Jos tekijän on kirjansa esipuheessa seliteltävä, miksi hän on sen kirjoittanut, lukemisen voi lopettaa siihen. Juhani Suomi kertoo kirjansa Pysähtyneisyyden vuodet - Mauno Koiviston aika 1981-1984 (Otava, 2005) saatesanoissa, että Urho Kekkosen kahdeksanosaisen elämäkerran, hänen päiväkirjojensa ja muutamien muiden töiden jälkeen hän tunsi niin vaikeita vieroitusoireita, että sairauden parantamiseksi täytyi ryhtyä kirjoittamaan useampiosaista sarjaa presidentti Mauno Koiviston kaudesta.
Olen lukenut Juhani Suomen uuden kirjan - kuten kaikki edellisetkin - hämmästellen. Miten mies jaksaakin kirjoittaa loputtomiin puisevia ja kömpelöitä, valheellisia ja epärehellisiä, kaunaisia ja kostonhimoisia kirjamöhkäleitä, joita lukevat vain aniharvat itseni kaltaiset masokistit.
Suurlähettiläs Ralph Enckell kehitti aikoinaan sanonnan, että Suomi ei ole maailmanpolitiikassa tuomari vaan lääkäri. Sanonta on sittemmin nimetty presidentti Urho Kekkosen keksinnöksi. Valtaosahan Kekkosen nimissä kulkevista kirjoista, kirjoituksista ja sanonnoista on muiden luomuksia.
Tätä Enckellin-Kekkosen sanontaa mukaillen voisi sanoa, ettei Juhani Suomen uuden kirjan arvioija saa olla kriitikko vaan psykiatri.
Ammattipsykiatri voisi selittää, miten joku voi olla niin kostonhimoinen, että jaksaa vielä kaiken muun jälkeen julkaista 690-sivua tekstiä, jolla yhä mollaa Mauno Koivistoa, Max Jakobsonia, Kalevi Sorsaa ja suurta joukkoa muitakin.
Juhani Suomen lähdeaineistosta voi esittää pari kriittistä arviota. Kirja nojaa noin 80-prosenttisesti lehtien pääkirjoituksiin ja uutisiin. Kun tunnen valtalehtien pääkirjoitustoimittajat - ja kun olen itsekin niitä tehnyt - en suhtaudu niihin vakavasti otettavina historian lähteinä.
Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen opiskelijatyttösille ne voivat kelvata gradun aineistoksi, mutta eivät vakavasti otettavalle historiankirjoitukselle.
Lisäksi Juhani Suomi käyttää pääkirjoituksia epärehellisesti. Hän on luonut oman valhemaailmansa, jota vahvistaa vain siihen sopivilla lehtisitaateilla, joissa hän usein on itse lähde ja syväkurkku.
Hufvudstadsblatin tai Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajat voivat hieman hävetä, miten heitä on käytetty hyväksi.
Jos mistään lehdestä ei löydy Juhani Suomen valhemaailmaa vahvistavaa kirjoitusta, hänelle kelpaa lähteeksi vaikkapa neuvostoliittolainen änkyrä Rudolf Sykiäinen, joka viinanhourujen keskellä saattoi julistaa mitä sattui. Rudolfin sanoille antaa Juhani Suomen mukaan painoa se, että tämän isä tunsi Juri Andropovin.
Joskus Juhani Suomi ei löydä mitään vahvistusta Koiviston tai Sorsan "munauksille". Silloin hänelle riittää, että tuntuu, vaikuttaa tai näyttää siltä.
Koivistoa mollatessaan Juhani Suomi kuvailee, kuinka tämä veti Moskovasta pois suurlähettiläs Jaakko Hallaman, etevän diplomaatin. Me kaikki kirjan noin neljä lukijaa toki tiedämme, että Hallama oli jo vuosia ollut puhe- ja työkyvytön, mutta saanut viettää ylipitkän kauden Moskovassa, koska hänen rahanahne vaimonsa - Urho Kekkosen rakastajatar Anita - halusi pysyä loputtomiin taloudellisesti tuottavassa asemapaikassa.
Kun Juhani Suomi kehuu Ahti Karjalaista ylivertaisena Neuvostoliiton tuntijana eli Koivistoa parempana presidenttiehdokkaana, lukija ei tässä yhteydessä saa lainkaan tietää Karjalaisen vakavasta alkoholismista tai siitä, että ehdokas vietiin sveitsiläiseen alkoholistiparantolaan kuivumaan ennen vaalikampanjaa.
Mauno Koiviston tietoja Juhani Suomi pitää heikkoina. Jos Koivistolla on jostakin hyvät tiedot, se on Suomen mielestä turhaa nippelitietoa. Kalevi Sorsa tekee lähes kaikki asiat väärin, mutta jos hän joskus tekee jonkin asian oikein, Suomen mukaan Sorsalla on jokin taka-ajatus, esimerkiksi yritys vetää matto Koiviston alta.
Yksi sankari Juhani Suomella on jumalansa Urho Kekkosen lisäksi: Keijo Korhonen, tuolloinen ulkoministeriön alivaltiosihteeri, tasavallan ylimielisin ja omahyväisin besserwisser. Liian moni kirkonkylän lukio tuottaa tällaisen lupaavan kepulaisen lapsineron, josta leivotaan tohtori, korkea virkamies, poliitikko ja kaikkien harmiksi vielä ahkera kirjoittaja Paavo Väyrysen, Alpo Rusin, Keijo Korhosen tai Juhani Suomen tapaan.
Eikö kukaan voisi suojella kirjankustantajia ja meitä lukijoita moisilta?
Olen lukenut Juhani Suomen uuden kirjan - kuten kaikki edellisetkin - hämmästellen. Miten mies jaksaakin kirjoittaa loputtomiin puisevia ja kömpelöitä, valheellisia ja epärehellisiä, kaunaisia ja kostonhimoisia kirjamöhkäleitä, joita lukevat vain aniharvat itseni kaltaiset masokistit.
Suurlähettiläs Ralph Enckell kehitti aikoinaan sanonnan, että Suomi ei ole maailmanpolitiikassa tuomari vaan lääkäri. Sanonta on sittemmin nimetty presidentti Urho Kekkosen keksinnöksi. Valtaosahan Kekkosen nimissä kulkevista kirjoista, kirjoituksista ja sanonnoista on muiden luomuksia.
Tätä Enckellin-Kekkosen sanontaa mukaillen voisi sanoa, ettei Juhani Suomen uuden kirjan arvioija saa olla kriitikko vaan psykiatri.
Ammattipsykiatri voisi selittää, miten joku voi olla niin kostonhimoinen, että jaksaa vielä kaiken muun jälkeen julkaista 690-sivua tekstiä, jolla yhä mollaa Mauno Koivistoa, Max Jakobsonia, Kalevi Sorsaa ja suurta joukkoa muitakin.
Juhani Suomen lähdeaineistosta voi esittää pari kriittistä arviota. Kirja nojaa noin 80-prosenttisesti lehtien pääkirjoituksiin ja uutisiin. Kun tunnen valtalehtien pääkirjoitustoimittajat - ja kun olen itsekin niitä tehnyt - en suhtaudu niihin vakavasti otettavina historian lähteinä.
Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen opiskelijatyttösille ne voivat kelvata gradun aineistoksi, mutta eivät vakavasti otettavalle historiankirjoitukselle.
Lisäksi Juhani Suomi käyttää pääkirjoituksia epärehellisesti. Hän on luonut oman valhemaailmansa, jota vahvistaa vain siihen sopivilla lehtisitaateilla, joissa hän usein on itse lähde ja syväkurkku.
Hufvudstadsblatin tai Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajat voivat hieman hävetä, miten heitä on käytetty hyväksi.
Jos mistään lehdestä ei löydy Juhani Suomen valhemaailmaa vahvistavaa kirjoitusta, hänelle kelpaa lähteeksi vaikkapa neuvostoliittolainen änkyrä Rudolf Sykiäinen, joka viinanhourujen keskellä saattoi julistaa mitä sattui. Rudolfin sanoille antaa Juhani Suomen mukaan painoa se, että tämän isä tunsi Juri Andropovin.
Joskus Juhani Suomi ei löydä mitään vahvistusta Koiviston tai Sorsan "munauksille". Silloin hänelle riittää, että tuntuu, vaikuttaa tai näyttää siltä.
Koivistoa mollatessaan Juhani Suomi kuvailee, kuinka tämä veti Moskovasta pois suurlähettiläs Jaakko Hallaman, etevän diplomaatin. Me kaikki kirjan noin neljä lukijaa toki tiedämme, että Hallama oli jo vuosia ollut puhe- ja työkyvytön, mutta saanut viettää ylipitkän kauden Moskovassa, koska hänen rahanahne vaimonsa - Urho Kekkosen rakastajatar Anita - halusi pysyä loputtomiin taloudellisesti tuottavassa asemapaikassa.
Kun Juhani Suomi kehuu Ahti Karjalaista ylivertaisena Neuvostoliiton tuntijana eli Koivistoa parempana presidenttiehdokkaana, lukija ei tässä yhteydessä saa lainkaan tietää Karjalaisen vakavasta alkoholismista tai siitä, että ehdokas vietiin sveitsiläiseen alkoholistiparantolaan kuivumaan ennen vaalikampanjaa.
Mauno Koiviston tietoja Juhani Suomi pitää heikkoina. Jos Koivistolla on jostakin hyvät tiedot, se on Suomen mielestä turhaa nippelitietoa. Kalevi Sorsa tekee lähes kaikki asiat väärin, mutta jos hän joskus tekee jonkin asian oikein, Suomen mukaan Sorsalla on jokin taka-ajatus, esimerkiksi yritys vetää matto Koiviston alta.
Yksi sankari Juhani Suomella on jumalansa Urho Kekkosen lisäksi: Keijo Korhonen, tuolloinen ulkoministeriön alivaltiosihteeri, tasavallan ylimielisin ja omahyväisin besserwisser. Liian moni kirkonkylän lukio tuottaa tällaisen lupaavan kepulaisen lapsineron, josta leivotaan tohtori, korkea virkamies, poliitikko ja kaikkien harmiksi vielä ahkera kirjoittaja Paavo Väyrysen, Alpo Rusin, Keijo Korhosen tai Juhani Suomen tapaan.
Eikö kukaan voisi suojella kirjankustantajia ja meitä lukijoita moisilta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Laitisen isovarvas on juuri leikattu pois. Varmaankin haamusärky on kova kun mies on yltynyt tuollaiseen raivoon.
Varmaankin Laitisen omalta kannalta on parempi, että purkaa kivusta johtuvan vitutuksensa kepuun kuin vaimoonsa.
Höpöjä psykiatrista höpöttelee tuo yllä oleva, kenties aivopessyt sossu on - kun ei pysty muuta ajattelemaan. Huomatkaan sossuilla on ihme puolustautuminen ja he eivät pysty reaalisesti katsomaan tosiasioita. Hieno että J.Suomi tuo asioita eteen, sossujen aika on ohi. Suomi on jälleen tulossa elävien kirjoihin, kun saamme nuo sossu-vallan eliitit takaisin ruotuun. Kansa järkiintyy.
Osaatkos muuten lukea?
Tiedätkö millaista on tieteellinen tutkimus?
homo tai pervo, kun Serttin kanssa on naimisissa.