Maurilla on pienehkö karjatila mökkimme lähellä. Lapsena saatu aivovamma on tehnyt miehen puheen verkkaiseksi, ikään kuin harkitsevaksi. Ahavoituneet punakat poskipäät, leveistä hartioista riippuvat jäntevät ulokkeet päättyvät känsäisiin, lapiomaisiin käsiin. Mies on ruma. Uskomattoman kova työmies hän on, hoitaa tiet, vetää mökkiläisten autot ojasta ja nostaa veneet. Ylimääräiset kalansaaliit hän jakaa kyläläisille ja kesäasukkaille. Ilman korvausta hän tekisi kaiken, rahat on sullottava väkisin hänen taskuunsa. Hän on aina lähellä kun apua tarvitaan. Hän on aina lähellä.
Tilalla hän asuu iäkkään äitinsä varjossa. Vaimokin Maurilla on, omituinen kuulemma, en ole tavannut.
Tuossa Evääni ketjussa ajattelin ’pientä suurta ihmistä’, millainen hän voisi olla. Tuli mieleen Mauri, kylän sydän. Jotain suurta hänessä on, ei sivistyksen mukanaan tuomaa eikä kansakoulussa opittua, hän on osa maisemaa, osa luontoa siellä kesät talvet. Mauri.
Tunnetteko te suurmiehiä? Taikka naisia? Ja mitkä asiat tekevät ihmisestä sellaisen?
Tilalla hän asuu iäkkään äitinsä varjossa. Vaimokin Maurilla on, omituinen kuulemma, en ole tavannut.
Tuossa Evääni ketjussa ajattelin ’pientä suurta ihmistä’, millainen hän voisi olla. Tuli mieleen Mauri, kylän sydän. Jotain suurta hänessä on, ei sivistyksen mukanaan tuomaa eikä kansakoulussa opittua, hän on osa maisemaa, osa luontoa siellä kesät talvet. Mauri.
Tunnetteko te suurmiehiä? Taikka naisia? Ja mitkä asiat tekevät ihmisestä sellaisen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin minun on vaikea perustella miksi pidän jotain ihmistä suurena. Voisi tietty sanoa että suuruus tulee sydämestä, mutta sekään ei ole koko totuus. Vai onko? Ehkä toisen (tai yhteisön) edun asettaminen omansa edelle, tarpeellista tai ei, voisi olla suuruutta. Ja vielä enemmän jos sellaista tekee muiden tietämättä. Silloin ei tosin voi tietää että tällainen ihminen on suuri. Ääh...
Mummoni myös. Opettivat tuona kapisena aikana pojankoltiaista toimimaan enemmän, puhumaan vähemmän. Nuo neuvot muistuvat enemmän kuin usein näinä aikoina mieleeni.
ihmisiä joilla on suuri sydän ja se tuo mukanaan jonkinlaista suuruutta.
Nämä ihmiset teoillaan ja ajatuksillaan kasvavat suuremmiksi.
En tiedä ovatko he suurmiehiä tai naisia,mutta jotain suurempaa heissä on:)
elämässäni kohtaamia pieniä suuria ihmisiä...
Ensimmäisenä assosiaationa nousi mieleen äitienpäivän aikoihin palkittavat naiset...
ja on siellä joskus ollut joku mieskin. Yhtään vähättelemättä, tuo äitiydenylistys minua kuitenkin jossain määrin aina ahdistaakin.
Seuraavaksi aloin tuon pienisanan ohjaamana muistella suvussani elänyttä pariskuntaa. Aiemminkin olen kertonut, että sukuni on piiiiitkää (se viikinkiveri jonka mainitseminen joskus aiemmin herätti 50 palstalla myllerrystä;)) ) Tämä pariskunta, he olivat pikkuruisia. Sellainen 150cm hukkapätkiä. Se mikä teki heistä minun silmissäni suuria oli rakkaus.
Heidän kuolemansa jälkeen sain tutustua pariskunnan keskinäiseen kirjeenvaihtoon. Yksi koskettavimpia kokemuksia joita olen kokenut. Koskaan en myöskään unohda sitä kun isäni silmät kyynelissä kertoi miten pariskunnan mies, silloin jo hyvin vanha, oli pidellyt keijuksikutistunutta vaimoaan sylissään kuoleman hetkellä. Miten tuo pari viimeisinä sanoinaan oli vakuutellut näkevänsä taas kohta.
Nykyisin samankaltaisia tunteita minussa herättää Jokisen äiti. Sellainen pikkuruinen hänkin. Minulle nainen joka on synnyttänyt maailmaan sellaisen pojan kuin Jokinen on... -suurempaa ihmistä ei voisi olla...