hengellinen kasvumme ja Jeesuksen tuntemisessa syventyminen jää toiselle sijalle. Silloin monet mielipiteemme voivat olla oikeitakin, mutta oikeassaoleminen on vain ulkokohtaista, itse asian sisältö jää elämättä ja kokematta.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen todellisuus avautuu koettavaksi, rikkaaksi, yltäkylläiseksi hengelliseksi elämäksi henkilökohtaisessa antautumisessa, oman raadollisuuden kohtaamisessa ja nöyrtymisessä, jota olemme tottuneet nimittämään "ristin juurella olemiseksi". Oman minän ja itsekeskeisyyden sijasta painopiste asettuu Kristukseen.
Rehellinen kristillinen elämä alkaa ristin juurelta ja jatkuu ristin kautta. Se on juuri omana itsenään olemista Herran edessä. Silloin lasken myös omat opilliset näkemykseni "hänen jalkojensa juureen" ja rukoilen kaikessa: Herra Jeesus Kristus, johda sinä minua kaikkeen totuuteen tuntemisesi kautta. Amen.
En väittele, todistan ainoastaan.
Tärkeintä on että meillä on asian sisältö. Silloin ei ole niin merkittävää osaammeko määritellä asian täysin ymmärrettävällä tavalla. MEILLÄ ON ASIA, OSAAMME MÄÄRITELLÄ SITÄ TAI EMME. Tämä on helpottavaa, eikö vain?
Todellinen kristillisyys ei ole järkeisoppi jossa pelastuminen olisi sitä syvempää mitä paremmin ymmärrämme. Todellinen kristillisyys ei ole myöskään suoritususkonto, jossa pelastus on riippuvainen teoistani: kun kuuliaisesti etenen porras portaalta ja opetus opetukselta ylintä porrasta kohti, saan lopulta kokea henkisen kehittymiseni tuloksena pelastumisen.
Todellisessa kristillisyydessä pelastus perustuu Jeesuksen täytettyyn työhön.
Pelastuksemme on aivan yhtä todellinen riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksistamme ja mieltymyksistämme, luontaisista kyvyistämme tms. Jumala ei ole riippuvainen myöskään älykkyysosamäärästämme, ei taidokkuudestamme käydä teologista tai filosofista keskustelua, ei myöskään taidokkuutemme puutteesta!
SUMMA SUMMARUM:
Tärkeintä kristillisessä kolminaisuus-opissa on että minulla on Isä, Poika ja Pyhä Henki persoonina ja persoonallisesti, ja minulla todella on nämä kolme riippumatta siitä osaanko asiaa järkevästi muotoilla tai en - kaikki riippuu vain siitä onko minulla Jeesus Kristus ja tahdonko Häntä vilpittömästi rakastaa ja seurata.
Mitä hyötyä on jos minulla on vain asian ulkokohtainen, muodollinen määrittely. Olkoonkin että tuo muoto saattaa olla oikea. Ehkä olen omaksunut perinteisen käsityksen kolminaisuudesta niin että hyväksyn Isän, Pojan ja Pyhän Hengen persoonina ja yhtä jumalallisina, mutta en kuitenkaan ole käytännöllisesti antautunut Jeesukselle ja lähtenyt Häntä seuraamaan ristin tiellä uudestisyntymisen kautta?
Tärkeintä on tärkein. Ilman Jeesusta kristillinen oppikin jää pelkäksi opiksi, jolloin se on uskontoa, inhimillistä uskomusmaailmaa.
Todellinen Jeesus kohdataan ristin luona ja todellisen Jeesuksen seurassa eletään ristin kautta.
Tämä edellyttää myös oman itsensä kohtaamista. Tulemista valoon. Ja siinä meitä auttaa Pyhä Henki.
"...hän näyttää maailmalle todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion."
- - -
Tällaisia ajatuksia tänään aamupäivällä.
Puheenvuoroni liittyy eiliseen kirjoitukseeni
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000010916612
Linkissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000010912123
oleviin kysymyksiin saatan palata kun muilta töiltäni ehdin.
Siunattua syksyn jatkoa!
"JEESUS KRISTUS ON HERRA." Se on tunnustus josta Pyhä Henki tykkää, sillä hänen tahtonsa on kirkastaa ja korottaa Kristusta. Se on iankaikkisen Isän kunniaa maan päällä - ja kerran valtaistuimen edessä, kun kirjat avataan:
Jokainen kieli on tunnustava Isän Jumalan kunniaksi että Jeesus Kristus on Herra.
Viimeistään silloin jokainen ihminen on näkevä totuuden Jumalasta ja totuuden itsestään. Myös omasta tottelemattomuudestaan ja valheellisuudestaan. Nekin jotka joutuvat kadotukseen ajassa tehtyjen valintojensa tähden tunnustavat Kristuksen edessä että tuomio on oikeudenmukainen ja ansaittu.
Antaudutaan koko sydämestämme Jeesukselle ja kasvetaan Hänessä, koko Jumalan ja Hänen ylenpalttisen rakkautensa tuntemisessa, armossa. Ristin juurella tänään. Sieltä löytyy ylösnousemuselämän voima.
"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."
Jes. 43: 19.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Uskovaisten kyseenalaiseksi kunniaksi jää todistamattomien väitteiden levittäminen.
Uskovien kunnia ei ole levitellä väitteitä vaan elää todeksi Jeesusta. Siinä on kyse henkilökohtaisesta suhteesta. Ei niinkään ihmisiin päin vaan Jumalan suuntaan. Sen pitäisi sitten kyllä näkyä myös ihmisten keskellä - mutta pointti, ydin, on tämä että on Hän, jonka todistajia olemme. Jonkun mielestä se voi olla kyseenalainen kunnia! Ok. Tietysti se on sitä niiden mielestä joille Jumala on pelkkä väite, idea, teoria, uskomus - ei todellinen, vaikuttava Persoona.
Raamatun väite että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa on joko tosi tai valhe. Et ole vielä ymmärtänyt evankelioinnin pointtia. Tarkoitus ei ole levitellä väitteitä ja iskostaa niitä ihmisten mieliin. Tarkoitus on että jokainen saa henkilökohtaisesti pohtia kuulemaansa ja sen totuusarvoa.
Asian luonteesta johtuen evankeliumin totuudellisuudessa on kyse uskon asiasta...
Yhä edelleen on ihmisiä, jotka ottavat asian tosissaan ja tahtovat ottaa selvää, kuinka on. He eivät ryhdy sinisilmäisesti ja kritiikittä ilman omaa ajattelua uskomaan jotakin mutta eivät myöskään kiellä kuulemaansa vain siksi koska se ei sovellu heidän ennakkopäätelmiinsä.
Rajallisuutensa myöntäen nämä ihmiset kysyvät Jumalalta:
Jeesus, oletko sinä todellinen Vapahtaja - jos olet olemassa ja olet todellisesti sovittanut syntini, anna minun kokea anteeksiantamuksesi ja tule elämääni, osoita itsesi todeksi ja johda minut kaikkeen totuuteen.
So?
Se on kääntymistä ihmisten kanssa vänkäämisestä ja väittelemisestä oikeaan suuntaan.
Totuuden lähteelle?
"Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä..." 1.Joh.5:10.
"Ihmisen uskotaan puhuvan totta silloin, kun hän todistaa oikeudessa. Jumalan todistus on vielä luotettavampi, ja hän sanoo, että Jeesus on hänen Poikansa. Kaikki, jotka tämän uskovat, myös tietävät sisimmässään, että se on totta..." 1.Joh.5:9,10 Elävän Uutisen mukaan.
Mikä on tämä todistus, joka uskovalla on itsessänsä?
Se ei ole jotakin uskonnollisella psyykkaamisella, lujalla uskomisella aikaansaatua varmuutta jostakin, josta on yks kaks päätetty että "tähän minä nyt uskon".
Evankeliumin sisällinen todistus on yhteyttä Jumalaan. Se on elävässä suhteessa. Se on se armon olotila, jossa Pyhä Henki todistaa uskovalle, että se, mihin hän uskoo, on todellista ja pätevää.
"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia." Room. 8:16.
Pyhä Henki todistaa uskovan sydämelle. Tarkoitus ei olekaan että saisimme nämä asiat todistettua niille jotka eivät usko. Tarkoitus on että he evankeliumin kuultuaan kääntyisivät Jumalan puoleen rehellisesti ja Hän saisi todistaa myös heille henkilökohtaisesti rakkautensa. Emme osoita itseämme ja uskoamme. Tahdomme osoittaa lähimmäisille Kristusta: ole rehellinen ja ota selvää.
Kuten eräässä hengellisessä laulussa sanotaan:
Uskoa ei synny omin voimin, ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin, Jumala sen meille lahjoittaa... Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon...
Ja kuten Outi Terho lauloi:
- Sydäntäs ei täällä kukaan käskemällä auki saa, siksi uskallan vain pyytää Golgatalle katsomaan.
Kun kysyy jotain mielikuvitusystävältään, niin saa juuri sellaisen vastauksen kuin haluaa.
Jos haluaa myöntävän vastauksen niin saa sellaisen ja samoin jos kaipaa kielteistä vastausta niin myös sellaisen saa helposti.
Pyhänhengen todistus ei eroa mielikuvitusystävän antamasta todistuksesta millään tavoin.
Ja Jumalan puoleen kääntymisen kanssa on aivan sama juttu.
Ja tosiasiassa Jeesus ei tehnyt yhtään mitään josta hän ansaitsisi kunnioitusta.
Hänen ihmeensä olivat silmänkääntötemppuja ja hänen viisautensa olivat muilta kopioituja.
Ja se että yhdellä synnillä voitaisiin pestä jokin toinen synti pois on typerää, mutta parempaakaan eivät pettyneet opetuslapset keksineet.
selvemmin sanoa? Kun on etukäteen jo varmuus ettei Jumalaa ole. Kuten sinulle kirjoitin:
Tietysti se on sitä - perusteettomien väitteiden levittämistä, mielikuvitusystävään uskomista ym. - niiden mielestä joille Jumala on pelkkä väite, idea, teoria, uskomus - ei todellinen, vaikuttava Persoona.
Itseäsi ärsyttävät uskovien varmuudet, jotka mielestäsi perustuvat pelkkään kuvitteluun. Oletko koskaan pohtinut ja tutkinut niitä asioita rehellisen kriittisesti? Sitä paitsi, nyt itselläsi on juuri sellainen varmuus, jonka kuvittelet uskovilla olevan: ehdoton usko johonkin, joka perustuu ainoastaan omaan luuloon. Sitä luuloa sitten levitellään hyvin fanaattiseen ja ehdottomaan sävyyn totuutena. Mikä on tuollainen väite jota ehdottomana totuutena ja varmuutena levität? Tämä:
> Pyhänhengen todistus ei eroa mielikuvitusystävän antamasta todistuksesta millään tavoin. <
Mistä sinä sen tiedät? Koska kuvittelet asian olevan niin?
> Kun kysyy jotain mielikuvitusystävältään, niin saa juuri sellaisen vastauksen kuin haluaa. Jos haluaa myöntävän vastauksen niin saa sellaisen ja samoin jos kaipaa kielteistä vastausta niin myös sellaisen saa helposti. <
Asia nyt kuitenkin on niin että olen saanut vastauksia joita en olisi "halunnut" saada. Minulle Jumala on elävä ja todellinen ja yhteys Häneen ei ole inhimillisesti helppoa elämää. Se edellyttää rehellisyyttä, omien motiiviensa ja mieltymystensä tuomista ristin juurelle, myöntymistä Kristuksen totuuden hallitsemaan elämään. Inhimillisesti ajatellen paljon helpompaa olisi valita itselleen uskonnollinen varmuus ja sitten lähteä toimimaan sen mukaan - ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan ja antautumista Hänen valkeudelleen.
Tuollaisia uskonnollisia "varmuuksia" on useita. Voidaan ajatella että Jumala on juuri tällainen ja tällainen ja sitten lähdetään toteuttamaan jotakin omaa uskomusrakennelmaa. Projisoidaan oma jumalakuva jonnekin ikäänkuin oman itsen ulkopuolelle ja kuvitellaan seurusteltavan "toisen" kanssa vaikka kyseessä on vain oman tajunnan sisäinen tapahtuminen joka parhaimmillaankin on pelkkää henkilökohtaista intuitiota? Jos näin olisi ja silloin kun näin on, rukouksen terapeuttinen merkityskin perustuu vain ihmisen työskentelyyn itsensä kanssa, alitajunnan mekanismeihin ym. Samalla tavalla ajatus "Jumalaa ei ole" ja siihen liittyvät ajatusrakennelmat - Jumala on vain mielikuvitusystävä ym. - on tavallaan uskonnollinen varmuus. Joillekin se muodostuu todella kuin uskonnoksi siinä määrin että heistä tulee hyvin yksioikoisia, itsekritiikittömiä ja fanaattisia käännyttäjiä, joita ärsyttää että toiset voivat olla niin typeriä etteivät usko siihen ilmiselvään totuuteen johon he itse uskovat, esimerkiksi siihen että Jumala on vain mielikuvitusystävä.
Todellinen elämä Jumalan yhteydessä on jotakin aivan muuta. Se on - todella elämää.
Sellaisessa elämässä Pyhä Henki vaikuttaa ja ohjaa, joskus kipeidenkin ratkaisujen kautta, tuntemaan yhä syvemmin Kristusta, totuuden ja totuudellisuuden lähtökohtaa. Hän on hengellisen elämän alku, sen keskipiste ja tietyssä mielessä myös päämäärä.
Minusta on paljon parempi saada niitä vastauksia joita Hän antaa kuin niitä, joita kenties inhimillisesti odotan ja toivon.
Mutta tuollaisessa tilanteessa, kun saan "mielikuvitusystävältäni" vastauksen, jota en toivoisi, kyse on tietenkin (sinun mielestäsi) itsepetoksesta. Sillä:
Kun Jumalaa ei ole, on selvää että kaikki elämä ja toiminta joka perustuu kristilliseen uskoon ja yhteyteen Jumalan kanssa, on itsepetosta.
HAH HAH HAH.
Voi olla, korostan voi olla, että kirjoituksesi herätti minut juuri hengellisesti.
Kaikki filosofiahan pohtii näitä samoja kysymyksiä antamatta kuitenkaan mitään yksiselitteistä vastausta.
Mutta uskontopa antaa:Jumala vs.Saatana.
Repikää siitä.
Mutta pieni varoituksen sana:jos olet Jehovan Todistaja, niin ole keskenäsi vain.
ONKO KOLMINAISUUSOPILLLE RAAMATULLISET PERUSTEET?
Kristinuskon Jumala on monoteistinen yksi Jumala. (2 Moos 20: 1-4) Pakanauskonnoilla on usein monia jumalia jotka kuitenkin ovat vain mielikuvituksen tuotetta. Puusta ja kivestä tehtyjä jotka eivät ole luoneet maata ja taivasta.
Jumala puhui itse itsestään monikkomuodossa. Heti Raamatun alussa luomiskertomuksen yhteydessä Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen." (1 Moos 1 :26) Luomistyössä olivat mukana jumaluuden kolme persoonaa Isä, Poika ja Pyhä Henki. (Vrt jumaluus Kol 2:9, Apt 17:29) "Elohim" on ensimmäinen Jumalasta käytetty nimi, ja se on monikkomuoto. Nimi esiintyy Raamatussa 2250 kertaa.
Apostolinen siunaus annetaan Raamatussa monikossa. "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." (2 Kor 13:13) Jeesus käski lähetyskäskyssään kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. (Matt 28:19)
Kolmiyhteistä jumaluutta voidaan ymmärtää samoin kuin avioliittoa, jossa kaksi eri persoonaa tulevat "yhdeksi lihaksi." (1 Moos 2:24, Matt 19:4-6) Samoin jumaluuden kolme persoonaa toimivat yhdessä ihmisen hyväksi ja pelastamiseksi. Jeesus sanoi: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän." (Joh 14:9) Jeesus tahtoi opettaa, että uskomalla Häneen ja Hänen kautta ihminen on saanut tarpeellisen tiedon Jumalasta. Tärkeintä onkin seurata Jumalan tahtoa sen mukaan mitä Jeesus opetti.
Keskiajan kirkon oppi pyrki selittämään Jumalan olemusta kreikkalaisen filosofian termein. Adventtikirkon oppi pyrkii selittämään jumaluuden tai Jumalan kolmen persoonan työtä historiassa Raamatun sanalla. Pyhän Hengen välityksellä voimme ymmärtää sen verran mikä on mahdollista ihmisen ymmärrykselle Raamatun sanan valossa. Emme voi osoittaa aikaa jolloin jumaluuden kaikki persoonat eivät olisi olleet olemassa. Johannes kuvailee Jeesusta "sanana" joka oli Isän luona jo ennen aikojen alkua. (Joh 1: 1-) Tyhjentävästi emme kykene analysoimaan Jumalan persoonalisuuttakaan. Se olisikin asettumista Jumalan vertaiseksi tai korkeammaksi. Oikeaoppisuusvaatimuksiakaan emme voi asettaa, koska meillä ei ole Jumalan persoonallisuudesta niin tarkkaa ilmoitusta.
Raamattu ei käytä sanaa "kolmiyhteinen" ja se onkin kirkkokieltä. Ellen G. White jonka kautta profetian Hengen lahja toimi Adventtikirkossa, käytti sanaa "Gadhead" joka on englannin kielessä vanhempi kolminaisuutta tarkoittava sana.
Jumaluus on pitkälti salaisuus josta me tiedämme enemmän vasta ikuisuudessa. (KoI 2:2, 1 Tim 3:16)
OLIKO JEESUS IHMINEN VAI JUMALA? JEESUKSEN JUMALUUS?
Kristus pukeutui ihmisluontoon tavoittaakseen ihmiskunnan paremmin. Maailman pelastaminen tarvitsi jumaluutta, ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Jumalan Poika tuli ihmiseksi toimiakseen välittäjänä Jumalan ja ihmisen välillä.
Jeesus oli olemassa jo ennen aikojen alkua. Johannes sanoo (Joh 1:1-14) "Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona, ja sana oli Jumala. (Kol 1: 17, Miik 5: 1) Jumala nimitti Jeesuksesta pojakseen (Matt 3: 17) sekä Jumalaksi. (Hepr 1 :4-8) Poika on perillinen ja Pojan välityksellä Hän on luonut maailmat. (Jae 2-3, Joh 1 :2-3, Kol 1: 16) Profeetta Jesaja ennusti tulevasta lapsesta: "Hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." (Jes 9:5)
- Enkelit kumartavat Jeesusta (Hepr 1 :4-6)
- Enkeleillekään ei saanut osoittaa jumalallista kunnioitusta, mutta Jeesus hyväksyi tällaisen kunnioituksen itseään kohtaan. (Matt 28: 17-18), Ilm 19:10)
- Jeesuksen yksi nimistä "Immanuel" merkitsee "Jumala on kanssamme." (Matt 1 :23)
- UT:ssä Häntä kutsutaan kuten Jumalaa "Herraksi." (Matt 3:3)
- Tuomas joka epäili, tunnusti "Minun Herrani ja Jumalani." (Joh 20:28)
- Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä (Matt 28:18)
- Kaikki ihmiset ovat Hänen vallassaan ja Hän voi antaa ikuisen elämän (Joh 17:2)
- Häneltä kaikki viisaus (Kol 2:3)
- Jeesus Kristus on ikuinen (Hepr 13:8)
- Jeesus on Jumalan Pyhä ( Mark 1 :24, Luuk 1 :35)
- Hänen on valta ja rauha loputon valtakunnassaan. (Jes 9:6)
- Jeesus pitää kaiken koossa (Kol 1: 17)
- Jeesuksella on oikeus antaa synnit anteeksi. (Matt 9:6, Mark 2:5-7)
- Hän joka herättää kuolleista on Jeesus Kristus. (Joh 5:28-29, I1m 1:17-18)
Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta Sananlaskujen 8:22-36 luomistöiden esikoisena Jumalan "luotuna." Onko Jeesus siten luotu? Emme voi täsmällisesti tietää miten Jeesus syntyi Isästä, mutta on huomattava että Snl (8:22) ei käytetä samaa sanaa luomisesta kuin mitä käytetään luomiskertomuksen yhteydessä. Raamatun käännöksissä onkin puhuttu usein "asettamisesta" ja "omistamisesta" luomisen sijaan. Hebrean "baaraa" tarkoittaa luomista, mutta sitä Snl 8:22 ei käytä. Tämä kuva Jeesuksesta on siten kuvainnollinen esitys, eikä Häntä mainita tässä nimeltä. Siksi onkin perustettava muille selvemmille Raamatun kohdille mm. mitä edellä on esitetty.
Jos kissa synnyttää pennun, on se kissa. Samoin käy koiranpennun kanssa. Jos ihminen synnyttää lapsen, tulee siitäkin ihminen. Samoin luonnollisesti voimme ajatella että Jumalan Poika on tietysti Jumala.
Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen tunnustaa "Jeesus Kristus on Herra." Kaikkien on polvistuttava. Jeesukselle Kristukselle kuuluu jumalallinen kunnioitus. (Fil 2:9-11, 2 Tim 4:18, Hepr 13:21)
Ylistetty olkoon Isä Kaikkivaltias ja Jeesus Kristus, Herra.
uskon ja heitä seuraan.
Erinomaisen pitkä, mutta raamatullinen kirjoitus
mamabear, Sinulta! Harvinaista, mutta luin kokonaan! Tässä tiivistettynä omani:
Alussa Jumalan Henki,(Jumala ON HENKI)
loi… kaikkeuden…ja kaikki lajiensa mukaan..
JUMALA OLi siis HENKI JA ON. . HÄN SANOI: TULKOON VALO,
Tämä tapahtui ennen auringon ja kuun luomista.
ja uskon että tästä syystä Jeesusta myöhemmin kutsutaan Raamatussa Maailman valoksi ,
Hän oli jo aikojen alusta Jumalan rinnalla,
Näin hän, Jeesus,UT:ssä puhui: ”Ennen Abrahamia OLEN MINÄ”
Mutta tämä Jeesus- syntyi maailmaan lihaihmiseksi
Tästä kertoo Luuk 1 :
Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! - Herra kanssasi!"
enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*.
Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen.
33. Hän hallitsee sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."
34. Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."
35. Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi."
Siis Jeesus syntyi Jumalasta. Hänessä oli aina Jumalan Pyhä Henki. Hän sanoi puhuvansa SANOJA, jotka kuulee ISÄLTÄ.
Hän sanoi: ISÄ JA MINÄ OLEMME YHTÄ.
Jeesus oli ISÄSSÄ TÄYDELLISESTI YHHTÄ.
Kun Hän SYNNITTÖMÄNÄ sovitti maailman ihmisten synnit Golgatalla, SAI HÄN YLÖSNOUSEMUKSESSA UUDEN KIRKASTUNEEN MUODON JA UUDEN HENGEN, JONKA HÄN LÄHETTI OMILLEEN.
Tässä nämä kolme, täydellisesti JUMALALLISTA, YHTÄ OLEVAA YHTYVÄT.
IHMEELLINEN ON SOVITUS PUOLESTAMME.
USKOMALLA JEESUKSEEN, YLÖSNOUSSEESEEN JUMALAAN, PELASTUMME, HÄNEN NIMENSÄ KAUTTA, niinkuin SANA ON.